Leijonat

Sama täällä. Itse en pysty puhumaan tunteista saatikka näyttämään niitä. Minulle itselle ei ole tärkeää mitä toinen omistaa tai osaa, mutta kuvittelen aina, että sille toiselle se on tärkeää. Siksi yritän päteä kaikessa, sillä se on ainoa väline, millä saan arvostusta. Myöskin ostan kaikkea turhaa vain siksi, että sen kuvittelen, että toinen on kiinnostunut minusta niiden takia. Vakka tiedän, että olen väärässä siinä, että useimmille nämä asiat eivät ole tärkeitä, niin silti jatkan.

Tuntui melkein kun olisin itse kirjoittanut tuon ketjun aloituksen. olen havainnut itsessäni samaa. Naisten kanssa minulla ei ole ongelmia näyttää tunteitani tai puhua niistä mutta kun vastakkaisen sukupuolen edustaja osoittaa minua kohtaan kiinnostusta on minun vaikea päästää tätä lähelle todellista sisintä minua. Seurustelusuhteissäni olen tehnyt juuri samaa väistellyt poikkaystäväni kysymyksiä heti kun hän on pääsemässä liian lähelle.

Pitää kohdaltani paikkansa myös. On helppo katsoa hiukan korkeammalta ja vastata tunteisiinkin, kun henkinen etäisyys on tarpeeksi mittava ja oma reviiri tarkoin vartioitu. Mutta tämän reviirin sisäpuolelle osaavat tunkeutua vain ne, jotka ovat todella syvästi kiinnostuneita ja kärsivällisyys riittää ytimeen pääsemiseen. Kyllä leijona silloin muuttuukin avuttomaksi.. Katse kääntyy alas ja olo vaivaantuu.. Tuntuu, että itsetunto murtuu täysin, kun pitää avata kaikki kuvitellusti umpeutuneet haavat. On helppo kieltää herkkyys ja haavoittuvuus, kun ne ovat vain oma pikku salaisuus.. Mutta kun leijona todella rakastuu, on suojamuurien murruttava ja kumppani voi todella yllättyä.