http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/495/nettiradio.htm
Nettikolumni Satakunnan Radioon 22.6.2006
Kansanedustaja Veijo Puhjo, Hallintovaliokunnan vpj
Kuntapalvelut hunningolle?
Julkisten peruspalveluiden järjestämisestä vastaavat käytännössä itsenäiset kunnat. Kuntien palveluiden määrä ja laatu ovat aina sidoksissa kuntien taloustilanteeseen. Siksi on vaikea ymmärtää keskustan ja demarien riitelyä kunta- ja palvelurakennetyöryhmässä sivuasioista.
Pääministeri Vanhasen City-keskusta-linja näyttää keskittyvän vain uusien ulkoistamis- tai yksityistämismahdollisuuksien etsintään. Demarien kuntaliitosajatukset eivät paranna kuntien taloutta. Toivottavasti uusi puoluesihteeri Korhonen muuttaa linjan eikä kuntia jätetä hunningolle.
Terveydenhuollossa itsetekoinen lama
Laman jälkeen oli ymmärrettävää, että kuntien palvelut supistuivat rajusti varojen puutteessa. Vuonna 1997 oli jo täysin selvää, että Suomen talous oli kääntynyt vakaaseen nousuun. Sen jälkeen tehdyt säästöt kuntien valtionosuuksissa ( 50%:n indeksitarkistukset ) ovat olleet suuri virhe. Kansalaisten kosiskelu kunnallisella ansiotulovähennyksellä oli suorastaan harhaanjohtavaa, minkä johdosta kunnat menettivät verotuloja vuosina 1997-2003 yli 800 M€. Sitä ei ole vieläkään kunnille kompensoitu. Eduskunnan enemmistö loi näin mm. terveydenhuoltoon itsetekoisen laman.
Ongelmat hoitoon pääsyssä muodostuivat niin suuriksi, että pääministeri Lipponen polkaisi syksyllä 2001 käyntiin Kansallisen terveysprojektin. Tammikuussa 2002 lääketieteellisesti asiantunteva työryhmä ilmoitti, että päästäkseen eurooppalaiselle keskitasolle Suomi tarvitsee uutta valtion rahaa terveydenhuoltoon 1100 M€ vuoteen 2010 asti (=700 M€ vuoteen 2007). Raimo Sailas jyrisi heti tyyliin: puuhastelkaa te vain projektinne kanssa, mutta rahaa siihen ei tipu.
Huhtikuussa 2002 loppuraportissa valtio toisti vanhaa virttään. Se sysäsi kunnille taas uuden tehtävän, muttei varmistanut niille uuden perustuslain mukaisesti tehtävien toteuttamiseen tarvittavia varoja. Kunnat määrättiin maksamaan projektista puolet eli 350 M€, mitä niillä ei ollut.
Alusta alkaen oli siten selvää, että Kansallisen terveysprojektin ja tuoreen hoitotakuulain täysimääräinen toteuttaminen tulee olemaan ongelmallista.
Hallintovaliokunnan tehtävä on selvittää vuosittain valtion talousarvion ja eri valtionosuuslakien käsittelyjen yhteydessä, mikä on kuntien taloudellinen tilanne ja mitkä ovat niiden mahdollisuudet suoriutua valtion niille asettamista palvelutehtävistä.
Vuonna 2003 Hallintovaliokunta lausui yksimielisesti: "Kuntien talous kääntyy alijäämäiseksi kuluvana vuotena ja pysyy alijäämäisenä aina vuoteen 2007 saakka ulottuvan tarkastelukauden". Sen jälkeen kunnissa on todettu pientä valonpilkahdusta, mutta vuoden 2006 talousarviosta valiokunta oli jälleen yksimielinen: vuosina 2007-2009 kuntien velkaantuminen lisääntyy voimakkaasti. Sitä ennen kuntien velkamäärä oli lähes tuplaantunut vuodesta 2000 (746€/as) vuoteen 2005 (1327€/as).
Kunnat eivät selviydy omin voimin
Vaikka jonoja on purettu kiitettävästi, eivät velkaiset kunnat selviydy omin voimin hoitotakuun velvoitteista. Valtion kolmen miljardin euron ylijäämästä huolimatta vuonna 2005 ei tähän annettu apua, vaikka 550 M€ olisi riittänyt kuntien alijäämäisyyden poistamiseksi. 20.6 päätetyssä lisätalousarviossa valtion tulot ovat kuluvana vuonna 992 M€ arvioitua suuremmat. Siitäkään ei liiennyt varoja kuin velan maksuun ja esitys kuntien valtiolta saatavien lyhentämiseksi 300 M€:lla kaatui äänin 96 – 74.
Valoa ei siis tunnelin päässä näy. Syy on yksinkertainen. Valtio rokottaa kuntia sen kuin kehtaa ja on EU:n käsikassara EU:n toimiessa kaikkialla alueellaan imurin lailla kerätäkseen jäsenmaistaan kaiken mahdollisen liikenevän varannon tavoitteidensa mukaisesti EU:n menestyneimpien suuryritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.
Kun valtio ( = eduskunnan enemmistö ) ei huolehdi perustuslain mukaisesti kuntien mahdollisuudesta hoitaa tehtäviään, se samalla tulee ottaneeksi kantaa siihen, ettei terveydenhuoltohenkilöstöstäkään tarvitse välittää. Ei palkata riittävää määrää eikä taata riittävää tulotasoa ( = hoitajat menkööt ulkomaille ).
On käsittämätöntä, että julkisen konsernin valtio-osapuoli lyhennellessään rutkasti velkojaan saattaa toisen osapuo
Nettikolumni Satakunnan Radioon 22.6.2006
Kansanedustaja Veijo Puhjo, Hallintovaliokunnan vpj
Kuntapalvelut hunningolle?
Julkisten peruspalveluiden järjestämisestä vastaavat käytännössä itsenäiset kunnat. Kuntien palveluiden määrä ja laatu ovat aina sidoksissa kuntien taloustilanteeseen. Siksi on vaikea ymmärtää keskustan ja demarien riitelyä kunta- ja palvelurakennetyöryhmässä sivuasioista.
Pääministeri Vanhasen City-keskusta-linja näyttää keskittyvän vain uusien ulkoistamis- tai yksityistämismahdollisuuksien etsintään. Demarien kuntaliitosajatukset eivät paranna kuntien taloutta. Toivottavasti uusi puoluesihteeri Korhonen muuttaa linjan eikä kuntia jätetä hunningolle.
Terveydenhuollossa itsetekoinen lama
Laman jälkeen oli ymmärrettävää, että kuntien palvelut supistuivat rajusti varojen puutteessa. Vuonna 1997 oli jo täysin selvää, että Suomen talous oli kääntynyt vakaaseen nousuun. Sen jälkeen tehdyt säästöt kuntien valtionosuuksissa ( 50%:n indeksitarkistukset ) ovat olleet suuri virhe. Kansalaisten kosiskelu kunnallisella ansiotulovähennyksellä oli suorastaan harhaanjohtavaa, minkä johdosta kunnat menettivät verotuloja vuosina 1997-2003 yli 800 M€. Sitä ei ole vieläkään kunnille kompensoitu. Eduskunnan enemmistö loi näin mm. terveydenhuoltoon itsetekoisen laman.
Ongelmat hoitoon pääsyssä muodostuivat niin suuriksi, että pääministeri Lipponen polkaisi syksyllä 2001 käyntiin Kansallisen terveysprojektin. Tammikuussa 2002 lääketieteellisesti asiantunteva työryhmä ilmoitti, että päästäkseen eurooppalaiselle keskitasolle Suomi tarvitsee uutta valtion rahaa terveydenhuoltoon 1100 M€ vuoteen 2010 asti (=700 M€ vuoteen 2007). Raimo Sailas jyrisi heti tyyliin: puuhastelkaa te vain projektinne kanssa, mutta rahaa siihen ei tipu.
Huhtikuussa 2002 loppuraportissa valtio toisti vanhaa virttään. Se sysäsi kunnille taas uuden tehtävän, muttei varmistanut niille uuden perustuslain mukaisesti tehtävien toteuttamiseen tarvittavia varoja. Kunnat määrättiin maksamaan projektista puolet eli 350 M€, mitä niillä ei ollut.
Alusta alkaen oli siten selvää, että Kansallisen terveysprojektin ja tuoreen hoitotakuulain täysimääräinen toteuttaminen tulee olemaan ongelmallista.
Hallintovaliokunnan tehtävä on selvittää vuosittain valtion talousarvion ja eri valtionosuuslakien käsittelyjen yhteydessä, mikä on kuntien taloudellinen tilanne ja mitkä ovat niiden mahdollisuudet suoriutua valtion niille asettamista palvelutehtävistä.
Vuonna 2003 Hallintovaliokunta lausui yksimielisesti: "Kuntien talous kääntyy alijäämäiseksi kuluvana vuotena ja pysyy alijäämäisenä aina vuoteen 2007 saakka ulottuvan tarkastelukauden". Sen jälkeen kunnissa on todettu pientä valonpilkahdusta, mutta vuoden 2006 talousarviosta valiokunta oli jälleen yksimielinen: vuosina 2007-2009 kuntien velkaantuminen lisääntyy voimakkaasti. Sitä ennen kuntien velkamäärä oli lähes tuplaantunut vuodesta 2000 (746€/as) vuoteen 2005 (1327€/as).
Kunnat eivät selviydy omin voimin
Vaikka jonoja on purettu kiitettävästi, eivät velkaiset kunnat selviydy omin voimin hoitotakuun velvoitteista. Valtion kolmen miljardin euron ylijäämästä huolimatta vuonna 2005 ei tähän annettu apua, vaikka 550 M€ olisi riittänyt kuntien alijäämäisyyden poistamiseksi. 20.6 päätetyssä lisätalousarviossa valtion tulot ovat kuluvana vuonna 992 M€ arvioitua suuremmat. Siitäkään ei liiennyt varoja kuin velan maksuun ja esitys kuntien valtiolta saatavien lyhentämiseksi 300 M€:lla kaatui äänin 96 – 74.
Valoa ei siis tunnelin päässä näy. Syy on yksinkertainen. Valtio rokottaa kuntia sen kuin kehtaa ja on EU:n käsikassara EU:n toimiessa kaikkialla alueellaan imurin lailla kerätäkseen jäsenmaistaan kaiken mahdollisen liikenevän varannon tavoitteidensa mukaisesti EU:n menestyneimpien suuryritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.
Kun valtio ( = eduskunnan enemmistö ) ei huolehdi perustuslain mukaisesti kuntien mahdollisuudesta hoitaa tehtäviään, se samalla tulee ottaneeksi kantaa siihen, ettei terveydenhuoltohenkilöstöstäkään tarvitse välittää. Ei palkata riittävää määrää eikä taata riittävää tulotasoa ( = hoitajat menkööt ulkomaille ).
On käsittämätöntä, että julkisen konsernin valtio-osapuoli lyhennellessään rutkasti velkojaan saattaa toisen osapuo
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.