mitä on tapahtunut niin mulla on pakonomainen tarve selvittää se.No oma tyttäreni kyllä kertoo tarvittaessa että mitä se isukki teki.Ei ehkä ihan paras mahollinen juttu.(ei kovin pieni tyttö enää),
että totuuden mukaista juttuu.Sit kun ite alkaa oikein miettii niin palaset loksahtaa kohalleen
ja muistaakin että kaikkihan on mennyt olosuht nähden hyvin.Se antaa mielenrauhan.Koska muistamattomuus on se kaikkein pahin masentaja ja mietityttäjä.
että totuuden mukaista juttuu.Sit kun ite alkaa oikein miettii niin palaset loksahtaa kohalleen
ja muistaakin että kaikkihan on mennyt olosuht nähden hyvin.Se antaa mielenrauhan.Koska muistamattomuus on se kaikkein pahin masentaja ja mietityttäjä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhteen aikaan oli pakkomielle alkaa soittelemaan ja väsäillä tekstareita kavereille, vanhemille, siskoille jopa työkavereille,.. Onneksi olen s-postin jättänyt rauhaan. Joskus tulee vierailtua chatti-palstoilla, onneksi yleensä pystyn olemaan provosoitumatta. Yleensä.
Aamuisin oikein pelotti kattoa kännyä, että minne kaikkiin paikkoihin oli mahdollisesti viestitänyt. Ja töissä pälyili porukoita, kattooko joku vielä tavallistakin pitemään.
Pariin otteeseen munasin oikein todella.
En kylläkään tarpeeksi. Kuppia menee nytkin.
Omat töppäilyt... Nämä töppäykset olivatkin suurin syy juopottelun totaaliseen lopettamiseen. Enää ei tarvii miettiä että mitä sitä tuli kännipäissä tehtyä, eikä tarvii kulkee pää pensaassa.
Lopettamisen jälkeen ei kertaakaan juopoteltu, eikä muuten tee mielikään, tästä on aikaa jo useita vuosia.
Suosittelen samaa lämpimästi sullekkin!
Kiitos ku muistutit. Huh sentään!
Aivan samoin kävi mulle ja siks todellakin olen mielummin raittiina. Mulla vielä välillä tekee mieli kännätä, mutta viimiset kännit join 2 kuukautta sitten. Eli vielä alkutekijöissä olen tämän raittiuden kanssa, mutta ei se mitään. Tästä on hyvä jatkaa :)
Ja alkuperäiselle kirjoittajalle: kiitos tosiaan kun muistutit miten kännissä käy.
Hei vaan
Olen itsekkin humalassa sekoillut en sitä kiellä,mutta ex ystäväni humalainen sekoilu tuli hänelle kalliiksi.
Hän oli humalassa muutama viikko sitten kertonut meidän työkavereille että minulla ja eräällä miehellä on suhde.Olemme kaikki samassa työpaikassa ja siitähän soppa syntyi.
En päässyt itse näihin juhliin,koska lapseni oli sairas ja mieheni ulkomailla töissä.
Minulla ei ole tämän miehen kanssa suhdetta ja tämä henkilö on erittäin loukkaantunut niinkuin minäkin.
Menin maanantai aamuna töihin normaalisti ja kysyin mites juhlat meni,moni katsoi minua aika pahasti.
Olin yhtä suurta kysymys merkkiä,raksa ystäväni vältteli minua koko alkuviikon.
Yritin kysellä mitä on tapahtunut,kovin oli hiljaista.
Viimein keskiviikkona kun kaikki oltiin koolla kysyin mitä on tapahtunut,koska näköjään olen ainut kuka ei asiasta tiedä.
Eräs työkaverini sanoi että minulla on kuulema suhde huom naimissa olevan miehen kanssa.ja he ovat pettyneitä minuun.
Olen kuulema esittänyt niin perheen äitiä ja sitten olenkin täysi paska.
Minulla meni täysin hermot ja vaadin tietää kuka tätä on puhunut ja kuka tämä mies on.
Selvisihän se ja tämän paska puheen puhuja myönsi että oli humalassa sekoillut.
Siinä meni työilma piiri ja ystävyys suhde lopullisesti.
Teemme kaikki vaativaa työtä ja olot on todella vaikeat.
Tämä on minusta jo kunnian loukkaus ja en voi kuitata sitä humalaisen liioitteluna.
Joten hintaa tulee känni sekoiluille.
En ikinä voi antaa hänelle anteeksi vaikka asia on selvinnyt.
Ja vaivaa mitä kaikkea hän on puhunut,nyt sitten ollaan puhumatta.
Pakolliset työ asiat on pakko puhua.
Kohta on pikkujoulut,jäin niistä vapaehtoisesti pois koska voin vaikka täräyttää tätä naista nenään.
Sitä on itse kukin ollut humalassa niin kova naamaa aikoinaan ei mitään väliä,paitsi seuraavana aamuna.Mutta noin törkeää tekoa en ole kenellekään tehnyt mitä minulle tehtiin.
Mulla oli hyvä työpaikka. Kivat työkaverit.
Oli yksi kevät juhla. Join liikaa.
Tuosta on yli kymmenen vuotta.
En vieläkään tiedä, olinko siellä yleisenä panopuuna.
Siitä se lähti. Töihin kävellessä joka askeleella mietin, mitä oli tapahtunut. Rappus rappuselta kiivetessäni töihin olin varmempi tänne en tule enää koskaan. Joku tuli töissä minulta, siis minulta, kysymään mitä oikeasti oli tapahtunut, kun juteltiin kaikenlaista. En minä tiedä. Otin loparit.
Tosi paskoja työkavereita. Ei kavereita ollenkaan.
Selviä päiviä on vähempi, kuin niitä selviä.
Jonain päivänä minä kostan niille äijille.
Konstit on monet.
kostat mitä ?
..mut on ajettu henkisesti rauniolle.
Kukaan ei koskaan vastannut, vaikka kysyin. Yritin keskustella.
Sama se jos olen turhaan kärähtänyt, saavat sitten samalla mitalla. Se vasta hienoa on, kärsiä ilman syytä! Tietoa miksi?
Täältä pesee!
Yli kymmenen vuotta?
Mikä on aikaraja rikosilmoitukselle? Toivottavasti et ole myöhässä. Pelkäämpä, että olet.
Näin se vaan menee.
Näytä niille!
Pistä huhu liikeille.
Se riittää.