Yksin asun, yksinäista työtä teen, muutamat kaverit ne vain seurustelee et heil oo aikaa, yhteyden otto jää usein minuun sit puhutaan vähintään tunti puhelimessa, yksin teen kaiken, muu perhe asuu toisella paikkakunnalla, yx sukulainen tässä kävelymatkan päässä mut ei silkään ole oikein aikaa, mikä tässä mättää!? ei enää kellään aikaa? systerilki omat kuvionsa. mul ei oo ikin ollut oikeen kunnon hyvii luotettavii frendei toisin kui vast nyt, yläasteelki syrjittynä olin ja kiusattuna tosi vakavasti, masentunutkin olen nyt ollut koko ajan, ei huvita, ei viitti, ei jaksa enää tätä paskaa, muuten elämä on mallillaan kohdallaan, en vain luota kehenkään, viikonloput samanlaisia yksinäisyydessä oottaen et joku soittais, mut ei. seurustellutkinolen vain kerran sekin pettymyt: kusetti ja petti. siispä miten voin enää ikinä luottaa et joku vois ehkä oikeesti joskus rakastua muhun!? mua ei jaksa edes kiinnostaa enää mikään, ruokakaan ei maita syön vaa herkkuja, mut sen mitä töissä on pakko, oon terapia jonossa, itken usein itseni uneen, nukun viikonloppuisin pitkään ja usein myöhemmin iltapäivästä, mä en vaa enää jaksa! mä kaipaan seuraa, kukaan vaa ei tajua!seuraa ja aitoa rakkautta, nyt kun kans tiijän millasen kumppanin haluan. tai oikeestaan en mä jaksa enää välittään siitäkään, ei vaa vittu elämä enää kiinnosta, mulle ihan sama miten sen vietän. mun elämä on nollassa.
nuori nainen
masentunut yksinäisyydessä
7861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, paitsi, että asun vielä himassa enkä ole seurustellut.
Viestin voisin aloittaa listaamalla joukon tuttuja hokemia siitä ettei ole kiire ja kyllä se oikea joskus löytyy, itse kuitenkin niitä kuunnelleena tiedän niiden olevan viimeinen asia mikä auttaa.
Vaikeahan se on enää kehenkään luottaa ja siten antaa tilaisuutta rakastua jos luottamus on rikottu. Huono juttu kylläkin että yleensä kun tukea eniten tarvitsee niin jää ilman. Toivottavasti kuitenkin jaksat asian ylitse.
Kerro millä paikkakunnalla asut, minkäikäinen olet? Onko iällä väliä jos joku vaikka täältä olisi kiinnostunut ystävystymään kanssasi? Lähtisikö tapaamaan ihmistä vaikka välissä olisi kilometrejä enemmänkin?
tuttuja fiiliksiä, nytkin on niin kamalan yksinäinen olo ja masentaa. Jäi kouluun menemättä, kaikki on vituillaan eikä ketään lähellä. Voiko tässä todeta muuta kuin "se siitä sitten?"
Yksin asun, työtön olen, kavereista pari asuu toisessa kaupungissa, yksi on suljetulla osastolle ( eikä vastaa yhteydenottoihin ), veli-puolta en voi sietää ja muu suku asuu, hmmm... jossain.
Outoa kyllä suurimman osan ajasta olen ihan ok tuulella. Yksinäinen kyllä, ja aika usein sitä miettii millaista elämä olisi jos... Silti usein jopa iloinen vaikkei siihen oikeastaan todellakaan ole mitään järkevää syytä. Kai minä olen sitten sillä(kin) tavalla omituinen... heh...
On olemassa kuitenkin vielä paljon ihmisiä, joihin voi luottaa. Älä menetä toivoasi kokonaan.
Nyt sinä tiedät minkälaisen seurustelukumppanin haluat -se on ainoastaan hyvä. On ikävää, että joku pettää ja jättää, mutta siitä voi viisastuakin. Mahdollisuus tunnistaa seuraavalla kerralla pettäjä on suurempi nyt kuin aikaisemmin.
Kerroit olevasi jonossa psykologin/psykiatrin vastaanotolle. Jos tuntuu siltä, että kaipaisit heidän neuvojansa jo nyt samantien etkä ole kuitenkaan vielä päässyt heille puhumaan, niin ihan vain vinkkinä, että kannattaa lukea silloin psykolgista kirjallisuutta. Itselleni ainakin tulee siitä paljon parempi olo. Kannattaa kokeilla! :)
korjaan: psykologista kirjallisuutta