Itse olen melko kova jännittämään erilaisia tilanteita varsinkin muiden ihmisten kanssa. En kuitenkaan koe olevani hirvittävän ujo. Ainakin jos saan jonkin roolin jossain esim työpaikalla niin voin olla avoin ja rohkeakin. Kuitenkin silloin jos minulla ei ole mitään ulkopuolisen tahon antamaa roolia, olen kova jännittämään erilaisia tilanteita. Melko monet tulkitsevat tämän ns. jäykkyyden ylimielisyytenä, töykeytenä tai pitävät muuten omituisena hiipparina. Vaikka siinä taistelee ainoastaan itseään vastaan, että pystyy säilyttämään itsensä kontrollissa. Tajuan nykyään, että näytän muiden mielestä töykeältä, sillä olen itsekin törmännyt samoin käyttäytyviin ihmisiin ja loukkaantunut heidän käytöksestään.
Olen jokseenkin hyvä peittämään jännitykseni ulospäin, eikä ulkopuolinen näe muuta kuin tämän jäykkyyden.(Hymyileminen vaikeaa) Mutta sisäisesti sydän hakkaa samaan aikaan tuhatta ja sataa.
Mutta oikeasti täytyisi olla jonkinlainen ranneke tai vastaava tunnuksena, että olen jännittäjä. Näin ihmiset ympärillä eivät loukkaantuisi niin herkästi ja turhasta.
Olen jokseenkin hyvä peittämään jännitykseni ulospäin, eikä ulkopuolinen näe muuta kuin tämän jäykkyyden.(Hymyileminen vaikeaa) Mutta sisäisesti sydän hakkaa samaan aikaan tuhatta ja sataa.
Mutta oikeasti täytyisi olla jonkinlainen ranneke tai vastaava tunnuksena, että olen jännittäjä. Näin ihmiset ympärillä eivät loukkaantuisi niin herkästi ja turhasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mäkään en koe olevani hirveän ujo. Mutta herkkä olen ja empaattinen myös. En ole kova, tunteeton ihminen. Olen herkkä ajattelemaan, herkkä huomioimaan asioita jne. Kävin hetki sitten psykologilla, jonka näkökanta asiaan olikin ihan erilainen kuin aikaisemmilla. Hänen mielestään minun herkkyyteni on arvokasta. Mulle tuli siitä tosi hyvä mieli!
Ja olen myös ajatellut tuota, että ihan hirveää jos ihmiset pitävät mua töykeänä, vaikka totuus on se, että haluaisin kamalasti jutella ja muuta, mutta en kykene siihen aina jännittämiseni vuoksi. Olen oikeasti kaikkea muuta kuin töykeä ihminen.
Avainsana onkin se, että ei enää yritä hallita jännitystään. Täytyy lopettaa salailu ja olla oma itsensä. Siitä lähtee paraneminen. Muistakaa, että se, että jännitämme, tarkoittaa ainakin sitä että meillä on tunteet! Esimerkiksi liian itsevarma esiintyjä ei välttämättä paljoakaan välitä yleisöstään.