Haluaisin niin paljon päästä syliisi peiton alle. Sinä kietoisit kätesi ympärilleni ja toisella hellisit vatsaani ja käsivarsiani, sivelisit reisiäni ja hartioitani. Olisit vieressä. Olisit siinä lähellä.
Minä kietoisin käteni sinun ympärillesi, kaivautuisin kainaloosi ja tuntisin sinun lämpösi. Hymyilisin. Olisin tyytyväinen olotilaani. Sinä pitäisit minusta kiinni, sulkisit käteni käteesi ja antaisit välillä suudelmia kasvoilleni. Pitäisit minusta kiinni. Ottaisit minut syliisi ja rutistaisit, etkä päästäisi irti. Et irroittaisi otettasi. Pysyisit siinä vieressä ikuisuuden. Olisit minun. Enkä minä irroittaisi otettani sinusta.
Pitäisin päätäni rinnallasi ja kuuntelisin tuhinaasi ja sydämen sykettä. Ja olisimme siinä, yhdessä.. yhtenä. Ja olisimme niin lähellä, että tuntisimme toisemme. Minä tunnistaisin sinun tuoksusi.
Pysähtyisin ajattelemaan ja tajuaisin, kuinka onnekas olenkaan juuri sillä hetkellä. Haluaisin sanoa sen sinulle. Haluaisin sinun tietävän. Että voisin olla vieressäsi ikuisuuden.
Mutta minun on ihan turha kuvitella tuollaista tilannetta. Kuvitella, että olisi joku, joka minut haluaisi. Joka juuri m i n u t haluaisi. Eikä ketään muuta.
Ajaudun ihmissuhteesta toiseen. Tapaan aina miehiä, jotka jossain vaiheessa lähtevät elämästäni pois. Minä olen se välietappi, jonka jälkeen miehet tietävät, mitä tai ketä he etsivät elämäänsä täydentääkseen palapelinsä osat. Sama kuvio toistuu jatkuvasti. Minä olen se, joka osoittaa miehen vahvuudet ja heikkoudet, se, joka saa ehkä aikaan miehessä muutoksia, joiden jälkeen hän on valmis uudestaan yrittämään ihmissuhdetta.
Mutta ei minun kanssani. Koska olenhan vain välietappi, hauskaa illanvietto- ja juttuseuraa. Minä olen se, joka antaa miehelle itsevarmuuden ja uudet askeleet seuraavaan ihmissuhteeseen..josta tulee luultavasti se kaikkein tärkein miehelle.
Kukaan miehistä ei ole antanut viitteitä siitä, että juuri minä voisin olla se, jota joku heistä olisi aina etsinyt. Että juuri minunlaista naista olisivat etsineet ja tunteneet löytäneensä jotain tavoittelemisen arvoista. Että minä voisin olla jonkun elämän rakkaus.. tai edes merkittävä tekijä elämässä, josta ei halua luopua kovin helposti.
En minä ole niin merkittävä tuttavuus. Ei minuun rakastuta. Minä olen vain se kynnys, joka lennättää miehen itsevarmuuden korkealle ja saa miehen uudistumaan uutta, mahdollisesti ”sitä oikeaa” ihmissuhdetta varten.
Minä kietoisin käteni sinun ympärillesi, kaivautuisin kainaloosi ja tuntisin sinun lämpösi. Hymyilisin. Olisin tyytyväinen olotilaani. Sinä pitäisit minusta kiinni, sulkisit käteni käteesi ja antaisit välillä suudelmia kasvoilleni. Pitäisit minusta kiinni. Ottaisit minut syliisi ja rutistaisit, etkä päästäisi irti. Et irroittaisi otettasi. Pysyisit siinä vieressä ikuisuuden. Olisit minun. Enkä minä irroittaisi otettani sinusta.
Pitäisin päätäni rinnallasi ja kuuntelisin tuhinaasi ja sydämen sykettä. Ja olisimme siinä, yhdessä.. yhtenä. Ja olisimme niin lähellä, että tuntisimme toisemme. Minä tunnistaisin sinun tuoksusi.
Pysähtyisin ajattelemaan ja tajuaisin, kuinka onnekas olenkaan juuri sillä hetkellä. Haluaisin sanoa sen sinulle. Haluaisin sinun tietävän. Että voisin olla vieressäsi ikuisuuden.
Mutta minun on ihan turha kuvitella tuollaista tilannetta. Kuvitella, että olisi joku, joka minut haluaisi. Joka juuri m i n u t haluaisi. Eikä ketään muuta.
Ajaudun ihmissuhteesta toiseen. Tapaan aina miehiä, jotka jossain vaiheessa lähtevät elämästäni pois. Minä olen se välietappi, jonka jälkeen miehet tietävät, mitä tai ketä he etsivät elämäänsä täydentääkseen palapelinsä osat. Sama kuvio toistuu jatkuvasti. Minä olen se, joka osoittaa miehen vahvuudet ja heikkoudet, se, joka saa ehkä aikaan miehessä muutoksia, joiden jälkeen hän on valmis uudestaan yrittämään ihmissuhdetta.
Mutta ei minun kanssani. Koska olenhan vain välietappi, hauskaa illanvietto- ja juttuseuraa. Minä olen se, joka antaa miehelle itsevarmuuden ja uudet askeleet seuraavaan ihmissuhteeseen..josta tulee luultavasti se kaikkein tärkein miehelle.
Kukaan miehistä ei ole antanut viitteitä siitä, että juuri minä voisin olla se, jota joku heistä olisi aina etsinyt. Että juuri minunlaista naista olisivat etsineet ja tunteneet löytäneensä jotain tavoittelemisen arvoista. Että minä voisin olla jonkun elämän rakkaus.. tai edes merkittävä tekijä elämässä, josta ei halua luopua kovin helposti.
En minä ole niin merkittävä tuttavuus. Ei minuun rakastuta. Minä olen vain se kynnys, joka lennättää miehen itsevarmuuden korkealle ja saa miehen uudistumaan uutta, mahdollisesti ”sitä oikeaa” ihmissuhdetta varten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikasi ei vain vielä ole tullut. Tulee kyllä varmasti. Ja etsimättä löytää parhaiten.
Sillä aikaa kömmit ylös tuolta itseruoskinnan poterostasi. Eiks joo?
vaikka se nyt kuulostaakin tuskalliselta ja älyttömältä sanonnalta, mutta niin se vain on. Tsemppiä sulle oikean odotukseen ja yhdyn edelliseen siinä, että nyt kömmit ylös sieltä poterostasi, eikös juu?
Juuri noin haluaisin sinulle tehdä enkä laskisi koskaan pois elämästäni, haluaisitko olla se kuka saa kaiken hyvän osakseen.. Kunhan vain olisin se ainoa..
Tiedän. (:
Tiedän että minun pitäisi ajatella positiivisesti. Ette vain voi ymmärtää, kuinka väsynyt olen siihen positiiviseen olemukseen, jota jatkuvasti pidän yllä ulkopuolisille ja sitä neutraalia olotilaa, kun puhe kääntyy ihmissuhteisiin. Sisältä päin vain olen täysin tyhjä, väsynyt, toivosta luopunut.. En vain jaksa uskoa mihinkään "romantiikkaan". Niin monta kuviota on tullut käytyä läpi. Antaa olla.