Keuhkosyöpään kuoleminen

Minulla ei ole läheistä kuollut keuhkosyöpään äitini kuoli mahasyöpään kipulääkkeitä paljon ja viimeisen viikon kipupumppu. Katsoin ohjelman terhon saattohoito kodista, siinä oli loppuvaiheen hoitona nukutus. Mielestäni aika armeliasta jos kivut on kovat ja vielä vaarana tukehtua.
Voit varmaan kysyä näistä vaihtoehdoista. Voimia sinulle elät raskaita ja vaikeita aikoja

isäni kuoli keuhkosyöpään. Pelkäsi tukehtumista ja niin me lapsetkin pelättiin millainen loppu tulee olemaan. Kuolinpäivänään aamulla vielä jutteli, iltapäivällä alkoi vajota tajuttomuuteen ja illalla kuoli rauhallisesti. Olimme helpottuneita ja saattohoitokodin hoitajat sanoivat että yleensä käy juuri näin, muut elimet esim. sydän pettää ja loppu on helppo.

Lehdestä erään saattohoitokodin johtajan haastattelua. Hän sanoi, että juuri joku keuhkosyöpäpotilas oli ollut huolissaan tukehtumalla kuolemisesta, mutta lääkäri sanoi lohduttaneensa, että voidaan käyttää nukutusta ja potilas oli heti rauhoittunut. Se nukutusmahdollisuus ei varmaankaan ole valitettavasti kaikkialla käytössä. Lohduttava tapa kuolla.

Tuttuni pappa kuoli tukehtumalla keuhkokuumeeseen. Tunnin verran oli erittäin tuskainen ja sitten kuoli. Kamalalta kuullosti. Repi paitansakin auki.

Sitä nukutussysteemiä ollaan nyt ajamassa yleisemmäksi. Mielestäni erinomainen tapa.

Toivotan sinulle jaksamisia. Todella rankkaa sellainen sairastaminen ja kuoleminen.

Minun isäni kuoli mahasyöpään, joka levisi keuhkoihin ja maksaan. Olin vierellä kun hän kuoli ja näin miten hän yritti viimeisillä voimillaan vetää henkeä. Hän oli juuri saanut suuren morfiiniruiskeen ja hoitaja varoittikin että se saattaa lamaannuttaa hengityksen. Kuitenkin hänen kipunsa olivat niin suuria ennen sitä, että haluan uskoa että morfiinin takia hän ei tuntenut kipua missään, keuhkoissakaan kuolemansa hetkellä. Kuitenkin mietin montako minuuttia hän oli elossa sen jälkeen kun hengitys lakkasi. Kuuliko puhettani? Lääkäri tuli paikalle toteamaan hänen kuolemansa vasta parinkymmenen minuutin päästä.

Kipu on pahinta, siksi kannattaa vaatia kipulääkistystä niin paljon kuin mahdollista, vaikkei se kaikkia kipuja poistakaan.

Tuo nukutus olisi ollut armeliasta minunkin isälleni, mutta sellaisista vaihtoehdoista ei ollut mitään puhetta enkä minäkään ollut niistä kuullut.

Kukaan ei voi tietää kuinka kauan menee isäsi kohdalla. Riippuu vähän syövän laadustakin. Minun isälläni se oli ärhäkkää lajia ja hän meni äkkiä. Vuosi sitten emme kukaan edes tienneet hänen olevan sairas, eikä hänellä olut oireita. Nyt häntä ei enää ole.

Sen sijaan keuhkosyöpää yleisempi tupakkasairaus keuhkoahtauma kirjaimellisesti tukehduttaa kuoliaaksi.

Isäsi on varmasti hyvässä hoidossa. Syöpäpotilaita on vihdoin alettu Suomessakin hoitaa hyvin, ja riittävällä kipulääkityksellä. Täysin kivutta ei kukaan synnytä, eikä syöpään kuole, mutta paljon voidaan tehdä. On myös hyvä, että olet valpas, ja pidät varmasti sairaalan kiireessäkin isäsi puolia. Valitettavasti omaisten aktiivisuuttakin usein tarvitaan.

Monissa tapauksissahan voidaan myös antaa kipulääkepumppu mukaan, jolloin potilas voi kuolla rauhassa kotonaan, rakkaittensa ympäröimänä.

Voimia.

[email protected]@sair.as

Kiitos kaikille teille vastauksista. Tänä yönä isä sitten kuoli. Alkuillasta tuli tosi vaikea hengenahdistus ja keuhkopöhö, keuhkot alkoivat täyttyä nesteellä ja sydän heikentyä. Saatiin elvytettyä vielä. Laitettiin nesteenpoistolääkettä, kortisonia, beetasalpaajia, nitrotippa, morfiinia ja mitähän vielä. Oli tuskainen mutta koko ajan tajuissaan. Vähän pystyi tilanteen rauhoituttua puhumaan.

Nyt lääkäri soitti että isä on kuollut. Rauhallisesti oli nukkunut pois. Tajuissaan oli ollut loppuun asti. Nyt on tuskat sitten loppuneet ja isä on päässyt lepoon. Harmittaa kun en ehtinyt katsomaan, aamulla oli tarkoitus lähteä ajamaan sairaalaa kohti.

Kaikella on tarkoituksensa.Jokainen meistä lähtee ennemmin tai myöhemmin.Tämän asian kun emme itse voi päättää eikä kukaan muukaan maanpäällä.Ymmärtääkseeni keuhkot lakkaavat toimimasta.Yksin olemme tänne tulleet ja yksin lähdemme.Jokainen vuorollansa.