On opettavaista palauttaa mieliin, mitä sotilaallisen tasapainon horjuttaminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa koko maailman sotilaspoliittiseen tilanteeseen. Samalla on myös todettava maailmassa olevan tällä hetkellä vain yksi sotilaallinen suurvalta, Yhdysvallat.
Ydinsotaan tai vähintään suursotaan oli v. 1962 hyvin lähellä johtaa silloisen Neuvostoliiton Kuubaan sijoittamista ydinaseista aiheutunut kiista Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Kiistan lopputuloksena molemmat suurvallat pääsivätlopulta osatavoitteisiinsa. Yhdysvallat sai Neuvostoliiton poistamaan ydinaseensa Kuubasta ja Neuvostoliitto Yhdysvalloilta sitoumuksen luopua maihinnousuaikeista Kuubaan. Tämäkin historian opetus on syytä pitää mielessä, kun Suomessa tehdään turvallisuuttamme koskevia päätöksiä. Ydinaseet lähialueillamme saati peräti omalla maaperällämme ovat turvallisuuttamme kiistatta heikentäviä uhkatekijöitä.
Yhä syvemmälle läntiseen sotilaalliseen yhteistyöhön maatamme sitomassa olevien seikkailupoliitikkojemme tulisi ajoissa tunnustaa tekemänsä virheet ja samantien muuttaa karikkoisilla vesillä ajelehtivan valtiolaivamme kurssia turvallisempaan suuntaan, ennen kuin myrsky yllättää.
Ydinsotaan tai vähintään suursotaan oli v. 1962 hyvin lähellä johtaa silloisen Neuvostoliiton Kuubaan sijoittamista ydinaseista aiheutunut kiista Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Kiistan lopputuloksena molemmat suurvallat pääsivätlopulta osatavoitteisiinsa. Yhdysvallat sai Neuvostoliiton poistamaan ydinaseensa Kuubasta ja Neuvostoliitto Yhdysvalloilta sitoumuksen luopua maihinnousuaikeista Kuubaan. Tämäkin historian opetus on syytä pitää mielessä, kun Suomessa tehdään turvallisuuttamme koskevia päätöksiä. Ydinaseet lähialueillamme saati peräti omalla maaperällämme ovat turvallisuuttamme kiistatta heikentäviä uhkatekijöitä.
Yhä syvemmälle läntiseen sotilaalliseen yhteistyöhön maatamme sitomassa olevien seikkailupoliitikkojemme tulisi ajoissa tunnustaa tekemänsä virheet ja samantien muuttaa karikkoisilla vesillä ajelehtivan valtiolaivamme kurssia turvallisempaan suuntaan, ennen kuin myrsky yllättää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Unionin yhteisen armeijan perustaminen merkitsee väistämättä sitä, että se lähetetään sinne, missä liittovaltion edut ovat kulloinkin uhattuina. Suomi-pojat lähetetään tietysti mukaan vuodattamaan vertaan eurooppalaisen suurpääoman etuja puolustavan unionin puolesta. Juuri nytkin EU-Suomi on innolla tukeutumassa Nato-yhteistyöhön ja hankkii itselleen hyökkäysaseita muka puolustustarkoituksiin.- Yksi vähemmän esillä ollut nopeantoiminnan joukkojen käyttötarkoitus on kukistaa EU:n sisällä mahdollisesti ennemmin tai myöhemmin tapahtuvat kansannousut.
Kuuban kriisin opetukset johtavat suoraan nykyjohdon havittelemaan Nato-jäsenyyteen, haluttiinpa sitä tai ei. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuukin peräti käsittämättömältä, miksi meidän tulisi ehdoin tahdoin järkyttää yhtä maapallon turvallisuuspoliittisesti rauhallisinta kolkkaa.
Venäjäähän Suomen alue ei kiinnosta muutoin kuin strategisesti. Sen kannalta on edullisinta säilyttää nykytilanne, jossa Suomi on Naton ulkopuolella. Vielä parempi turvallisuuspoliittinen asema syntyisi tähän Euroopan kolkkaan mikäli Suomi olisi suvereeni eli itsenäinen maa, ilman EU:n puolustusyhteistyötä, koska EU:n puolustus perustuu nimenomaan Naton aseisiin, organisaatioon ja johtamismenetelmiin. Ja on siten ikään kuin Natoon vievän mustan aukon reunalla ainaisessa vaaratilanteessa syösyä tuntemattomaan maailmaan.
Pinnallisenkin perehtymisen tuloksena jokainen voi helposti tehdä oikeat turvallisuuspoliittiset johtopäätökset ja päätyä niiden perusteella kannattamaan Suome perinteisesti menestyksellistä puolueettomuuspolitiikkaa.
seurauksia oli sekin, että kaksi punaista jättiläistä, Kiina ja Neuvostoliitto joutuivat ydinsodan partaalle keskenään.
Kiina ei sietänyt sitä, että Neuvostoliiton silloinen johtaja, Nikita Hrutshev, taipui USA:n edessä ja antoi tarkastaa kauppalaivansa. Kiina nimitti Neuvostoliittoa "paperitiikeriksi", jonka seurauksena Neuvostoliitto kutsui kaikki asiantuntijansa Kiinasta ja tätä "kylmää kautta" on riittänyt näihin päiviin asti. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut myöskään rajakiista Amur-joella.
Että näin - historiassa.
Pohjolan turvallisuuspoliittinen on juuri niin vakaa, kuin se konsanaan voi Suomen EU-jäsenyyden rasittamana olla.
Kansan vastuksesta huolimatta hankkeilla oleva Nato-jäsenyys toisi mukanaan vain mojovan lisärasitteen nykyiseen olotilaan.
Millä argumenteilla Suomen Nato-jäsenyyttä voisi perustella. Kun todellisia uhkatekijöita ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ole olemassa, on sitäkin kummallisempaa eräiden tahojen hillitön kiire pyrkiä sammuvan sotilasliiton jäseneksi.
Nato-haukkojen yksi suurimmista ongelmista näyttääkin olevan perustelujen puute sotilasliittosopimuksen solmimiseksi.
että itsenäinen ja vapaa Suomi ei ole ollut koskaan minkäänlainen turvallisuusriski naapureille - eikä koskaan tule olemaankaan. Niinpä Suomen takia itäisen naapurimme ei tarvitse varustautua.
Sen sijaan Suomen liittolaiset voivat olla jo hyvinkin vakava turvallisuusriski. Sitä se oli jo Hitlerin päivinä ja mitä enemmän Suomi veljeilee läntisen sotilasliiton kanssa, sitä enemmän naapurimme varustaa "rautaa" itäisen rajamme taakse.
Eli itsenäinen ja riippumaton puolustuksemme on turvallisuutemme paras tae.
Suomen ei tulisi koskaan alistua sellaiseen asemaan, joka voitaisiin tulkita olemisena "astinlautana itään".- Käytin ko. termiä Helsingin Yliopistolla joitakin vuosia sitten pitämässäni turvallisuuspoliittisessa esitelmässäni, jossa koskettelin sotilaspoliittisia tilanteita sekä 1920-luvun vaihteen että 1930-luvun lopun ja 1940-luvun suursodan yhteydessä. Loppupäätelmänä oli selvästi nähtävissä, että Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta parhaana ratkaisuna voidaan edelleen pitää hyväksi koettua puolueettomuuspolitiikkaa. Se, että Stalin hyökkäsi Suomeen 1939 Saksan kanssa tekemänsä etupiirijaon valtuuttamana, ei kumoa puolueettomuuspolitiikan etuja liittoutumiseen nähden. Liittoutuminen tuolloinkin olisi ollut omiaan vain heikentämään Suomen asemaa, koska olisi ollut ilmeinen vaara Suomen maaperän joutumisesta sodan jossakin vaiheessa suurvalta-armeijoiden taistelukentäksi. Tiedettiinhän mm. Neuvostoliitossa jo tuohon aikaan, että suursodalta ei vältytä ja että todellinen välienselvittely tultaisiin käymään sen ja Saksan välillä.
pohdintojani:
http://www.aretalogia.com/kansakunta/marokon.kauhu.html
EU-Suomi on joutunut perustamaan Euroopan Unionin jäsenyyden seurauksena ulkomaisiin sotiin tarkoitetut ns. "nopeantoiminnanjoukot". Itsenäinen Suomi ei niitä tarvitsisi eikä sillä olisi velvoitetta niitä perustaa.
Suomalaiset kriisinhallintajoukot kyllä kelpaavat suurpääomapiirien puolustamistehtäviin kaukana rajoemme ulkopuolella. Pienen maantieteellisesti eristetyssä asemassa olevan kansan on kuitenkin turha odottaa vastapalveluksia, koska Suomen puolustamisen hinta saavutettavaan hyötyyn ja riskiin nähden olisi pääomapiirien kannalta liian kallis. Pitää siis pitää mielessä, että laskelmoivat rahamiespiirit hallitsevat EU:ta ja tekevät myös sen mukaisia päätöksiä. Tässä suhteessa ei ole syytä tehdä eroa kotimaisen ja ulkomaisten pääomapiirien välillä, varsinkin kun otetaan huomioon, että suomalaiset suurpääoman omistajat ovat enimmäkseen ulkomaista alkuperää.
Suomalainen sotilas on siis joutunut uuteen tilanteeseen, jossa hänen on harkittava, minkälaisten arvojen puolesta hän on valmis vaarantamaan tai jopa uhraamaan henkensä.
Kun kansan tietoisuus EU-petoksesta kasvaa riittävän suureksi, ovat EU-Suomen päivät nopeasti luetut.