vl-usko henkinen luostariko??

Pitkään vl-uskoa tunnustaneena ja näitäkin keskusteluja seurailleena herää kysymys. Ovatko nämä paljon puhutut vl-elämäntapanormit (syntiluettelot) verrattavissa esim. luostarisääntöihin l. ovat uskon ulkoiset tunnusmerkistöt.
Nämä säännöt on hyväksyttävä vl-uskossa aivan niinkuin luostarissa tehdään.
Mitä Jeesus siis tarkoitti sanoessaan "maailmassa mutta ei maailmasta", luostarihan kai on ääripää maailmallisuuden välttämisessä ja yrityksessä omin teoin ansaita pelastus, mutta niin kai myös käy tiukkojen eläntapanormien noudattamisen suhteen.
Luther puolestaan tuntui nauttineen myös maallisista iloista, vaikka olikin armosta uskomassa l. usko ei häntä eristänyt maailmassta.
Tällaiset ihmissäännöt tekevät uskosta helposti tekovanhurskautta, itse koin niin vahvasti ollessani vl.
Ja helposti vahtiessaan itseään ja muita näitten sääntöjen noudatamisessa, hämärtyy todellinen uskon hedelmä lähimmäisen rakkaus, tämän koin myös vahvasti ollessani vl.
Ja eikö juuri tämä rakkauden käsky ollut ainoa käsky jonka Jeesus jätti. Miten lähimmäisen rakkaus toteutuu tällaisessa "kyttäysmeiningissä" ja yrityksessä puristaa kaikkien uskovien elämä tiettyyn muottiin. Missä on vapaus, eihän rakkaudessa ole pelkoa.
2176
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ja se herätti kyllä ajattelemaan että voiko asiaa katsoa myös tältä kantilta. Säännöt = luostari.

Puet sanoiksi sellaisia ajatuksia joille olen hakenut sanaa millä ne ilmasisisi. Henkinen luostari... niinpä niin... siinä se on.

Äänestä

Se, että ei juuri kukaan kirjoita tähän ketjuun, todistaa ajatuksesi oikeellisuuden.

SRK-lestadiolaisuus on luostari ilman seiniä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


entlesta kirjoitti:

Pitkään vl-uskoa tunnustaneena ja näitäkin keskusteluja seurailleena herää kysymys. Ovatko nämä paljon puhutut vl-elämäntapanormit (syntiluettelot) verrattavissa esim. luostarisääntöihin l. ovat uskon ulkoiset tunnusmerkistöt.
Nämä säännöt on hyväksyttävä vl-uskossa aivan niinkuin luostarissa tehdään.
Mitä Jeesus siis tarkoitti sanoessaan "maailmassa mutta ei maailmasta", luostarihan kai on ääripää maailmallisuuden välttämisessä ja yrityksessä omin teoin ansaita pelastus, mutta niin kai myös käy tiukkojen eläntapanormien noudattamisen suhteen.
Luther puolestaan tuntui nauttineen myös maallisista iloista, vaikka olikin armosta uskomassa l. usko ei häntä eristänyt maailmassta.
Tällaiset ihmissäännöt tekevät uskosta helposti tekovanhurskautta, itse koin niin vahvasti ollessani vl.
Ja helposti vahtiessaan itseään ja muita näitten sääntöjen noudatamisessa, hämärtyy todellinen uskon hedelmä lähimmäisen rakkaus, tämän koin myös vahvasti ollessani vl.
Ja eikö juuri tämä rakkauden käsky ollut ainoa käsky jonka Jeesus jätti. Miten lähimmäisen rakkaus toteutuu tällaisessa "kyttäysmeiningissä" ja yrityksessä puristaa kaikkien uskovien elämä tiettyyn muottiin. Missä on vapaus, eihän rakkaudessa ole pelkoa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu