Mitä tällä neuvolla on saavutettu ja mitä sillä saavutetaan. Sekö että entistä useampi vl asioi täälä uteliaisuudestaan jos ei muusta?
Tuntuu jossain määri erikoiselta että ainakaan ne murrosikäiset ja vähän sitä vanhemmat ottavat moiset kiellot käskynä. Ja nämä ikäluokat ovat myös niitä jotka kysyvät kritisoivat ja etsivät jonkinlaista totuutta näiden täällä olevien juttujen ja päivämiehen välisiin juttuihin.
Tämä nuori sukupolvi ei ole kasvanut siihen että se mitä äiti/isä/puhuja sanoo on ehdoton laki jota noudatetaan. Vaan se on kasvanut ja kasvatettu ajattelemaan omilla aivoilla. Tekemään ratkaisuja ja etsimään tietoa.
Jään miettimään sitä että niin kauan menee ihan hyvin kunnes vl joutuu tosipaikassa ottamaan kantaa omiin valintoihin ilman että on ketään joka sanoisi tee näin tai tee noin. Tai voi olla että onkin niitä jotka sanovat tee näin mutta samalla lailla on ihmisiä jotka sanovat tee noin.
Onko usko ehdotonta oiekassa olemista? Tai ehdotonta kuuliaisuutta seurakunnalle (erehtyville ihmisille)? Voiko rakkauden neuvo sisältää epäilyn että sillä voitaisiin peittää vaikeista asioita? Vaikea asia ei ole oikeassa tai väärässä olemista vaan asia johon on monta näkökulmaa? Onko siis tarkoitus estäää ihmistä ajattelemasta? Kun ei ole kysymyksiä ei ole vastauksia? Onko lapsen kaltainen usko tapa kiertää aikuisen vastuuta? Kun ottaa kaiken mikä "kaikessa rakkaudessa on annettu" kirjaimellisesti ei tarvita omaa harkintaa eikä omaa päätöstä.
Tuntuu jossain määri erikoiselta että ainakaan ne murrosikäiset ja vähän sitä vanhemmat ottavat moiset kiellot käskynä. Ja nämä ikäluokat ovat myös niitä jotka kysyvät kritisoivat ja etsivät jonkinlaista totuutta näiden täällä olevien juttujen ja päivämiehen välisiin juttuihin.
Tämä nuori sukupolvi ei ole kasvanut siihen että se mitä äiti/isä/puhuja sanoo on ehdoton laki jota noudatetaan. Vaan se on kasvanut ja kasvatettu ajattelemaan omilla aivoilla. Tekemään ratkaisuja ja etsimään tietoa.
Jään miettimään sitä että niin kauan menee ihan hyvin kunnes vl joutuu tosipaikassa ottamaan kantaa omiin valintoihin ilman että on ketään joka sanoisi tee näin tai tee noin. Tai voi olla että onkin niitä jotka sanovat tee näin mutta samalla lailla on ihmisiä jotka sanovat tee noin.
Onko usko ehdotonta oiekassa olemista? Tai ehdotonta kuuliaisuutta seurakunnalle (erehtyville ihmisille)? Voiko rakkauden neuvo sisältää epäilyn että sillä voitaisiin peittää vaikeista asioita? Vaikea asia ei ole oikeassa tai väärässä olemista vaan asia johon on monta näkökulmaa? Onko siis tarkoitus estäää ihmistä ajattelemasta? Kun ei ole kysymyksiä ei ole vastauksia? Onko lapsen kaltainen usko tapa kiertää aikuisen vastuuta? Kun ottaa kaiken mikä "kaikessa rakkaudessa on annettu" kirjaimellisesti ei tarvita omaa harkintaa eikä omaa päätöstä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Me murrosikäiset tai vähän sitä vanhemmat vl:set ajattelemme omilla aivoillamme ja tiedämme, että tällä palstalla uskostamme annettu kuva on täysin väärä.
Siksi tämän palstan taholta ei ole kellään mitään pelättävää. Kyllä ainakin useimmat uskovaiset osaavat erottaa totuuden ja valheen. Kaikilla tosin ei ole henkien erottamisen lahjaa...
Kyllä täällä on paljon vääriä tietoja ja tämä poimimani on yksi sellainen.
ehkäpä surullisinta tällä keskustelupalstalla on lukea niiden kirjoituksia, jotka olevinaan ovat vl kristittyjä mutta jotka jatkuvasti ovat ulvomassa samassa laumassa täällä meitä raatelevien ja pilkkaavien kanssa, roskittamassa Jumalan valtakunnan asumista - niin kuin sinäkin jatkuvasti teet ja olet ilmeisesti omasta mielestäsi hyvälläkin asialla. Murheellisen mielen ainakin tältä palstalta saa ja täysin valheellisen kuvan meistä vl ja seuramenosta ym Jumalan lasten talostelusta ja arvoista.
Mitä sillä sitten saavutetaan, kun täällä jatkuvasti vikoillaan ja arvostellaan. Kyllä meillä vl on täysi vapaus puhua asioistamme kotisiionissa, ei niitä tarvitse täällä repostella. Jos synnin luvallisuus on tehnyt sellaisen orjan mielen, ettei voi asioista puhua, tulisi ennen kaikkea olla huoli omasta sielun autuudesta.
ns. "tiedot" ovat täyttä sontaa. Esim. että lapset pakotetaan väkisin istumaan hiljaa seurapenkissä. Jokainen seuroissa käynyt tietää, että asia on juuri päinvastoin. Lasten ilo ei häiritse Jumalan lasten seuroja. Tämä on lasten valtakunta.
Älä suotta murehdi.
Filippiläiskirje 4
6 Älkäät mistään murehtiko, vaan olkoon teidän anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettävä, kaikella rukouksella ja pyytämisellä kiitoksen kanssa.
"ehkäpä surullisinta tällä keskustelupalstalla on lukea niiden kirjoituksia, jotka olevinaan ovat vl kristittyjä mutta jotka jatkuvasti ovat ulvomassa samassa laumassa täällä meitä raatelevien ja pilkkaavien kanssa"
Ja listaisit ne asiat jotka koet pilkaksi ja sitä myöten tunnet että sinua raadellaan?
Kun kertoisit mitkä asiat ovat mielestäsi pilkkaa niin moni ehkä osaisi niitä sitten vältellä.
Muista, että vaikka täällä moni arvosteleekin vl-oppia ja SRK:n touhuja, niin he eivät arvostele Jumalan Valtakuntaa. Älä edes esitä sellaisia syytöksiä, sillä on monia jotka sydämestään uskovat ja heille Jumalan Valtakunta on hyvä ja pyhä paikka.
turhaa ruveta yksittäisiä lauseita eri viesteistä kokoamaan. Se vikova mieli, jolla täällä paljolti kirjoitetaan, ei todellakaan ole lähtöisin rakkaudesta. Sellainen ihminen joka on uskomassa lapsen paikalla nöyrällä sydämellä ei todellakaan lähde nettipalstoilla arvostelemaan ja moitiskelemaan siionia.
Sitten täällä puhutaan niin paljon suoranaista valhetta ja liioittelua, että ihmettelee, onko osalla kirjoittajista todella niin vilkas mielikuvitus vai onko se tahallista mustamaalaamista. Olkoon vaikutin mikä tahansa, voi vain rukoilla parannuksen armoa teille, sillä on vaarallista pilkata Jumalan lapsia. "Joka teihin rupee, se minun silmäterääni rupee" sanoo Jumala. Nyt on vielä armon aika ja Jumalalla on halu laupeuteen. Kyllä vikoilutkin annetaan katuvalle anteeksi.
Tämä johtuu, jos jotain kysyy niin saa vastaansa valtaisan vihanhyökkäyksen ja syytöstenryöpyn?
Minä ainakin arvostelen vl-oppia jota en täysin hyväksy ja näe oikeaksi. En myöskään hyväksy SRK:n julmia hoitokokouksia enkä sitä että kirkossa katsotaan läpi sormien noita hoitokokouksia.
Kun näistä keskustelen, niin en tee sitä pilkkaus- enkä mustamaalaamistarkoituksessa.
Meillä ihmisillä on ihan oikeasti vapaus sanoa mielipiteemme asioista, ja missä muualla me voisimme nämä mileipiteemme tuoda esille kuin täällä palstalla?
Kun keskustelemme näistä asioista, niin samalla tuomme sitä omaa uskonnäkemystämme esille, miksi jotkut asiat vl-opissa ja hoitokouksissa eivät ole milestämme oikein, osa keskustelijoista osaa hienosti perustella näkemyksensä myös Raamatulla.
Siksi pyysin sinulta, että olisit vastannut siihen mikö milestäsi on pilkkaa? Onko vl-opista ja hoitokokouksista puhuminen milestäsi sitä pilkkaa, vai mitkä asiat?
Ja en usko, että kaikki pesukonejututkaan ovat missään pahudessa kysyttyjä. Monet saattavat kulla huhun pesukoneesta ja tulevat sitä sitten ihmeissään tänne palstalle kysmään. Jos kysyjälle vastataan ilkeästi, niin hähän saa heti "ilkeän" kuvan vl-uskosta. Kannattaisi varmasti jokaisen miettiä mitä kirjoittaa ja vastaa kysyjälle, sillä se kertoo paljon.
Voi olla, ettei vl-uskovaisten keskuudessa hyväksytä sitä, että sisäisistä asioista puhutaan julkisesti ja siksi paheksut jos joku tuo tänne joitain vl-liikkeen asioista luettaviksi. Mutta muista kuitenkin, että jokaisella ihmisellä on oikeus purkaa niin ilonsa kuin surunsa avoimesti, meillä kellään ei ole oikeutta estää ketään puhumasta omista tuntemuksistaan. Jotkut meistä ovat liian arkoja puhumaan asioita ikinä kenenkään kanssa kasvotuksen, ja siksi on äärinmäisen hyvä, että tällainen palsta on olemassa. Jokainen ulos saatu lause purkaa ahdistusta jos ihmisellä on joitain avoimia kysymyksiä sisällään, se on hyväksi ihmisen milenterveydelle.
ettei ry:llä asioista voi saa ja pysyty puhumaan niiden oikeilla nimillään. Älä kysy älä epäile älä kritisoi älä tee sitä älä tee tätä....
Keskustelua ei ole se että yhdet puhuu ja muut kuuntelee sujuvasti vaan keskustelua on se että kaiki voivat saavat ja pystyvät sanomaan sen mitä haluavat.... Ja ainakaan toistaiseksi meidän ryyllä ei vallitse avoin lämmin ja rakkaudellinen ilmapiiri jossa kaikki olisivat saman arvoisia ja saisivat vosivat ja pysytyisivät aitoon vuorovaikutukseen....
asioiden arviointia, kyseenalaistamista tai vällillä jopa kritiikkiä, katsokoon itseensä ja kysyköön "olenko minä aina oikeassa?". Asioista voi ja jopa TÄYTYY keskustella. Itse ainakin vierastan keskustelun tyrehdyttämistä, joskus jopa avointa junttaamista. Paras argumentaatio, näkemys voittakoon! Joka ei kykene keskusteluun, mielipiteiden ja näkemysten vaihtoon, vaietkoon ja tyytyköön asemaansa. Asioista voi tuoda esiin näkökulmia ilman, että sanomisensa taakse täysin asettuisikaan. Olkaa kriittisiä! Harvoin uskoa tappaa (mitä täällä usein tunnutaan pelkäävän) asioiden pohtiminen. Nykyajan ihmisen uskon sen sijaan saattaa viedä keskustelun tukahduttaminen.
Me ainakin pakotetaan lapset istumaan seurapenkissä hiljaa. Eihän siitä mitään tule jos lapset juoksee rallia ympäri seurasalia. Ja näin tekee muutkin joiden lapset ovat vilkkaita.
on, että mistä tahansa asiasta olen voinut ihan vapaasti puhua (tästäkin nettikeskustelusta puhujienkin kanssa). Ei ole koskaan ollut pelon häivääkään, ettei olisi voinut sanoa mitä on ajatellut.
Olisiko "ahtaus" itsessään siinä henkilössä, joka ei uskalla puhua. Kyllä kritisoidakin saa ja jos se on asiallista se kyllä otetaan huomioon. Mutta paljon on kiinni siitäkin, miten se kritiikin esittäjä asiansa esittää, tuleeko kritiikki ylhäältäpäin "minä tiedän parmmin kuin muut" asenteella vai nöyryydessä alhaaltapäin kyselevällä mielellä. Sanotaan, että kysyvä ei tieltä eksy.
Nimenomaan olen jokaisessa siionissa (olen asunut eri puolilla suomea) missä olen ollut olen kokenut että me kaikki olemme tasapäistä joukkoa. Ei ole olemassa parempia ja huonompia kristittyjä vaan kaikki ovat rakkaita veljiä ja sisaria, jotka ovat Jumalan suuresta armosta uskomassa. En koe olevani parempi tai huonompi oppineen tai oppimattoman kanssa, köyhän tai rikkaan kanssa. kaikki olemme tasapäisiä, vain yksi on ylempänä Herra Jeesus, siionin kuningas.
Yhdessä olemme kokoontuneet pohtimaan uusien asioiden kohdatessa, miten niihin suhtautua, ovatko ne turmelemassa uskonelämää, vai voiko osallistua.
Yhdessä äitien ja isien kanssa mietimme, mihin lapsemme koulussa voivat osallistua, ja mikä on parempi jättää väliin. Lapsiakin olemme kuulleet ja joskus lapset eivät ole halunneet osallistua sellaiseen, jota me aikuiset emme olisi edes niin välttämättä kartettavana nähneet. Silloin olemme kunnioittaneet lasten omaatuntoa, sillä emme halua olla pahentamassa lasta joka on uskon esikuva.
Varsinkin koulumaailmassa tulee esiin tilanteita, joita joutuu pohtimaan ja joihin ei ole yksioikoista vastausta. Aina kuitenkin on Taivaan Isä sanansa viittamerkkejä avannut ja olemme saaneet todeta: näin on ollut turvallista ja hyvä toimia.
Näitä kokeneena en voi ymmärtää väitettä, etteikö muka ry:llä voisi saisi ja pystyisi puhumaan asioista niiden oikeilla nimellä.
siihen asti että näin on omakin kokemukseni asioista kunnes muutin "tänne korpeen"...
Uskallan pääsääntöisesti puhua omilla kasvoillani IRL siitä ei ole kysymys vaikka niin haluatkin asian nyt vääntää. Esim. kun toin esille seurakuntapäivillä ajalliseen talosteluun liittyviä asioita todettiin ettei ne kuulu seurakuntapäiville?
Eli kun ensin olin aiheesta kahden kesken keskustellut sen ihmisen kanssa jolle asia kuuluu sitten puhin asiasta sisarien kesken yleisesti ja lopuksi otin asian puheeksi seurakuntapäivillä jossa todettiin ettei asia kuulu seurakutapäiville niin jään todella miettimään että kun asia kuitenkin syö keskinäisiä välejä tämäkö on tapa hoitaa asia....
Eikä ollut kyse vain minusta vaan useammastakin muusta ihmisestä jotka koimme että tämä asia ei ole niinkuin sen pitäisi olla.
Myös se rikkoo ettei kaikesta toiminnasta ilmoiteta kuin vain osalle porukasta. Kaikki toiminta ei suinkaan ole kirjoitettu seuraohjelmaan vaan erinäköisiä retkipäiviä ja sisariltoja siellä ei lue eikä kukaan niistä huutele kuin vasta perästä päin - mikset tullut????. Asioita sumplitaan vain tiettyjen ihmisten kesken mikä heille sopii tai ei sovi, muille on sovittava se mikä heille sopii....
=> Ihan lopputtomiin en inhimillisesti jaksa ymmärtää tätä en varsinkaan kun asian olen ottanut monta monituista kertaa puheeksi....
Koin olevani tervettullut tasan siihen asti kunnes siionissa todettiin ettei minusta tule sitä seraavaaa pitokokkia ja emäntää....
On aika vaikeaa ymmärtää sitä että vaikka joudun päivästä toiseen kamppailemaan sekä sairaan lapsen että oman terveyden ja jaksamisen kanssa se voidaan toisten mielissä mitätöideä toteamalla että ei se ole mitään muuta kuin laiskuutta. Perheessämme on parhaimmillaan ollut kolme lasta kuntoutuksessa ja itse olen ollut työkyvyttömässä kunnossa.... Silti on ihmisiä jotka narisee siitä että en tee en tule en leivo en pidä päiväkerhoja ym... Valitettavasti olen inhimillisesti erittäin pettynyt ihmisiin siksi että loukkaavimmat komentit kuulee sisarilta ja veljitä. Pitääkö sitä oikeasti vielä rassata ja syyllistää sillä että ei kaiken muun jälkeen enää jaksa ja pysy osallistumaan siionin työhon muutenkuin satunnaisesti seuravieraana...
Olisin toivonut ja toivon edelleen että ihmiset oikeasti yrittäisivät asettua toisen ihmisen asemaan ja siiten vasta kysyisivät itseltään mikä on oikein ja kohtuullista....
Totta on että monen vuoden turhan yrittämisen jälkeen näen aika turhaksi selittää mitään tai yrittää puhua asiasta mitään.... On varmaan vain hyväksyttävä se että ihmiset eivät todellakaan ymmärrä erillaisuutta.... Tullakseen hyväksytyksi pitää olla jotain jota ei ole. Pitää olla pätevä ja sopiva, samanlainen....
toimintaa. Ihmiset ovat muutenkin ihmeissään välillä selviämisen kanssa ja ja silloin pienikin tehtävä voi tuntua ylivoimaiselta. Minun mottoni oli ennen että jokainen kanta kortensa kekoon. ja kannoinkin korteni. Pidin päiväkerhoja ja minun lapseni sai nauttia toisten pitämistä päiväkerhoista. Mutta Jumala voi riisua ihmisen. Voi ottaa voimat pois. Silloin ei pidetä ensimmäistäkään päiväkerhoa eikä muutakaan. On vaikea tunnustaa hommiin pyytävälle, että kuule nyt on sellainen tilanne että en voi enkä jaksa vaikka haluankin. Olisi niin mukava olla reipas ja jaksava ja osallistuva mutta kun ei. Ihminen on rajallinen olento. Ihminen tarvitsee lepoa ja yksin oloa ja hiljaisuutta tässä mielettömässä oravan pyörässä. Omat rajat tulevat jokaisella joskus vastaan. Monille jonkin kriisin kautta loppuunpalaminen jne. On kaukaa viisata kieltäytyä välillä hommista. Maailma ei kaadu jos joku kerho jääkin pitämättä. Jos ryllä on viidelle illalle tarjota ohjelmaa, missä muu elämä? Kaikella rakkaudella en halua olla repimässä. Jos tuntuu että yks jos toinenkin mietti,että ei jaksa osallistua, voisiko miettiä missä voi karsia toimintaa. Toimitaan sen verran kuin hyvällä mielellä jaksetaan.
Tunnetko vain kaksi tapaa esittää kritiikkiä, ylhäältäpäin asennoituva "minä tiedän paremmin" tai alistuva kysyminen "sinä tiedät paremmin"?
Entä vapaa tasavertainen keskustelu, jossa kummallakin osapuolella on omat näkemyksensä, mutta erilaiset?
Minulla on se käsitys, että käytännöllisemmissä asioissa tämä on mahdollista, mutta syvemmissä kysymyksissä ei. Siksi tämä palsta on niin suosittu.
"Jos synnin luvallisuus on tehnyt sellaisen orjan mielen, ettei voi asioista puhua, tulisi ennen kaikkea olla huoli omasta sielun autuudesta."
Kyllä tämä on liian kireä mielipide. Aina ei tarvitse tästä olla kysmys, ei läheskään aina.
Ennemmin tulee tunne, että tuo yllä oleva on ulkoa opittu lause ja ihan liian tiukalle vedetty. Kristityn vapaus menee kun lukee sitä.
miksi ihmeessä asioista ei muka voi puhua jos omat asiat on kunnossa? Raamattuhan sanoo: "pelkoa ei ole rakkaudessa vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon".
Eli me saamme vapaina armolapsina kaltaisinamme olla siionissa - ja silloin pystymme puhumaan asioista ihan vapaasti. En todellakaan ymmärrä miten näet siinä kireyttä ja vapautesi menee. Mutta jos on sydämellä synnin suosimista, ei niistä varmasti uskallakaan vapaasti puhua.
Orjuus tuo pelon, ei vapaus. Joo, kyllähän myönnän, että joku voi olla luonteeltaan niin arka ettei uskalla asioista puhua, mutta luulisi uskaltavan siionissa edes kahdenkesken puhua.
siksi, että täällä sekä vl:t että ei-vl:t ovat totena kertoneet Lääkön sanoneen näin: "Me olemme löytäneet armon tässä liikkeessä, muita emme lähde arvioimaan."
Ilmeisesti Lääkkö ei ole niin sanonutkaan, joten vl:tkin ovat syyllistyneet valehteluun. Siitä päätellen tämä palsta on todella vaarallinen paikka.
"Me olemme löytäneet armon tässä liikkeessä, muita emme lähde arvioimaan."
on poimittu lehden kirjoituksesta jossa Lääkköä haastatellaan? Ja jos muistan oikein niin tuo lehti painettiin jonkun suviseurojen aikaan (vuodet kun ovat veljeksiä tässä suhteessa ettei suviseurat ja suviseurat erotu mielikuvissa toisistaan)... vuotta en muista mutta mielestäni tuota haastattelua joko luin tai kuuntelin suviseurojen aikaan asuntovaunussa....
Voin toki olla väärässäkin mutta sen tiedän että jonkun vl haastattelussa nuo sanat ovat olleet oliko se Lääkkö vai joku muu en voi muista....
On oikein? Jos Lääkkö olisi molempien sanomisien takana.
Ensin sanotaan, "Me olemme löytäneet armon tässä liikkeessä, muita emme lähde arvioimaan."
Sitten kun silmävälttää niin sanotaan,
"Olin eilen kuuntelemassa alustusta, jossa itse Matti Lääkkö (srk.n puheenjohtaja) kertoi tästä keskustelupalstasta.
Hän sanoi tämän olevan vain katkeroituneiden ihmisten paikka, jossa puretaan omia pettymyksiään."
Jos Lääkkö sanonut molemmat, niin voiko hantä pitää parhaallatahdollaankaan rehellisenä?
Ainakaan itse en näe näiden kahden asian välillä mitään yhteyttä? Onko niillä?
Siis em kommentin olen kuullut tai lukenut jostain vl haastattelusta eikä asia ja lausaudus sinsänsä ollut erikoinen tai ristiriitainen että olisin pannut sen "erityisesti" merkille se vain nousi sen kertaisessa uutisoinnissa erityisesti esille...
Mitä taas tulee Lääkön alustukseen ja siihen mitä mieltä mieltä hän on tästä palstasta niin mitä tekemistä sillä on tuon edellisen kommentin kanssa?
Emme lähde muita arvioimaan => tarkoitatko että Lääkön arvio palstalaisista on tämän lausuman vastaista => mielestäni nyt irrotat lauseet asiayhtyskistään ja käytät niitä tarkoituksellisesti väärin?
Sitä yritin tarkoittaa, että kun sanoo ettei lähde arvioimaan muita, ja sitten kuitenkin arvio ja sanoo mm. katkeriksi.
En tiedä, itse vain ajattelisin, että jos sanoisin jollekkin, että en lähde arvoimaan ketään ja sitten kuitenkin jossain välissä menisinkin ja antaisin jostain sen arvion, niin en silloin olisi ollut puheitteni takana.
Eipä tällä merkitystä, ja ehkä me käsitämme tuon asian erilailla Lääkön sanomisesta.
Näin itsekin tuon lähetyksen, ja muistan sen hämärästi. Lääkköä ja joitakin muita haastateltiin suviseuroista, muistaakseni uutislähetyksessä. Vuotta en muista. Leena Huovinen kertoi siitä tällä palstalla ja sanoi muistavansa niin hyvin, koska myös häntä itseään haastateltiin.
lukemaan sinun ehkäisykommentteja eikä eksyisi autuuden tieltä
tämä oli päivän huvittavin kommentti
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
teille?