Minä olin nuorena varsinainen ongelmapenska (poltin, join, anoreksia liippasi läheltä, poikia tuli ja meni ja varastelin kaupoista). Nyt olen 18-vuotias-en siis mikään vanhus vieläkään- ja elämä hymyilee. En juo enkä polta ja olen siitä todella onnellinen (vähitellen juomisen loputtua nuo muutkin ongelmat ovat väistyneet). Tahdon kertoa kaikille viinan kanssa painiville, miten minä pääsin oman elämäni herraksi: aloin urheilla. Ei tarkoita nyt sitä, että kävisin kaksi kertaa viikossa kävelyllä tms. vaan urheilusta tuli mulle elämäntapa. Treenaan päivittäin, syön niin, että se tukee urheilua enkä halua koskeakaan viinaan yksinkertaisesti siksi, että treeni antaa mulle sata kertaa paremman olon kuin humala IKINÄ!!
Joka päivä salilta lähtiessäni kiitän onneani, että löysin elämääni treenauksen ilon.
Joka päivä salilta lähtiessäni kiitän onneani, että löysin elämääni treenauksen ilon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen iloinen puolestasi, että olet löytänyt elämääsi mukavan harrastuksen dokaamisen sijasta. Itsekin nuorempana bailasin joka vkl ja viikollakin, mutta n. 7v sitten "löysin" saliharrastuksen (olen nyt 28v.) ja olen vieläkin niin retkussa siihen, ettei ryyppääminen kiinnosta kuin joskus harvoin. Jos dokaa vaikkapa lauantaina, on mulla ainakin koko alkuviikon vielä "löysä" olo, eikä treeni kulje, joten parempi olla selvinpäin!:)
Huomasin saman kuin sinä Marie, eli että treenaus ja juominen vain eivät sovi yhteen( se morkkis oli aina kamala, kun ei juomisillan jälkeen jaksanut ajatellakaan salia!).
Joskus on tuntunut siltä kuin olisin "tullut uskoon" terveyden suhteen(kaveritkin ovat vitsailleet asiasta). Tämä sama raitistuminen ja tapojen parantaminen on nimittäin tapahtunut myös yhdelle ystävistäni, mutta sitä kautta, että hän löysi Jeesuksen elämäänsä.
No, jokainen tulee onnelliseksi tavallaan.. =)
Rohkeutta elämänmuutokseen kaikille.
Itse en ole koskaan tykännyt juomisesta ja olen urheillut ihan lapsesta. Sitä vain piti sanomani kokemuksen syvällä rintaäänellä, että älkää menkö liiallisuuksiin. Lepopäiviä kuuluu pitää aina välillä, itse hoksasin asian vasta ylikunnon ja viittä vaille sydänlihastulehduksen kohdalla. Ensin treenasin muutaman kerran viikossa, sitten päivittäin ja lopulta kaksi kertaa päivässä...Nyt ollaan opeteltu järkevään 5-6 treeniä viikossa tai jos päivittäin niin yksi niistä kevyt palauttava.
Hyvään kuntoon ja terveyteen kuuluu myös kunnollinen palautuminen.
Kuulosti mahtavalta.Olen jopa omani mielestäni juoppo,mutta tämän jälkeen ajattelin, että kokeillaan vielä tätä.Minulla on (mielestäni)suht.koht. hyvä kunto,mutta nyt baaaaaanalle.kiitos vinkistä.
Likka täynnä omaa erinomaisuuttaan ja on jo nähnyt kaiken elämästä.
On toki hyvä,että hankkii itselleen kovan kunnon;sitten jaksaa taas dokata olan takaa kun Mahdollisessa Vanhuudessasi alkaa taas maistuun.
minäkin juhlin nuorempana aika railakkaasti, kuntoillut olen kyllä koko ikäni mutta noin 7 vuotta sitten päätin että joko juhliminen tai kuntoilu. nyt olen yli 30, aktiivinen kuntourheilija ja erittäin tyytyväinen että valitsin kuntoilun. se on tuonut mukanaan paljon uusia ystäviä (ja ne entiset "ystävät" joiden kanssa ei ollut muuta yhteistä kuin juhliminen, ovat jääneet)ja mahtavia kokemuksia, reissuja ja onnistumisen elämyksiä. puhumattakaan siitä että olo on pirteä kun yleiskunto on loistava, flunssat ei vaivaa eikä liikakiloja tule. nykyisin otan vain 1-3 siideriä silloin tällöin, koska jos juon enemmän, todennäköisesti seuraavan päivän treenit jää väliin. krapula on kamalin olotila minkä tiedän, onneksi ei tarvitse kärsiä siitä enää! enpä usko että alkoholi alkaa maistua sen paremmin enää koskaan. sen verran hyvä olotila on nyt.
on se että naiset ei tykkää selvinpäisistä miehistä vaan pitää olla kaatokännissä jotta kiinnostus herää. jos olisi enempi noita järkeviä naisia ei olisi mitään syytä juoda.
"Treenaan päivittäin, syön niin, että se tukee urheilua enkä halua koskeakaan viinaan yksinkertaisesti siksi, että treeni antaa mulle sata kertaa paremman olon kuin humala IKINÄ!!"
Jep, treeni luo todellisen hyvänolon tunteen, viina valheellisen.
molemmat,
Hienoa!