Miks olen tällänen

Inhoan itseäni tällä hetkellä koska olen todella mustasukkainen miesystäväni lähes aikuisille lapsille!!

Olen itsekin äiti ja ymmärrän että omat lapset ovat jokaiselle ihmiselle tärkeintä maailmassa. Mutta kun miesystäväni on sanonut usein , että hänelle "lapset" ovat aina nro 1 niin tunnen ettei minulla olekkaan mitään väliä. Kun mieheni puhuukin jotain näistä lapsosistaan niin nousee karvat pystyyn.


Nyt alkaa tulla paniikki , koska en todellakaan halua pilata ihanaa suhdetta tällä sairaalla ajatuksenjuoksulla. Mutta en voi mitään tälle tunteelle joka tekee minut hulluksi.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia? Ja onko tilanne omassa päässä helpottanut kun suhde on vakiintunut?
Olen niin epätoivoinen...
41138
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

sä olet tyhmä ääliö!! Oma isäni hylkäsi minut ja veljeni kun uusi vaimo oli liian mustasukkainen meille???!!! Se on sairasta, en halua että kukaan joutuu kokemaan saman jonkun uuden "pikku äitihuoran" takia! grow up!

Äänestä
  • Olikohan tuossa alkuperäsessä edes mielessä, että isän pitäisi hylätä lapsensa???!!!

    Äänestä

  • triinuska kirjoitti:

    Olikohan tuossa alkuperäsessä edes mielessä, että isän pitäisi hylätä lapsensa???!!!

    Valitettavasti te lapset ette tiiä miltä se tuntuu, kun isinne ei huomee nysyistä elämänkumppania ollenkaan. Ainakin antaa ymmärtää niin.

    Minä taas tiedän mitä henkilö puhuu.
    Elän samassa tilanteessa!

    Äänestä

laittaisitko s.postia, olisi kiva vaihdella kokemuksia..olen kohtalotoverisi!!

[email protected]

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyhmä ääliö??? kirjoitti:

Inhoan itseäni tällä hetkellä koska olen todella mustasukkainen miesystäväni lähes aikuisille lapsille!!

Olen itsekin äiti ja ymmärrän että omat lapset ovat jokaiselle ihmiselle tärkeintä maailmassa. Mutta kun miesystäväni on sanonut usein , että hänelle "lapset" ovat aina nro 1 niin tunnen ettei minulla olekkaan mitään väliä. Kun mieheni puhuukin jotain näistä lapsosistaan niin nousee karvat pystyyn.


Nyt alkaa tulla paniikki , koska en todellakaan halua pilata ihanaa suhdetta tällä sairaalla ajatuksenjuoksulla. Mutta en voi mitään tälle tunteelle joka tekee minut hulluksi.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia? Ja onko tilanne omassa päässä helpottanut kun suhde on vakiintunut?
Olen niin epätoivoinen...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu