olen 17 vuotias tyttö ja poikaystäväni on 18v.odotamme vauvaa nyt jo 18 raskaus viikolla.poikaystäväni vanhemmille uskalsimme kertoa asiasta ja ensi järkytyksen jälkeen he ottivat asian hienosti ja uskon että he auttavat ja tukevat meitä kaikin tavoin jos sellaista tarvitsemme.ongelmani on minun vaikeat vanhemmat,en uskalla kertoa heille että olen raskaana koska he ovat jo kerran pakottaneet minut aborttiin(olin samalle poikaystävälleni raskaana noin vuosi sitten)ja en todellakaan suostunut luopumaan tästä vauvastamme(siksi en ole kertonut heille).eli nyt kysyisinkin että kun he saavat tietää että olen raskaana niin voivatko he esim laittaa minut lastenkotiin tai pakottaa asumaan kotona?saamme ensiviikolla oman asunnon ja tahdon todellakin asua meidän yhteisessä kodissa lapsemme ja poikaystäväni kanssa..mitkä ovat nyt minun oikeuteni kun olen vasta 17 vuotias???mihin kaikkeen vanhempani voivat minut pakottaa???auttakaa ja vastatkaa pian sillä vatsani alkaa jo näkymään ja minua pelottaa kun en tiedä minun oikeuksistani...kiitos jo etukäteen jos vastaatte.
p.s.meistä kerron vielä sen verran että olemme seurustelleet kaksi vuotta ja emme ole niinkuin monet muut nuoret eli emme ryyppää ja rällästä tai tee muutenkaan mitään typeryyksiä.
p.s.meistä kerron vielä sen verran että olemme seurustelleet kaksi vuotta ja emme ole niinkuin monet muut nuoret eli emme ryyppää ja rällästä tai tee muutenkaan mitään typeryyksiä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei sinua kukaan voi mihinkään pakottaa,ainakaan aborttiin,ja tietääkseni ei myöskään asumaan kotona.
näin vanhemman näkökulmasta vanhempasi ovat varmasti aluksi pettyneitä ja vihaisia,mutta eiköhän se tuleva nyytti heidänkin jäänsä sulata.toivon että nuorella perheellä kaikki sujuisi hyvin!
suuret kiitokset sinulle kannustuksesta..se on todella tarpeen nyt kun minua jännittää mitä sitten tapahtuu kun vanhempani saavat tietää.
Uskoisin, että vanhempiesi sydän sulaa, kun saavat maailman suloisimman pienen pakkauksen syliin
kiitos..on ihanaa saada tälläistä palautetta.niin mekin olemme ajatelleet että pakkohan heidän sydämmien on sulaa viimeistään siinä vaiheessa kun se suloinen nyytti heidän ensimmäinen lapsen lapsensa on syntynyt..en ainakaan haluaisi uskoa että he olisivat niin julmia ja kylmiä etteivät silloinkaan välittäisi.
Olethan ilmoittanut neuvolaan olevasi raskaana? Jos vanhempasi yrittävät pakottaa aborttiin, on hyvä kertoa asiasta neuvolan tädille. Heistä on välillä uskomattoman paljon apua.
Onnea uudelle perheelle. toivon todella teille onnellista elämää ja jaksamista, elämä ei aina ole helppoa, mutta aina ne asiat järjestyy=)
Pidä hyvä huoli uudesta ihmisestä, olet hänelle tärkein ihminen koko maailmassa=)
Onnea vielä uudellle pikkuperheelle
juu kyllä olen käynyt neuvolassa ihan alusta asti kaikki käynnit niinkuin kuuluukin mutta en ole uskaltanut kertoa sielläkään koska pelkäsin että hän kertoo vanhemmilleni ja minut pakoitetaan taas aborttiin.kiitos vastauksestasi.
..asian näin.Olen itse hieman yli 40v,ja tyttäreni 20v,ja hän on seurustellut saman pojan kanssa 3v,ja kyllä olen valmistautunut,ja oikeastaan odottanutkin tietoa perheen lisäyksestä heille.Kyllä vanhemmat tiedostaa sen että,kun lapset varttuu aikuisiksi niin nämäkin asiat tulevat ajankohtaisiksi,eivätkä ehkä ylläty kovasti,riippuen tietysti miten nuoria omat ovat.Tämä on teidän oma lapsi,ja teidän oma asianne on päättää tulevaisuudestanne,ja kun isovanhemmat huomaa miten vastuullisesti kykenette lapsenne hoitamaan,niin kyllä heidänkin asenne muuttuu teitä kohtaan,jos ei ole jo muuttunut lapsen synnyttyä.Ja muistakaa että,kun lapsenne syntyy,alkaa aivan uusi elämänvaihe,paitsi teidän,myös vanhempienne elämässä pienokaisen myötä.Onnea ja rauhaa odotukseenne,ja antakaa asioiden sujua omalla painollaan.
niin toivomme mekin että asiat menisivät omalla painollaan ja hyvin päin tässä asiassa(vanhempieni kuuluta raskaudesta)Kirjoitin tänne kysyäkseni ihmisiltä jotka tietävät MITKÄ OVAT MINUN OIKEUTENI VAIKKA OLEN VASTA 17 VUOTIAS eli alaikäinen.PYSYTTKÖ ÄITINI PAKOITTAMAAN MINUT ASUMAAN KOTONA?vai saanko jo tässä iässä ja elämän tilanteessa päättää itsenäisesti asioistani????en haluaisi että minulta viedään/rikotaan perheeni jota olemme perustamassa
En osaa tarkalleen sanoa voisivatko vanhempasi viedä lapsen teiltä, mutta jotenkin tuntuu HYVIN epätodennäköiseltä. Koska täytät 18? Lapsen syntymään on siis yli 5kk ja jos olet itse juuri täyttänyt tuon 17v, niin siitä huolimatta täysi-ikäisyyteesi tulee olemaan vain puolisen vuotta sen jälkeen kun vauva on syntynyt.
En jaksa uskoa, että vanhempasi voisivat evätä sinulta oikeuden äitiyteen.. Kotona saattaisit vauvan kanssa joutua asumaan sen puoli vuotta jos vanhempasi niin päättäisivät, mutta en jaksa tähänkään vaihtoehtoon uskoa..
Ymmärrän, että sinua pelottaa asia, mutta näin ulkopuolisen silmin tuntuu kovin epätodennäköiseltä, että lapsi sinulta vietäisiin! Löytyisikö googlettamalla jotain lakititetoa asiasta..?
Moi! Olen sosiaalityöntekijä ja asiakkaanani on perheitä, joissa vanhemmat tai toinen vanhempi on alaikäinen. He elävät aivan normaalia perhe-elämää omassa asunnossaan. Mielestäni kaikki riippuu sinun vanhemmistasi. Lain mukaan olet vielä lapsi (niin kuin varmasti tiedätkin), vaikka oletkin jo itse äiti, etkä saa enää lapsilisää. Omat vanhempasi ovat sinusta vastuussa täysi-ikäiseksi asti ja periaatteessa he myös tekevät sinun elämääsi koskevat päätökset. He ovat myös elatusvelvollisia sinua kohtaan, vaikka asuisit jo omassa asunnossa. Eli periaatteessa he voivat kieltää sinua muuttamasta pois kotoa, varsinkin, jos tarvitset omassa asunnossa asumiseen heidän rahallista avustamista (jos poikaystäväsi ei pysty elättämään teitä). Heti kun olet täysi-ikäinen, olet itse vastuussa itsestäsi ja voit tehdä kaikki omaan elämääsi liittyvät päätökset.
Kuten edellisessä kirjoituksessakin mainittiin, paljon riippuu siitä, milloin täytät 18 vuotta. Joka tapauksessa käytännössä olet jo niin lähellä täysi-ikäisyyttä, että uskoisin, että pystytte myös lain puitteissa elämään poikaystävän ja vauvan kanssa aivan normaalisti keskenänne. Kehoittaisin ottamaan yhteyttä asuinkuntanne sosiaalitoimistoon, josta voidaan neuvoa asiassa. Miten olette aikoneet elättää itsenne? Oletteko palkkatyössä? Jos ette ole, niin teidän täytyy hakea yhteiskunnan tukia kelasta ja mahdollisesti sosiaalitoimistosta. Periaatteessa sosiaalitoimistosta ei voi saada toimeentulokea, kun on alaikäinen, mutta kun sinulla on oma perhe ja asunto, ja jos vanhempasi eivät pysty sinua elättämään, niin taloudellisen tuen saaminen on mahdollista alaikäisenäkin. Jos olet alaikäinen vielä lapsen syntyessä, ja jos vanhempasi haluavat tehdä elämisenne vaikeaksi, he varmasti pystyvät sen tekemään. Mutta miksi he sen tekisivät? Eivät kai he halua tahallaan kiusata omaa lastaan? Jos näin kävisi, asiasta kannattaa keskustella sosiaalitoimistossa. Kyllä sosiaalityöntekijät näkevät, jos olette vastuullisia vanhempia ja huolehditte lapsestanne. Ja uskoisin heidän olevan teidän puolellanne, koska olet kuitenkin pian täysi-ikäinen. Eikä sinua voida laittaa lastenkotiin, jos et ole sen "tarpeessa", eli olet vastuullinen nuori. Vastuullisuudestasi saa jo hyvän kuvan siitä, että olet hoitanut neuvolakäynnit asiallisesti ja olette itse järjestäneet itsellenne oman asunnon.
Tietysti ensimmäisenä kehoitan, että kerrotte tulevasta lapsesta vanhemmillesi ja seuraatte miten he reagoivat. Aluksi tieto on varmasti järkytys ja kannattaakin odotella jonkun aikaa miten he uutiseen alkavat suhtautua. Kaikki voi mennäkin aivan hyvin, kun he toipuvat alkushokista... :) Mutta tosiaan, jos he tekevät asiasta ongelman, niin sosiaalitoimistosta saa varmasti neuvoja ja apua. Ja samoin neuvolasta. Kerroit, että muutatte ensi viikolla omaan asuntoon. Tietävätkö vanhempasi asiasta? Periaatteessahan sinä et alaikäisenä saa allekirjoittaa vuokrasopimusta, vaan vanhempiesi kuuluu tehdä se puolestasi.
kiitos vastauksestasi juuri ammatti ihmisen vastausta kaipasinkin ja tietenkin kaikkien muidenkin vastaukset ovat tervetulleita ja luen niitä mielelläni.ELI KÄSITINKÖ NYT OIKEIN ETTÄ VANHEMPANI VOIVAT SIIS PAKOTTAA MINUT KOTIIN ASUMAAN AINA SIIHEN ASTI KUNNES OLEN 18VUOTIAS?OLEN ASUNUT NYT JO VUODEN POIKAYSTÄVÄNI VANHEMPIEN LUONA(HÄNEN VANHEMPANSA ELÄTTÄÄ MEIDÄT TÄLLÄ HETKELLÄ VIELÄ)JA HÄNEN VANHEMMILLE MEIDÄN OLI PAKKO KERTOA JO NYT RASKAUDESTA KOSKA VATSANI NÄKYY JO.POIKAYSTÄVÄNI KÄY TÖISSÄ JA ELÄTTÄÄ MEIDÄT KUN MUUTAMME OMAAN KOTIIMME.MITEN VANHEMPANI VOIVAT TEHDÄ MEIDÄN ELÄMÄSTÄMME VAIKEAN JOS HE NIIN HALUAVAT?POIKAYSTAVANI ON TÄYSIIKÄINEN JOTEN SE ASUNTO ONKIN HÄNEN ALLEKIRJOITETTAVANA.EN OLE EDES SIITÄ ASUNNOSTA USKALTANUT KERTOA OMILLE VANHEMMILLENI KOSKA PELKÄÄN TODELLA PALJON HEIDÄN REAKTIOTAAN ASIASTA KOSKA MINULLA ON LIIAN HYVÄSSÄ MUISTISSA SE MITEN MINUT PAKOTETTIIN VASTEN OMAA TAHTOANI AIEMMIN ABORTTIIN.SE KOKEMUS OLI NIIN JÄRKYTTÄVÄ ETTEN UNOHDA SITÄ VARMASTI KOSKAAN.OLIN JO AIKA PITKÄLLÄ RASKAANA JA JOUDUIMME POIKAYSTÄVÄNI KANSSA KAHDESTAAN"SYNNYTTÄMÄÄN"RAUTAISEEN KUPPIIN PIENEN "VAUVAN"VAIKKEI SE VAUVA VIELÄ IHAN OLLUTKAAN NIIN PÄÄ,PIENET KÄDET JA JALAT JO EROTTUIVAT SELVÄSTI.
Periaatteessa lakien mukaan vanhempasi voivat käskeä sinut asumaan kotiin täysi-ikäiseksi asti, koska he ovat vastuussa sinusta siihen saakka. Mutta koska olet jo asunut vuoden poissa kotoa, niin luulisi, että omaan kotiin muuttaminen ei ole heille ongelma. En tietysti tunne vanhempiasi, joten vaikea sanoa miten he tilanteessa toimivat. Jos oletetaan, että he käskisivät sinut takaisin kotiin asumaan, eikä enää minkäänlainen keskustelu heidän kanssa auta, mielestäni silloin voisit ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja pyytää heidän apuaan. Sosiaalitoimistossa voisitte esimerkiksi keskustella asiasta yhdessä työntekijöiden ja vanhempienne kanssa. Uskon, että jos olette vastuullisia vanhempia (hoidatte niin omat kuin lapseennekin liittyvät asiat asiallisesti), sosiaalityöntekijät pystyvät puhumaan vanhemmillesi teidän puolesta, että saisitte muuttaa omaan asuntoon. Mikäli keskustelutkaan eivät auta ja sinun ja vauvan eläminen vanhempiesi luona olisi mahdotonta, on sosiaalityöntekijöillä muitakin keinoja auttaa, mutta en niitä lähde tässä erittelemään, koska uskon, että saatte kyllä selvitettyä asiat!
Mietinkin, että toivottavasti et säikähdä sitä, kun mainitsin, että vanhempasi voivat tehdä elämänne vaikeaksi. Lähinnä siis mieleeni tuli, että vanhempasi pakottavat sinut asumaan heidän luona ja esimerkiksi (näin sosiaalityöntekijän näkökulmasta) jos vanhempasi suuttuisivat uutisesta niin paljon, että ottaisivat lastensuojeluun yhteyttä, kertoisivat, että sinä pilaat nyt elämäsi ja lastensuojelun on tehtävä jotain se estääkseen. Silloin siitä tulisi vain teille ylimääräinen rumba selvitellä asia lastensuojelun työntekijöiden kanssa, "todistaa" se, että olette vastuullisia vanhempia. Tällaista vain tuli mieleen. Mutta niin kuin jo aiemmin mainitsin, asiat varmasti saadaan selvitettyä viimeistään sosiaalityöntekijöiden luona keskustellessa.
Koska vanhempasi ovat laskeneet sinut asumaan poikaystäväsi kotiin, he eivät varmastikaan ajattele, että poikaystäväsi on sinulle huono tai hän pilaa elämäsi. Vaan todennäköisesti vanhempasi ainakin jollain tasolla luottavat häneen. Miksi he eivät sitten päästäisi sinua asumaan omaan kotiin poikaystäväsi kanssa? Kyllä he varmasti osaavat sitä odottaa, että jossain vaiheessa muutatte omaan kotiin. Oletteko miettineet sitä, missä sinun (ja vauvan) kirjat tulevat olemaan? Jos poikaystäväsi allekirjoittaa vuokrasopimuksen, sinä et virallisesti asu samassa asunnossa, ellet muuta kirjojasi sinne maistraatissa. Mutta ymmärtääkseni tarvitset siihenkin vanhempiesi luvan. Onko kirjasi tällä hetkellä vanhempiesi vai poikaystävän vanhempien luona?
Tosiaan suosittelen, että kerrotte asiasta nyt vanhemmillesi. Luulen, että he suuttuvat vain sitä enemmän, mitä pidempään salaatte vauvaa ja muuttoa heiltä. Pyritte keskustelemaan asiallisesti, kerrotte kaiken, miten olette suunnitelleet elävänne, huolehtivanne kodista ja vauvasta, mitä suunnitelmia sinulla on äitiysloman jälkeen jne. Kun vanhempasi huomaavat, että olette miettineet kaiken ja pystytte huolehtimaan kaikesta, heidän on helpompi luottaa, että heidän kohta täysi-ikäinen lapsensa selviää kyllä. Kun vanhempasi pakottivat aborttiin, he todennäköisesti pelkäsivät tulevaisuutesi puolesta ja halusivat sinulle vain parasta. Ehkä he nyt ovat nähneet, että sinun ja poikaystäväsi yhteiselo on toiminut hyvin ja jos sinulla on tulevaisuudensuunnitelmia vauva-ajan jälkeenkin (opiskelua tms), niin he uskaltavat luottaa, että kaikki menee hyvin, etkä sinä pilaa elämääsi.
Keskustelkaa siis vanhempiesi kanssa ja jos he vielä alkushokin jälkeenkin vastustavat teidän suunnitelmianne, voit kysyä apua sosiaalitoimistosta. Siellä osataan myös auttaa ihan käytännön asioissa, jos tarvitsette niissä apua, esimerkiksi mitä tukia voitte hakea (neuvolasta tietysti neuvotaan äitiysavustukset yms.).
Eivät vanhemmat voi lastasi viedä. Ja jos vanhemmat alkavat hankaliksi, otat yhteyttä sossuun! Heillä ei ole mitään laillisia perusteita sen enempää pakottaa sinua asumaan kotonaan kuin ottamaan lastasi poiskaan!
Ja hei.. =) muista että LAKI ON TEIDÄN PUOLELLANNE tässä asiassa!!!
onko sinulla oikein fakta tietoa että laki on puolellamme?jos on niin tosi ihanaa kuultavaa.luulempa että uskallamme pikkuhiljaa mennä ja kertoa minunkin vanhemmilleni raskaudestani.kiitos tosi paljon vastauksestasi :)
en tiedä kun minulla on äitini kanssa muutenkin hiukan hankalat välit isän kanssa olen tullut hyvin toimeen ja hänen kanssaan on helpompi jutella yleensä..luulen että äitini pakottaa minut vaikka kiusallaan kotiin asumaan kunhan saa vaikeutettua minun omaa tahtoani ja elämääni...hän on ollut aina erilainen minun veljelleni kuin minulle.
Oma tyttöni on myös 17v ja loppuraskaus menossa, ensivuonna täyttää 18. Alkuun oli pientä sulattelemista uutisesta mutta keskustelimme tytön sekä poikakaverin 20v kanssa ja annoimme heidän päättää mitä tekisivät, lupasimme tukea mitä ikinä päättävätkin.
Raskauden edetessä olemme yhdessä hankkineet tavaroita ja ihastelleet pieniä vaatteita.. Ja varmasti odotamme pienokaista yhtä kovasti kuin vanhemmatkin :) Viimeistä viikkoa jo viedään!
Asuvat omassa kodissa ja autamme heitä tarpeen mukaan rahallisesti tai muuten..
Kerro rohkeasti vain omille vanhemmillesi mutta hyväksy myös heidän mielipiteensä, luulen että ajan kuluessa eteenpäin he hyväksyvät tilanteen ja tukevat sekä auttavat teitä!
Onnellista odotusta
Niin tuli tuossa vaan mieleen kun luin viestiäsi, että anna tosiaan vanhemmillesi pitempikin tovi sulatella uutista, äläkä katkaise heti välejä vaikka olisivatkin tökeröitä ja jyrkkiä..
Minun isäni sai kauhean sätkyn kun aloin odottamaan vuosi sitten ensimmäistä lastani. Olin silloin 20vuotias, eli vähän vanhempi kuin sinä. Minä asuin jo yhdessä poikaystväni kanssa ja kaikki asiani oli niinsanotusti ok, mutta silti minun isäni ei sitten millään pystynyt iloitsemaan raskaudestani!
Isä haukkui minut aivan lyttyyn, manasi että minusta tulee kolmikymppinen yh-äiti,joka juoksee sossunluukulla ja paljon muuta! maha kasvoi mutta isä oli kuin mitään lasta ei olisi ollut tulossakaan. Jos lapsesta puhuttiin, isäni livahti pois huoneesta tai oli kuin ei olisi kuullutkaan. Minkäänlaista tukea ei herunut, paitsi mieheni vanhemmilta..
Kun raskautta oli kulunut 7kk,isäni lopulta hyväksyi asian, ja kysyi minulta ensimmäistä kertaa vointia ja jo silitteli minun masua..Ja kun poikani syntyi niin sekin jääräpää ukko oli sulanutta miestä!eli ei kannata toivoa menettää..kyllä se uusi tulokas on varmasti yhtä ihana että sulattaa teidankin vanhempien sydämet kertaheitolla!!
Onnea vaan tosi paljon uudesta tulokkaasta ja hyviä vointeja raskaudelle. Mieki pietän peukkuja! Ja rohkeutta siihen kun saat kerrottua vanhemmillesi..tiedän että se voi olla tosi tosi hankalaa..
kiitos vastauksestasi...näin mekin toivomme että vanhempani ottavat asian..mutta kun pelottaa ihan tosissaan ja kovasi en tiedä miten alkaisin kertomaan asiasta vaikka kohta ei enää tarvitse kertoakkaan kun se alkaa näkymäänkin aika hyvin...pelkään että he suutuvat minulle ja minun poikaystävälle tosi kovin..ja pelkään että he koittavat erottaa meidät tämän takia...voi kun he osaisivat ottaa asian hyvin niin tämä odotus olisi 100% täydellistä ja ei olisi huolta niin paljon.
tyttöni pelkäsi kertoa meille (näin sanoi) ja lähetti ensin tekstiviestin että on tärkeää ja vaikeaa asiaa.. Soitin sitten hänelle ja kyselin sekä rohkaisin kertomaan, jolloin kertoi miltei hengittämättä että "olen raskaana ja olemme puhuneet (poikakaverin) kanssa että haluamme pitää lapsen".
Tottakai olin sanaton ja hämilläni sekä yllättynyt. Sovimme että soitan kun olemme ajatelleet asiaa.. Pari pv siinä meni sitten sulatellessa uutista jonka jälkeen hyväksyimme asian ja pystyimme keskustelemaan.
Luulen että varmasti joka vanhemmalla jonka alaikäinen lapsi on raskaana niin tarvitsee hiukan sulattelua asiaan.
Mietin tuota tilannettasi.. onnistuisiko sellainen että sinun vanhempasi tulisivat poikakaverisi kotiin keskustelemaan teidän ja poikakaverin vanhempien kanssa?
Koska kun he (poikakaverin vanhemmat) ovat asian hyväksyneet niin he voisivat olla henkisenä tukena ja turvana kun kerrotte sinun vanhemmillesi.
kiitos jälleen vastauksesta...luulen että eivät he tule ehkä isäni voisikin mutta äitini on niin paljon vaikeampi ja lujempi ettei varmasti tulisi.mutta hyvä ehdoituksesi kuitenkin oli.