mitä olet tehnyt välivuotenasi

????

itse en tee muuta kuin kotona lölöilen ja nukun.
4-5 maissa nukkumaan ja kahdelta herätys. olin tietysti 1kk töissä äskeittäin mutta nyt työt jäi. olen noin 1 ollut tekemättä yhtään mitäään.
jouluna sitten ois tarkotus alkaa lukemaa pääsykokeisiin.

PS: en taida viettää ihan normaali välivuotta :/

74

11606

Vastaukset

  • Eiköhän se suurimmalla osalla mene tuolla tavalla. Muutamia täällä pyörii, jotka ovat saattaneet olla töissä tai esimerkiksi au pairina, mutta suurimmalla osalla menee enemmän tai vähemmän rötvätessä kuten jo mainitsin.

  • Opiskelin avoimessa yliopistossa parit perusopinnot, ja olin töissä. Eipä mennyt hukkaan ne vuodet.

  • Kiertelin maailmaa ja keväällä luin yliopiston pääsykokeisiin. Tavoitteeseen pääsin, opiskelen nyt yliopistossa mutta kamala hinku takaisin maaimalle. Kuitenkaan ei ole halua viettää toista välivuotta, vaikka se oli lukion jälkeen ainoa vaihtoehto. :)

    • päivät menee hirmu nopeesti, sen ainakin oon huomannu..kotona löhöillessä. välillä tuntuu, että ei saa mitään aikaseks, vähän semmonen saamaton olo.
      töissä onneks pääsen silloin tällöin olemaan ja jatkossa ehkä jopa kokopäiväsesti. en usko, että koko vuotta voisinkaan viettää tekemättä mitään, tylsäks kävisi :) ja kun tässä keksin, minne haen keväällä opiskelemaan niin sitten alkaa mahdollisten pääsykoekirjojen pänttääminen.
      alunperin haaveilin au pairiksi tai muuten vaan maailmalle lähtemisestä, mutta eipä se taida toteutua. no mutta meneehän tää näinkin. saa ainakin levätä kunnolla lukion aikaset univelat pois :)


  • aion löhöillä ainakin ensi vuoden puolelle asti.

    sitten alan pikku hiljaa lukemaan pääsyokeisiin.

    • Miten työkkäri antaa teidän löhöillä? eikö se patista töihin/työharjoitteluun? Voiko peruspäivärahan saannin menettää, jos ei mene työharjoitteluun harjoittelijan palkalla vaikka niin olisi työkkärissä lupaillut?


    • möykäri kirjoitti:

      Miten työkkäri antaa teidän löhöillä? eikö se patista töihin/työharjoitteluun? Voiko peruspäivärahan saannin menettää, jos ei mene työharjoitteluun harjoittelijan palkalla vaikka niin olisi työkkärissä lupaillut?

      olen 20v ja asun kotona. löhöilen tässä kukkauden ja sitten alan pikkuhiljaa lukea pääsykokeisiin.

      menen vaikka väkisin opiskelemaan, duunarin hommia en tule ikinä tekemää. semmosen lupauksen olen itselleni tehnyt. ei haittaa vaikka menisi seuraavat 5 vuotta opiskelupaikkani saantiin.


    • afa14414 kirjoitti:

      olen 20v ja asun kotona. löhöilen tässä kukkauden ja sitten alan pikkuhiljaa lukea pääsykokeisiin.

      menen vaikka väkisin opiskelemaan, duunarin hommia en tule ikinä tekemää. semmosen lupauksen olen itselleni tehnyt. ei haittaa vaikka menisi seuraavat 5 vuotta opiskelupaikkani saantiin.

      Itelläkin tässä välivuosi menossa. Töissä käyn sen mukaan kuin jaksan, en oikein viihdy asiakaspalvelutehtävissä. Asustelen itsekkin vielä vanhempien luona, ikää on 21 vuotta. Sen kyllä huomaa, että päivät luistaa nopeasti, kun vaan löhöilee kotosalla mitään tekemättömänä. Jotenkin sitä on 100x väsyneempi, eikä oikein jaksa ryhtyä mihinkään. No onneksi sain nyt itseäni niskasta kiinni ja aloitin vihdoin ja viimein pääsykoekirjojen selailun. Toivottavasti Viikin ovet aukenee mulle vihdoinkin, koska opiskelemaan haluan niin kovasti. Vuoden viihdyin myös AMK:ssa, mutta ala ei ollut mieleinen. Nyt on ollut riitaa vanhempien kanssa, joten haaveissa on jo yksiössä eläminen. Rahaa on ihan kivasti kasassa ja onneksi töitä mulle riittää vaikka loputtumiin tässä duunissa, jos nyt jostain syystä en taaskaan tule valituksi:( Ärsyttää kyllä se, että kaikki kaverit opiskelee tai tekee kokopäivä duunia. Ite tulisin hulluksi, jos tekesin täyspäivästä viikkoa myyjänä:O Terv. nm. "Epäsosiaalinen hylkiö"


    • möykäri kirjoitti:

      Miten työkkäri antaa teidän löhöillä? eikö se patista töihin/työharjoitteluun? Voiko peruspäivärahan saannin menettää, jos ei mene työharjoitteluun harjoittelijan palkalla vaikka niin olisi työkkärissä lupaillut?

      Mitä se työkkärille kuuluu kuka löhöilee, jos löhöilijä ei nosta tukia?


  • Itse olen viettänyt kaksi välivuotta lukion jälkeen. Nämä kaksi vuotta on mennyt nopeasti. Lukion jälkeen oli tosi maassa kun opiskelupaikka ei auennut, mutta näin jälkeenpäin oli oikeastaan tosi hyvä. Töiden suhteen olen ollut onnekas. Ekan vuoden olin työmarkkinatuella harjoittelijana päiväkodissa (toiveena on päästä opiskelemaan LTO:ksi) ja toisena vuotena sain oikean työpaikan päiväkotiharjoittelina. En vaihtaisi noita vuosia mihinkään. Kahden vuoden aikana syntyi mahtavia kokemuksia ja hienoja ihmissuhteita, sekä tervetullutta taukoa opiskelusta. Nyt olen intoa täynnä opiskelemaan taas. Sivussa olen itsekkin kasvanut ja saanut elämän varrelle arvokasta työkokemusta.

  • ylppäreiden jälkeen makoilin puolisen vuotta, sitten alko tajuttomat riidat kotona ja menin paskaduuniin. riidat on nyt loppunut mutta vitutus on suunnaton. aion kestää duuniani kevääseen asti, sitten lopettaa tommosen idiotismin (alipalkatun ja epästimuloivan raadannan) loppuelämäkseni ja lukea itteni kauppikseen. jos ei välivuodesta muuta hyötyä oo ni motivaatio opiskeluun on ainakin kasvanu 100000%. lukio meni lintsaillessa läpi mutta nyt oon tajunnu että duunaria tästä neidistä ei saa kyllä tekemälläkään.

    • sama juttu täällä. vahemmat hiljenivät heti kun otin paska duunarihomman :D

      lopetin sen kyllä vähän aikaa sitte ja nyt alan juolun jölkee lukee kkk varten...

      jostain syystä vanhemmat vain luulevat että tulet täydeksi luuseriksi jos makaat vaa kotona. Itelläni fiilis kumminki laski täysin kun menin duunarihommiin. Vitutti niin joka päivä :D

      nyt ne hommat on loppu ja en ikinä tee semmosia hommia. toivotaan että kkk:n ovet avautuvat nytte kevääl.


    • afgaga kirjoitti:

      sama juttu täällä. vahemmat hiljenivät heti kun otin paska duunarihomman :D

      lopetin sen kyllä vähän aikaa sitte ja nyt alan juolun jölkee lukee kkk varten...

      jostain syystä vanhemmat vain luulevat että tulet täydeksi luuseriksi jos makaat vaa kotona. Itelläni fiilis kumminki laski täysin kun menin duunarihommiin. Vitutti niin joka päivä :D

      nyt ne hommat on loppu ja en ikinä tee semmosia hommia. toivotaan että kkk:n ovet avautuvat nytte kevääl.

      Siis kuka isä tai äiti, katselee sellasta pentua, joka nukkuu puolille päivin ja elää kuin hotellissa, eikä maksa mitään ruuasta, vuokraa tms.

      mielestäni on hyvä, että vanhemmat ovat potkineet teidät itse näkemään maailmaa, eikä vain tuo kaikkea teille valmiiksi...ainakin huomaa, että opiskelu kannattaa jos ko. hommat ei nappaa...


  • lapsen hoitajana viitenä päivänä viikossa. Mukavaa oli ja palkkakin oli ihan hyvä kouluttamattomalle henkilölle. Lisäksi sain asua ilma vuokranmaksua saman kerrostalon yksiössä, joka myös kuului ko. perheelle. Perheellä itsellään oli yläkerrassa 5 huonetta ja keittiö.

    Ja nyt minulla on kavereita Norjassa. Käyn heidän luonaan aina silloin tällöin ja moni heistä on jo käynyt Suomessa.

    Hyvin käytin välivuoteni, vaikka vanhemmat vähän ensin epäilivät, että en osaisi ottaa hyötyä irti välivuodesta.

    No, itsestähän se on kiinni miten aikansa käyttää. Arvelen vain, että saattaa tuntua muutaman vuoden jälkeen hölmöltä, kun tajuaa mitä kaikkea olisi voinut tehdä välivuotenaan (ei niitä elämässä kovin monta vuotta ole tarjolla) ja onkin kokonaisen vuoden elämästään vaan "löhönnyt".

    • harvoin sitä pääsee vuotta löhöilee !! kyl siitäki kaiken kantsii ottaa irti... meinaa seuraa mahdollisuus on sitte eläkepäivinä :D


    • sgsg kirjoitti:

      harvoin sitä pääsee vuotta löhöilee !! kyl siitäki kaiken kantsii ottaa irti... meinaa seuraa mahdollisuus on sitte eläkepäivinä :D

      riittää. En aikanaan osannut ottaa lukiosta irti juuri mitään. Enimmäkseen löhöilin tai pidin hauskaa. Sitten pidin välivuoden ja löhöilin. Sitten toisen ja löhöilin. Ja niinpä sitä sitten jatkuu. Jotain väliaikaisia töitä olen välillä saanut. Ei ole nyt löhöilyajasta pulaa. Mutta ei tästä enää nauti, kun ei oo rahaa juuri mihinkään ja kaikki kattoo alaspäin. Vanhemmat tietysti yrittää jeesaa välillä mutta eihän sitä aikuinen ihminen viitti vanhempien varoilla elää.

      Sanosinkin että opiskelkaa nyt kun on sen aika. Ja älkääkä pitäkö välivuosia jos ei ole pakko. Ja käyttäkää ne välivuodet fiksusti jos niitä tulee.


  • Mä vietin mun lukion jälkeistä välivuotta olemalla aluks töissä kaupan kassalla koko kesän ja sit lähin etelään au-pairiks pakoon tätä Suomeen kylmää talvea... Siellä lämpimässä elelin semmoset puolisen vuotta ja sit tulin takas tutun ja turvallisen kaupan kassalle. Nyt oon sit tehny sesonkitöitä ja reissannu ympäri maailmaa. Syksyllä hain opikelemaan ja toivotaan et tärppää! :)

  • hakemiini kouluihin viime vuonna lukion jälkeen ja nyt olen asiasta hirveän onnellinen.. Vietin välivuoteni australiassa ja se oli parasta mitä itselleni olisin siinä tilanteessa voinut tehdä. Lähtekää jos olosuhteet sallivat!!!

  • Mulla oli tulevaisuuden opiskelusuunnitelmat ihan auki lukion jalkeen, niinpa paatin pitaa valivuoden enka edes hakenut kouluihin. Lohoilyvuotta ei kylla ollut tarkoitus pitaa, halusin ehdottomasti nahda maailmaa enka jaada kotipaikkakunnalle, vaikka siella oli asunto ja tyopaikka. Lahdin ulkomaille, nyt on vierahtanyt melkein puoli vuotta au pairina ja opiskellen englantia.

    Ratkaisuuni olen edelleen tosi tyytyvainen. Tulevaisuudensuunnitelmat eivat tosin ole selkiytyneet, oikeastaan kavi painvastoin: nyt olen jo alkanut miettia sitakin, etta hakisin yliopistoon ulkomaille.

    Mutta todellakin, rohkeasti vaan valivuotta pitamaan - ulkomaille itsenaistymaan ja kielitaitoa parantamaan!

  • Pidin ekan "välivuoden", tai puolikkaan sellaisen, päästyäni lukiosta ja ajauduttuani jämäpaikalle väärän alan ammttikorkeaan. Hain alunperin kauppakorkeaan, mutta kun en ole pänttääjätyyppiä niin en päässyt sisään.
    No olin siis sen syksyn amk:ssa, jouluna lopetin. Menin siivousfirmaan töihin sillä periaatteella että teen mitä tahansa rehellistä työtä kunhan ei tarvii maata toimettomana. Työ oli helv... rankkaa, ja tein sitä n. 4kk. Ei tulisi mieleenkään halveksia siivoojia sen kokemuksen jälkeen.
    Kesäksi pääsin tuttuun pikkutoimistoon tekemään yksinkertaisia sihteerintöitä. Jälleen pääsykokeet ja haku myös Ruotsiin kauppatieteelliselle alalle. Sinne pääsinkin - pelkällä yo-todistuksella (1xL, 2xE, 2xM). Vuosi Ruotsissa, 12 ov plakkarissa kun opiskelijaelämä vei tyttöä hiukan liikaakin, kesä sihteerinä jälleen ja syksyllä jäin Suomeen tyhjän päälle. Tuli tehtyä vakaa päätös ottaa itseään niskasta kiinni ja saada mieluinen opiskelupaikka kotimaasta seuraavana syksynä.
    Olin pari kuukautta työttömänä, asuin jälleen vanhempieni luona, pitkästyin, rahat loppuivat, sinkoilin seinille. Jälleen työnhakuun, periaatteella kaikki rehellinen työ käy. Ikää tuolloin siis jo 20. Menin loka-marraskuussa Heseen töihin, olin siellä seuraavaan elokuuhun asti jolloin aloitin taloustieteen opiskelut suomalaisessa yliopistossa. Valmistun keväällä, opiskeluaikana olen kartuttanut säännöllisellä osa-aikatyöllä lisää ja monipuolisempaa työkokemusta hotelli- ja ravintola-alalta. Olen näin jälkikäteen erittäinkin tyytyväinen valintoihini, olen nähnyt ja kokenut monenlaista työtä ja oppinut avarakatseisuutta ja arvostusta erilaisia ihmisiä ja ammattiryhmiä kohtaan.
    Suosittelen kaikille välivuoden viettäjille jotakin aktiivista toimintaa sen löhöilyn asemasta :)

  • välivuodet kannattaa ehdottomasti hyödyntää vaikka tietämättömyys tulevasta pelottaisikin. Itse pidin kaksi välivuotta ennen yliopistoon pääsyä ja jälkeenpäin ajateltuna silloinen vapaus oli ihanaa. Olin vuoden kaukana ulkomailla reissaamassa ja en usko kokevani sellaista enää ikinä. Toisen vuoden vietin töissä kokopäiväisesti ja se todella opetti elämästä paljon. Sitten kun on opiskelemassa on kaikesta työkokemuksesta hurjasti hyötyä. Ja nyt palkkani on jo ihan mukava, joten opintotuen mukaiset tulorajat täyttyvät muutamalla työpäivällä opiskelujen ohella. raskastahan se on mutta en elä millään pelkällä opintotuella kun asumislisäkin puolittui.
    Kannustan siis kaikkia myös elämään hetkessä ja nauttimaan nuoruudesta ja vapaudesta, jos on siihen mahdollisuus. Välivuosi ei ole helppo paikka mutta sillä on mahdollista opettaa itselleen hurjasti elämästä. Sitäpaitsi pieni breikki opiskelusta tekee hyvää.

  • Eli meikäläinen lähti ulkomaille! Nyt asun Madridissa ja oon demi-pair, sekä opiskelen kieltä. Oon niin älyttömän onnellinen, että uskalsin lähteä! Koko maailma aukesi mulle. Aiemmin tuntui, että kaikki on niin hankalaa, emkä tiennyt ollenkaan, mitä haluan elämälläni tehdä. Täällä ollessani, mä oon alkanut näkemään mahdollisuuksia. Kaikki on mahdollista, jos vain haluaa tarpeeksi. On mahtavaa huomata, että on saannut paljon ystäviä ympäri maailmaa ja on monta kokenmusta rikkaampi. Mulla on tosi onnekas olo!

  • Löhöilyn puolelle valitettavasti mennyt itsellänikin.
    Tämä on nyt toinen välivuoteni.

    Kouluun en ole kertaakaan hakenut tosissani, mutta tänä keväänä olisi vihdoin tarkoitus. Pelottaa vaan, jos tulee kolmaskin välivuosi. Ahdistaa järjettömästi ajatuskin. Olen pyrkimässä yliopistoon, mutta olen ajatellut "varalle" laittaa toisen asteen koulunkin, koska täällä siihen on aina ollut syksyllä jälkihaku, että jos se sitten onnistaisi ja olisi suurempi mahdollisuus päästä. YO-pohjalta sen saisi kahdessa vuosessa suoritettua ja ala on ihan mukavan lähellä yliopiston yhtä alahaavettani. :)

    Olin heti kirjoitusten jälkeen puoli vuotta töissä, sitten muutama kuukausi tauko ja 4,5 kk töissä. Nyt olen syksystä asti löhöillyt. Herään siinä puolen päivän maissa ja valvon myöhään TV:tä katsellen.

    Kiehtoisi ajatus vaikkapa kuukauden työnteosta, että saisi rahaa ja tekemistä, mutta katsotaan nyt.

    Jos nyt saisin uudestaan päättää, niin olisin voinut järkevästi sijoittaa yo-lahjarahat vaikkapa avoimen yliopiston opintoihin, mutta mitäpä sitä enää jälkiviisastelemaan.

    • Välivuosi on ihmisestä riippuen hyvä tai huono juttu. Jos on sellaista yksin viihtyvää ja eristäytyvää tyyppiä, joka vielä tykkää viettää paljon aikaa tietokoneen edessä, niin välivuosi voi pikkaisen venähtää. Viisi välivuotta takana, töitä en sinä aikana tehnyt päivääkään. Nyt olen koulussa mutta pikkaisen tuntuu että liian myöhäistä jo. Se viiden vuoden tauko CV:ssä on aika hankalaa selittää työnantajalle(jos edes koskaan onnistuisi haastatteluun pääsemään).

      Mutta silti, pidän tuota viittä vuotta ehdottomasti elämäni parhaimpana aikana tähän mennessä.


  • Löhöillessä aika ei ole todellakaan mennyt, vaan työpaikan suhteen sattui käymään aika mahdottoman hyvä munkki ja kahdeksan tunnin työpäivät alkoivat heti syksyllä. Tein kahta työtä, olin kouluavustajana ja iltapäiväkerhonohjaajana samassa koulussa. Iltapäiväkerhotyö loppui tammikuun viimeinen päivä ja nyt olen vaan puolipäivätyössä ja koitan keskittää ajatukseni opiskeluun iltaisin ja yliopistoon pääsemiseen. Valmennuskurssi alkaa myös tässä kuukauden sisällä.

    On ollut todella mahtava vuosi, vaikka työ onkin ollut rankkaa ja aloin tässä vuoden alussa olla jo aika väsynyt. Palaute on ollut ylitsepursuavan positiivista ja lapset todella mukavia. Mieleni tekee kyllä jo kovasti opiskelemaan, mutta välivuosi ei todellakaan ole mennyt hukkaan, olen saanut pajon arvokasta työkokemusta ja cv tulee töiden jälkeen näyttämään paljon paremmalta kuin ennen.

    Ainoa huono puoli tässä työssä on, että koulusta saa joka ikisen flunssan. Olen taas pari päivää ollut sairaslomalla ja on hieman turhautunut olo.

  • Olen pitänyt kaksi välivuotta.Ensimmäisenä vuonna olin työmarkkinatuella työharjoitelussa kahvilassa sekä tarjoilijana.Toisena vuonna koululaisten iltapäiväkerhossa ja r-kioskilla.Nykyään palkallisessa työssä samassa r-kiskissa.Joka vuosi olen kuitenkin hakenut syksyllä sekä keväällä opiskelemaan ammattikorkeaan,mutten ole saanut opiskelupaikka.
    Kotona rötvääminen parin viikon jälkeen on jo kyllästyttänyt ja voin sanoa että eri alan työkokemukset ovat olleet hyödyllisiä näin tulevaisuutta ajatellen ja olen myös saanut realistisen kuvan eri aloista..mikä kinnostais ja mikä ei.Nyt aion hakea yliopistoon opiskelemaan ja kuvioissa olisi pääsykokeisiin valmistautuminen.

  • Vuosi sitten kirjoitusten jälkeen olin töissä elokuun loppuun saakka ja syyskuun alussa lähdin Ranskaan Toulouseen au pairiksi. Siellä olin vuoden loppuun ja tammikuussa tulin takaisin Suomeen.

    Helmikuun alussa suuntasin kohti Intiaa, jossa tein ensin kaksi viikkoa vapaaehtoistyötä Bangaloren lähistöllä ja sen jälkeen reppureissasin muutaman viikon ajan. Nyt olen kotiutunut taas Suomeen ja tarkoituksena olisi kerätä mahdollisimman paljon rahaa, sillä aloitan syksyllä opinnot Englannissa King´s Collegessa. Kesällä olisi vielä tarkoitus käydä Portugalissa ystävää tapaamassa, mutta riippuu rahatilanteesta.

    Kaikenkaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni pitää välivuosi. Sain yliopistopaikan King´s Collegeen lakia lukemaan jo viime syksyksi, mutta onneksi sain lykättyä aloitusta vuodella ja olen päässyt vähän valloittamaan maailmaa :).

    • haluun sun elämän.


  • Minä pidin lukion jälkeen kolme välivuotta ja niitten aikana läh urheilin ja treenasin, no kävin toki armeijan 6kk ja olin pari lyhyttä jaksoa töissä. Ahdistavia vuosia olivat...!!!
    Ahdistusta ei ainakaan vähentäny se ett asuin kaikki ne vuodet vanhempien luona. Itsekunnioitus ainaski karisi niitten vuosien aikana...

    Sain aikoinaan jo yo-kirjotusten perusteella opiskelupaikan mut tosiaan vasta kolmen vuoden päästä alotin opiskelut.

    Nyt jälkikäteen on tuntunu ett ois voinu sen urheilemisen jättää vähä vähemmälle ja vaik käyä töissä, mut mennyt on mennyttä...

  • Minä vietin 1,5 välivuotta. Kahden viikon kuluttua opiskelun päättymisestä aloitin työmarkkinatukiharjoittelun nykyiseen opiskelualaani liittyvässä työssä, siellä kului kahdeksan kuukautta. Sitten opiskelin yhdeksän kuukautta kansanopistossa avoimen yliopiston opintoja sekä muun muassa kieliä, jonka jälkeen olin vielä kesän ajan työmarkkinatukiharjoittelussa (samassa paikassa kuin aiemmin) ennen kuin aloitin yliopisto-opinnot.

  • Ite valmistuin tänä keväänä ylioppilaaks, enkä jatkokoulutukseen päässy :(

    Noin 1 kk etsin itsenäisesti töitä ja sitten ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Tänään sitten alko työharjoittelu nuorten työpajalle graafisessa suunnittelussa ja se kestäis 5 kk.

    Olisin saanu työpaikan yhestä ravitolasta,m utta se ei vaikuttanu kovin rehelliseltä. Mitään lisiä en olisi saanu, ja keittiössä tupakoitiin jatkuvasti. Olin päivän ja lopetin.

    Ulkomaille olisi kova hinku, mutta en tiedä miten aloittaisin siipieni kokeilun.

    • töitä töitä töitä! ;D tai voiko sitä "välivuodeksi" kutsua?!


  • 1. välivuosi: olin hakenut yliopistoon ja varalle amk:hon, mutta kumpaankaan en päässyt. päivät lähinnä nukuin, yöt valvoin jne. itsenäistyin ja muutin pois vanhempien luota. parin kk:n pätkän osa-aikatöitä tein. keväällä luin pääsykokeisiin kirjastossa kokopäiväisesti.

    2. "välivuosi": pääsin yliopistoon, tosin en unelmieni paikkaan vaan varavaihtoehtoon. jaksoin opiskella siellä n. puoli vuotta. ala oli väärä ja opiskelu liian vaativaa; tajusin muutenkin ettei yo ole mun paikkani. pari kuukautta makasin toimettomana ja masentuneena kotona, kunnes rahat loppuivat ja oli pakko mennä töihin.

    3. "välivuosi": jatkoin edelleen samassa työssä, kunnes riitti ja otin loparit. loppuvuoden olin vaan ja lepäilin omakustanteisesti. tammikuussa aloitin opinnot, jotka kuitenkin lopetin jo parin viikon jälkeen. menin töihin.

    4. välivuosi: töitä.

    5. "välivuosi": aloitin syksyllä opiskelun taas uudessa paikassa enkä taaskaan jaksanut kuin pari kk. harmitti ja ahdisti elintason lasku, rahattomuus ja epävarmuus tulevaisuudesta. menin takaisin töihin.

    6. "välivuosi": syksyllä taas uusi alku ja uusi koulu, kyllästyin ja lopetin kk:ssa, tein vähän aikaa töitä, ei kiinnostanu sekään, lopetin ja nyt makaan vaan kotona nukkumassa. hirveä ahdistus ja masennus ja pettymys itseen. työpaikka pitäis löytää tai sitten alan luoda uraa sossupummina jahka karenssi on ohi. pitemmällä aikavälillä ei mitään tietoa????

    • Hmm, kannanpa minäkin korteni kekoon:

      -lukiosta valmistuin 2003

      -1. välivuosi opiskellen väärää alaa.
      -2. välivuosi puoliksi armeijassa. Alanvaihto yliopistossa, toiselle väärälle alalle
      -3.-5. välivuosi yliopistossa. Tutkinto alalta joka ei kiinnosta.
      -6. välivuosi alan töissä.
      -7. välivuosi. Kotona löhien ja miettien mitä elämässään tekis
      -Ehkä haen seuraavaksi jonnekin muualle? :)


    • välivuosittaja kirjoitti:

      Hmm, kannanpa minäkin korteni kekoon:

      -lukiosta valmistuin 2003

      -1. välivuosi opiskellen väärää alaa.
      -2. välivuosi puoliksi armeijassa. Alanvaihto yliopistossa, toiselle väärälle alalle
      -3.-5. välivuosi yliopistossa. Tutkinto alalta joka ei kiinnosta.
      -6. välivuosi alan töissä.
      -7. välivuosi. Kotona löhien ja miettien mitä elämässään tekis
      -Ehkä haen seuraavaksi jonnekin muualle? :)

      Opiskelut kannatta järkeillä siten, että niistä on hyötyä (esim. tilastomatematiikka, tietenfilosofia yms.) että niistä on hyötyä, sitten jos ja kun vaihtaa alaa. Myös ammatillisempia aineita voi sisälltyttää muihin tutkintoihin.

      Näin tutkinto hiljalleen kertyy, jos suoritettu ei mene tutkintomielessä hukkaan. Useimpia aloja voi käydä katsomassa so. suoritta opintojaksoja ilman, että tarvitsee vaihtaa koulutusohjelma saati pyrkiä siihen. Jos uusi miellyttää, niin sitten ryhtyy myös hallinnollisiin toimenpiteisiin. Josko saa suoritettua tietyn määrän uuden opintioalan opintojaksoista (ennen vanhaan 60 ov) niin useimmiten pääsi vaihtamaan suoraan ilman pyrkimisiä.

      Vaatii pikkuisen älyä ja nerokkuutta miten liukua opinalata toiseen, tai yliopistosta toiseen. Aina ei tarvitse mennä vaikeimman kautta. Semmoisia aloja on vain muutama kuten lääkis.


  • 2008: Lukion jälkeen kävin kesätöissä puutarha-alalla, en hakenut mihinkään kouluun, menin sykyllä töihin päiväkotiin.
    2009: töissä päiväkodissa ja kesätöitä, syksyllä kansanopistoon
    2010: lähdin Intiaan, tulin takas lukemaan pääsykokeisiin, kesän asuin vanhempien nurkissa käymättä töissä, en päässyt kouluun joten syksyllä matkusteli ja olin.

    Nyt olen lisää ja etsin asuntoa ja työkkärin harjoittelupaikkaa. Haen keväällä toiseen kouluun, jos en pääse lähden ulkomaille.
    En käsitä sanaa "välivuosi", mikä ihmeen VÄLI se on jos ei koko elämäänsä halua olla yhteiskunnan orjana?

  • Itselläkin välivuosi menossa.

    Ei huhhuh kun lukee noita tekstejä, ja valitettavasti voin samastua joihinkin.
    Lukiosta valmistuin kohta vuosi sitten, ja välivuosi oli edessä. Voin kyllä sanoa että harmittaa miten se meni. :( Kesä-elokuussa olin töissä. Sitten 3kk meni lähes tehtäessä ei mitään. Olisin halunnut ulkomaille, mutta en lähtenyt, koska ei ollut seuraa. Nyt kun ajattelen, niin ehkä huonoin tekosyy ikinä :(

    Muutin toisen vanhemman luota, lapsuuden kodistani, toisen vanhemman luo. Ikää on 20vuotta, ja tuntuu että olen kamala pullamössö lapsi kun kotona asun. Vaikka en kyllä haluaisi näin ajatella, vanhempien avioero ja jouduin ottamaan vastuun perheestä ja tekemään kaikki kotityöt. Silti tuntuu että olen ihan kamalan säälittävä kun asun kotona. :(

    En tiedä miksi haluan ja en tiedä pääsenkö minnekkään tuolla aika paskalla YO todistuksella. kirjoitin A:ta ja B:tä ja paras oli yksi C. Päättärin keskiarvo vähän yli 7. Hmhn, masentuu kun edes katsoo pääsyvaatimuksia AMK:hon :(

  • ryyppäsin vitusti, polttelin ja vedin muutakin kamaa, ja tein kaikkee muutakin tyhmää.. välivuosi siis vielä tässä menossa ja varmaan näillä näkymin toinenkin varmaan tulossa ;)

  • hain lukiost suoraa opiskelee->pääsin (se ala ei kuitenkaa ollu mua varten), ja kituutin 2 vuotta, sit kolmantena vuonna lopetin ja pidin "välivuoden"..alle puolvuotta olin kotona sit aloin lukee pääsykokeisii.

  • Itse valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2010, enkä saanut opiskelupaikkaa seuraavalle syksylle. Elokuussa aloitin sitten työharjoittelun eräässä päiväkodissa, sillä ala kiinnosti ja oli aikomuksena opiskella tarhatätsyksi tulevaisuudessa.
    Puoli vuotta olin tarhassa työharjoittelussa, jonka jälkeen ymmärsin ettei ala ole minua varten ja tajusin mikä ala oikeasti kiinnostaa ja motivoi.
    Asuin vanhempieni luona tuon ajan jonka olin työharjoittelussa ja sain mukavasti rahaa kasaan, jotta pystyin helmikuussa heittämään repun selkään ja lähtemään pariksi kuukaudeksi kiertelemään Kaakkois-Aasiaa. Reissusta palasin huhtikuun lopulla, ja tähän asti olen ollut työtön, sillä töitä ei vain ole hakemisesta huolimatta löytynyt.
    Viime vuosi oli kyllä todella kasvattava ja opettavainen, ja suosittelen välivuotta kaikille, jotka yhtään epäröivät tulevia opiskelujaan tai haluavat muuten vain ottaa vähän taukoa opiskelusta. Opiskella ehtii vielä myöhemminkin, mutta kerran sitä vaan ollaan nuoria ja vapaita!
    Opiskelupaikkaa en saanut tällekään syksylle, joten nyt täytyy keksiä jotain seuravalle vuodelle. Joko haen au pairiksi tai sitten haen uudestaan työharjoitteluun, laitan rahaa säästöön ja lähden taas keväällä reissuun. Pakollinen välivuosi saattaa alussa tuntua kamalalta ja ahdistavalta, mutta vuoden päästä useimmat ovat varmasti tyytyväisiä etteivät hypänneetkään heti uudestaan koulun penkille. Kyllä se siitä selkiää ja rohkeasti vaan toteuttamaan itseään välivuotena!

  • Välivuosi 2007-2008 - muutin toiselle paikkakunnalle trade-opintojen perässä. kävin osa-aikatöissä. lopetin koulun ja menin alepan kassalle pariksi kuukaudeksi. sitten siirryin toiseen firmaan ja sieltä kolmanteen, jossa pääsin esimiesasemaan. Muutin takaisin Helsinkiin.

    Välivuosi 2008-2009 - Paiskin töitä samassa firmassa

    Välivuosi 2009 - 2010 - Paiskin töitä samassa firmassa

    Välivuosi 2010 - 2011 - Hain kosmetologiks ja pääsinkin kouluun. Koulu ei ollutkaan mun juttu, ahdisti. Jatkoin töitä samassa firmassa, kuin aiemminkin.

    Välivuosi 2011-2012 - Nyt on haettu ensi vuoden alkuun mm. tarjoilijaksi ja aikuisopintoihin. Katellaan minne päädytään. En vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä "isona."

  • "välivuosieni" historiaa:
    keväällä 2006 ylioppilaaksi,
    2006-2007: syksy töitä lastenhoitajana, talvella muutto ulkomaille ja siellä töihin.
    2007-2008: Esikoinen syntyi
    2008-2009: työntekoa ja toinen lapsi
    2009-2010: mammalomaa
    2010-2011: takaisin kotimaahan muutto, haku eka kertaa kouluun, en päässy
    2011- ahkeraa pääsykokeisiin lukua, työkkärin silmissä yhä välivuosia viettävä teini, joten päivärahaa ei tule ennen 5kk:n karenssia.

    Itse ajattelin vielä ulkomaille muutettaessamme, että tää on vain tämä välivuosi, sitten haen kouluun jne. Mutta sikäläiset olot olivat niin mukavat että tuli perhe perustettua ennen sitä kouluun hakemista, ja ei harmita yhtään! Harmittaa ainoastaan se, että lapset jo melko isoja sitten kun valmistun. Mutta rauhassa saanut stressittä viettää vauvavuodet ja nyt ovat jo puhetta ymmärtäviä ipanoita ja osaavat antaa äidille "lukurauhaa".

  • Pidin kaksi pakollista valivuotta lukion jalkeen. Muutin omilleni ja olin toissa. Kahden vuoden aikana ehdin olla 3-4 eri tyopaikassa tienaten rahaa elamiseen ja kartuttaen arvokasta tyokokemusta. Opiskelin myos avoimessa yliopistossa, seka puoli vuotta kavaisin kansanopistossa.

    Valivuoden voi viettaa monella tavalla. Toki kannattaa pitaa mielessa se, etta mita valivuoden tai vuosien jalkeen haluaa tehda. Valivuoden aikana kun voi myos tehda paljon kaikkea hyodyllista, joka voi auttaa kun sitten hakee uudelleen opiskelemaan.

    Taalta loydat vinkkeja valivuoden viettoon: http://paasykoe.com/?cat=28

    T. Paasykoeblogi

  • Itse valmistuin ylioppilaaksi keväällä ja alkanut välivuosi pääasiassa mennyt kotona maikoillen :/
    Töissä meinaan käydä pari kuukautta ja sen jälkeen alkaa lukea pääsykokeisiin.. harmi ettei jää siitä enää aikaa toivomalleni matkailulle :(
    Nyt olis vielä aikaa muttei rahaa.

  • Töissä huhtikuusta saakka. Ens kesänä armeija. Yritän päästä opiskelee jo ens keväällä et ois oiskelupaikka armeijan jälkeen.

  • Olisi ollut mukavaa saada jonkinlainen määritelmä välivuodelle. En tiedä onko siinä vaiheessa enää kyse välivuodesta, jos olet ollut esim. viimeiset viisi vuotta laiskottelemassa vanhempien nurkissa, työskennellen siellä täällä ja/tai reissailen ulkomailla.

    Itse en ole välivuosia tai "välivuosia" pitänyt, vaan olen pyrkinyt opiskelemaan koko ajan. En tiedä oliko viisas valinta, koska en tiedä olenko tehnyt viisaita valintoja opiskelupaikkojeni suhteen. Noh, näin tämä elämä menee...

  • Itse valmistuin ylioppilaaksi 2011 keväällä, mutta en hakenut kevään haussa minnekään, koska en vielä ollut varma, minne haluaisin hakea. Kesä ja syksy meni osa-aikaisessa työssä ja itselle jäi paljon aikaa ajatella omaa tulevaisuutta ja kaikenlaisia asioita, sekä kohottaa/ylläpitää omaa kuntoa. Kesän aikana päätös hakea tietylle alalle voimistui entisestään ja päätin hakea syksyn haussa ammattikorkeakouluun kyseiselle alalle ja muutama päivä sitten sain tietää, että pääsin sisään! Nyt otan opiskelupaikan vastaan, käyn armeijan välissä (alkaa nyt tammikuussa 2012) ja aloitan opiskelut ensi syksynä. Mielestäni tämä ns. välivuosi on ollut mukava ja ajatukset etenkin tulevaisuuden suhteen ovat selkiytyneet ja olen päässyt näkemään, millaista on olla töissä matalapalkkaisessa duunarihommassa.

  • Vanha viestiketju...mutta vastaan kuitenkin.

    Olin reilun vuoden vakitöissä lukion jälkeen. Jotkut kavereistani olivat opettajan sijaisina ja lukivat avoimessa yliopistossa kasvatustieteen appron.

  • Jos olet jotesakin keskinkertainen niin suunnitelmasi on ok. Mutta suunnittele valmentautuminen hyvin. Aikoinanaan valmensin vaimoni siten, että hän jäi pois töistä ,välivuotena' marraskuussa, opetenin häenelle kemian jota ei lukiossa opiskellut ptkään, ja sitä myötä lääkiseen. Lukioarvosanat eivät kummosia olleet, ei nyt mikään tyhmäkään. Siis suunitelma aikatauluinen ja kurinalaisuutta, se on siinä.

  • Mielenkiintoista luettavaa, hyvä kun nostitte tämän ketjun.

    Itse olen viime kevään ylioppilas ja onnistuin saamaan kesällä yliopistopaikan toiselta paikkakunnalta. Opiskelut alkavat kuitenkin vasta vuoden päästä syksyllä, koska tammikuussa alkaa armeija, josta toivon mukaan pääsee puolen vuoden jälkeen pois, ettei tule lisää välivuosia.

    Oma "välivuoteni" alkoi siis kesäkuun ylioppilasjuhlista (tai jo kevään kirjoituksista, hmm) ja päättyy tammikuun alussa. Tänä aikana en ole tehnyt mitään muuta kuin löhöillyt kotona, katsonut telkkaria ja siinä sivussa myös ulkoillut ja koittanut kohottaa kuntoa juurikin armeijan takia. Vanhempien nurkissa asustelen. Olisi mukava tehdä jotain 1-2 kuukautta töitä ja ihan kaupantyötkin kelpaisivat, mutta en ole saanut aikaiseksi kysellä vielä mistään. Vanhemmat jaksavat pitää joka päivä keskustelua yllä siitä, miten elämäni valuu tässä syksyn aikana hukkaan, mutta ei tilanteeni tunnukaan enää yhtä epätoivoiselta luettuani joidenkin muiden juttuja paljon pidemmistä löhöilylomista :D. Virkistävää kerrankin lomailla kunnolla ja vähän pidemmin näin 12 opiskeluvuoden jälkeen, mutta silti tekemättömyys vähän vaivaa. Tammikuuta siis odotellessa.

  • Itse olen jo 22v. ja edessä on pakkovälivuosi, kun en ylioppilaaksi nyt valmistuttuani päässyt mihinkään kouluun. Kolmeen amikseen ja neljään ammattikorkeeseen hain :I

    Olen siis yrittänyt nyt hakea töitä välivuodeksi jo kesäkuusta asti, mutta huonolta näyttää. Hakemuksia tulee pistettyä 1-4 kpl päivässä vähän sopivien paikkojen löytymisestä riippuen. Töiden lisäksi haluan harjoitella ahkerasti ensi vuoden pääsykkeita varten ja olenkin nyt jouten ollessa piirrellyt n. 10 h per päivä. On se uskomatonta miten paljon ihminen voi laiskistua, kun ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä. Nukkumaan menen 02-03 aikaan ja heräilen vähän ennen kahtatoista.

    Tunnen itseni tosi saamattomaksi, vaikka yritän koko ajan parhaani, etten vain makoilisi hyödyttömänä. Nyt syksyn haussakin pitää katsoa, josko löytyisi jokin opiskelupaikka haluamalleni alalle, mutta ainakaan vielä en ole sellaisesta tietoinen.

  • minua nauratti, koska vietän täysin samallaista välivuotta. :D mutta oikeasti ei silti naurata......dsf

  • ite tekisin sillee että duunia 8kk ja huilaisin 4kk

  • Valmistuin ylioppilaaksi tänä keväänä ja siitä asti vain löhöillut kotona. En oikein tiennyt mihin haluan ja pidin välivuoden, ajattelin tehdä töitä, säästää rahaa ja miettiä sitä tulevaisuuden ammattia. Tiesin kyllä, että olen menossa yliopistoon mutten tiennyt mitä siellä opiskella. AMK ei ikinä ollut mun juttu, vaikka vanhemmat yritti suostutella mut sinne pidin silti pääni enkä hakennut minnekään.

    Yritin kyllä hakea töihin ja hain ainakin 30 työpaikkaan huhtikuusta lähtien mutta kun ei ollut työkokemusta tai koulutusta eivät ottaneet töihin.

    Ilmoittauduin kesäkuun puolivälissä työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, ravasin sit siellä koko kesän elokuun puoliväliin asti eikä ne ole mulle mitään työtä antaneet.
    Olen siis hakennut työllisuusmarkkinatuella ( jos on nyt oikein kirjoitettu) montaa paikka mutta aina tullut kielteinen päätös, mikä nyt milloinkin oli syynä.

    Ne kertoi mulle et ne voisi maksaa mulle tukee eli jotain rahaa kun oon työttön, mut se olis sit kun oon ollu 5kk työtön ( jos nyt oikein muistan).

    No koko kesä tähän asti on sit menny kotona löhöillen, katsonnut tv ollut koneella, mennyt nukkuu joskus 3,4,5 aikoihin ja herännyt joskus 12.

    Ensimmäiset pari viikkoo oli tosi kivaa ja rentouttavaa kun ei tarvinut herätä minnekään tai ei ollut kiirettä mennä nukkumaan, sai vain löhöillä kotona, se oli unelmaa. Mut se alkoi kyllä käydä TYLSÄKSI! mä jopa rukoilin joka päivä et saisin töitä, ihan mistä vain ja hain vaikka mihin. Alkoi okeesti masentaa kun ei päässyt töihin ja heinäkuuhun mennessä mä olin niin väsynny työnhakuun ja niin maassa et ei mitään rajaa...

    Mun serkku kertoi et se oli seureessa töissä sen välivuotena ( 2011), kuulosti kivalta ja hain sinne syyskyyn alussa, ne kertoi et ne pitää perehdytyksen siinä syys-lokakuussa ja et ne soittaa.

    Luulin ettei ne ikinä soittaisi, kun mulla ei oo mitään kokemusta tai koulutusta päiväkotityöstä mihin hain. Mut kuitenkin soittivat ja kutsuivat haastatteluun, jonka jälkeen kertoivat et pitävät perehdytyksen johon osallistuisin, jonka jälkeen pääsisin töihin syyskuun lopussak

    Mitä onnen päiviä, ei kyllä tuu ikävää kotona oloilua.
    Se on niin tylsää kuin olla ja voi kun kaikki lähtee aamulla töihin tai kouluun ja jää itse kotiin haahuilee ja puhuu seinille ( mä oikeesti puhuin välillä jopa itteleni kun ei ollu muuta tehtävää) hahahah no ei nyt ihan,,,

    Kuitenkin aion hakea keväällä yliopistoon, kun nyt tiedän mitä haluan opiskella. Joten joskus tammikuussa aloitan pääsykokeseen lukemisen.

    Siihen asti teen töitä ja säästän rahaa valmennuskurssiin ja muihin asioihin, koska asun vanhempien luona se on helpompaa.

    n.Puolet välivuodesta on nyt mennyt ja ei kyllä kaduta, oisi ollu vain kivempaa jos löytäisi töitä vähän nopeammin, ei sekin mitään sillä näin kavereita ja serkkuja koko kesän. En usko et tulee toinen mahdollisuus tulevaisuudessa vain löhöiilä kotona ilmaan mitään, joten hyvä vain ...

  • itse valmistuin tänä keväänä ylioppilaaksi ja tiesin etten halunnut aloittaa mitään opintoja syksyllä kun neljä vuotta meni lukion opiskeluun olin ihan uupunut.....siksi soitin seureen ja ottivat mut sinne sijaiseksi tarhoihin.....vanhemmat pakkottivat työhön ja olivat tyytymättömiä siihen etten haennut...mihinkään koulutukseen

    välivuotta on pidetty melkein puoli vuotta ja en tiedä mikä ala on se mun juttu.... aika turhauttava olo kun mikään ala ei tunnu kelpaavan tälle..... mitä sitten?
    pitää jatkaa miettimistä siihen saakka kun on saannut ajatuksen päähän... on tarkoitus hakea ensi vuonna yliopistoon ja amk:hon....

  • Itselläni tosi ahistunut olo. Olen ollut aina kunnianhimoinen ja tehdä aloittamani asiani loppuun. Valintoja varjostanut epävarmuus, ja ajatus " Emmä tohon pysty" .. Lukion jälkeen hain heti kouluun alalle jonne en oikeestaan halunnut. Halusin sosiaalialaa opiskelemaan, mutta kun yo kirjotukset meni huonosti B-paperit. Keskiarvo mulla on hyvä.. En kuitenkaan päässyt opiskelemaan sosionomiksi, joka mulla oli ollu haaveissa, vaan menin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, sillä ajatuksella, että pystyn tehdä sosiaalialan töitä kyseisellä tutkinnolla.

    Ensimmäinen puolivuotta sujui ihan hyvin. Menestyin koulussa, sain kiitettävät numerot yms, sitten tuli vastaan harjoittelut.. Sain niistä hyvät arvosanat, mutta kyseinen työ oli ihan kamalaa!! Muutenkin ensimmäisen puolenvuoden jälkeen alko koulu ahistaa, että tää ei oo mun juttu!!! kituutin melkein 2 vuotta koulussa, ja tein vihdoin ja viimein päätöksen, että pidän välivuoden. Haluan välivuodella tehdä töitä ja pysähtyä, mitä minä oikeasti haluan!!!!! Olin jo vuoden puhunut äidilleni, että en halua olla kyseisellä alalla, mutta hän aina yritti tsempata mua. Lopuksi kerroin että pidän välivuoden... Välit tulehtuivat. Olin pienenä suunnitellut elämääni, joka menikin päinvastoin.. Kattoo nyt, mitä elämä tuo tullessaan.

    Kerron tämän koska oikeesti kannattaa miettiä haluaako mennä opiskelemaan juuri stiä alaa.. Ei kannata hätiköidä, vaikkakin opiskeluhan on aina hyvä asia. Välivuosi on todellakin hyvä niille, jotka haluavat tutkiskella, mitä haluavat tehdä tulevaisuudessa. :)

  • Olen viime kevään (-12) ylioppilas ja aloitin heinäkuussa vapaaehtoisen asepalveluksen jonka jouduin kuitenkin keskeyttämään marssiurtuman takia elokuussa. Sen jälkeen menin kirjastoon työharjoitteluun, ja olin siellä joulukuun loppuun. Nyt aloin opiskelemaan amiskassa yo- pohjaisella linjalla alaa joka ei oikeastaan ole minun juttu ollenkaan =/.

  • tässä mä elelen ja tällä näkymin tulen viettämään toisen välivuoden. olen viime kevään yo ja paiskinnut töitä opintojen ohella lukion kakkos vuodelta. olen ihan maassa kun en keksi mitään aikaiseksi. mulla alkoi työmarkinatuk ja töäkkäri pisti mut työharjoitteluun päiväkotiin. olin kuusi pv siellä ja olin aivan pihalla en opinnut mitään eikä mua tarvittu siellä kun ennestään siellä oli kolme aikuista. seisoskelin ja istuskelin ihan idiootti. en saannut virikettä tai vastuuta olin se neljäs pyörä, jota kukaan ei tarvinnut.

    keskeytin sen ja työkkärin setä vaati multa selistystä ja mä sanoin sille suorat sanat ettei mua kiinnosta mikään. olen massentunut kun elämä ei mene miten mä suunnittelin ja aina joudun hankaluuksiin. ei minusta mihinkään oo. ja tämä koko aikuistumisen prosessi on ollut raskasta paljon vastuuta ja velvollisuutta. nyt mun pitäisi ymmärttää veroista ja ansiotuloista. ja mitä ne on?

  • Jos saa yliopistopaikan, niin opiskelemaan kannattaa lähteä heti!

    Sitten voi ottaa rennosti siten että suorittaa ekana vuonna vain minimimäärän opintoja. Minimimäärää voi vielä laskea, jos nostaa vain osan opintotuesta.

    Tämä olisi ainakin löhöilyä parempi vaihtoehto, koska tuon vuoden jälkeen on helpompi siirtyä tavalliseen arkeen kuin löhöilyvuoden jälkeen. Tuona vuonna elämän prioriteetit myös selviävät löhöilyvuotta paremmin. Esimerkiksi selviäisi heti ekana vuonna onko koulutuspaikka valittu oikein.

    Itse en noin tehnyt, mutta suosittelen niille joita rento vuosi houkuttelee ja jotka opintopaikan saavat.

    • Tuossa on lisäetuna halpa opiskelijakämppä, uudet kaverit ja kaikenlaiset opiskelija-alennukset (kuten junalipuissa)


  • Valmistuin lukiosta v. 2009 keväällä M-papereilla. Hain Helsingin oikikseen, ja olin liian itsevarma sisäänpääsystä. Jäin rannalle ruikuttamaan, eivätkä koepisteeni olleet edes lähellekään pisterajaa. Seuraavana keväänä hain uudestaan, mutta vanhempien avioero ja muutto Helsingistä Tampereelle pilasi lukusuunnitelman. Sinä keväänä kävin vain kääntymässä kokeessa.

    2011 päätin tosissani yrittää sisälle: ilmoittauduin valmennuskurssille ja lukittauduin pieneen asuntooni lukemaan. Koe meni omasta mielestä hyvin, mutta jäin taas ilman opiskelupaikkaa - tällä kertaa 1,5 pisteen takia. Viime keväänä päätin hakea Helsingin oikiksen sijasta Turkuun. Avovaimon yllätysraskaus pilasi puolestaan sinä keväänä suunnitelmat, joten opiskelupaikka jäi vain haaveeksi.

    Tänä keväänä, neljä vuotta valmistumiseni jälkeen, päätin hakea täysillä ja viimeisen kerran. Vaimo ja vuoden ikäinen tyttäremme jäivät kotiimme asumaan, ja minä muutin äitini luo kevääksi. Luin töiden ohella ja kävin vielä valmennuskurssillakin. Viisi päivää sitten unelmani kävi toteen, kun luin nimeni hyväksyttyjen listalta :)

  • Valmistuin ylioppilaaksi papereilla E, M, C, C, B, A ja noin 9 keskiarvolla lukiotodistuksesta. Hain opiskelemaan kasvatustiedettä yliopistoon (kolme erilaista luokan- ja aineenopettajankoulutusta) sekä toimintaterapeutiksi, nuoriso- ja kasvatusalaa AMK:hon ja lähihoitajaksi ammattiopistoon. Sain kaikista sosiaali- ja terveysalan pääsykokeista hylätyt tulokset, ja kasvatusalan tutkinnoista vain varasijoja.

    Tein kesätöitä puutarhalla, kirkon oppaana ja puhelinmyyjjänä. minkä jälkeen hain työvoimatoimiston kautta uudelleen lähihoitajan koulutukseen. Minut valittiin opiskelijaksi soveltuvuuskokeiden avulla, mutta tutkinto oli lähihoitajan sijasta sittenkin hoiva-avustaja, joka ei kiinnostanut minua yhtä paljon kuin hoitajan tutkinnon opiskeleminen kokonaisuudessaan tai opinnot korkeakoulussa.

    Opiskelin aluksi Avoimessa AMK:ssa tietojenkäsittelyä huomaten, että tietokoneohjelmoijana toimiminen ei ole omaa alaani ja vastaa kiinnostuksen kohteitani. Vaihdoin tietojenkäsittelyalalta sosionomiopiskelijoiden polkuryhmään (noin 60 opintopistettä koko tutkinnosta saa opiskella maksamalla noin 150 euron suuruisen lukukausimaksun), ja olen opiskellut vastaavaa alaa nyt yli 4 kuukautta hyvällä menestyksellä (*jokainen arvosana vähintään kiitettävä).

    Ennen kuin minulle alettiin maksaa työmarkkinatukea toimin opintojeni ohessa vapaaehtoisena iltapäiväkerhon vetäjänä ja kanttorina noin puolen vuoden ajan. Työmarkkinatuen saatuani menin puolestaan työkokeiluun päiväkotiin ja sen jälkeen vanhusten palvelutaloon ikäihmisten avustajaksi. Aloitin zumban, ja perustimme 15-19-vuotiaiden tyttöjen kanssa oman raamattupiiriporukan.

    Menin myös ammatinvalintapsykologin luokse selkiyttääkseni kiinnostuksen kohteitani ja persoonallisuuteni sopivuutta erilaisille aloille. Tuloksissa tulivat esille keskitason ylittävä matemaattinen lahjakkuus, yrittäjähenkisyys ja päämäärätietoisuus. Ammatinvalintatestien ainoat vastaukset olivat 7 x insinööri, ja 3 x liiketalous. Nyt olen siis hakeutumassa opiskelemaan kasvatustieteiden lisäksi liiketaloutta, ja yritän lukea korkeakoulujen pääsykokeisiin tehden 6 tunnin työpäivää työmarkkinatuella ja opiskellen Avoimessa AMK:ssa 30 opintopistettä lukukautta kohti.

    Jos suunnitelmani ei onnistu, voi tehdä tietenkin aina uusia hakuja. Olen lukutyyppi, mutta näin moneen asiaan keskittymistä yhtä aikaa haittaa vähän minulla oleva tarkkaavaisuushäiriö (*ADD/ADHD).

  • Nyt olisi tarkoitus välivuotta pitää ja Au Pairin paikan yritän saada. Myös muita töitä olen Hollannista katsellut koska kielitaitoa haluan kehittää kovasti :p

  • Tulkaa Länsi-Suomen opistolle!

  • Luin avoimessa yliopistossa yhdet perusopinnot sekä pari muutakin kurssia niiden päälle. Olin myös hetken aikaa töissä. Ei menny hukkaan se vuosi, tosin aika paljon tuli oltua kotona kun opinnot ja työ oli molemmat ohi jo keväällä... no sainpa kuitenkin viime syksynä opiskelupaikan juuri sieltä mistä halusinkin. Siellä sitten hyväksiluettiin kaikki nuo avoimen opinnot mitä välivuotena tuli opiskeltua.

    Tuskin yhdestä välivuodesta sinänsä haittaa on, onpahan ainakin enemmän aikaa pohdiskella mitä elämältä haluaa... Tosin se välivuosi kannataa käyttää jotenkin hyödyks eikä vaan maata sohvalla. Avoimessa voi opiskella jotain mikä sattuu kiinnostamaan. Tai sitten yrittää etsiä töitä. Jos ei muuta niin ainahan voi alottaa jonkun uuden harrastuksen.

  • Ompas vanha keskustelu mutta vastaanpa kuitenkin, jos joku sattuu lukemaan!

    Itse vietin/vietän välivuotta Lissabonissa. Olin n. 7kk töissä call centterissä asiakaspalvelijana matkailusivustolle.. Ihan lepposta hommaa ja ihmiset oli suurimmaksi osaksi mukavia ja palkkaa sain about 1000e kuukaudessa. Työsoppari oli paska (palkatonta lomaa) mutta muuten todella mukava kokemus asua ulkomailla :)

    Paluu Suomeen nyt Toukokuussa ja pyrkimys päästä sisään amkkiin s-hoitajaksi!

  • Makasin kotona, katsoin animea, pelasin pelejä.
    Nyt luen pääsykokeisiin

  • Kannan korteni kekoon.

    Valmistuin 2013 keväällä ylioppilaaksi. M paperit taskussa ja noin 7,7 ka lukion päättötodistuksessa.
    Hain 2013 keväällä Kauppakorkeaan Helsinkiin,Turkuun ja Tampereelle. Tulos ei opiskelupaikkaa vaan jäin Tampereesta 2p päähän.
    Välivuoden ajan toimin koulunkäyntiavustajana, sekä iltapäiväkerhonohjaajana, tämän lisäksi toimin 12 vuotiaiden koripallojoukkueen valmentajana.
    Nyt hain uudestaan kauppikseen ja taitaa opiskelupaikka jäädä taas muutaman pisteen päähän. Luin ahkerasti tammikuusta asti, mutta se ei nähtävästi riittänyt...
    Nyt heinäkuussa inttiin ja sitten sen jälkeen taas pohtimaan mitä sitä sitten keksisi, kauppikseen en 3 kertaa hae se on varma!

    Kaikille teille jotka pohditte onko välivuosi "mukava" niin voin todeta, että se on huonoin vaihtoehto mikä lukion päättävälle ns. keskiverto oppilaalle voi tapahtua! Suosittelen kaikkien hakevan ja pääsevän johonkin jatko-opintoihin heti lukiosta suoraan.

  • Itseä ärsyttää, kun välivuosi tuli siitä, että keskityin työnhakuun niin paljon, että unohdin hakea jatko-opiskelupaikkaan. Voit arvata, että tuliko koko töitä, no ei. Ei siinä muuta, kun että ilmottauduin syksyn kirjoituksiin että pari C:tä paranisi ainakin M:ksi ja jostain syystä otin fysiikan myös kirjoitettavaksi kun lukiossa en sitä kirjoittanut (pari kurssia jäi uupumaan mutta en ole vieläkään itseopiskellut niitä). No, kai läpipäästykin fysiikka on parempi plakkarissa kuin ei fysiikkaa.
    Kun olin monta kuukautta lähetellut parikymmentä hakua päivässä, niin iski eräänlainen burnout, jolloin keksin ilmottautua vihdoin työttömäksi ja nyt toivon, että ne byrokraatit keksivät minulle edes jotain. Käytän kesää autokouluun (inssin toka yrittämä ihan pian, virhe oli viimeksi kevytliikenteen huomitta jättäminen ja liian vähäinen moottorijarrutus, helppo korjata pienellä asenteen vaihdoksella :). Eli kyllä minä jotain vahinkojen minimointia harrastan, mutta muuten elämä on juuri niinkuin kuvailit, unirytmi ja muu sellainen ihan perseestä, kaverien tapaaminen vähän auttaa mutta toisaalta se on vähän kiusallistakin. Pitäisi ruveta jo lukemaan sitä fysiikkaa, ja miksei niitäkin aineita mitä yritän korottaakin, se vielä uupuu.

  • Kävin avoimen yliopiston kursseja ja hain seuraavana keväänä samaan paikkaan opiskelemaan jossa kurssit hyväksiluettiin osana tutkintoa. Suosittelen kaikille jotka pyrkivät yliopistoon mutta eivät päässeet. Riippuu tietysti asuinalueesta, mutta kyllä suurelle osalle eri tutkinto-ohjelmia on avoimen kursseja tarjolla. Eikä se kallista ole, vain 10e per opintopiste.

    Ja mitä tuohon työntekoon tulee, ei kannata pitää välivuotta vain ajatellen että "no mä meen siks aikaa töihin". Ei todennäköisesti onnistu niin helposti, kun ei töihin tosta vaan enää mennä. Helposti voi käydä niin, että joudut viettämään koko vuoden tyhjän panttina jos ei ole työtä/opiskelua -> mahdollisuus syrjäytyä kasvaa.

    Suoraan vaan lukiosta opiskelemaan. Se kannattaa.

  • tässäpä putkea..

    0.vuosi: olin epämääräisen uupunut, joten päätin olla hakematta heti lukion jälkeen mihinkään, tein työpätkiä lukioaikana ja osan lukiokursseista viimeisellä kesälomalla, asuin yksin, CCCMMEE
    1.vuosi: töitä 9kk 25h/vko, samalla haku kauppikseen, jäin kirkkaasti rannalle kun en jaksanut pitää mitään elämän- tai lukurytmiä yllä, aloitin henkisesti kuluttavan seurustelun, menin kielikurssille muutamaksi kuukaudeksi
    2.vuosi: alkuvuodesta työttömänä ja yritin yliopistolle englantia ja jotain muuta lukemaan, en lopulta masentuneena mennyt kokeisiin, tein pari kk töitä josta sain potkut, pääsin yo-papereilla lukemaan kauppikseen, kesällä tein opintopisteitä, masennuin kunnolla syksyllä ja hakeuduin hoitoon
    3.vuosi: sairaslomaa ja lääkkeet puol vuotta, keskeytin opinnot ja vaihdoin paikkakuntaa ja menin töihin, työsopimusta ei jatkettu 6kk jälkeen
    4.vuosi: pääsin irti kuolleena syntyneestä suhteesta, työttömänä 3kk, töissä 3kk, aloitin terapian, hain yliopistolle filosofiaa yms. lukemaan, en päässyt, pääsin amk-puolelle, joka ei kiinnostanut mutta ajattelin että parempi opiskella kun tehdä töitä ja pystyisin samalla alkaa lukemaan pääsykokeisiin alalle, joka pikku hiljaa oli alkanut kiinnostaa, yritin lukea, mutta koulu ja lukemisyhtälö ei toiminut, aloin uudelleen seurustelemaan
    5.vuosi: keskeytin amk-opinnot, yritin jatkaa kauppisopintoja mutten jaksanut, keskeytin sen, muutin monen vuoden jälkeen takaisin vanhempien luokse, nyt en aijo tehdä enää tuntiakaan hanttitöitä, CV:ni on jo niitä täynnä ja "elämänkokemusta" niistä hommista on liikaakin, yritän lukea em. kiinnostavalle alalle ja elelen seurustelukumppanin ja vanhempien luona loppuvuoden, jatkan terapiaa

    Toivottavasti auttoi jotain

    Opetuksen sanoja..
    -älä ole henkisesti sairas, masentunut, uupunut, ja jos olet, älä aloita ainakaan mitään seurusteluja silloin, ja jos silti aloitat niin lopeta se "tukikeppisuhde" heti kun pystyt, hae apua monelta suunnalta asap
    -älä ole yksin, älä jättäydy omaan maailmaasi
    -mene lukiosta heti opiskelemaan, jos tuntuu ettei niitä juttuja jaksa enää kymmenen vuoden päästä hinkata koulun penkillä
    -matkustele tai kerää muuten opettavia kokemuksia
    -älä mene yksin asumaan vaan asu vanhempien luona ainakin niin pitkään, että on opiskelupaikka, rahahuolet rasittaa etkä keskity niin hyvin pääsykokeisiin lukemiseen/opiskeluun
    -jos joka tapauksessa teet töitä niin säästä rahaa, älä anna sen pienen palkan valua JONNEKIN
    -hanttihommista puhuttaessa se mikä ei tapa, se v.tuttaa, investoi tulevaisuuteesi(=mielenterveyteesi) äläkä jää niihin hommiin jos patti alkaa kasvaa otsaan
    -älä jää hengaamaan opiskelupaikkoihin, mitkä ei tunnu omalta, se on kaameaa elämäntuhlausta

  • Ja meikäläisen vinkki on: älä jää ruikuttamaan jos et päässyt opiskelemaan! Ota tuleva vuosi mahdollisuutena - lähde reissuun tai opiskele vaikka kansanopistossa jotain mitä haluat oppia! On olemassa paljon vaihtoehtoja! Itse opiskelin musiikkilinjalla menneen vuoden eikä kaduta tippaakaan, vaikka aloitankin nyt opiskelun toisella alalla. Haloo ihmiset - ei elämä ole kouluja varten vaan koulut elämää varten! EI sillä ole väliä tuleeko välivuosia 1 vai 10 - älä vertaa omaa polkuasi toisiin. Opiskele sitten kun sulla on siihen motivaatiota, sillä ei ole merkitystä milloin olet edellisen kerra opiskellut. Kaikkeen tottuu! Typerintä on jäädä kotiin makaamaan vanhempien lihapatojen ääreen ja odottaa milloin elämä (pääsykokeet) alkaa. Typerintä! Eläkää elämää. UG!

  • Joo en tiedä yhtään mitään tekisin. Murehdin vain tulevaa.

    Joo en tiedä yhtään mitä tekisin. Murehdin vain tulevaa.

  • Opiskelin avoimessa yliopistossa. Maksaahan se tietysti eikä opintotukeakaan saa mutta ainakin saa kurssisuorituksia jo valmiiksi jos sattuu pääsemään joskus varsinaiseksi opiskelijaksi kyseiseen paikkaan.

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. 50
    1257
  2. Ota vielä kerran yhteyttä

    Ole kiltti. Koko ajan mietin miten voisin sanoa sulle että rakastan sua ja haluan sut ja meidät. Kun saisin siihen selvän merkin sulta niin en epäröi.
    Ikävä
    90
    941
  3. Samu Huberille myös syyte huumerikoksesta

    Pääseekö Samu samaan selliin Sohvi-bimbon kanssa?
    23
    492
  4. Vieläkin on taikaa...

    Juuri sinussa. Hyvä mieli tulee kun saan sinua aina nähdä. En tiedä miksi? Sinussa vain on jotain maagista. Mietin tässä tarkistettuani yhden jutun,
    Ikävä
    63
    430
  5. Miksi ihailet häntä?

    Onko jotenkin erityinen?
    Ikävä
    37
    378