Pelkään reaktioita joita herätän muissa ihmisissä - en siksi että pelkäisin herättäväni heissä vaikeita tunteita vaan siksi että näen niissä itseni. En jaksa sitä että minua ihmetellään ja pidetään jotenkin poikkeusyksilönä joka ei toimi ninkuin muut. Olen joutunut tekemään vaikeita ja epätyypillisiä ratkaisuja joita itsenikin on vaikea sietää. En yksinkertaisesti jaksa sitä että vaikka tilanteessani joka koettelee minua ihan riittävästi ja jossa yritän toimia voimieni ja parhaan kykyni mukaan aina joku tuntuu olevan sitä mieltä että en toimi niin kuin pitäisi. Nyt olen vetäytynyt ihmiskontakteista välttyäkseni ihmisten ihmettelyltä ja ikäviltä mielipiteiltä. Syy siihen miksi niin kovasti välitän siitä mitä muut minusta ajattelevat on se että olen yksinäinen ja ajattelen että mitä negatiivisempia käsityksiä ihmisillä minusta on sitä vähemmän he haluavat olla kanssani tekemisissä. Onkohan mitään keinoja millä voisi antaa itsestä myönteisen kuvan muille niin ettei aina saisi vastareaktiona hämmennystä ja ihmettelyä. Minulla menee tällä hetkellä aika huonosti enkä pysty tekemään elämäntilanteelleni paljoa mutta kyllä minä silti ihmisiä tarvitsisin, juttuseuraksi ja ihan siksikin että tuntuisi siltä että kuulun vielä ihmisten joukkoon. Yritän kuitenkin hymyillä kohtaamilleni ihmisille, sanoivatpa he sitten mitä tahansa.
Pahaa mieltä muiden reaktioista
pahan kehä
5633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmetystä?? Mikä sinussa sun mielestä on outoa muiden mielestä?
"Onkohan mitään keinoja millä voisi antaa itsestä myönteisen kuvan muille".
Koetat hymyillä vaikkei yhtään naurata, tuttu tunne. Eräänlainen positiivinen representaatio itsestä. Näytän et minulla menee hyvin, olen vahva, kukaan ei huomaa.
Kun tilanne on riittävän paha, kaikki kääntyy ikäänkuin päälaelleen. Ei enää mieti mitä mieltä itse on toisesta. Keskittyy vaan siihen, että kelpaanko minä olenko tärkeä vai pelkästään outo?
Itsetunto laskee, eikä enää oikein kestä kritiikkiä. Loukkaantuu älyhelposti, ajattelee valmiiksi pahaa like "tuo varmasti inhoaa minua".
Ei pysty enää olemaan läsnä. Ajatukset pyörii lähinnä oman pään sisällä ja pikkuasiat saavat liian suuret mittasuhteet. Tahtoo mennä pois, olla yksin mutta ei kuitenkaan.
Aina tulee olemaan se joka on sitä mieltä, ettet toimi niikuin pitäisi. Jos aikoo uskaltaa muutakin kuin erakoitua, täytyy asettaa itsensä arvostelulle alttiiksi.
T:salari1miukumaukuluukkucomeitarttelaittaamitäänihmeellistäjuttuseuraavaan:)
helpommin sanottu kuin tehty!
oikein. Tottakai se on vaikeaa. En vähääkään pyri väittämään, että se olisi helppoa.
Itse vaan huomasin, miten eristäytyminen on tuhoisaa pelkotiloissa (jos sallit sitä siksi kutsuttavan). Yksin olo tuntuu aluksi hyvältä, kunnes sitä alkaa olemaan liikaa ja sitten vaan pelkästään sitä.
Ihanaa kyllä esilletulo helpottaa, ainakin mulla.
Et ole ainoa yksinäinen maailmassa. Se ihminen jonka viimeksi tapasit saattoi myös olla yksinäinen ja pelätä torjuntaasi. Varmuudeksi hän hymyili rennosti.
On aivan sama kuka olet jos juokset pelkästään piiloon.
Joo. Tää sun tarttee SISÄISTÄÄ:
ÄLÄ VÄLITÄ LIIKAA MUIDEN IHMISTEN MIELIPITEISTÄ!!!
Elä omaa elämääsi ja ole ylpeä siitä, mitä OLET.
Kukaan ei ole "täyspaska", vaikka niin joskus kuvittelisikin.
Älä kuuntele liikaa muiden (heikkoitsetuntoisten ihmisten) kritiikkiä - se on paras tapa "joutua alhaalle".
PIENI TEHTÄVÄ:
LISTAA PAPERILLE VÄHINTÄÄN 10 POSITIIVISTA OMINAISUUTTA ITSESTÄSI. (jos tuo on liikaa vaadittu, niin listaa ainakin VIISI:))