Gallup!

Nyt kepu johtaa jo 2-0

Puolueista eniten rähmällään NL:n suuntaan oli tietty SKP. Kotikimmunistit ajoivat meille neuvostosuomen järjestelmää Hertta Kuusisen sanoin eli "Tshekkoslovakian tie on meidänkin tiemme". Maalaisliitto puolueena ei alun alkaen niin kovasti ollut rähmällään. Esim. puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja Johannes Virolainen ei ollut mitenkään erityisessä suosiossa itänaapurissa. Vasitenkin kun Virolainen oli ministerinä kuuluisassa yöpakkahallituksessa. Virolaisen myöhemmätkin lausunnot ovat tukeneet sitä, että hän pyrki pitämään jonkinlaisen hajuraon kaalisoppaporukoihin. Keskustan merkkihenkilöistä Kyösti Kalliokoskea ja V.J.Sukselaista ei voitane myöskään pitää kovin itäsuuntautuneina.

Tärkeämpi havainto kuin Keskustan rähmällään olo, on K-linjan rähmällään olo. Kyse oli Kekkosen linjasta, joka erosi Paasikiven varovaisemmasta linjasta. Kekkonen, Arvo Korsimo ja myöhemmin Ahti Karjalainen olivat tämän linjan valveutunut etukaarti. Kekkonen piti koko puoluetta pihdeissään, vaikka vastustajia hänellä siellä oli. Kovimmat vastustajat olivat raittiusmies Kalliokoski ja myöhemmin puolueesta eronnut Veikko Vennamo. Kekkosen ja Virolaisen välit olivat tunnetusti myös aika ajoin huonot.

Rähmällään olijoita olivat siis K-linja, SKP ja erityisesti sen stalinistisiipi. Vähiten rähmällään olijoita on löytynyt Kokoomuksen ja demarien riveistä. Asevelisosialismi alkoi tosin 70-luvulla jo pahasti herpaantua ja Kekkonen sai kannatusta yli puoluerajojen. Sotien jälkeen demarit olivat kuitenkin selkeimmin vastustamassa kommunismia ja heidän toimintaansa rahoitettiin länsimaista, erityisesti USAsta käsin. Demarien suosio ja kommunismin vastustaminen pelasti ehkä Suomen Tshekkoslovakian tieltä. Kuljimme ainoastaan Kekkoslovakian polkuja, joka oli kuitenkin pienempi paha.

Onko jotakin eroa kepussa ja kolhoosinpitämisessä?
Ei mitään.
Valtio elättää teitä piruparkoja koko maallisen junttielämänne ajan.