kysymys lääkkeistä

Jos on lievä masennus, en ehkä vielä ottaisi masennuslääkettä. Mutta, jos on vaikea, tai keskivaikea masennus, mielestäni lääke on ainut ratkaisu.

Otetaan esim. unettomuus, joka on masennuksen ensioireita. Jos olet nukkunut yösi jo monta viikkoa huonosti, tai et juuri lainkaan. Otat mitä vain saadaksesi unta!

Jos vain sinnittelet itseksesi tilanne pahenee. Olen itse laittanut työn etusijalle, samoin eräs sukulainen. Sitä kun on niin tunnollinen. Eikä kukaan tule laittamaan hattuusi sulkaa, siitä, että olet menettänyt terveytesi. Molemmat jouduimme pitkälle sairauslomalle, ja erittäin kovaan lääkitykseen. Nyt kumpikin tietää rajansa, tai ainakin pitäisi tietää.

Lue buranan sivarit... niitä on lista. Vahvoilla lääkkeillä sivarit tuntuu herkemmin. Itsellä esim reme 60mg ja efexor 225 rauhoittavat kombo ei aiheuttanut sivareita. Zyprexa,lamictal,remeron,surmontil rauhoittavat ja tyroksiini -kombo aiheuttavat jonkin verran sivareita, mutta enemmän hyvää.. En pidä juuri kummoisenakaan sivarina tärinää, hikoilua, heikkoa potenssia tai sperman sisältämien siittiöiden täyttä kuolleisuutta. Hengissä säilyminen on ykkösasia. Jos sairauteni olisi kevyempi toivoisin pienempiä sivareita.

summa summ.... pelkkää hyvää sanottavaa

Eiköhän se ole niin, että ihmiset herkemmin kritisoivat kuin kiittävät. Tuskinpa ne, jotka ovat avun saaneet täällä hirveästi kertovat kokemuksistaan.

Kuten edellä jo mainittiin masennuksen vaikeusaste on yksi merkitsevä. Jos masennus määritellään vaikeaksi, kuten minun kohdallani, ilman lääkitystä tulee nopeasti tiensä päähän. Jos taas masennus on lievä, siitä selviää aika varmasti ilman lääkitystäkin.

Minulle terapiasta ei olisi ollut mitään hyötyä ilman lääkitystä, koska keskittymiskykyni ja jopa puheentuottaminen olivat todella heikoilla. Lääkityksen avulla pääni selkeytyi sen verran, että kykenin hyötymään terapiasta.

Minun kohdallani pieniä sivuvaikutuksia oli ensimmäisen kuukauden aikana. Masennus oli silloin kuitenkin niin syvä ja minut kauttaaltaan lamauttanut, että en muista, enkä ole varma mitkä olivat lääkkeen aiheuttamia sivuoireita ja mitkä johtuivat masennuksesta.

Minä ainakin olen tyytyväinen lääkitykseeni. Lääkityksen ja terapian avulla on ahdistus ja sisäinen tuska hiljalleen helpottamassa.

Jos pärjää ilman lääkettä, miksi sitä ottamaan? Jokainen tekee valintansa itse. Kukaan ei voi pakottaa toista siihen. Elämä on lopulta sarja valintoja, jokainen tekee valintansa itse.

Lopuksi on vielä sanottava, että lääkkeiden vaikutus on yksilöllistä. Jos luet melkein minkä tahansa lääkkeen lääkeselostetta on mahdollisia sivuoireita olemassa. Jollekin lääkkeessä olevalle aineelle voi olla yliherkkä tai jopa allerginen. Ei sellaisia asioita etukäteen voi tietää, jos ei ole aiemmin kokeillut. Ikävä kyllä osa masentuneista ei saa helpotusta lääkkeistä.

Koska mielenterveyden hoitamisen puolella resurssit ovat tosi vähäiset vain kaikista heikoimmilla olevat saavat tarpeeksi apua, jos hekään. Lääkkeet ovat tällä hetkellä helpoin tapa auttaa potilasta. Tulevaisuudessa keksitään ehkä toimivampia tapoja tai lääkkeitä masennuksen hoitoon, mutta nyt on näin.

hei harkitseva!
Kaipasit hyvää sanottavaa masennuslääkkeistä.Itse käytin masennuslääkettä yli 3 vuotta ja nyt olen ollut yli 4kk:tta ilman.Kyllä niistä apua on. Mutta täytyy löytyä sopiva lääke. Kirjoitit että tuttavapiirissäsi ei näy positiivisiä vaikutuksia. Riippuu kuinka kauan he niitä ovat käyttäneet ja miksi.Voipi olla myös sekin että kyseinen lääke ei sovi.Jos kyseessä on masennus niin lääkkeiden rinnalle kannattaisi harkita myös terapiassa käynti. Koska joissakin tapauksissa ei lääkitys yksin auta.Sivuvaikutuksia oli mullakin alussa,mutta parin kuukauden jälkeen ne hävisivät.Sain lääkkeen keskivaikeaan masennukseen ja kun lääke rupesi vaikuttamaan elämänlaatu parani ja mielivirkistyi.Tsemppiä kaikille masennusta poteville.Ottakaa lääkkeenne säännöllisesti, hakeutukaa terapiaan ja olkaa kärsivällisiä.Masennuksesta ei selviä parilla kuukaudella. Se vie aikaa,mutta kun siitä selviää olo on taivaallinen.