Onko sinulle käynyt...

Et ole ainut, noin joka viides suomalainen tuntee ajoittain samalla tavalla. Itse koin vastaavanlaista muutama vuosi sitten. Se oli vaikein kokemus elämässäni, edes ystävän itsemurha tai iptkäaikaisen suhteen loppuminen eivät saaneet samalla tavalla aallon pohjalle. Tuo kokemus myös avarsi maailmankuvaa ja lujitti minua ihmisenä.

Sain sen kuvan, että olet erittäin stressaantunut ja väsynyt, ehkä masentunutkin tai burn outissa? Oireesi, kuolemanpelkokin, ovat hyvin tavanomaisia masentuneella ihmisellä. Ne voivat tuntua pelottavilta, mutta kuuluvat asiaan. Ahdistunut olosi yrittää purkautua tällä tavalla.

Koet riittämättömyyttä työn saralla. Se on nykyään hyvinkin yleinen tunne, kun kiire on lähes joka työpaikassa ja ihmisiltä odotetaan aina vain enemmän ja enemmän, kun mikään ei tunnu riittävän. Työkiireeseen voi väsyä nuori, keski-ikäinen tai vanhempikin ihminen. Pomoilla on sitten omat murheensa esim. firman tuotosta ja paineita voi olla alaisilta ja mahd. vielä myös ylemmiltä tahoilta, eli hekin ovat monesti kahden tulen välissä.

Itku kuten naurukin, ovat tunnetiloja. Suomessa on tietynlainen tapa, itkeä ei voi toisten nähden, mutta nauraa voi. Mielestäni on tietynlaista vahvuutta uskaltaa myös itkeä muutenkin, kun yksin ollessa.

Väsynyt olosi vaikuttaa työkykyysi ja jaksamiseesi kotioloissa, ehkä ihmissuhteisiisikin.. Nyt sinun on tärkeää ajatella itseäsi ja omaa jaksamistasi. Kukaan muu ei elä tai hae apua puolestasi (ja ajattele sinun jaksamistasi) vaan sinun täytyy tehdä se itse. Läheisesi eivät välttämättä edes ole huomanneet väsymystäsi. Harvoin se näkyy päällepäin.

Nyt sinun kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin, esim. työterveyslääkäriisi. Työterveyslääkäri olisi varmasti parempi vaihto- ehto monen asian kannalta. Hakisit sairaslomaa, vaikka pitkääkin, toisille viikkokin voi auttaa. Tarvittaessa lisää sairaslomaa, sitä kyllä saa. Kukaan ihminen ei ole niin korvaamaton työpaikallaankaan ja itsensä pitää hoitaa kuntoon, siihen on lupa. Ei kannata palata liian aikaisin töihin esim, toisten odotusten vuoksi. Itse tietää sitten, kun on valmis. Suomessa sairaslomarahakin on ihan hyvä. Se on meidän etumme.

Kynnys lääkäriin ja kertomaan ongelmista on varmasti korkea. Suomen laki vaatii, että työantajalla on oikeus tietää myös mitä sairastat, lukee se lapussa sitten numerokoodein tai latinan kielisesti. Myöskään "väärää" syytä sairaslomalappuun ei voi lääkäri kirjoittaa, eli tod. näk, siinä voi lukea latinaksi "työuupumus, depressio" tms. Kerron nämä siksi, että valtaosa tilanteessa olevista pohdiskelee näitä vaihtoehtoja. Itse otin näistä aikanani selvää, kun pomoni ei kauhean ymmärtäväinen ole.

Lopulta ajattelin, ettei pomoni tarvi ymmärtää, jos hän ei halua. Sehän on hänen heikkouttaan. Ehkä hän on joskus samassa tilanteessa ja ymmärtää.. Olin 1.5 kk sairaslomalla. Pomo oli yllättäen aika ymmärtäväinen. Itse kamppailin puoli vuotta ennenkuin uskalsin hakea apua.

Söin masennuslääkkeitä (joka 5. täällä syö) 2 vuotta ja ne auttoivat. Kävin terapiassa purkamassa tunteita, mukavat kokemukset jäiterapiasta, turhaan oli ennakkoluuloja. Ajattelin, että jos minut terapian tai parin lääkenapin vuoksi leimataan hulluksi, niin mitäpä hullu siitä välittää;) Sain myös nukahtamislääkkeet, kunnes ahdistus laantui ja unikin alkoi maittaa. Lisäksi todettiin verikokein kilpirauhasen vajaatoiminta (tulisi aina poissulkea masennuksen toteamisen yhteydessä), jossa oireet masennuksenkaltaiset ja mm. väsymystä. Nyt vointi on hyvä ja nautin työstäni.

Eräs työkaverini oli puoli vuotta töistä pois työuupumuksen takia. Hänen kanssaan puhuminen helpotti omaa kynnystäni sairasloman hakemisesta. Hän joutui käymään 2 vko:n välein lääkärissä, mutta oli viisas, kun ei tullut "keskenkaiken" töihin, koska ei ollut siihen valmis.

Nyt joku voi sanoa sinulle, että ei muutakun menet lenkille ja otat itseäsi niskasta kiinni. Näin saattavat sanoa ne, jotka eivät ole itse (ainakaan vielä) joutuneet tähän tilanteeseen. He eivät voi ymmärtää, ettet välttämättä oikeasti jaksa, kun ei ole välttämättä voimia edes syödä, kun on niin loppuunajettu, ettei todellakaan jaksa.

On hyvä, että olet tunnistanut väsymykseni ja voit puhua siitä. Et ole heikko tai huono, elämän vaatimuksen vaan ovat liian kovat nykypäivänä. Se, että olet väsyneenä työssä, ei palvele ketään.

Myös esim. puolisolle tai ystävän kanssa puhuminen avoimseti voisi auttaa. Monesti puoliso voi vain olla liian läheinen ja tunnesidonnainen eli ei tavallaan voi toimia "terapeuttina". Mieheni eli niin "lähellä minua" ettei aluksi ymmärtänyt masennustani.


Joskus voi ola niin, että työpaikan vaihto auttaa. Toisaalta sanotaan, että samat ongelmat luultavasti seuraavat sinnekin. Positiivista ainakin on, että sinulla nykypäivän naisena on työpaikka, monelle sen puuttuminen on murhe.


Valitettavasti mitä kauemman odotat, sen pahemmaksi tilasi menee. Työ on tärkeää ja suuri osa ihmisen elämää, mutta sinä olet sinä, itsesi kanssa 24t/vrk. Elä nyt itseäsi varten. Toivon, että voisit levähtää ja saisit voimia. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja että lopulta löytäisit onnellisuuden ja tasapainon, vaikka nyt varmasti tuntuu toivottomalle. Kun olet saanut voimiasi takaisin, antaisit aikaa itsellesi esim. harrastusten kautta.