Hyvästi

Olen hiukan väärällä puolella, mutta oli kauniisti kirjoitettu. Kuin suoraan omasta sydämestäni. Sydämesäni elää kuitenkin se pieni toiovonliekki vaikka järki sanoo toisin. Ehkä vielä on toivoa. Toisaalta kun osaa päästää irti toivottoman antaa tilaa toivolle ja uudelle alulle.

Rakastat häntä paljon...mutta hän mahtanee olla hukassa, hukassa itsensä kanssa. Oinaskin haluaa kokonaisuuden, ei pisaroita, ei osia. Hän ei ollut valmis sinulle,ei valmis itselleen. Määrä oli kohdata, antaa ja saada jotain, koska kaikella on merkitys, merkitys suuressa elämän palapelissä. Sinulle on luvassa jotain uutta, syvällistä ja antoisaa. Osaat tuntea. Olet arvokas, olet valmis hänelle, joka on sinua varten, jota varten sinä olet.

Minä myös lasken oinaani menemään,vaikka kirvelee.Takana niin monta yritystä ymmärtää ja antaa tilaa,vapautta,rakkautta ja lämpöä,elämän kestävää.Mutta jos ihminen on hukassa itsensä kanssa,ei rakkaus lankea otolliseen maaperään,hukkuu meren mutaan vain ja hukuttaa antajansa.Happi loppuu uhkaavasti ja haukon jo henkeä,en edes muista,miltä tuntuu hengittää vapautuneesti.Ainoa lohtu lie se,etten ole ainoa epäonnistunut,muutkin ihanat naiset ovat tämän samaisen miehen kanssa iskeneet kirveensä kiveen eli vika ei sitten voi olla pelkästään minussa.
Vielä on pimeää ulkona ja pimeää sisällä,minun sydämessäni,mutta yön jälkeen tulee aina aamu ja sitä jään odottamaan...Voimia meille kaikille urheille pikku naisille,jotka olemme niin rohkeita,että päästämme irti ihmisestä,ken tekee meidät onnettomiksi,siinä on rohkeus huipussaan ja ennen pitkää se palkitaan!!!

Kuulostaa surulliselta. Ikinä ei kannata luovuttaa jos toivoa vielä on! Aina pitää yrittää selvittää asiat, eikä jättää niitä auki, auki jääneinä ne kirvelevät vanhempana. Itselläni oli samankaltainen tilanne joskus, tosin skorpioonin kanssa, hän vannoi välittävänsä minusta, mutta sitten otti ja lähti. Minähän en sitä voinnut ymmärtää että miksi joten annoin hänen mennä. Ei olisi pitänyt, nyt myöhemmin sain sen tietää, että hän tunsi sekoittavansa elämäni ja lähti koska ajatteli että minun on parempi ilman häntä. Jos olisin tajunnut sen olisin hakenut hänet takaisin. En tiedä, tuli oma tapaukseni mieleen ja itse oinaana voin sanoa että me oinaat tuppaamme olemaan "joko tai"-ihmisiä, yleensä tiedämme tarkkaan mitä haluamme ja myös uhraamme itsemme rakkaimpiemme tähden. Toivottavasti teidän muiden tapauksissa kyse ei ole uhrautumisesta, se on väärä tapa menettää oikea rakkaus. Voimia kaikille!

Kaunista. Olen kuullut samantapaiset hyvästit joskus. Hmm pohtii. Oinailla on joskus vaikeaa päättää mitä oikeasti haluaa ja joskus se vapauden kaipuu on suurempi kuin kaipuu parisuhteeseen. Ainakin itse joskus hylkäsin muutamankin suhteen jotka olisivat voineet toimia en vain tuntenut oikeasti kuuluvani siihen palapeliin. Toisaalta silloin halusin vielä elää ja olla vapaa, tulee aika jolloin oinas on valmis asettumaan paikoilleen mutta se vaatii muutaman särjetyn sydämen ennen sitä.