Kaamos tulossa ja sitä myötä vanhat tutut Ahdistus ja Paniikkihäiriö alkavat heräillä kesäunestaan. Sepä aktivoi taas miettimään mitä kaikkea sitä voi avukseen keksiäkään. Itse en ole diagnoosia juuri paniikkihäiriöön saanut, ahdistukseen ja keskittymishäiriöön olen. En välitä alkaa rassata itseäni psyykenlääkkeillä ja niihin liittyvällä byrokratialla sun muulla, joten olen tyytynyt luomukeinoihin. Ajattelin jakaa omastani ja kuulla muiden vinkkejä.
Mä en ikinä oo voinu niin hyvin kuin töissä ollessani. Opiskelu ei paniikkihäiriöön auta, pikemminkin päin vastoin. Mutta raaka duuni auttaa, kun tietää itseensä kohdistuvat odotukset. uskomatonta, mutta olen voinut jopa puhua suuren yleisön edessä työni puitteissa. Velvollisuudentunto jotenkin poistaa suunnilleen kooko häiriön. Ehkä se on sitä, että pienempi ahdistus poistuu vielä suuremman ahdistuksen avulla. Tai että jossain mielessä valheellinen ja epätodellinen, irrationaalinen pelko poistuu todellisen huolenaiheen myötä. Kun pitää pystyä skarppaamaan oikeesti työtilanteessa ja se vaatii kaiken keskittymisen.
Kahvia en tänä talvena aio juoda. Tai ainakaan yhtään enempää kuin keho sallii. Kofeiinivieroitusta eli väsymystähän se tietää, mutta ruumiillinen väsymyskin tavallaan vähentää jännitystä. Parhaimmillaan. Toisaalta unettomuus pahentaa oireita, tämä ei ole ihan yksinkertaista tämä väsymyksen ja vireyden välillä tasapainoilu. Mutta kofeiini selvästi tekee ylivireäksi ja maniaan taipuvaiseksi, parempi olla vähän uninen ja rauhassa. Samoin on colajuomien kohdalla.
Ulkoulua, liikuntaa, aktiviteettia. Passiivinen pysyminen kotona pahentaa aina kaikkea, ei vähiten paniikkioireita. Kun on totuttautunut kodin rauhaan ja meneekin pitkän tauon jälkeen bussiin, on paniikkioireet todennäköisiä. Toisaalta eihän sitä väsymykseen taipuvainen ihminen aina jaksa reippailla, joskus suostun oleen kotona ja alistun paniikkioireiden mahdollisuuteen. Yritän sitten muilla keinoilla pitää ne poissa.
Suklaa, kaakao. Nämä rauhoittavat ainakin yöunia varten ja muutenkin. On vielä testin alla tämä jekku. Mutta netistä löytyi juttua, että tumma suklaa on hyvä jippo paniikkioireita vastaan. Suklaassa ei ole varsinaista kofeiinia.
Liikunta. Lisää endorfiineja verenkiertoon. Ja juokseminen täysillä tai muu vahva fyysinen rasitus auttaa "kohtauksen" hetkellä. Myös ennaltaehkäisevänä kävely/ulkoilu/hölkkäily hyvä. Erityisesti valoisan aikaan.
Valo. Itseäni ei ahdistus muulloin vaivaakaan kuin talvella pimeän aikaan. Kirkasvalolamppu vois olla hyvä jos sais sellasen hankittua.
Päiväkirja. Pahimpina vuosina kuljetin aina päiväkirjaa ja kynää mukana. Kun ahdistaa, niin alkaa vaan purkaan fiiliksiä paperille (esim. bussissa). Mulle ihan suht iso apu.
Enkä malta olla mainitsematta itselleni ehkä tärkeintä tukea... usko Jumalaan (kristittyjen sellaiseen). Ei tartte välittää niiden, joita kauheasti ärsyttää. Mutta toivon, että paniikkioireista kärsineet ymmärtävät, että todella heikko tapaus saattaa joutua Jumalaankin turvautumaan. Se antaa mielekkyyden ja näkökulmaa kaikkeen. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta, paniikillakin on siis elämässäni jokin tarkoitus. Niin, ehkä juuri ajaa minua hänen luokseen kun muuten en siihen riittävää syytä löytäisi. Uskosta on ollut suurin apu kaikkein vaikeimmilla hetkillä. Voi huoata "Isä, sinun käsiisi annan henkeni" kuten Jeesus.
Mutta tuo alkupuoli ei ollut mitään pohjustusta tälle usko-kohdalle, kaikki keinot kiinnostavat. En ole mikään hihhuli vaan ihan kansankirkon hiljaisissa riveissä viihtyvä nainen. Jumala on osa elämääni mutta kyllä siihen paljon muutakin mahtuu. :)
Hyvää kaamosta ja joulun odotusta kaikille panikoijille. :) :) :)
Mä en ikinä oo voinu niin hyvin kuin töissä ollessani. Opiskelu ei paniikkihäiriöön auta, pikemminkin päin vastoin. Mutta raaka duuni auttaa, kun tietää itseensä kohdistuvat odotukset. uskomatonta, mutta olen voinut jopa puhua suuren yleisön edessä työni puitteissa. Velvollisuudentunto jotenkin poistaa suunnilleen kooko häiriön. Ehkä se on sitä, että pienempi ahdistus poistuu vielä suuremman ahdistuksen avulla. Tai että jossain mielessä valheellinen ja epätodellinen, irrationaalinen pelko poistuu todellisen huolenaiheen myötä. Kun pitää pystyä skarppaamaan oikeesti työtilanteessa ja se vaatii kaiken keskittymisen.
Kahvia en tänä talvena aio juoda. Tai ainakaan yhtään enempää kuin keho sallii. Kofeiinivieroitusta eli väsymystähän se tietää, mutta ruumiillinen väsymyskin tavallaan vähentää jännitystä. Parhaimmillaan. Toisaalta unettomuus pahentaa oireita, tämä ei ole ihan yksinkertaista tämä väsymyksen ja vireyden välillä tasapainoilu. Mutta kofeiini selvästi tekee ylivireäksi ja maniaan taipuvaiseksi, parempi olla vähän uninen ja rauhassa. Samoin on colajuomien kohdalla.
Ulkoulua, liikuntaa, aktiviteettia. Passiivinen pysyminen kotona pahentaa aina kaikkea, ei vähiten paniikkioireita. Kun on totuttautunut kodin rauhaan ja meneekin pitkän tauon jälkeen bussiin, on paniikkioireet todennäköisiä. Toisaalta eihän sitä väsymykseen taipuvainen ihminen aina jaksa reippailla, joskus suostun oleen kotona ja alistun paniikkioireiden mahdollisuuteen. Yritän sitten muilla keinoilla pitää ne poissa.
Suklaa, kaakao. Nämä rauhoittavat ainakin yöunia varten ja muutenkin. On vielä testin alla tämä jekku. Mutta netistä löytyi juttua, että tumma suklaa on hyvä jippo paniikkioireita vastaan. Suklaassa ei ole varsinaista kofeiinia.
Liikunta. Lisää endorfiineja verenkiertoon. Ja juokseminen täysillä tai muu vahva fyysinen rasitus auttaa "kohtauksen" hetkellä. Myös ennaltaehkäisevänä kävely/ulkoilu/hölkkäily hyvä. Erityisesti valoisan aikaan.
Valo. Itseäni ei ahdistus muulloin vaivaakaan kuin talvella pimeän aikaan. Kirkasvalolamppu vois olla hyvä jos sais sellasen hankittua.
Päiväkirja. Pahimpina vuosina kuljetin aina päiväkirjaa ja kynää mukana. Kun ahdistaa, niin alkaa vaan purkaan fiiliksiä paperille (esim. bussissa). Mulle ihan suht iso apu.
Enkä malta olla mainitsematta itselleni ehkä tärkeintä tukea... usko Jumalaan (kristittyjen sellaiseen). Ei tartte välittää niiden, joita kauheasti ärsyttää. Mutta toivon, että paniikkioireista kärsineet ymmärtävät, että todella heikko tapaus saattaa joutua Jumalaankin turvautumaan. Se antaa mielekkyyden ja näkökulmaa kaikkeen. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta, paniikillakin on siis elämässäni jokin tarkoitus. Niin, ehkä juuri ajaa minua hänen luokseen kun muuten en siihen riittävää syytä löytäisi. Uskosta on ollut suurin apu kaikkein vaikeimmilla hetkillä. Voi huoata "Isä, sinun käsiisi annan henkeni" kuten Jeesus.
Mutta tuo alkupuoli ei ollut mitään pohjustusta tälle usko-kohdalle, kaikki keinot kiinnostavat. En ole mikään hihhuli vaan ihan kansankirkon hiljaisissa riveissä viihtyvä nainen. Jumala on osa elämääni mutta kyllä siihen paljon muutakin mahtuu. :)
Hyvää kaamosta ja joulun odotusta kaikille panikoijille. :) :) :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tietysti vertaistuki eli jutteleminen toisten paniikkihäiriöisten kanssa auttaa. Tai vaikka hyvän uskotun ystävän kanssa. Usein kokemus on tuttu ihmisille joistain tilanteista.
Itse olen hiilihydraateille niin herkkä eli väsyn niistä sellaseen horrostilaan niin nopeasti, että luulen että ihan karkkikin auttaa. Sokerithan kans lisäävät jotain mielihyvähormonia veressä tietääkseni, siltä ainakin tuntuu. Hetken on tosi ilonen olo karkkipussin syömisen jälkeen, sitten tulee väsy mutta ei nyt varsinaisesti paha olokaan. Voi tosin olla että karkista on apua vain vähemmän vakaville tapauksille...
Jep, kiitos vain. Sain hyvää tukea noista vinkeistäsi! Montaa niistä olen todennut käyttäneenikin. Tosi on sekin, että kun on pakko jotakin, esim. jos on pakko olla työssä ja skarpata, niin voi paremmin. Tosin, tätä on nyt kurja sanoa tässä, kun on myös tosi, että NIIN MONET kärsivät työttömyydestä; tämmöinen konsti voi vain masentaakin... Siis se luja työnteko on vain yksi konsteista. Kun ei ole työssä,niin jostakin syystä ns. omaehtoinen työnteko, kuten kotityöt eivät tuo samaa apua! Vapaaehtoistyö tuo hieman apua kylläkin, just tuolla tavalla.
Ruumiillinen rasitus on tosi avuksi ja tosiaan se, ettei pidä liian pitkää taukoa erinäisiin asioihin ja menemisiin, ettei pääse syntymään seinää! Myös olen päässyt kristityksi, mikä on tosi suuri tuki aina, ja varsinkin hädän hetkellä. Elämän näkee pidemmässä ja järjestyneemmässä perspektiivissa, jolloin ei näitä oireitaankaan niin kovasti sure; ei tule ihan toivottomuutta sllei.
Minulla heikkona kohtana huonot tavat. "Varjele tapasi, tapasi varjelevat sinut", sanotaan. Tietty vetelyys kotona (masiksen ja ahdistuksen takia, muka (?)) laittaa asioita kasaantumaan, mikä taas masentaa ja tekee huonoa minätuntoa ja itseensä tyytymättömyyttä. Ihminen kuulemma kummasti piristyy konkreettisista aikaansaannoksistaan, joten niitä kohti pitäisi mennä. Puhun itselleni, sillä en meinaa saada kotiani riittävästi hoidetuksi. Se rasittaa, henkisesti.
Hyvä kirjoitus aloittajalla tosiaan. Tuommoiset luomukeinot antavat myös parempaa itsetuntoa kuin lääkitys. Tosin itselläni kyllä menee pieni ssri-lääkityskin. - Kaikki yhdessä auttaa.
Töitä ei tosiaan kaikille tunnu riittävän, en itsekään ole töissä tällä hetkellä vaan opiskelen vain laiskasti... haku töihin on päällä mutta nyt oon vielä raskaana niin ei ihan heti oo töitä tarjoutumassa... :P -eli nyt on muut keinot käytössä. ;)
Minä oon kans kotona laiska ja se tuottaa stressiä, viime päivinä oon yrittäny kunnostautua.. mullon vaan niin rajalliset voimat että kotitöiden tekeminen merkkaa väistämättä sitä et esim. opintoasiat jää hoitamatta. Mutta oon oppinu vaatimaan itteltäni sopivasti eli sopivan vähän... nyt yritän satsata kivannäköseen, hyvää mieltä tuottavaan kotiin. :)
Mut sellasen suht edullisen ja luontaisen vinkin vielä muistin kuin KALAÖLJY. Pirkalla on halpoja kalaöljykapseleita ja varmaan ihan rasvanen kala ajaa samaa asiaa jos jaksaa säännöllisesti sellasta laittaa. Ite oon niistä kapseleista apua saanu samoin ku yks ystävä jolle niitä suosittelin. Niissä vissiin ne omegat ja EPA:t auttavat, yleensä kaikkeen aivotoimintaan. Enää en tehoja tosin oo huomannu, voi olla että oon jo liian parantunu jotta vaikutus ois merkittävä.
Menee vähän yksinpuheluksi, mutta pistän nyt kun muistan. Ekanakin paniikkihäiriölle löytyy oma foorumi http://www.pelokkaat.net/phpbb2/index.php . No, onhan tämäkin suomi24 -foorumi ja varmaan paljon muitakin, mutta kun haluaisin vielä korostaa vertaistuen tärkeyttä.
Sit ihan sellasia perusjuttuja kuin että kannattaa tosiaan satsata siihen että saa unta riittävästi. Huonosti nukutun yön jälkeen ainakin itseäni ahdistaa aina enemmän.
Tupakkaa kannattaa välttää, ainakin minä ja moni muu saa siitä altistusta paniikkioireisiin.
Sit ihan yleisesti yksinäisyys on paha asia kaikkien mielenterveysongelmien kohdalla, patiutuminen voi pelastaa monelta jutulta. Itsemurhariski ei kuitenkaan paniikkihäiriön kohdalla ole tietääkseni suuri. Elämänkumppanille on hyvä purkaa tuntoja ja jutella. Puhuminen auttaa tunnetusti lähes kaikkeen, myös pelkoihin. Elämänkumppani on läheinen ja hänelle on ehkä helpompi avautua.
Jos elämänkumppania ei löydy, myös eläimet tuovat apua ja lohtua. Eläimet eivät tarkkaile eivätkä aiheuta paniikkioireita tai sosiaalista ahdistusta. Eläimet on ihan ihqja... kerta kaikkiaan. :)
Musiikki voi kohentaa mielialaa ja auttaa synkkiin, pelokkaisiinkin ajatuksiin.
Tää on ehkä jo hienosäätöä, mutta myös alhasen verensokerin aiheuttama väsymys saattaa altistaa ahdistukselle ainaki mua ja joiltain muiltakin oon kuullu vastaavaa. Tähän auttaa säännöllinen ruokavalio tai sitten vähähiilihydraattinen, runsasrasvainen ja -proteiininen ruokavalio ("karppaus", http://karppaus.info/). Pysyy verensokeri ja mieliala tasasempana. Itelleni tärkee koska verensokeri heilahtelee valtavasti.
Alkoholia ei kai saisi suositella enkä suuria määriä suosittelekaan, mutta esim. lasillinen punkkua tai pullo/tölkki olutta rauhoittaa ihanasti. Tosin joillakin voi mennä ihan päinvastoin. Krapulaa ei kannata hankkia, silloin voi tosissaan ahdistaa.
Ei oo tarkotus että kukaan näitä kaikkia muistas tai soveltas, tässä oman paniikkihäiriöhistorian varrella on vaan jo muutama juttu tullu havaittua ja opittua, jos jostain on iloa muillekin niin hyvä. :)