Viimeviikkoisessa Suomen Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen juttu kirjasta joka kertoo Olli Paloheimosta, suomalaisen metsäteollisuuden yhdestä patruunasta.
Jutussa tuodaan ilmi kuinka metsäteollisuus yhdessä tuumin antoi varoja kommunismin vastaiseen toimintaan. Rahaa saivat erityisesti porvalliset puolueet, Kokoomus, RKP ja Liberaalinen Kansanpuolue. Sosiaalidemokraatitkin olivat tuettujen joukossa kommunismin vastavoimana. Metsäteollisuuden suhde Maalaisliittoon taasen kuvataan kivuliaaksi, Kekkonen, Korsimo ja Sukselainen kyllä kinusivat rahaa mutta samalla Maalaisliitto loukkasi ja panetteli metsäteollisuuden edustajia.
Maalaisliitto koettiin jo tuolloin Kommunistien, siis SKDL:n, kanssa kaveraavaksi puolueeksi. Vain pohjoisessa Maalaisliitto katsottiin jonkinasteiseksi vastavoimaksi kommunisteille.
Te keskustalaiset voitte varmasti valistaa minua missä vaiheessa sodan jälkeen puolue ajautui kommunistisen maailmankatsomuksen puolelle. Oliko se yksin Kekkosen, ja hänen uskollisimpien tukijoidensa kuten Korsimon, politiikkaa, vai alistuiko puolue kokonaisuudessaan Neuvostoliiton vaikutukselle.
Historiasta tiedämem kuinka NL palkitsi sittemmin Kekkosen hyvästä työstä, minua kuitenkin kiinnostaa oliko esim Sukselainen ja Virolainen samalla linjalla alun alkaen.
Jutussa tuodaan ilmi kuinka metsäteollisuus yhdessä tuumin antoi varoja kommunismin vastaiseen toimintaan. Rahaa saivat erityisesti porvalliset puolueet, Kokoomus, RKP ja Liberaalinen Kansanpuolue. Sosiaalidemokraatitkin olivat tuettujen joukossa kommunismin vastavoimana. Metsäteollisuuden suhde Maalaisliittoon taasen kuvataan kivuliaaksi, Kekkonen, Korsimo ja Sukselainen kyllä kinusivat rahaa mutta samalla Maalaisliitto loukkasi ja panetteli metsäteollisuuden edustajia.
Maalaisliitto koettiin jo tuolloin Kommunistien, siis SKDL:n, kanssa kaveraavaksi puolueeksi. Vain pohjoisessa Maalaisliitto katsottiin jonkinasteiseksi vastavoimaksi kommunisteille.
Te keskustalaiset voitte varmasti valistaa minua missä vaiheessa sodan jälkeen puolue ajautui kommunistisen maailmankatsomuksen puolelle. Oliko se yksin Kekkosen, ja hänen uskollisimpien tukijoidensa kuten Korsimon, politiikkaa, vai alistuiko puolue kokonaisuudessaan Neuvostoliiton vaikutukselle.
Historiasta tiedämem kuinka NL palkitsi sittemmin Kekkosen hyvästä työstä, minua kuitenkin kiinnostaa oliko esim Sukselainen ja Virolainen samalla linjalla alun alkaen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkö lukenut Olli Paloheimosta kertovaa kirjaa ollenkaan? Luulisi että vastaus löytyy sieltä.
Ainakaan muualta on mahdoton antaa vastauksia yhden kirjan ja etenkin yhden henkilön "kokemisiin" ja "katsomisiin".
En ole lukenut kirjaa vaan siitä tehdyn lehtijutun. Kommunisminvastainen toiminta lienee kirjassa pelkkä sivujuonne ja varsinkin Maalaisliiton kehittyminen kommunismin puolustajaksi tuskin käy siitä kiejasta ilmi. Siksi kyselen täältä. Täällä luulisi olevan tietoa, kirjoitteleehan täällä fiksuja ihmisiä.
Eikös nuo vuodet kattava kepun historiikki juuri ilmestynyt, olisiko siellä mainintaa asiasta, vai onko se liian kiusallisena vaiettu?
Jarkko Vesikansa teki väitskirjan aiheesta, oliskohan siitä avuksi?
Eipä sitten taida löytyä mistään mainintaa, että maalaisliitto ja keskusta olisi puolustanut kommunismia, ellei tuossa Paloheimo-kirjassa sellaista ole.
Oma yhteiskunnallinen muistini ulottuu ainoastaan 70-luvulle asti, jolloin kommunistien ohella sosialidemokraatit kannattivat sosialismia myös käytännössä, puolueohjelmassaan vielä pitempäänkin.
Vielä viime vuosinakin televisiossa on pyörinyt pari kertaa kuvanauha, jossa Paavo Lipponen vaatii pankkien, vakuutuslaitosten ja apteekkien sosialisointia. En osaa sanoa, eroaako sosialismi kommunismista, koska myös kommunistit kertoivat pyrkivänsä sosialistiseen yhteiskuntaan.
mikä vallitsi >Suomessa sodan jälkeen.
Tarkastelun näkökulmaa rasittaa kielteinen asenne
vaikeissa oloissa toimiviin poliitikkoihin.
Maalaisliitto ajautui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja sen tukemaksi pitkälti valtapoliittisista syistä.
Kekkonen pidettiin sodan aikana sivussa päivänpolitiikasta. Sodan jälkeisessä uudessa poliittisessa tilanteessa hän täydellisen suunnanmuutoksen tehneenä opportunistina haistoi mahdollisuutensa, asettui Paasikiven tukimieheksi ja junaili itselleen suhteet Kremliin.
Kekkonen oli varmaan ainakin alkuun hyvinkin isänmaan asialla, mutta pala palalt omat valtapyrkimykset ja omat edut sekoittuivat yleiseen etuun. Kekkonen alisti Maalaisliiton käsikassarakseen, tukiryhmän ytimen muodoti ns. K-linja Korsimon johdolla.
Teollisuuspamput, porvarillisesti ajattelevat kansalaiset ja asevelisosialistit näkivät kommunismissa vaaran itsenäisyydellemme ja liian läheisissä suhteissa Neuvostoliittoon kommunismille kasvualustan. Siksi ne tekivat kommunismin vastaista työtä jopa koordinoidusti. CIA osallistui rahoitukseen omalt aosaltaan, kuten tiedämme.
Kekkonen laski omalta osaltaan oikein, hän saavutti aseman jossa hän johti maata itsevaltiaan tavoin muodollisesta demokratiasta piittaamatta. Tuo asema myös sokaisi Kekkosen ja hänen hännystelijänsä niin että lopulta olimme syvällä suomettuneisuuden suossa.
Maalaisliitto-kepu siis ajautui kommunismin tukijaksi lähinnä Kekkosen valtapolitiikan seurauksena, ei siitä demokraattisia päätöksiä puoluekokouksissa tai muissa elimissä tehty.