Serkkuni Erkin kanssa päätimme sitten uskaltautua Venäjän maallekin.
Erkki oli niinä aikoina lopettelemassa väitöskirjaansa bysanttilaisesta kulttuurista,
Johon toivoimme saavamme lisää ortodoksista näkökulmaa matkaltamme.
Alfa tulliin ja,- properka pasportov!- Näin tehtyämme palasimme autolle.
Jo kaukaa näin, että Romeon takakontin tuntumassa seisoi kolme nahkatakkista miestä, yhden yrittäessä irrottaa pienellä ruuvimeisselillä sivuunkääntyvää Alfa-Romeon metallilätkää. Kaksi muuta yritti peittää tapahtumaa.
Olemme Erkin kanssa molemmat lähes 190 cm pitkiä, minä vielä 110 kiloinen jässikkä.
Ehkäpä ylireagoin, siinä tilanteessa, mutta toveri löysi itsensä pian
rähmältään, peltihampaat rujossa irvistyksessä…
Osaamme molemmat Erkin kanssa, auttavasti venäjää, ja vilkas debattihan siitä sukeutuikin.
Minä vanhempana Tsuhnana, sain kuolemantuomion, Erkkiä luvattiin pelkästään kiduttaa, ihan vaan opetuksen vuoksi…
Emme kuitenkaan jääneet siihen ropottamaan, vaan jatkoimme Viipuria kohti.
Koko ajan sain seurata kun keltainen Ziguli seurasi meitä kuin varjo.
Ottamatta suurempia paineita, sanoin Erkille että nuo vainolaiset on karistettava
ennen hotellia pois roikkumasta!
Kuka on käynyt autolla Viipurissa, tietää että niillä teillä ei kauheasti hurjastella,
Mutta helposti sainkin, suurentaissani bensan ja ilman seosta moottorissa, miliisiä kohtaamatta, Ladan häivytetyksi!
Restauroituun, vanhaan Drushbaan saavuttuamme, huomasimme sen lähes tupaten täydeksi, mustahuppuiset Valamon munkit olivat palanneet pitkältä junamatkaltaan Konstantinopolista, ja viivähtivät yön hotellissa ennen pyhälle saarelleen palaamistaan.
Erkin selvittäessä vouchereita, antauduin mielenkiintoiseen keskusteluun munkin kanssa, jonka luulisin lähes ikätoverikseni, hänen pitkästä parrastaan huolimatta.
Munkki kertoi olevansa vielä verrattain nuori Valamon munkkikunnassa, olipa hänen edelliset, maaliset touhunsa kohtalaisen usein sydämen punnittavissa..
No, saimme huoneen pihan puolelta, josta minulla oli suora näköyhteys Alfani ahteriin. Pihaa valaisi ainoastaan yksi, 80 Watin hehkulamppu. Kuuluipa siellä öisin
liikkuva aseistettu vartijakin, jota en tosin kyllä heti silloin uskonut.
Kävimme illallisella, ja mieltäni koko ajan myllersi jokin selittämätön seikka…
Tähystin ravintolan likaisten verhojen takaa, ja siinä se oli!!
Keltainen Fiat 124:n kopio lipui hiljalleen hotelimme ohitse.- Ne toverit rajalla !
Kumosin nopeaan tahtiin loput Stolitzhnajasta ja sanoin matkaväsymystä teeskennellen, siirtyväni huoneeseen. Erkki kertoi iltansa vielä jatkuvan!
Tunnit kuluivat toisensa jälkeen kun tähystelin silmäni tihruiksi, lasiin hengittäen.
Olin juuri siirtymäisilläni petiin, ja silloin näin sen, musta hahmo portin varjoista siirtyi Alfani takapuskurin juureen, siihen kumartuen.
Oven auki tempaistuani, olin kolmella loikalla alaovella. Ja siitä kymmenen askeleen päässä oli sama tyyppi edelleen kyyryssä…
Vasen käsi tempaisi mustasta kauhtanasta miehen pystyyn, ja oikea käsi laittoi kunnon heijarin ruskin kirsuun.
GOSPODJ, VSEH SOTVORIVSIJ…
Ja kaikkea muutakin tuli veristen hampaiden välistä, ennen kuin tunnistin tämän iskuni kohteen.- Valamon munkkiveljen, jota jututin tullessani!
Syvä häpeä ja toivottomuus valahti ylleni,… olin lyönyt uskonmiestä!
ortodoksiveljeä!
Silloin kuului selkäni takaa tylyllä äänellä; NA POL, NOGI I RUGI VROZ, BYSTRO!
Nostin käteni, ja käänsin päätäni varovasti. Alueen vartiomies osoitti minua Kalashnikovilla ristiselkään.
Annoin tärisevällä kädelläni passini povitaskustani, ja sain laskea vihdoin lapani alas.
Heivasin pajattavan munkkiveljen jaloilleen, ja nostin hänen kirvonneen rukouskirjansa ja kauempana kiiltelevän amulettinsa.
Kohteliaasti painoin raamatun munkin vapisevaan kouraan, ja amuletin, jonka munkki välittömästi survoi kirjansa väliin
Kuin vilahdukselta, sen huomasin
Pyöreän, Alfa – Romeo lätkän !
Erkki oli niinä aikoina lopettelemassa väitöskirjaansa bysanttilaisesta kulttuurista,
Johon toivoimme saavamme lisää ortodoksista näkökulmaa matkaltamme.
Alfa tulliin ja,- properka pasportov!- Näin tehtyämme palasimme autolle.
Jo kaukaa näin, että Romeon takakontin tuntumassa seisoi kolme nahkatakkista miestä, yhden yrittäessä irrottaa pienellä ruuvimeisselillä sivuunkääntyvää Alfa-Romeon metallilätkää. Kaksi muuta yritti peittää tapahtumaa.
Olemme Erkin kanssa molemmat lähes 190 cm pitkiä, minä vielä 110 kiloinen jässikkä.
Ehkäpä ylireagoin, siinä tilanteessa, mutta toveri löysi itsensä pian
rähmältään, peltihampaat rujossa irvistyksessä…
Osaamme molemmat Erkin kanssa, auttavasti venäjää, ja vilkas debattihan siitä sukeutuikin.
Minä vanhempana Tsuhnana, sain kuolemantuomion, Erkkiä luvattiin pelkästään kiduttaa, ihan vaan opetuksen vuoksi…
Emme kuitenkaan jääneet siihen ropottamaan, vaan jatkoimme Viipuria kohti.
Koko ajan sain seurata kun keltainen Ziguli seurasi meitä kuin varjo.
Ottamatta suurempia paineita, sanoin Erkille että nuo vainolaiset on karistettava
ennen hotellia pois roikkumasta!
Kuka on käynyt autolla Viipurissa, tietää että niillä teillä ei kauheasti hurjastella,
Mutta helposti sainkin, suurentaissani bensan ja ilman seosta moottorissa, miliisiä kohtaamatta, Ladan häivytetyksi!
Restauroituun, vanhaan Drushbaan saavuttuamme, huomasimme sen lähes tupaten täydeksi, mustahuppuiset Valamon munkit olivat palanneet pitkältä junamatkaltaan Konstantinopolista, ja viivähtivät yön hotellissa ennen pyhälle saarelleen palaamistaan.
Erkin selvittäessä vouchereita, antauduin mielenkiintoiseen keskusteluun munkin kanssa, jonka luulisin lähes ikätoverikseni, hänen pitkästä parrastaan huolimatta.
Munkki kertoi olevansa vielä verrattain nuori Valamon munkkikunnassa, olipa hänen edelliset, maaliset touhunsa kohtalaisen usein sydämen punnittavissa..
No, saimme huoneen pihan puolelta, josta minulla oli suora näköyhteys Alfani ahteriin. Pihaa valaisi ainoastaan yksi, 80 Watin hehkulamppu. Kuuluipa siellä öisin
liikkuva aseistettu vartijakin, jota en tosin kyllä heti silloin uskonut.
Kävimme illallisella, ja mieltäni koko ajan myllersi jokin selittämätön seikka…
Tähystin ravintolan likaisten verhojen takaa, ja siinä se oli!!
Keltainen Fiat 124:n kopio lipui hiljalleen hotelimme ohitse.- Ne toverit rajalla !
Kumosin nopeaan tahtiin loput Stolitzhnajasta ja sanoin matkaväsymystä teeskennellen, siirtyväni huoneeseen. Erkki kertoi iltansa vielä jatkuvan!
Tunnit kuluivat toisensa jälkeen kun tähystelin silmäni tihruiksi, lasiin hengittäen.
Olin juuri siirtymäisilläni petiin, ja silloin näin sen, musta hahmo portin varjoista siirtyi Alfani takapuskurin juureen, siihen kumartuen.
Oven auki tempaistuani, olin kolmella loikalla alaovella. Ja siitä kymmenen askeleen päässä oli sama tyyppi edelleen kyyryssä…
Vasen käsi tempaisi mustasta kauhtanasta miehen pystyyn, ja oikea käsi laittoi kunnon heijarin ruskin kirsuun.
GOSPODJ, VSEH SOTVORIVSIJ…
Ja kaikkea muutakin tuli veristen hampaiden välistä, ennen kuin tunnistin tämän iskuni kohteen.- Valamon munkkiveljen, jota jututin tullessani!
Syvä häpeä ja toivottomuus valahti ylleni,… olin lyönyt uskonmiestä!
ortodoksiveljeä!
Silloin kuului selkäni takaa tylyllä äänellä; NA POL, NOGI I RUGI VROZ, BYSTRO!
Nostin käteni, ja käänsin päätäni varovasti. Alueen vartiomies osoitti minua Kalashnikovilla ristiselkään.
Annoin tärisevällä kädelläni passini povitaskustani, ja sain laskea vihdoin lapani alas.
Heivasin pajattavan munkkiveljen jaloilleen, ja nostin hänen kirvonneen rukouskirjansa ja kauempana kiiltelevän amulettinsa.
Kohteliaasti painoin raamatun munkin vapisevaan kouraan, ja amuletin, jonka munkki välittömästi survoi kirjansa väliin
Kuin vilahdukselta, sen huomasin
Pyöreän, Alfa – Romeo lätkän !
Vastaukset 4
Vanhimmat
mien siinä sitten käi?
ammuttiinko se munkkipossu siihen sitten?
Kyllä siinä niin kävi, munkki teilattiin siihen.
Malboroaskista vartija hävitti munkin ruumiin.
Itse pukeuduin munkin kaapuun ja ostin tekoparran
Valamosta tätä kirjoittelen...
Sinne valamoonko se sunkin ruumiin hävitti?
enhän ole, voin jopa paksusti!