Kyllä oli synkkä tulkinta Juoksuhaudantiestä Veikko Aaltosella. Lähes kaikki kirjassa ollut huumori oli poissa. Leffa oli sinänsä koskettava, mutta esimerkiksi loppuratkaisu jäi kirjassa mukavasti ja lähes toivorikkaasti avoimeksi, kun taas leffan loppu oli turhan synkän lopullinen
Synkkä Juoksuhaudantie (mahdollinen spoileri)
leffis
2577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No sitä mieltä minäkin olin. Näin leffan nyt TV:stä ja ensimmäistä kertaa. Sinänsä ihan ok leffaksi. Harmittelin vain kuinka hiukan ehkä alleviivattua se kurjuuden tai synkkyyden kuvaaminen oli.
Myönnettäköön että katselin elokuvaa pätkittäin vain sieltä täältä. Mitä tämä horina on kirjan huumorin unohtamisesta? Jos siinä kirjassa jotain huumoria oli, niin minulta se meni kyllä täysin ohi. Täytyy myöntää että jos Juoksuhaudantietä ei olisi ollut äänikirjana olisi koko "taidepaukku" jäänyt kokematta.
Voisiko ketjun aloittaja vastata huutoonsa, ja viitsisi vaikka luetella ne humoristiset kohtaukset kirjasta jotka puuttuivat elokuvasta.
Ei, tämä ei ole hattuilua. Minusta Juoksuhaudantie kuvasi kaverin sekoamista. Tietty näina kovina aikoina, jolloin kaveri jätetään ja jo maassa makaavaa potkitaan joku löytää suurta huumoria tällaisestakin.
Luonnollisesti tämän kritiikin kanssa saa olla eri mieltä. Eri mieltähän minäkin olen ketjun aloittajan kanssa. Mutta ne elokuvasta puuttuvat humoristiset kohtaukset kiitos, niin ehkä minäkin ymmärrän kirjan paremmin ja elokuvan vielä huonommaksi kuin mitä se nyt oli.