Pm:n pääkirjoituksessa kirjoitetaan kauniisti isän roolista perheessä ja isän tärkeydestä uskovaisessa perheessä. Mainittiin myös, että joistakin perheistä isä voi puuttua. Ei vielä(kään) yhtään rohkaisun sanaa minulle, jolla on ihana, rakastava mies, hyvä perheenisä. Mutta hän ei usko samoin kuin minä yritän.Minunlaiseni perhetilanteesta ei puhuttu yhtään mitään. Miksi se on aina näin, että jotkut sivuutetaan kylmästi. Onneksi itse tiedän, että perheessäni on iloa ja valoa enemmän kuin huonoja fiiliksiä. Siksi jaksan. Minua ei tarvitsekaan erityisesti surkutella, mutta olemme olemassa, kuitenkin.
isänpäivän lähestyessä
VL_nainen
322508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
saa kysyä?
Hän ei halua uskoa syntejään anteeksi.Oleellinen ero siis.
Kannat oikeaa huolta ja murhetta asiasta, mutta älä anna sen liikaa olla mielessäsi. Kuivuu muuten myös oma usko.
Ja päivämiestä paremmin saat lohdutusta kotisiionista, jossa sinut tunnetaan parhaiten. Ainakin toivon, että sinulla on läheisiä uskonystäviä, jotka tässä asiassa sinua lohduttavat. Ja yhdessä rukoilevat kanssasi parannuksen armoa miehellesi.
Sitten jotain syntejä joita ei ole sinulta pyytänyt anteeksi ja ne on selvittämättä?
Anna sinä hänelle anteeksi kun hän pyytää, niin ei ole mitään hätää. Sen sydämestä tulleen anteeksipyynnön näkee Jumala eikä siinä tarvita enään ylimääräisiä ihmisiä.
Älä välitä vaikkei sinua päivämihessä muisteta. Sinulla on asiat hyvin ja olet onnellinen. Ole kiitollinen Jumalalle siitä mitä Hän on sinulle antanut. Miksi sinä tarvitsisit ihmisen hyväksynnän onnellesi ja haluaisit kuulla siitä jotain? Eikö Jumalan antama onni riitä?
Syy, miksi kirjoitan nimettömänä keskustelupalstalle on juuri se, että juhlapuheissa meidänlaisten perheiden lähestyminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Eikä ry:llä kannata aloittaa keskustelua, koska useimpien mielestä olen aivan säälittävä,mutta itse uskon, että myös ns. epäuskoinen aviopuoliso on ihana Jumalan lahja. Saan osakseni siis kummastelua, kun olen vailla tasapuolisuutta enkä sääliä. Terveellinen, aito myötäeläminen on tietysti eri asia.
mutta minulla vaan ei ole kaikki lapset uskomassa. Ja on silti ihania lapsia.
Itse ja aviopuolisoni olemme vl:iä. Kyllä niistä lapsista voi olla onnellinen vaikka ei oliskaan uskomassa.
Kyllä sitä toivoo silti että se maallinen elämä heillä menee hyvin. Vaikka he eivät ole uskmomassa.
Itseään sitä kyllä välillä syyttää, että ei ole osannut oikei kasvattaa. Ja että ei ole olllut esimerkkiä kun on ulkopuolelta tullut vl:ksi.
Silti sitä ei halua sääliä, vaan että sitä normaalisti suhtaudutaan asiohin ja pidetään normalliperheenä.
Se minuakin estää puhumasta ja päästämästä ketään lähelle, koska pelkään, että ihmiset ei osaa oikealla tavalla suhtauta asiohin. Että he loukkaa joko minua tai perheettäni.
Silti toivon, että näistä asioista puhuttais joskus, oikealla tavalla, rakkaudella ja lämmöllä, mutta asialliseti. Ja että
Päivämieskin kirjoittais tällaisesta tilantesta.
Sitä tuntee kuitenkin jotekin avuttomuutta tällaisen tilanteen kassa.
Mutta ei jaksa kenenkään kanssa keskustella siitä, koska ei osaa.
Tuntuu, että sitä ei halua vaatia mitään, mutta toivois, että asioita käsiteltäis vähän monipuolisimmin, eikä vaan siltä kannalta, että koko perhe on uskommassa.
Anteeksi kun en oikein tiedä mitä vastata. Mutta rakasta lapsiasi ja nauti heistä kaikella mahdollisella tavalla, ja muista kiittää Jumalaa kun antoi sinulle lapset ja ole heistä kiitollinen koko sydämestäsi.
Älä odota ihmisten hyväksyntää, älä pelkää vaikka lapset eivät ole samallalailla uskomassa kuin sinä. Rukoile, että Jumalahulehtii heistä ja antaa sinulle voimia jaksaa rakstaa. Älä ole riipuvinen ihmisistä, rakasta Jumalaa ylikaiken.
siitä, ettei kaikki lapsesi ole uskomassa, se ei ole sinun syytä eikä sinun vikasi. Itse ymmärrän niin, että olet antanut niitä eväitä, joita sinulla on ollut heille tarjota, tasapuolisesti kaikille lapsillesi. Olet osuutesi tehnyt.
Jos lapsesi ovat jo aikuisia, on täysin heidän oma asiansa minkä uskonkäsityksen he aikuistuttuaan omaksuvat. Se on heidän oikeutensa. Luonnollisesti jokaisen vanhemman hartain toive on, että heidän lapsensa olisivat onnellisia elämässään.
En voi kuitenkaan ajatella, että onnellisuus olisi kiinni jostakin tietystä uskonkäsityksestä. Se mihin itsekukin uskoo ja millaisen uskonkäsityksen kukin omaksuu, on yksilökohtainen asia. Kukaan meistä ei itseasiassa tiedä, millaisella uskolla autuaaksi tulemme. Jos tietäisimme, uskominen menettäisi merkityksensä.
Mutta onneksi olen saanut täältä myös muilta palautetta, jota on keveämpi lukea.
Menisin vaikka polvilleni omien lasten eteen, ja pyytäisin, että anna sinäkin sovittaa itsesi Jumalan kanssa. Jos tietäsin, että se auttaisi heitä.
Jokainen rakastaa omia lapsia. Mutta sen vuoksi sitä asiaa ajattelee.Että samalla kun sain lapsia, en osannut laskea, että he eivät halukaan olla uskomassa. Ja ei jostakin syystä vaan jaksa uskoa.
Jospa tietäsin syyn, ja osais jotakin tehdä, olisin valmis tekemään.
Mutta olen valmis rakstamaan heitä sellaisena kuin he on. Jos he ei halua ottaa tätä uskoa vastaan.
Korjasin jo jäljempänä. Luin viestiketjua väärin. Olen kanssasi samaa mieltä. Ex:n erohässäkässä 2 omaa lastani kielsivät uskonsa. Eron tultua aiemmin kertomallani tavalla hyväksytyksi Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen erittäin rajulla myötävaikutuksella, on tilanteeni vain pahentunut. Minä en ole eroa hakenut, mutta silti ex:n avioerosta on syyllistetty minut. Ja lasten tilanne on vain pahentunut. 10 lasteni kummia osallistui kummilapsensa perheen hajottamiseen! Tilanteeni on uskovalle hirvittävä. Miksi? Kaikki raatelijani ovat omavanhurskaudessaan mielettömiä.
Kaiken huopuksi SRK on voimakkaasti puolustanut avioeron luvallisuuden oppia, vaikka muuta julkilausumissaan esittää.
Jumala on rakkaus. (1. Joh. 4:7-16) 7. Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 9. Juuri siinä Jumala ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 11. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. 12. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. 13. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. 14. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. 15. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. 16. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.
Kantakaa toistenne kuormaa (Gal 6:1-10) 1. Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. 2. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. 3. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. 4. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. 5. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. 6. Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. 7. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. 9. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. 10. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
(I Kor. 7:13-15) 13. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
"Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
Onko näin uskovaisten vanempien kohdalla??? Vaikka lapsia on yritetty viedä seruohinkin sanan kuuloon.
Eihän kukaan voi kerskata sillä, että on onnistunut. Näin olen oppinut seuroissa.
Mutta silti sitä syyttää itseään, että lapset ei ole uskomassa. Ja on tullut sekin ajatus, että jos itse olis saanut kasvaa lapsena uskovaisessa kodissa. Niin olis ollut esimerkki.
8."Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. "
Päteekö tämä uskovaisen kohdallakin. Jos näin ajattlee,Eikö se sitten ole rangaistus, että lapset on epäuskosia, että ei ole osannut kasvattaa heitä.
9. "Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. 10. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. "
Mutta kun sitä on ihminen vaan. Ja ne voimat on rajalliset. Jokainenhan tekee sen mitä osaa.
Lähimmäisen rakkaus puuttuu kirjoituksestasi, kun kirjoitat: "8."Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. "
Päteekö tämä uskovaisen kohdallakin. Jos näin ajattlee,Eikö se sitten ole rangaistus, että lapset on epäuskosia, että ei ole osannut kasvattaa heitä."
Oikein ilkut kuin pahainen ... en sano mikä. Sinulta puuttuu lähimmäistä kohtaan osoitettu myötätunto ja sen myötä kaikki.
Rakkauden kaksoiskäsky edellyttää, että rakastaa ja pelkää Jumalaa yli kaiken ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä.
Väitätkö siis olevasi täydellinen? Vastauksesi perusteella olet surkimus kun omaa vajavaisuuttaan valittavakaan ei saa sinulta myötätuntoa. Näinkö raamatussasi neuvotaan? Lyökää lyötyä? Etkö voisi ajatella, että näin Jumala koettelee vanhempien uskoa, jotta nämä säilyttäisivät nöyrän mielen? Moni lapsi saa parannuksen armon vanhempiensa vielä eläessä, heidän haudalla tai paljon heidän kuolemansa jälkeen.
Vaastaaja taisikin olla joku muu kuin ilkkuja? 8."Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. "
Päteekö tämä uskovaisen kohdallakin. Jos näin ajattlee,Eikö se sitten ole rangaistus, että lapset on epäuskosia, että ei ole osannut kasvattaa heitä."
Voin lohduttaa, että ei Jumala kosta tai rankaise ihmistä. Ihminen itse ansaitsee kohtalonsa ja koettelemuksensa. Ja nekin ovat Jumalan suurta rakkautta. Siten Hän säilyttää vanhempien nöyryyden.
että tietenkin se tuntuu kamalalta ajatella jos lapseni kuolis epäuskosena. En melkein uskalla edes ajatella sellaista tilannetta. Ja en mitään muuta toivo niin pajon, kuin että lapseni tekisivät parannuksen.
Mutta jos he ei halua puhua koko asiasta, minkä teet?
Kuitenkin lapsillani on uskovaisia kummeja. Mutta en osaa edes heille puhua tästä asiasta.
niin ehkä oivallat, miksi isiä ei kunnioiteta. Kuitenkin jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin.
Entä sitten, jos on toisin päin? Isä on vl ja äiti ei. Ei siitäkään mainittu, miten vl-isä toimii "epäuskoisen" aviopuolison kanssa. Saako rakastaa kuten aviopuolisot rakastavat?
Jos aviosuhteen hoitaminen on tärkeimmillään oman ja toisen uskonelämän hoitamista, miten se onnistuu, jos uskonelämä ei ole samanlaista? Näin PM:ssä oletettiin ja unohdettiin kaikki muu.
Tulee jotenkin skitsoinen olo. Ihan kuin vl ei tuntisikaan oikeaa aviorakkautta, muuten kuin uskon kautta ja ehkä vain sen lisänä? Jos sitä samaa uskoa ei ole, ei ole rakkauttakaan!
Jumala on rakkaus. (1. Joh. 4:7-16) 7. Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 9. Juuri siinä Jumala ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 11. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. 12. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. 13. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. 14. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. 15. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. 16. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.
Kantakaa toistenne kuormaa (Gal 6:1-10) 1. Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. 2. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. 3. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. 4. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. 5. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. 6. Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. 7. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. 9. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. 10. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
(I Kor. 7:13-15) 13. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
kärsimykset. Voimia sinulle!
Yritä itse kuitenkin pitää lapsiin yhteyttä. Ota vaikka viranomaisiin yhteyttä ja yritä heidän kautta. Sehän on kamalaa, että sinulle on näin käynyt. Otan osaa!
Tämä vl-uskohan on armonvaltkunta.
puhuvat niin, että lapset voi kääntyä isää vastaan.
Lapsia on kaikkiaan 14, vaimon hakeman eron aikaan alaikäisiä oli 10, nyt alaikäisiä on 4 ja joulukuusta alkaen 3. Voit uskoa, että olen yrittänyt kaikkeni. Tässä maassa lapsilla ja isillä ei ole oikeutta perhe-elämään, ks. lisää http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1289 ja http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1309 http://www.9article.com/suomeksi.htm .
Voisit myös allekirjoittaa adressimme http://www.9article.com/suomeksi.htm .
"Viranomaisilta ei saa apua
Kirjoittanut: hannestapani 8.11.2006 klo 19.31
Lapsia on kaikkiaan 14, vaimon hakeman eron aikaan alaikäisiä oli 10, nyt alaikäisiä on 4 ja joulukuusta alkaen 3. Voit uskoa, että olen yrittänyt kaikkeni. "
Haluan uskoa sinua. Ja on kamalaa jos tällaisen jälkeen sinua vielä syytellään täällä. Ja asioita ajatellaan liian yksipuolisesti ja vaan toisen kannalta.
Mutta onko vaimollasi vaihevuodet? Ja minkä ikänen olet itse?
Se vaimosi voi olla väsynyt. Ja jos mies on sitä yhtä aikaa, niin se on vaikea tilanne. Onhan teillä iso perhe.
Mutta sitä ajattelen, että jos näin on tilapäisesti ja asiat on mennyt lukkoon. Niin onhan asioilla tapana selvitä ajan kanssa.
Kun miehellä alkaa tulemaan viiskymppinen ja vaimolla on vaihevuodet, niin monella voi alkaa vaikeudet avioliitossa ja muutenkin ihmis-suhteissa. Haluan uskoa että nämä vaikeudet on vaan tilapäisiä ja että kyllä ne lukot vielä aukeaa. Usko pois vaan!
Ja jos uskovaisista on kysymys, kyllä asioiden pitäis selvitä.
Joillakin voi tulla sellainen kausi kun vanhenee, että haluaa olla yksin. Jos se on sitä vaimosi taholta.?
Vaikka luulis, että oman miehen hyväksyy, jos ei muita haluaiskaan tavata ja ei haluais muiden ihmisten kanssa ollakaan tekemisissä.
vaan olen yrittänyt ajatella asioita niin paljon kun osaan sinun kannalta HT.
Mutta kuka on tuo pj josta mainitsit.
Sanon oman kantani, että kun toisten asioista on kysymys, mielestäni sellaiset ihmiset on kaikista viisaimpia jotka ovat erittäin varovaisia kannanotoissa.
Kerran eräs ihminen sanoi minulle, että ne on seurakunnassa kaikista viisaimpia jotka on hiljaa.
oletteko jo eronneet virallisesti?
Olettaisin että ette ole, tai ainakaan sinä et ole ainakaan henkisesti, koska kirjoitat "vaimon" -sanalla ?
Ja jos virallinen erovahvistus puuttuu, niin 'no hätä', kaikki kyllä kääntyy parhain päin lopulta.
tarkennatko vielä
Kirjoittanut: tilanteestanne 8.11.2006 klo 21.50
oletteko jo eronneet virallisesti?
"Olettaisin että ette ole, tai ainakaan sinä et ole ainakaan henkisesti, koska kirjoitat "vaimon" -sanalla ?
Ja jos virallinen erovahvistus puuttuu, niin 'no hätä', kaikki kyllä kääntyy parhain päin lopulta. "
Vaan tämän on taas se "kolmas ratas" kirjoitellut. Tämä tästä tällä kertaa...
Mitään ei ole pakko kirjoitella minun mielstä mitä et halua.
3. ratas .. ja mitä lie sitten tuolla olet tarkoittanutkaan, en tiedä eikä tuo kiinnosta. Kysyin tuon vain inhimillisestä uteliaisuudestani, koska jos ero on jo virallistettu, niin se olisi huonompi homma.
Vaikka käytännössä ero on myös tuo asumuserokin, tai voihan se olla myös saman katonkin alla ero, jos sopua ei ole eikä löydy. Keskinäinen rakkaus on monesti pitämisessä, myös perheen sisällä.
sitä tässä ihmettelen, että eikö hän ole halunut sopia asioita?
Näinhän usokovaiset ruukaa hoitaa asioita. Eikä niin isoa syntiä ole, että sitä ei sais anteeksi.
Ne on ne omahyväset ihmiset jotka ajattelee toisin.
siihen tilanteeseen jossa ne nyt ovat. Ja uskon näin, että kysymyksessä on aina kaksi ihmistä kun on avioliitota kysymys. Ja toista ei vois näin ollen pitää yksistään syllisenä. Ja avioliiton onnistuminen johtuu molemmista, eikä vaan toisesta.
Ja jos ei molemmat sitä halua se ei voi onnistua.
Se on voinut oikein alkaa, mutta tilanteet on voineet muuttua, tai tilanne.
Mutta toin myös henksisiä puolia esiin. Sitä niin helposti sekoitetaan asiat ja henkinen ja hengellinen.
että vanhoja on vaikea hoitaa. Ja eräs vanhusten hoitaja, joka silloin joku aika sitten luki tätä hoitoalaa sanoi, että vanhat ihmiset on itsepäisiä.
Se seniilikin voi alkaa joillakin aika varhaisessa vaiheessa. Ja naiset on kuulemma miehiä enemmän alttiita sille asialle.
Kuinka paljon tällä asialla on yhteyttä asioihin.
Se seniili voi joskus alkaa aika nuorena. Kuulopuheitten perusteella olen kuullut, että niitä on alle viiskymppisiäkin.
Olis hyvä jos vastaisit.
...
valitettavasti, en ainakaaan itse näe kuin yhden. Ja se on; Että itse jaksaisi ottaa ne ensimmäiste askeleet, jos näin on tapahtunut, että välit on mennyt rikki.
Jos haluaa että asiat saa kuntoon, vaikka asiat johtuis mistä.
Ja yrittäis tehdä kompromissia. Ja ottais omansa pois asioista ja pyytäsi sitä omaa osuuttaan anteeksi. Vaikka omasta mielestä ei oliskaan mitään tehnyt. Mutta jos toisten mielestä on aiheuttanut pahennusta. NIin ottais omansa pois.Ja korjais sen puolen, mikä aiheuttaa pahennusta.
MUTTA NÄINÄHÄN SE IHANNE OLIS OLLUT, ETTÄ ASIAT KAHDEN KESEKN HOIDETAAN. MUTTA KUN SIITÄ NYT ON TULLUT LAAJEMPI. JA SE EI OLE ENÄÄ KAHDEN KESKEINEN ASIA. NIIN NYT KANNATTAIS LÄHTEÄ TÄSTÄ, MIKÄ TILANNE ON TÄNÄ PÄIVÄNÄ.
Ja hyväksyis sen tilanteen mikä on tänä päivänä.
Me emme voi enää olla nuoria, ja se ikä tuo omat hommansa ja ihminen muuttuu sen iän mukana ja monet asiat sen mukana.
Toivon elämääsi kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta!
Kyllä se Jumala antaa sinulle voimia selvittää asiat! Usko vaan :)