Tein muutama vuosi sitten abortin. Tässä tarinani miksi sen tein. Ehkä te jotka aborttia niin vastustatte ymmärtäisitte edes vähän, että joskus se on oikea ratkaisu.
Ehkä minun pitäisi aloittaa alusta...
Asuin yhdessä ex-mieheni kanssa ja mies tiesi hyvin etten syönyt sinä kuukautena pillereitä, koska olin unohtanut ottaa ne mukaan reissuun ja sitten kun kotiuduimme oli enää myöhäistä aloittaa niiden syömistä. Muutenkin suhteemme oli jo päin v... ja en edes muista koska olisimme viimeksi harrastaneet seksiä.
Yhtenä iltana mieheni sitten alkoi lämmitellä minua ja minä sanoin ei. Mies ei sitä uskonut vaan otti minut väkisin. Lamaannuis tilanteesta etten pystynyt tekemään mitään... Se toi minulle raskaat muistot mieleeni, minut kun on nuorempana raiskattu.
Mielessäni ajattelin et kunpa tästä nyt ei olisi mitään seurausta niin kaikki hyvin. Odotin menkkoja ja niitä ei kuulunut. Epätoivoisena passitin miehen apteekkin hakemaan raskaustestin ja sen tehtyäni elämäni heitti härän pyllyä. Tulos oli positiivinen. Mies oli innoissaan et jes meille tulee vauva ja kaikki paranee...
Minä vaan mietin että miten tämä voi olla mahdollista ja miten voin koskaan rakastaa sitä lasta koska sitä ei ole rakkaudella tehty. Ja olisinko valmis äidiksi.
Aikani sulattelin asioita ja soitin neuvolaan. Kävin muutaman kerran siellä kun sitten paukautin tunteeni ääneen ja sanoin että haluan keskeytykseen. Sain lääkärin ajan ja sieltä sitten varattiin aika minulle keskeytykseen. Kaikki vaan kyselivät minulta että olenko ratkaisustani varma.
Samaan aikaan kuuntelin anoppini vauva hömpötystä ja sitä kuinka hän suunnitteli meidän ihanaa tulevaisuutta hänen poikansa kanssa ja tietenkin pienen vauvan kanssa.
Mieheni tuli kotiin ja sanoi, että et voi mennä tekemään keskeytystä kun äiti ei sitä hyväksy. Minulla oli seuraavana päivänä aika.
Menin seuraavana päivänä sairaalaan parhaan kaverini kanssa. Lääkäri varmisti minulta, että olen varma ratkaisustani ja sitten katsottiin ultralla, että onko jo liian myöhäistä... En nähnyt siinä vielä sitä pientä sikiötä, mutta kun menin lääkärin pöydän luo näin ne kuvat pienestä sikiöstä mahassani, mietin että voinko olla niin julma...
Jouduin pitkän aikaa odottamaan sairaalassa, että pääsin kaavintaan... Vielä ennen kaavintaan menoa moni kysyi olenko varma, sanoin epävarmalla äänellä että olen. Totesin vaan että voinhan minä juosta vaikka pöydältä pois jos siltä tuntuu...
MEnin kumminkin tekemään sen, mutta kun heräsin ja tajusin missä olen niin oloni ei ollut yhtään paha... Olin helpottunut... Nyt loppui se miettiminen ja nyt minun ei tarvitse enää pelätä että voinko rakastaa lastani...
Viimeinen muistikuvani ennen nukahtamista on se kun pyysin lapseltani anteeksi etten häntä tuonut maailmaan ja hyvästelin hänet mielessäni...
Nyt minulla olisi 3-vuotias tyttö tai poika. Tottakai mietin kumpi hän olisi ja minkälaista elämäni olisi... Mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun.
Minä joka aborttia olen aina vastustanut menin sen tekemään. mutta nyt ymmärrän sen että joskus on pakko tehdä syystä tai toisesta. Kunhan vain saa sen asian itsensä kanssa selväksi niin siitä ei tule kauheita jälkioireita.
Erosimme mieheni kanssa pian keskeytyksen jälkeen koska hän ei voinut ymmärtää ratkaisuani ja hän joutui huonon välikäteen minun ja anopin kanssa. Anoppi haukkui minut maasta taivaaseen kun keskeytyksen menin tekemään vaikka mieheni valehteli äidilleen, että lääkäri suositteli sitä. Lapsi ei olisi ollut muka terve.
ex-mieheni ei ole vielä tänäkään päivänä päässyt yli keskeytyksestäni, koska hän ei hakunnut uskoa asiaa todeksi. Hän ei vieläkään pysty katsomaan pieniä lapsia.
Itse taas pystyn olemaan lasten kanssa ihan normaalisti, tottakai pieni lapsi tuo muistot pintaan...
Lämmöllä muistelen pientä ihmistä joka ei koskaan maailmaan syntynyt, mutta tiedän että ratkaisu oli oikea.
Tietenkin olisin voinut lapsen synnyttää ja antaa adoptioon sen jälkeen, mutta mitä kun lapsi olisi halunnut tietää omista vanhemmistaan kun kasvaa. Joku päivä lapsi olisi ollut aikuisena minun edessäni kyselemässä miksi annoin hänet pois. En usko, että kukaan lapsi haluaa kuulla, että miksi oikeasti hänestä luovuin. Että oma isäsi raiskasi äitisi. Sen takia en sinua halunnut pitää.
Toivottavasti tämä edes vähän herättää ajatuksia teidän ihmisten päässä...
Ehkä minun pitäisi aloittaa alusta...
Asuin yhdessä ex-mieheni kanssa ja mies tiesi hyvin etten syönyt sinä kuukautena pillereitä, koska olin unohtanut ottaa ne mukaan reissuun ja sitten kun kotiuduimme oli enää myöhäistä aloittaa niiden syömistä. Muutenkin suhteemme oli jo päin v... ja en edes muista koska olisimme viimeksi harrastaneet seksiä.
Yhtenä iltana mieheni sitten alkoi lämmitellä minua ja minä sanoin ei. Mies ei sitä uskonut vaan otti minut väkisin. Lamaannuis tilanteesta etten pystynyt tekemään mitään... Se toi minulle raskaat muistot mieleeni, minut kun on nuorempana raiskattu.
Mielessäni ajattelin et kunpa tästä nyt ei olisi mitään seurausta niin kaikki hyvin. Odotin menkkoja ja niitä ei kuulunut. Epätoivoisena passitin miehen apteekkin hakemaan raskaustestin ja sen tehtyäni elämäni heitti härän pyllyä. Tulos oli positiivinen. Mies oli innoissaan et jes meille tulee vauva ja kaikki paranee...
Minä vaan mietin että miten tämä voi olla mahdollista ja miten voin koskaan rakastaa sitä lasta koska sitä ei ole rakkaudella tehty. Ja olisinko valmis äidiksi.
Aikani sulattelin asioita ja soitin neuvolaan. Kävin muutaman kerran siellä kun sitten paukautin tunteeni ääneen ja sanoin että haluan keskeytykseen. Sain lääkärin ajan ja sieltä sitten varattiin aika minulle keskeytykseen. Kaikki vaan kyselivät minulta että olenko ratkaisustani varma.
Samaan aikaan kuuntelin anoppini vauva hömpötystä ja sitä kuinka hän suunnitteli meidän ihanaa tulevaisuutta hänen poikansa kanssa ja tietenkin pienen vauvan kanssa.
Mieheni tuli kotiin ja sanoi, että et voi mennä tekemään keskeytystä kun äiti ei sitä hyväksy. Minulla oli seuraavana päivänä aika.
Menin seuraavana päivänä sairaalaan parhaan kaverini kanssa. Lääkäri varmisti minulta, että olen varma ratkaisustani ja sitten katsottiin ultralla, että onko jo liian myöhäistä... En nähnyt siinä vielä sitä pientä sikiötä, mutta kun menin lääkärin pöydän luo näin ne kuvat pienestä sikiöstä mahassani, mietin että voinko olla niin julma...
Jouduin pitkän aikaa odottamaan sairaalassa, että pääsin kaavintaan... Vielä ennen kaavintaan menoa moni kysyi olenko varma, sanoin epävarmalla äänellä että olen. Totesin vaan että voinhan minä juosta vaikka pöydältä pois jos siltä tuntuu...
MEnin kumminkin tekemään sen, mutta kun heräsin ja tajusin missä olen niin oloni ei ollut yhtään paha... Olin helpottunut... Nyt loppui se miettiminen ja nyt minun ei tarvitse enää pelätä että voinko rakastaa lastani...
Viimeinen muistikuvani ennen nukahtamista on se kun pyysin lapseltani anteeksi etten häntä tuonut maailmaan ja hyvästelin hänet mielessäni...
Nyt minulla olisi 3-vuotias tyttö tai poika. Tottakai mietin kumpi hän olisi ja minkälaista elämäni olisi... Mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun.
Minä joka aborttia olen aina vastustanut menin sen tekemään. mutta nyt ymmärrän sen että joskus on pakko tehdä syystä tai toisesta. Kunhan vain saa sen asian itsensä kanssa selväksi niin siitä ei tule kauheita jälkioireita.
Erosimme mieheni kanssa pian keskeytyksen jälkeen koska hän ei voinut ymmärtää ratkaisuani ja hän joutui huonon välikäteen minun ja anopin kanssa. Anoppi haukkui minut maasta taivaaseen kun keskeytyksen menin tekemään vaikka mieheni valehteli äidilleen, että lääkäri suositteli sitä. Lapsi ei olisi ollut muka terve.
ex-mieheni ei ole vielä tänäkään päivänä päässyt yli keskeytyksestäni, koska hän ei hakunnut uskoa asiaa todeksi. Hän ei vieläkään pysty katsomaan pieniä lapsia.
Itse taas pystyn olemaan lasten kanssa ihan normaalisti, tottakai pieni lapsi tuo muistot pintaan...
Lämmöllä muistelen pientä ihmistä joka ei koskaan maailmaan syntynyt, mutta tiedän että ratkaisu oli oikea.
Tietenkin olisin voinut lapsen synnyttää ja antaa adoptioon sen jälkeen, mutta mitä kun lapsi olisi halunnut tietää omista vanhemmistaan kun kasvaa. Joku päivä lapsi olisi ollut aikuisena minun edessäni kyselemässä miksi annoin hänet pois. En usko, että kukaan lapsi haluaa kuulla, että miksi oikeasti hänestä luovuin. Että oma isäsi raiskasi äitisi. Sen takia en sinua halunnut pitää.
Toivottavasti tämä edes vähän herättää ajatuksia teidän ihmisten päässä...
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kiitos kun kerroit. Sen varmaankin tiedät että puhuminen auttaa, kuulostat siltä että olet surusi asian suhteen jo käsitellyt ja siitä yli päässyt.
Jos suot minulle nyt ehkä hiukan kipeän ajatusleikin, tulin miettineeksi mitä olsii tapahtunut jos olisit synnyttänyt lapsen. Et olisi voinut antaa häntä adoptoitavaksi koska miehesi "halusi" hänet, sinun olisi ollut pakko joko jäädä perheeksi (jos et itse lasta halunnut ja yksinhuoltajaksi jäädä) tai lähteä ja jättää synnyttämäsi lapsi miehen luo jonka tiesit tehneen sinulle väkivaltaa, eli suomennoksena on siihen kykenevä. Saisit loppuelämäsi miettiä kuinka mies lasta kohtelee, ja kostaako hän sinun lähtemisesi lapselle. Miten hän sen tekee...
Eli noh, ainoa vaihtoehto olisi tosiaan sitten kai ollut, jos olisit pitänyt lapsen, lähteä hänen kanssaan. Yksinhuoltajaksi lapselle jota et halunnut ja jonka olemassaolo on sinulle tuskallinen muistutus sinulle tehdystä väkivallasta.
Toivottavasti tämä tarina todellakin avaa jonkun silmät katsomaan ihan oikeita ihmiskohtaloita, eikä vain lukuja keskeytystaulukossa. Totta kai niitä lukuja pitäisi pienentää, mutta millä hinnalla??
***
Lasta ei syntynyt, joten sita ei koskaan ollutkaan. Lopeta asian marehtiminen. Ei ole kynsienleikkuuta ihmeellisempi asia. E-pillereiden syonti tekee aivan saman asian mutta vain aikaisemmassa vaiheessa.
Eihän pillerit mitään varhaisabortteja tee, koska munasolu ei edes irtoo!!
Mutta minipillerit ja kierukka tekevät "varhaisabortteja", ja melkein yhtä lailla nekin hyväksytään.
otapas uudelleen selvää e-pillereistä, tarkoititko mahd. kierukkaa!?
minipillerit...non nii...niissä on vain vähemmän hormonia...sama muuten kuin tavalliset e-pillerit
minipillerit eivät ole sama juttu kuin e-pillerit (=yhdistelmäpillerit) vähäisemmällä hormonimäärällä. Minipillereissä on vain yhtä hormonia toisin kuin e-pillereissä ja minipillerien käytön täytyy olla vielä huomattavasti säännöllisempää ja tarkempaa (ainakin itsellä yli 3 tunnin heitto ottoajassa tarkoitti jo ehkäisytehon selkeää laskua). Minipillerit eivät myöskään säännöllistä kuukautiskiertoa.
Kaikki eivät vain voi käyttää yhdistelmäpillereitä, vaikka haluaisikin.
Miehesi teki hirveän teon. Se oli raiskaus, yhdynt on aina raiskaus, jos jompikumpi ei sitä halua ja on tehnyt kantansa selväksi. Sen enempää ei tarvitse vastustella, naisia jopa neuvotaan olemaan tekemättä liian kovaa vastarintaa, koska se voi yllyttää tekijän vielä kovempaan väkivaltaan. Tämä on taas niitä raiskauksia, joita ei koskaan kirjata mihinkään ja niin ollen ei näy tilasoissa. Ymmärrän ettet rikosilmoitusta jaksanut tehdä, mutta syytä olisi ollut. Ja raskaudenkeskeytys tuossa tilanteessa varmasti ainoa vaihtoehto. Voimia ja jaksamista sinulle. Muista kokemuksesi, varsinkin jos exä yrittää myöhemmin takaisin... en soisi kenenkään joutuvan kokemaan tuota.
Juttusi oli jotenkin ok. tähän saakka:
"Tietenkin olisin voinut lapsen synnyttää ja antaa adoptioon sen jälkeen, mutta mitä kun lapsi olisi halunnut tietää omista vanhemmistaan kun kasvaa. Joku päivä lapsi olisi ollut aikuisena minun edessäni kyselemässä miksi annoin hänet pois. En usko, että kukaan lapsi haluaa kuulla, että miksi oikeasti hänestä luovuin. Että oma isäsi raiskasi äitisi. Sen takia en sinua halunnut pitää."
Sanot "uskovasi" jotakin lapsesi puolesta jotakin, mitä hän ei haluaisi kuulla. Tästä syystä surmasit lapsesi etkä sallinut hänen elää. Etkö tajua, että lapsellasi olisi ollut elämä ja monia muita ilon ja surun aiheita.
Ehkä et olisi ollut tuolloin enää edes kertomassa tarinaasi. Ehkä olisit voinut jättää lapselle intiimejä yksityiskohtia kertomatta.
Nämä tarinat netissä eivät tuo yhtään abortoitua lasta takasin elämään. Järjettömyyksien ja harkitsemattomuuksien levittely saattaa kuitenkin edistää hataria aborttipäätöksiä.
Mielestäni abortti toteutuneen seksuaalirikoksen perusteella pitäisi selvästi liittää sellaiseen seksuaalirikokseen, josta on tehty rikosilmoitus ja yritetty epäonnistuneesti jälkiehkäisyä.
...pumpulissa kasvanut mies. Mies. Jolal ei sukupuolensa puolesta ole pelättävissä tuo tilanne koskaan. Joka ehdottomasti traumatisoivaa väkivaltaa koettuaan olisi tarpeeksi selväpäinen hankkimaan jälkiehkäisyn, ja oi tottakai jokainen parisuhteessa raiskattu tekee rikosilmoitusken totta hitossa. Ihan niinkuin kaikki naiset jotka kokevat väkivaltaa suhteessa lopettavat suhteen samantien.
Ehkä sinun maailmassasi, mikko. Olen jo useampaan kertaan kehoittanut sinua muuttamaan tänne samalle pallolle meidän muiden kanssa.
***
Joopajoo. Puoliso raiskaa, niin varmsti onkin ensimmäisenä mielessä jälkiehkäisy ja rikosilmoituksen tekeminen.Olet mies, et voi ymmärtää.Abortti ei kuulu miehilli mitenkään, joten turha jauhaa paskaa tällä palstalla.
On nainen joka on kokenut saman tilanteen ja tuli kuin tulikin raskaaksi.
Ainut ero tässä nyt oli tietysti se, että tällä naisella oli entuudestaan raiskaajan kanssa lapsi. Olivat asuneet yhdessä reilun 4 vuotta, kunnes tilanteet muuttuivat sietämättömiksi ja tapahtui tämä vääryys.
Tämä nainen, synnytti lapsen.
Poika on jo aikuinen, eikä hän tiedä mitään tapahtumista. Eikä minusta tarvitsekkaan tietää.
Ja kun asioista ollaan puhuttu, niin ei lasta katsoessa, tai synnyttäessä tullut mieleenkään koko tapahtuma.
Miksi et hakenut jälkiehkäisyä ? ? ?
Ei varmastikaan raiskauksen jälkeen ole heti ensimmäisenä mielessä jälkiehkäisy..haloo!!?
..Tarviiko enempää sanoa?
Siis jos lähdetään liikenteeseen raiskausjupakasta eteen päin, niin kyllä Pääsyyllinen on se joka poliisille ei tee ilmoitusta, josta seuraisi lääkärintarkastus, plus varmaan kahdollinen keskustelu " Mitäs Jos raskaana ", jonka ajatuksen puitteissa olis suositeltavaa nappasta parit pillerit.
Ai niin, mutta pitihän mun ottaa huomioon, että toiset eivät tee imoitusta, Lie miksi? Ja toiset eivät muuten vaan ajattele.
Onko tapaus Raiskaus (varsinkin vakusuhteessa Syy aivottomuuteen) ?
Jälkiehäisyn voi ottaa maksimissaan 72, vai 78 tunnin kuluessa yhdynnästä, ettei se tosiaankaan tarkoita sitä että yhdyntä ja suoraan apoteekkiin.. .. ..
"Pääsyyllinen on se joka poliisille ei tee ilmoitusta"
Oletko oikeasti muka nainen, vai tunnetko vain niin helvetin suurta itsekeskeistä ylemmyydentunnetta että mielestäsi RAISKATTU on pääsyyllinen eikä RAISKAAJA? Oksettava asenne.
Et ilmeisesti ole koskaan olut tilanteessa jossa iskee shokki päälle. Kerrottakoon sinulle, että shokkitila voi kestää useita päiviäkin varsin helposti ja etenkin väkivallan tms. traumaattisen kokemusken seurauksena moinen tila tulee melkein aina. Ihminen toimii silloin automaattina, mutta ei ajattele. Kieltää tapahtuneen, elää kuin "tyynessä vedessä", on vain, eikä pahimmassa tapauksessa pysty minkäänlaiseen toimintaan. Ei edes syömään. Ei vain muista, ei tule ajatelleeksi. Hengittäminenkin on joillain vähän niin ja näin.
Tällaisessa tialssa sinä oletat että ihmisen ensimmäinen velvollisuus on toimia, tehdä rikosilmoitus, hankkia jälkiehkäisy... pistää pyriä pyörimään, kun suurin osa meistä käpertyisi nurkkaan ja keinuisi siellä näkemättä mitään.
Joskus sinä huvitat minua mutta nyt meni vitutuksen puolelle.
***
Kirjoitin tapahtuma ketjusta... En varsinaisesta raiskauksesta (tämä ei ole raiskaus palsta, eikä pääaiheeni silloin liity raiskaukseen).
Eli kun nainen raiskataan, kukaan muu ei tee ilmoitusta hänen puolestaan.
Ja kun hänet on raiskattu, Hedelmöitetty, niin eikö se Nainen kuitenkin ole se joka huolehtii jatkossa kuinka homma hoidetaan? Vai oletitko kenties raiskaajan tuovan jälkiehkäisyn?
Siinä vaiheessa kun nainen hedelmöittyy, on hän vastuullinen omasta kropastaan, näin ollen pääsyyllinen kropassa alkaviin tapahtumiin, jotka olisivat voitu estää lääkityksin. En puhu siis tilanteesta, vaan seuraamuksesta.
Eli kun nainen ei tee ilmoitusta, jää hän tod.näk. vaille asiallista neuvoa, joka ei hänelle itselleen tulisi Muka mieleen. Omalla kohdalla, pelkäisinkin juuri tauteja, tai raskautta... Ja oletan osaavani toimia oikein.
No en ala Ruotimaan omaa historiaani, en katso sen olevan tarpeellista. Tottakai, otan huomioon persoonaerot. Ei kuka tahansa, kestä mitä tahansa.
Ja Vitutus on ihan normaali tila, välillä se jyllää täälläkin päässä. :)
Sinun historiaasi en miettinytkään, totesin vain ettet näytä olevan tietoinen shokkitilan vaikutuksista ihmiseen, oletan siis että sinulla sitä ei koskaan ole kannettavanasi ollut. Joko ei ole ollut aihetta tai sitten olet niitä harvoja joille tuo reaktio ei ole luontainen. (psykologiassa se on tosin tunnettu ja tutkittu ilmiö, ei ihan mutua taaskaan)
Shokkitilareaktio traumaattisen kokemuksen seurauksena on enemmän sääntö kuin poikkeus. Raiskaustilanne esimerkiksi on juuri täsmälleen sellainen trauma josta hyvin harva selviää ensimmäiset päivät selväjärkisenä. Tai toki ulospäin voi näyttää siltä, mutta sillä uhrilla ei ensimmäisenä liiku mielessä asioiden käytännön hoito tai hedelmöitymisen mahdollisuus. Ei edes top kympissä.
Vitutus iskee silloin tällöin, etenkin tällä palstalla. Mutta koen sen kyllä ihan hyväksi vaihteluksi, edes jonkinlaista tunnereaktiota johonkuhun muuhun kuin lapsiin.
Ai kenellä ei ole sosiaalista elämää... *nostaa käden*
***
niin kauan kunnes joutuu siihen tilanteeseen, vasta silloin sität ajuaa että hei, oletus ei ole tiedon väärti!
Tässä kohtaa oletuksiasi voinee korjata vierailu jollakin aiheeseen liittyvällä sivustolla, eiköhän googlettamalla löydy raiskausten uhrien tukisivuja ja kertomuksia omalta kohdalta. Pääset vähän sisälle tilanteeseen ja osaat suhtautua edes vähän nätimmin.
***
Sulta taitaa puuttua tunneäly ihan kokoaan. Maailam on kylmiä ihmisiä täynnä. Voihan helvetti.
Minä otin jälkiehkäisyt heti seuraava aamuna ja olin silti raskaana! Ja kyllä jälkiehkäisyn teho pienenee sitä mukaa kuinka kauan yhdynnästä on kulunut... Ja jälkiehkäisyjen teho on muistaakseni vain 80%!
Jos et ymmärrä todellisuudesta mitään niin sille ei mitään mahda. Tuntuu uskomattomalta, että pidät raskattua naista pääsyyllisenä raskauteen. Raiskaukseen liittyy niin paljon häpeää ja hengistä väkivaltaa. Varsinkin suhteessa elävän naisen on todella vaikea lähteä tekemään siitä ilmoitusta. Jos se olisi helppoa niin miksi kukaan elää väkivaltaisessa suhteessa. Ja eipä siitä kauaa ole kun lakiin tehtiin muutos jonka mukaan suhteessa seksiin pakottaminen on raiskaus.
Sinä aina kirjoittelet tekstisi sillä tavalla kuin kaikki ratkaisut ja päätökset olisivat helppo. Helppoa mennä tekemään ilmoitus raiskauksesta parisuhteessa, tyhmä jos ei ole?!. Jos sinä aina tiedät kuinka pitää toimia ja miten toimia niin kuinka sinä siis abortin teit. Sinä olit se Pääsyyllinen joka alistui ja abortin teit.
"näin ollen pääsyyllinen kropassa alkaviin tapahtumiin, jotka olisivat voitu estää lääkityksin"
mitään taetta jälkiehkäisyn topimivuudesta ei ole. Se ei ole mikään 100 varma lääkitys. Jos nainen ottaa jälkiehkäisyn ja tulee silti raskaaksi niin onko hän silti pääsyyllinen raskauteen??
No on ollut huonoa tuuria sulla matkassa kyllä kun raskaus jatkui :(
Olen tietoinen kyllä hyvinkin tehosta, itsekkin kerran joutuneena ottamaan mokoman "kuurin" ja sanelun kuulin apteekin tädiltä.
Jos en ymmärrä todellisuudesta mitään?
En pidä raiskattua naista Syyllisenä (sanan varsinaisessa merkityksessä, Ok Vastuullinen on sitten parempi sana korvaamaan tämän syyllisyyden) .... Vaan vastuullinen raiskauksen jälkeisiin vaiheisiin, jotka koskevat ulkopuolista tahoa, sekä omaa elimistöään. Eikö?
Kukaan ei siis puolestasi syötä sinulle lääkkeitä, eikä kyllä tiettävästi varsinkaan intiimirikoksissa tee ilmoitusta poliisille puolestasi, sillä ei muut tiedä mitä on käynyt?
Tiedän häpeät ja tiedän muutamia muitakin tuntemuksia, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en ala ruotimaan historiaani täällä sen enempiä.
Suhteessa olessa molemmat osapuolet ovat suhteessa omasta tahdostaan, joko rakkaudesta tai pelosta. Aina on varaa valita, ja on pitkälle siitä kiinni Kuinka Ylittää kynnys.
(Väkivaltaa kokeneena voin tämän helposti sanoa, Kaun siden mutta mittakin tuli täyteen, ja tein itse ratkaisuni).
Ei, ei se helppoa ollut, mutta sen jälkeen se olon helppus vasta alkoi kun ahdistus alkoi katoamaan ja pystyinki nauttimaan elämästä.
Kirjoitan tekstini niin kuten kirjoitan, (ympäripyöreesti ja sekavasti) Kirjoitan silti.
Mitä sinä tulet ruotimaan jo ruodittua juttua? satua taas vaiheeks vai?
Huokaillaan yhdessä :)
Ja kyllä, Minä voin olla tämmöinen, Tuollainen, Tällainen ja semmoinen.
Ja kysymyksesi on aika Idioottimainen :)
...Kun ja jos nainen ottaa jälkiehkäisyn, on sen jälkeen sattuman kauppaa, kuinka käy. Abortti on ihan sallittua edelleen suomen laissa, varsinkin kun nainen on itse koittanut heti alusta vaikuttaa asiaan. En suinkaan ihan imbesilli ole, vaikka saatat uskotella niin.
siskostasi.... ähäähähä!!!!!
haluan aloittaa sanomalla että jos täytyy valita niin olen abortin vastustaja, vaikka en näe sitä ihan niin mustavalkoisena kun toiset... näen asian niin, että lapsen eläminen tai kuoleminen ei ole (tai saisi olla) ihmisen kädessä, mutta niin kuin jo sanoin niin asia on monimutkainen!!
Kirjoitit "Toivottavasti tämä edes vähän herättää ajatuksia teidän ihmisten päässä... " ja toivon että tiedät että vaikka täälä palstoilla saa todella paljon kritiikkiä ja ahdistavia kommentteja joka suunnalta, niin kaikki "vastustajat" eivät ole kuitenkaan samanlaisia.
Uskovaiset täälä ainakin tosi usein leimataan "jeesustelijoiksi" tai "hihhuleiksi", mikä on mielestäni ihan yhtä loukkaavaa, kuin arvostelu abortin tehnyttä kohtaan...
Olen uskossa, mutta tärkeämpää kuin tulla tänne saarnaamaan abortin oikeudesta tai vääryydestä on mielestäni osoittaa, että ei kaikki halua tuomita sinua tai arvostella tekemisiäsi ja minä ainakin ymmärrän miksi teit niin kuin teit!!
Ei varmaan kannata edes yrittää unohtaa asiaa, vaan koita antaa itsellesi anteeksi ja muistaa, että teit todennäköisesti sillä hetkellä parhaan mahdollisen ratkaisun!
Pointtini tässä on se, että kun niin kovasti toivoit että "te jotka aborttia niin vastustatte" koittaisivat ymmärtää valintasi, niin minä ainakin "vastustajana" voin aidosti sanoa ymmärtäväni tilanteesi!
Muista se että vaikka täälä välittä tuntuu että kaikki vastustajat tai uskovaiset ovat samanlaisia tuomitsevia ja arvostelevia, niin joukkoon mahtuu myös meitä jotka näkevät asiat hiukan laajemmalla skaalalla ja osaavat armahtaa niitä jotka aborttiin päätyvät!!
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle nyt ja aina :)
No aika jauhopää pitää olla, jos tuomitsee abortin täysin ilman poikkeuksia. Sinä teit tällaisen ratkaisun ja sillä siisti. Kuka siihen voi mitään sanoa.Oman elämänsä voisikin omistaa syntymättömän lapsensa muistolle, elää senkin edestä.
"No aika jauhopää pitää olla, jos tuomitsee abortin täysin ilman poikkeuksia."
Niitä jauhopäitä täällä roikkuu pilvin pimein :D ja niille suurin osa näistä puolustusviesteistäkin on suunnattu. Katsos, sinäkin hyväksyt abortin silloin kun sille on syy, luulitko sinäkin että niitä tehdään huvikseen? "tuli vaan sellanen fiilis..." Heh.
***
tulin katsomaan, että onko viestini herättänyt keskustelua. Mukava huomata, että keskustelua todellakin on herännyt.
En välitä siitä mitä muut ajattelevat ja tiedän "riskit" kun kirjoittaa tänne. Aina joltakulta saa haukkumiset niskaan...
Sen verran haluan kumminkin vielä kommentoida, että raiskauksen uhri ei todellakaan ensimmäisenä ajattele että pitää tehdä rikosilmoitus. Tiedän sen kaksi kertaa kokeeneena. Ensimmäisellä kerralla silloisen työnantajani poika ja toisella kerralla oma poika. Siinä pyörii kaikki muu mielessä kuin poliisin luo meneneminen...
Pyydän ensin anteeksi henk.kohtaisiin asioihini menemistä,
mutta en voi olla ottamatta kantaa kohtalontoverin tarinaan,
jos en peilaa sitä omaan kokemukseeni.
Sympatiani ovat täysin sinun puolellasi,
enkä voi kohtalontoverinakaan ymmärtää, mitä olet sisimmässäsi joutunut käymään läpi. :(
Omalla kohdallani raiskaaja oli "puolituttu".
Mutta kamalinta tapauksessa oli kai se, että otin jälkiehkäisypillerin tajuamatta edes,
että minut oli juuri raiskattu.
Ei sillä, ettenkö olisi ottanut sitä muutenkin, mutta pidin raiskaustani
ensin kovempana seksinä.
Ja harvemminpa rikosilmoitus tulee mieleen ensimmäisenä,
jos ei ole joutunut tappelemaan vastaan verissäpäin tai,
jos raiskaaja on ollut "tuttu" tai oma mies.
Moralisoijat voi jättää kyllä täysin omaan arvoonsa,
koska useammallakaan heistä ei ole kokemusta raiskauksesta.
Ja raiskaus on aina raiskaus, vaikka se tapahtuisi avio/ avoliiton sisällä.
Ja jokaisella naisella on oikeus koskemattomuuteen jokaisessa elämäntilanteessa.
Amen, vaikken uskovainen olekaan...
Toivotan sinulle peikkotyttö82, kaikkea hyvää ja voimia! :)