Sitä aina kuvitteli, että mikä enempi ikää tulee, sitä seesteisemmäksi elämä ja eläminen muuttuu ja alkaa tuntua jollain tapaa helpommalta.
Nyt alkaa neljäkymmentä häämöttää mittarissa ja selkeys ja seesteys on kaukana.
Ehkäisy on alkanut tuntua epäsopivalta ja täten on pillerit ollut pakko heittää roskiin. Hermot ja oma naiseus hukassa ja riekaleina.
Ikää alkaa olla jo niin ettei enää lapsiakaan ole ajatuksissa hankkia. Surullista sekin ja jotenkin lopullista ajatus siitä, ettei enää koskaan voi pientä nyyttiä imettää rinnoillaan.
Lapset kasvaa, mitä enemmän ikää alkaa tulla sitä enemmän huolta ja murhetta, pelkoa ja ahdistusta pärjäämisestä ja elämän muokkautumisesta heidän jokaisen kohdalla.
Joka aamu peilistä katsoo entistä ryppyisemmät ja vanhentuneemmat kasvot, joka aamu kroppa tuntuu entistä vanhemmalta ja väsyneemmältä, kankeammalta ja kuluneemmalta liikunnasta huolimatta. Surullista ajatus siitäkin, että kaikki mikä on ennen sieltä peilistä katsonut ja mitä olet kokovartalopeilistä nähnyt, ei enää koskaan tule takaisin vaikka mitä tekisit.
Mieltä painaa pelko sairastumisista, joko omaisen tai läheisen kohdalla, menettämisen pelko, pelko siitä mikä vääjäämättä on jokaisen kohdalla.
Pelko oman elämän lyhenemisestä päivä päivältä, joka päivän jälkeen on hiekkaa tiimalasissa entistä vähemmän ja vähemmän.
Ehkä olen vain liian vanha sielu keski-ikäisen ruumiissa, en tiedä.
Nuorempana oli kaikki helpompaa ja iloisempaa, ei sitä silloin miettinyt mitään sellaisia asioita mitä nyt, voi kun joskus voisi palata vaikka päiväksi siihen vanhaan hyvään nuoruuteen tai lapsuuteen ja kulkea huolettomana kesäpäivässä auringonpaahteessa varvastossut jalassa heinäpellon laidalla ja etsiä pikkusammakoita ojan reunalta tai poimia metsämansikoita nukke kainalossa tien viereltä.
Nyt alkaa neljäkymmentä häämöttää mittarissa ja selkeys ja seesteys on kaukana.
Ehkäisy on alkanut tuntua epäsopivalta ja täten on pillerit ollut pakko heittää roskiin. Hermot ja oma naiseus hukassa ja riekaleina.
Ikää alkaa olla jo niin ettei enää lapsiakaan ole ajatuksissa hankkia. Surullista sekin ja jotenkin lopullista ajatus siitä, ettei enää koskaan voi pientä nyyttiä imettää rinnoillaan.
Lapset kasvaa, mitä enemmän ikää alkaa tulla sitä enemmän huolta ja murhetta, pelkoa ja ahdistusta pärjäämisestä ja elämän muokkautumisesta heidän jokaisen kohdalla.
Joka aamu peilistä katsoo entistä ryppyisemmät ja vanhentuneemmat kasvot, joka aamu kroppa tuntuu entistä vanhemmalta ja väsyneemmältä, kankeammalta ja kuluneemmalta liikunnasta huolimatta. Surullista ajatus siitäkin, että kaikki mikä on ennen sieltä peilistä katsonut ja mitä olet kokovartalopeilistä nähnyt, ei enää koskaan tule takaisin vaikka mitä tekisit.
Mieltä painaa pelko sairastumisista, joko omaisen tai läheisen kohdalla, menettämisen pelko, pelko siitä mikä vääjäämättä on jokaisen kohdalla.
Pelko oman elämän lyhenemisestä päivä päivältä, joka päivän jälkeen on hiekkaa tiimalasissa entistä vähemmän ja vähemmän.
Ehkä olen vain liian vanha sielu keski-ikäisen ruumiissa, en tiedä.
Nuorempana oli kaikki helpompaa ja iloisempaa, ei sitä silloin miettinyt mitään sellaisia asioita mitä nyt, voi kun joskus voisi palata vaikka päiväksi siihen vanhaan hyvään nuoruuteen tai lapsuuteen ja kulkea huolettomana kesäpäivässä auringonpaahteessa varvastossut jalassa heinäpellon laidalla ja etsiä pikkusammakoita ojan reunalta tai poimia metsämansikoita nukke kainalossa tien viereltä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minä olen 23-vuotias, ja samanlaisia ajatuksia tässä läpi käydään, toki lasten hankinta ym..eivät ole varmaan osaltani ohi, mutta joskus tulee sellaienen kaukokaipuu siihen huolettomaan lapsuuteen, sai vaan olla ja köllöttää. Nyt on vastuu lapsista ja rahasta, palkitsevaa tosin. joskus vaan tulee sellainen kaipuu. Kai se kuuluu tähän.
Sinulla varmaan on ihan eri tavalla aikaa itsellesi kuin ihan pienen vauvan äideillä, voit keskittyä omiin juttuihisi. Muutosvaiheet yleensä pysäyttää ja niistä usein alkaa uudet kujeet!
Et voi olla tosissasi!
Mitä sun elämässä tapahtu parivuotiaana niin mullistavaa että reagoit siihen noin voimakkaasti?
En tiedä tarkkaa ikääsi, mutta 36 vuotiaana "synnyt uudelleen" ja laske siitä. Mieti minkä tunnetrauman silloin koit.
Sterilisaatio on jo tehty muutama vuosi takaperin ja seksi sen kun parantunut. Itsetuntemus on kasvanut ja tunnen omat rajani. Työelämässä kokemus auttaa ratkomaan eteen tulevia haasteita ja kantamaan vastuuta. Itsetuntoni on kohdallaan ja osaan valita itseäni pukevat vaatteet sekä tunnen tyylini. Enää lapset eivät vie kaikkea vapaa-aikaani vaan voin harrastaa ja hemmotella itseäni. Olen todella tyytväinen itseeni ja hyväoloni heijastuu myös ulospäin. Olen todella tyytväinen 45-vuotias!
Siis hyvänen aika - suu auki luin aloitustekstiä!!
Itselläni elämä sen kun paranee :o) 4kymmentä ku tuli lasiin, niin sit vasta puhkesin kukkaan ja voin todella sanoa eläväni elämäni parasta aikaa. Ei elämä ennenkään kurjaa ollut, ei toki, mutta nyt tiedän mitä haluan, itsetunto huipussaan ja nautin vartalostani! NOh, onhan se rypistynyt ja rutistunut, mutta samalla myös kypsynyt esim. ihan erilaiseen seksiin kuin nuoruusvuosina.
Lapsia on puolet tusinasta, nuorin täytti juuri 4. Iloitsen heistä jokaisesta, isompien kanssa voin pohtia asioita ja hullutella, pienempiä sylitellä ja paijata. En murehdi huomista, kyllä he pärjäävät! Mulla on aikaa ihan tarpeeksi harrastaa ja liikkua, ottaa kunnon endorfiinihumalat!
Työelämä on myös antoisaa, tulot kohdallaan ja ei tarvitse joka penniä laskea. Aviomies on herkullisista herkullisin - eletään uutta vaihetta myös hänen kanssaan, ei tahdo illan tunnit piisata kun tahtoo olla koko ajan lähellä
..ne täälläkin on ja ikä on kohta 40 v. Huoli lasten tulevaisuudesta ja siitä miten elämä kohtelee, heidän opiskelusta ja riittääkö omat elämänpäivät siihen heidän tukemiseen.
Rypyt ei paljoa haittaa, pistän ne naurunryppyjen summaan ja rypistyyhän tuo siippakin samaa matkaa. Ollaan sit yhdessä rusinoita;)
Suurimmat pelot on kyllä tuo terveys ja se että omatkin vanhemmat jo kovaa kyytiä vanhenee. Kuitenkin osaan myös nauttia omasta naiseudesta enemmän kuin kaksikymppisenä, eikä enään mikään hävetä. Voi sanoa mitä mieltä on, eikä tarvitse miellyttää ketään..
Hormoonit heittelee, niinkuin teinillä ja välistä ihan aknea pukkaa, miun ennen niin siloiselle iholle. Ja sterilisaatiokin on ihan kohta ajankohtainen...mutta toiveissa olisi saada sitten hoitaa niitä lastenlapsia...jos siis terveyttä piisaa.
Nautitaan nyt tästä naiseudesta ja murehditaan sitten lisää, kun joudutaan vaihtaan siteet Tenaan;)