Täällä näkee usein viestejä, joissa puhutaan siitä kuinka kirjoittaja uskoo vain kristukseen ja kiittää kristusta kaikesta.
Tällainen kristus-usko on juuri sitä omanvanhurskauden työtä joka ei kelpaa jumalalle. luemme kuinka he kirjoittavat" kiitos Jeesus, ah kiitos Jeesus". Oikean kristityn tuntomerkkinä on niin monta kertaa se tunne kun ei ole voimaa kiittää ja kuinka usein hän tuntee itsensä niin huonoksi ja kuinka usein hän ahdistuu elämän taisteluissa. Mutta lopulta kuitenkin hänellä on se elävä usko, joka tulee näkyviin siinä että kaiken vajavaisuuden alla Jumala antaa hänen tuntea suuruttaan ja sovitustyön tuottamaa pelastusta myös omalla sydämellä.
Suurimmat omanvanhurskauden palvelijat ja omaan tuntemiseen ja itsensä rakentamaan uskoon luottavat kehutvat täällä kristusta ja sitä uskoa joka heille kristukseen on.
Jumalan poika kuvasi tämän tilanteen jo aikanaan. Fariseus kiitti pyhyyttään ja syntinen vaimo pyysi Jumalan armoa. Nämä Jeesus-uskovat luulevat kantavansa uskon hedelmiä täällä toisten eteen, mutta totuus on että epäuskoaan he täällä ovat toisille tarjoamassa.
Tällainen kristus-usko on juuri sitä omanvanhurskauden työtä joka ei kelpaa jumalalle. luemme kuinka he kirjoittavat" kiitos Jeesus, ah kiitos Jeesus". Oikean kristityn tuntomerkkinä on niin monta kertaa se tunne kun ei ole voimaa kiittää ja kuinka usein hän tuntee itsensä niin huonoksi ja kuinka usein hän ahdistuu elämän taisteluissa. Mutta lopulta kuitenkin hänellä on se elävä usko, joka tulee näkyviin siinä että kaiken vajavaisuuden alla Jumala antaa hänen tuntea suuruttaan ja sovitustyön tuottamaa pelastusta myös omalla sydämellä.
Suurimmat omanvanhurskauden palvelijat ja omaan tuntemiseen ja itsensä rakentamaan uskoon luottavat kehutvat täällä kristusta ja sitä uskoa joka heille kristukseen on.
Jumalan poika kuvasi tämän tilanteen jo aikanaan. Fariseus kiitti pyhyyttään ja syntinen vaimo pyysi Jumalan armoa. Nämä Jeesus-uskovat luulevat kantavansa uskon hedelmiä täällä toisten eteen, mutta totuus on että epäuskoaan he täällä ovat toisille tarjoamassa.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Jeesus Kristus on tie totuus ja elämä. Joka oven Jeesuksen Kristuksen kautta menee sisälle lammastarhaan se on lammasten paimen. Mutta joka sinun laillasi muuta tietä yrittää päästä se on varas ja röväri, joka tulee hajottamaan Jeesuksen omaa lammaslaumaa. Älkää kukaan seuratko tällaisia hengellisiä armonvarkaita.
Raamatun mukaan. Kuka on ovi? Kuka on Sana? Omat huonouden ja kurjuuden tuntemiset vai Jeesuksen Kristuksen sovitustyö, johon syntinen saa turvata? Vastaa itsellesi, matkamies. Älä nöyristele ihmisiä vaan tutki vakavasti asiaa. Mihin perustat kun olet virran rannalla?
kirjoitat Kristuksen ja Jumalan pienellä? Etkö kritittyjä pilkatessasi uskalla ihan sentään vedota niin ylös?
Katsopa mikä on viimeinen autuuden tuntomerkki. Ja kenen nimen tähden pilkataan ?
Tässä otteessa perustat omiin tuntemisiin:
"Oikean kristityn tuntomerkkinä on niin monta kertaa se tunne kun ei ole voimaa kiittää ja kuinka usein hän tuntee itsensä niin huonoksi ja kuinka usein hän ahdistuu elämän taisteluissa."
Ja tässä toisessa tuomitset omiin tuntemisiin luottamisen:
"Suurimmat omanvanhurskauden palvelijat ja omaan tuntemiseen ja itsensä rakentamaan uskoon luottavat kehutvat täällä kristusta ja sitä uskoa joka heille kristukseen on."
Lisäksi kirjoitus huokuu valtavaa rakastamattomuutta. Jos ihminen kokee iloa pelastuksestaan, niin ei hän soimaa muita uskovia, vaan näkee ne veljinä ja sisarina. Tuo kirjoitus ei näe toisia veljinä tai sisarina.
Tuhlaajapojan vertauksessakin vanhempi veli sanoo isälleen: "Tuo Sinun poikasi, joka..." Hän ei nähnyt nuorempaa veljeään veljenään.
Eikä ollut saanut kokea yhtään iloa, eikä ollut saanut "vohlaakaan" . Vaikka oli kyntänyt kymmentä sarkaa vuosikymmenet eikä ollut käynyt Jumalan käskyjen yli.
Hän oli saanut kokea vain heikkoutta, epäilyksiä ja ahdistusta ja oli siksi valmis hyökkäämään nuorempaa veljeään vastaan.
Kuten tulimme huomaamaan. Kuolleet ovat vahvoja uskossaan. Ei ole epäilyksiä. Ei ole synnin tuntoa. Ei ole ahdistusta. On vaan iloa ja rauhaa Jumalassa. Totta se on iloa ja rauhaa jumalassa. Mutta se jumala on heidän itsensä valmistama. Epäilykset ja ahdistus. Kiittämättömyys ja tyytymättömyys. Synnilliset ajatukset ja tunnettavat himot. Ne ovat kaikki väärin ja syntiä Jumalan edessä, mutta jos et tunne niitä itsessäsi matkallasi täällä, olet kuollut. Kuolleet voivat kiittää jumalaansa joka hetki, he voivat ylistää luojaansa aamusta iltaan. Mutta elämän saaneet he rukoilevat Jumalaansa " auta rakas Isä muuten me hukumme". He huutavat avukseen uskollisia työntekijöitä herran viinimäessä. Onhan Jumala jättänyt heidät kaitsemaan laumaansa. Jumala on asettanut heidät siihen työhön. Jumalan lauman kaitsijat ovat ne äidit ja isät jotka haluavat lapsiaan kuljettaa kristittyjen yhteyteen, ne paikkakuntien saarnamiehet jotka on asetettu saarnavirkaan, ne lähetysmiehet jotka on kuhunkin maahan asetettu työtä tekemään. Sekä myös ne vanhimmat jotka Jumala on tehtäväänsä asettanut. Jokainen joka tekee työtä toiseen suuntaan on Kristuksen ristin vihollinen.
Me emme halua kulkea yhdenkään ihmisen opin mukaan. Me kuljemme sen suuren sotasankarin joukoissa.
Jokainen epäily, jokainen kiittämättömyys on synti kristitylle, ei niiden varaan voi kukaan uskoa rakentaa. Mutta kiittämisen päälle, hallelujan varaan, rakkauden varaan on moni uskonsa rakentanut.
Meillä on yksi toivo ja se kuuluu vaan syntinsä tuntevalle. Kristus on kuollut juuri minun edestäni. Kristus on lain loppu uskovaiselle vanhurskaudeksi. Mutta sinä kanssakulkija joka kiität aamuin ja kiität illoin, joka makaat aamusta iltaan vapahtajan ristin juuressa, herää kuolon unestasi ja rukoile että Jumala avaa sinun silmäsi näkemään todellisen syntiturmeluksesi. Rukoile että Jumala johdattaa sinut getsemanen yrttitarhaan, golgatan mäelle ja viimein ylösnousemuksen kedolle. Nämä kokemukset sinulta puuttuvat. Olet rakentanut elämäsi väärien armontuntemisten päälle.
Kristityn vanhurskauttaa yksin usko Herramme jeesuksen päälle.
Kuolleet eivät tunne mitään. Eivät myöskään hengellisesti kuolleet tunne yhtään vihollisen kiusauksia eikä uskon puutosta ja vajavuuttansa; ei siis mitään valittamista omalta puolelta. Vanha totuus, joka on joskus lausuttu saarnastuolistakin on, että kun sielunvihollinen pääsee rasvaamaan suksenpohjat, niin uskon elämä ja latu vaelluksessa käy liukkaaksi; on vain pelkkää alamäkeä, ei yhtään vastuksia. Siksi heillä on tuo fraasi aina huulilla: Ah, kiitos Jeesus, kiitos Jeesus! Heipparallaa vaan , täältä tullaa riemulaululla taivaan portista vauhdilla sisään. Olisi jo syytä kuulla edes joskus näiltä lihanpyhiltä joku huokaus siihen suuntaan, että : Jumala, ole minulle suurelle syntiselle armollinen. Koskahan saamme lukea jotain tämänsuuntaista näiden hengen kerskaajien kirjoituksista?
Sinulla on usko vain joulupukkiin. Sillä uskolla ei valitettavasti pääse taivaaseen. Tee parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta. Niin saat sinäkin HÄNELTÄ uskon lahjan.
Jeesus kyllä hoitaa sinunkin asiasi kuntoon.
Eikä tarvitse enää vanhan veljen kadentia nuorempaa.
muistatko, mitä sanotaan ahtaasta portista? Mitä Luther siitä opettaa?
Ahdas portti on siinä, kun pitää ja saa syntisenä ja vikansa tuntevana uskoa itsensä autuaaksi yksin armosta Kristuksen ansioon luottaen. Tämä on luterilainen käsitys.
Kun syntinen sen saa kokea, saattaapi käydä niin, että joku kiitollinen ajatus puristuu esiin, voipi nousta ihan huulille asti.
Jotkun kiittävät suureen ääneen.
Lestadiuksen aikana suurin harmi, minkä kristityt aiheuttivat, oli se epäjärjestys, jota he kiittäessään aiheuttivat kirkossa.
Kun oikein pahaksi meni, sysittiin kiittäjähäiriköt eri jumalanpalvelukseen pois kunnon ihmisten joukosta.Huusivat mokomat, että Herra Jeesus ole Kiitetty...
Viha voi eksyttää ihmisen, kateus myös. Kyllä sen tässä jokainen itsestään tietää. Hirveän vaikea minun ainakin on tässä yrittää muistaa, että itse olen ollut usein samanlaisella kökköisellä mielellä kuin sinä nytjonkun seurakuntalaisen suhteen milloin mistäkin syystä.Vaikka siksi että sillä on liian komea auto.
Puhut luottamuksesta paikkakuntien saarnaajiin.Otapa nyt nämä kirjoituksesi ja vie heille luettaviksi. Siis oman paikkakuntasi työntekijöille, kaikille. Pyydä sitten, että juttelevat kanssasi.Vie vaikka sinne Lappiin asti. Edes siellä eivät nimittäin ole niin pöpejä, että siunaisivat kaunaiset juttusi ja pois tuuppimisesi.
Kukaan ei tässä ole synnitön, pois se, mutta ketä mielestäsi saamme kiittää siitä, että saamme uskoa ne synnit anteeksi? Kenestä Paavali kerskasi?? Kristuksesta! Katsopa muuten, miten monta kertaa Raamatusta löytyy kehoitus iloita! Oletko ajatellut, että sinun murheesi ja synnintuntosi ja katumuksesi olisivat heräyksen merkkejä? Iloa et voi löytää kuin armosta, Jeesuksen antamana, lahjana. Vain ihan mahdottomaksi tullut voi sen löytää. Se, joka ei muuten tule enää toimeen.
Minulta ei ole pois se, jos sinä saat armon uskoa.Onko sinulta pois se, että minä uskon? Miksi? Miksi haluat mnut pois häiritsemästä rauhaasi kiitosäänelläni?
Jos haluat heittäytyä Jeesuksen turviiin, hän tarjoaa sulle lepopaikan ja antaa kaikki synnit anteeksi. "tulkaa minun tyköni työtätekevät ja raskautetut niin minä annan teille levon". Minusta tuntuu että sinä olet nääntymässä työntekoosi
Katso hieman, mitä kirjoitat. Kovat on syytöksesi. Mistä sellaisen herjan ja syytöksen tempaisit, että kyseisellä kirjoittajalla on usko vain joulupukkiin?
Asioihin sen enempää kantaa ottamatta sanon vaan, että Jumalasta lähtöisin ei ollut tuo solvauksesi.
Tämä valaiskoon minkälainen heidän uskonsa on.
"Ahdas portti on siinä, kun pitää ja saa syntisenä ja vikansa tuntevana uskoa itsensä autuaaksi yksin armosta Kristuksen ansioon luottaen. Tämä on luterilainen käsitys.
Mihinkä sinä Jeesuksen heitit ulosko. Jeesus itse on porttina ja Pyhä Henki ovenvartijana, joka muualta käy sisään on varas ja ryöväri. (lue;armonvaras)
Silloin hänen uskonsa on joulupukkiuskoa.
Aivan samasta asiasta puhut, Kristukseen uskomisesta, Kristuksen kautta. Hassua veivaamista.
Eihän armonvaras ole sama asia, varkaat menevät muualta kuin oven kautta.
On armoitettuja syntinsä tuntevia syntisiä ja syntinsä tuntemattomia syntisiä.
Tee sinäkin parannus, usko evankeliumi Kristuksesta.
"Ahdas portti on siinä, kun pitää ja saa syntisenä ja vikansa tuntevana uskoa itsensä autuaaksi yksin armosta Kristuksen ansioon luottaen. Tämä on luterilainen käsitys.
Mihinkä sinä Jeesuksen heitit ulosko. Jeesus itse on porttina ja Pyhä Henki ovenvartijana, joka muualta käy sisään on varas ja ryöväri. (lue;armonvaras)
Yllä olevat kappaleet puhuvat kumpikin täsmälleen samasta asiasta: Yksin Kristuksen ansioon turvaamisesta, eli Kristuksen kautta kulkemisesta. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää ? Sekö, kun asia sanotaan hieman eri sanoilla ? Missään ei Jeesusta olla heittämässä ulos.
Herää.
Kiitos tästä kirjoituksesta. En siitä kaikkea ymmärrä mutta oikealta tuntuu. Muistuu mieleen Joonas Purnun analyysi Amerikassa kun hajaannukset kytivät. "Suuret joukot" sanoivat olevansa aina Jeesuksen ristin juurella, kun taas esikoisten srk:n rakastajat valittivat etteivät aina siihen pysty, siis pysymään ristin juurella.
Itse en oikein ymmärrä mitä kukin tarkoitti.
Ja tästä poeemia anglosaxisesta kristillisyydestä, by Robert Harkness:
Jeesuksen ristin juurella.
Sain kohdata Jeesuksen
Hänen ristinsä juurella.
Ja Jeesus kohtasi minut.
Olin synnin kahlitsemana.
Silloin Jeesus puhdisti sydämeni
ja sain tuntea ihanaa rauhaa.
Hän pyyhki kaikki syntini pois,
yön varjot katosivat
ja valo loisti minuun
Jeesuksen ristin juurella.
Jeesuksen ristin juurella
sain lahjaksi
täydellisen anteeksiannon
ja koin vapautuksen.
Nyt rakastan vain Jeesusta.
Hänen armonsa on minulle
kaikki mitä tarvitsen,
muusta en välitä.
Sain kohdata Jeesuksen
juuri silloin kun olin
suurimmassa hädässä
aivan toivottomana.
Näin edessäni ainoastaan
tuomion ja kadotuksen;
silloin Jeesus auttoi
ja paransi minut.
Sain kohdata Jeesuksen
Hänen ristinsä juurella.
Kirkkohäiriöt.
Me emme voi asettua 1850-luvun tilanteeseen oikein. On luonnollista, että se herätti myös pahennusta. Sellaiseen ei ollut kirkossa totuttu.
Ei se niin ollut, että kaikki ei-lestadiolaiset olisivat olleet jumalattomia.
Laestadiuksen piikikkäitä kommentteja luettuaan on tietysti helppo tuomita muita.
Yhtä suurta pahennusta herättävät monissa rukoushuoneen eteisessä myytävät pastilliaskit, ristinmerkki ehtoollisella tai Lutherin teosten lukeminen rukoushuoneella tms.
tämä matkamies nyt kuitenkin pahentuu, jos joku kiittää Jeesusta. Kiitos on hänelle loukkauskivi, Jeesus ehkä myös. Vai mitä arvelette.
Luuk. 15:1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
Luuk. 15:2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
"Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
luepa uudelleen tuo kirjoitus, johon luulit vastaavasi.
Tämä varmaan on niitä hetkiä, jolloin pimeyden muotokuva oikein terävästi piirtyy jokaisen evankeliumista osalliseksi tulleen eteen. Niin terävänä, että tulee mieleen, onko kyseessä karrikatyyri tai provokaatio. Tämä matkamises on niin pimeässä, että häntä on vaikea uskoa todeksi.Ehkä tässä on kyse sairaudesta, monessakin mielessä.
Tämä näyttää myös, miten tärkeää olisi, että luettaisiin Raamattua. Kyllä se ihan sitä varten on meille jätetty, kansankielellä. Kun on luja pohja, mihin turvata, ei ole niin vietävissä
Tässä tulee mieleen se, mitä olen lukenut uuden heräyksen vaiheista...ihmisiltä tivattiin ja kaivettiin ja tutkittiin oikeaa ja syvää katumusta ja anteeksiantoa pidätettiin. Varsinaista terroria. Se on mahdollista vain, jos krsitityt ovat rakentumattomia, ja sen armoilla, millaisten "ymmärtäväisten" ulottuville sattuvat osumaan.
Synkkää historiaa tämä kuppikuntien ja hajaannusten tarina...toinen toistaan tuomittu helvettiin milloin minkin "kuuliaisuuskysymyksen " takia. Milloin polkupyörän, milloin rannekellon, milloin "luottamuksenpuutteen".
Missän olenkaan kuullut sen sanonnan, että minne Kristus rakentaa kirkkonsa, sinne piru pykää heti kappelinsa. Ei se meitä jätä rauhaan.
Ei ole muuta turvaa ja luottamuksen arvoista kuin Jumala ja hänen Sanansa. Joka siitä luottamuksesta meitä tahtoo irroittaa, on vihollisen asialla.
Hyvin kiteytit sinä Jumalan lapsi.
Parasta mitä olla saattaa, on kohottaa silloin ylistyshuuto Kristukselle, kun tuo oman vanhurskauden katala perkele oikein kailoottaa orjiensa suulla tuota toimivanhurskauttaan.
Olipa upeita tämän aamun kirjoitukset.
Tämä asia kun pysyy kirkkaana sydämellä, nim oikea vanhurskauttamisoppi, olemme turvallisella mielellä kaikkia vihollisen hyökkäyksiä vastaan.
Vielä anomme Jumalalta, että tuo "vanhempi veli" saisi tulla tuntemaan samaa iloa ja kiitollisuutta Jeesusta, meidän Vapahtajaamme kohtaan.
Onko väärin, jos he kiittävät juuri siitä, että ovat syntisinä, kurjina, saastaisina, saaneet syntinsä anteeksi. Ja nyt kiittävät siitä valtavasta armosta. Jos he todella tuntevat, että heidät on nostettu kuin hehkuvat kekäleet helvetistä. Niin ainakin minä tunnen ja haluan juuri siitä kiittää Herraa! Ja mitähän pilkkauksen aihetta on siinä, jos ihmisellä on ilo ja rauha sydämessänsä, nehän ovat Raamatun mukaisia hengen hedelmiä.
Mitä iloa se on jos ei ole koskaan joutunut katumaan eikä parannusta tekemään synneistänsä. Kuinka sellainen nyt sitten iloitsee autuudestaan. Varsinkaan sellainen jolla ei ole seurakuntaa äitinä maan päällä, ei sillä ole isää taivaassakaan. Eihän sellainen tarvitse armoa jolla ei ole koskaan ollut mitään velkaakaan eli synnin murhetta omassatunnossa.
Tällainen kristus-usko on juuri sitä omanvanhurskauden työtä joka ei kelpaa jumalalle. luemme kuinka he kirjoittavat" kiitos Jeesus, ah kiitos Jeesus". >Tässä esimerkki<
Ne jotka sanovat: Minulla on Jeesus tai Kristus usko, heille ei kelpaa seurakunta, he ovat yksinäisiä susia. Nämä sudet ulvovat seurakunnan ja maailman rajamailla, välillä ne raatelevat seurakunnan sisällä ja välillä seurakunnan ulkopuolella. Yrittävät ulvonnallaan ajaa heikkouskoisia pois seurakunnan helmasta ulos kylmään ja pimeään metsään, joitakin he ovat voittaneet siinä. Kuinkahan kauan he saavat mellastaa ja metelöidä, ennen kuin herran viha syttyy. Toivottavasti saavat palata takaisin isän kotiin.
olla kuollutta, kun syntinsä tunteva sen omistaa?
Kunpa heräisit sinä, joka viha sydämessä solvaat Jeesuksen omia!
Etkö tunne itseäsi?
Jospa heräisit omasta vanhurskaudesta ja tuntisit olevasi kokonaan syntinen, ilman omaa työtä. Tällöin et laskisi omaksi hyväksesi katumusta kuin et myöskään parannusta, sillä kukaan ei voi tulla Isän tykö, ellei Hän vedä.
Rukoilen puolestasi, "paluumuuttaja".
Jos pääset näin käsittämään ja tuntemaan, alat rakastaa jopa syntisiä ja kiittämään KIITOS JEESUS
rakkaudestasi.
minä olen el-kirstitty, seurakunta on minulle rakas ja siellä saarnataan uskosta Kristukseen. Saarnataan myös synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Joskus joku kiittää ääneen...
Mikä on sinun seurakuntasi, paluumuuttaja? Ja kuka on se ulvova susi? Onko se se, joka ympäri käy kuin kiljuva jalopeura etsien....keneltä Jeesukseen turvaavalta saisi ottaa uskon pois.
Raamatussa käsketään kavahtamaan poisleikkaamisesta. Onko kädessäsi puukko?
Kyllä meille kelpaa seurakunta.
Mutta Nebukadnessar on varastanut temppelin kultaiset astiat ja juo niistä viiniä.
Olemme siis pakkosiirtolaisuudessa ja odotamme Herran ruokkivan meitä sanallaan, kuten vielä tapahtuu.
Me emme halua saastuttaa itseämme syömällä sellaista hengen ravintoa, jonka Herra on sanonut saastaiseksi.
Nykymeno on Kristusta vastaan ja halventaa hänen kalliin sovintotyönsä.
Nebukadnessar on julma. Jokainen, joka ei kumarra hänen kuvaansa Lapissa, heitetään tuliseen pätsiin.
Pois leikkaaminen tarkoittaa Kristukseen Jeesukseen Pyhän Kasteen kautta pukeutuneen
henkilön ympärileikkaamista lakia täyttämään.
Gal. 6:12 Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ...
- ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi,
ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
Gal. 6:13 Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.
Gal. 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Gal. 6:15 Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.
Gal. 6:16 Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!
Nämä teidän nimittämänne "kristus-uskoiset", joita pidätte vääräoppisina - eivät he kerskaa OMASTA pyhyydestään ja puhtaudestaan! He kerskaavat KRISTUKSEN täydellisestä puhtaudesta ja pyhyydestä! Kun ihminen saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi juuri niin suurena syntisenä ja epäilevänä kuin on, hän on JUMALAN EDESSÄ AIVAN YHTÄ PUHDAS JA PYHÄ KUIN KRISTUS. Lihassaan toki yhtä syntinen, mutta Jumalan edessä Kristus-suodattimen kautta täysin tahrattomia ja puhtaita. Raamattu kehottaa kiittämään tästä Jumalaa, ja mikä suuri kiitoksen aihe se onkaan!!!! Miettikääpä, miten Daavid ylisti Jumalaansa. Oliko hänelläkin kuollut usko? Jeesus Kristus, ole kiitetty!
Sinä et heitä tunne, luulet tuntevasi. He ovat susia lammasten vaatteissa. Heillä on viha esikoisten seurakuntaa vastaan ja tekevät likaista työta yrittävät katkaista rakkaudensiteitä ensiksi syntyneeseen seurakuntaan lapinmaalle.
Olet Jeesuksen lammaslauman hajoittaja, yhdessä lapin miesten kanssa.
Tässä yksi hajoittaja, joka jäi pyydykseen. Puhuisit susilauman hajoittajista olist osunut kohdalleen.
ensiksisyntynyt seurakunta lapinmaalla.
hehheeh
Kertokaapas Raamatusta todisteet
Kehotettinko saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta, vai
kehoteetiinko tekemään arvioita toisten uskosta?
Jos teissä olisi uskon hedelmät. Ette te täällä pilkkaisi kristillisyyden työntekijöitä. Jos teillä olisi elävä usko ei teidän tarvitsisi synnin nuhteen sattuessa omalle kohdalle kieltää asioiden sisällisyys. Te puhutte kuinka jokin asia on ulkonainen. Moni ulkonainen asia on kuitenkin jumalan sanan kehottamaa. Silloin siitä tulee sisällinen. Usko synnyttää kuuliaisuutta, mitään silla kuuliaisuudella et ansaitse. Mutta mikä on se uskomikä kehottaa tottelemattomuuteen. Jumalan sana osoittaa kuinka ihmisen on hyvä elää, jotta se pieni uskon kipinä ei sammuisi. Ken tätä vastaan taistelee on epäuskon lapsi. Vain yksin elävä usko pelastaa, mutta on oltava varma että se on elävää. Kuollut usko antaa ainoastaan väärän varmuuden.
En ole sysäämässä ketään pois. Kyllä ne mukana kulkijat sysäävät poispäin, jotka tekevät kristillisyyden työn pilkan kohteeksi, ne jotka ohjaavat ihmisiä kuolleen kirkon helmaan.
Niinkuin kirjoitin on epäusko, epäilys, ahdistus, kiittämättömyys vihollisen aikaansaamaa. Ei niistä tule kristitylle ansiota, mutta siitä tiedän että en ole tehnyt vihollisen kanssa sovintoa. Vieläkin on sota Jumalan hengen ja vihollisen välillä. Uusi osa minussa on puhdas ja pyhä, mutta se vanha ihminen se on edelleen saastainen ja kadotettu. Se on se liha joka ei koskaan pyhäksi tule. Minun turvani on sovintoveri jonka kautta tulen autuaaksi.
Mutta rukoukseni on se että jumala antaisi minun aina kulkea sillä paikalla, että tuntisin sekä ulkonaiset että sisälliset taisteluni. Että uskon voiman kautta voisin taistella vihollisen juonia vastaan. Ei omin voimin, ei sillä jotakin ansaitakseni, vaan kuten sanassa sanotaan kaikilla uskon sota-aseilla varustettuna uskon kautta.
Tämä e ole tekojen oppia vaan tämä on kristuksen oppia. Siinä tulee synniksi myös ne ulkonaiset synnit. Nekin ovat niin suuria, että niillä olen ollut Herraani ja Mestariani pilkkaamassa ja ristiinnaulitsemassa.
Ulkonaiset synnit saattavat tulla jollekin todella pieniksi, niin pieniksi ettei ne enää ole syntejä ollenkaan, mutta se jos joku kirjoittaa vahingossa tai taitamattomuudessaan Jumalan nimen pienellä se on jo kohta synneistä suurin.
Tämä kirjoittelu on taitamatonta, eikä varmaankaan ole tarpeellista jatkaa tätä enempää. Kuten joku sanoi että näillä kirjoituksilla ei kuolleen uskon lapsia herätetä. Ei auta oma voima vain Jumala voi kuolleen herättää.
Tervetuloa seuroihin kuuntelemaan elävää Jumalan sanaa. Vain sanan kautta voi usko syttyä eläväksi sydämeen. Usko ei voi syttyä eläväksi ilman elävää sanaa ja ilman seurakuntaa. Jumalan henki vaikuttaa kaikkialla, mutta eläväksi synnytään äidistä ei isästä. Äiti synnyttää elävät lapset ja niitä ei synnytetä metsään vaan elävään seurakuntaan.
Nyt poistun ja jätän tämän lauman ja toivotan kaikki tervetulleeksi rukoushuoneelle
Tee parannus.
Jeesus kalliilla verellään maksanut, kärsinyt, kuollut ja voittajana ylösnoussut. Hallelujaa!
Hän on sovittanut sekä ulkonaiset-, pinnalliset- että tekosynnit. Hän on antanut verensä meidän kokosyntisyytemme edestä. Täydellinen sovitus, kokonaan LAHJAKSI, uskolla omistettavaksi.
Sen uskon voimasta ja uskossa, korjaamme, mitä uskon esteeksi tulee.
Ei armosta uskovan tarvitse vihata ja pois leikata
"vanhempaa veljeä", joka ei tätä lahjavanhurskautta soisi, vaan on kade, eikä jaksa rakastaa, eikä kiittää.
HYVÄ TURVA 0N JEESUS KRISTUS. Mitä sanot matkamies. Se on se, että ihminen uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Miten haluat tätä turvaa parantaa, mitä siihen lisätä?
Ei ole kristityllä mitään muuta turvaa kuin kristus.
Ei auta raamattutunnit, ei kuorolaulut, ei koreuden ristit kaulalla. Kultainen risti kaulalla on helppo kantaa sitähän kantaa vihollisen orjat ympäri maailmaa, mutta olla kantamatta sellaista koreutta se voi olla lihalle raskasta.
Kiittäminen seurakunnassa. Kun yksi armoitettu kiittää siitä tulee hyvä mieli. Mutta mitä tekee nämä kuolleet he sanovat mikä MINUN kiitoksessani tekee sinussa pahaa. Minä sanon minun kiittämättömyyteni on niin suuri, että Jumalan pojan on täytynyt senkin puolesta mennä aina ristin kuolemaan saakka.
Ei nämä kuolleet jaksa kuulla niitä muuttolintujen kirkkaita ääniä, jotkä kuuluvat rukoushuoneella silloin kun syntinen saa tuntea, että hän on keskellä taivasta ja että hän on saanut uskoa kaikki veriruskeatkin syntinsäkin anteeksi. Kuolleet haluavat kiittää kuoroissa ja haluavat sinne houkuttaa myös eläviä kristittyjä. Moni elävä on houkuteltu omanvanhurskauden palvelukseen. Ei kaikki ole kuollutta, mutta rukouksemme on ettei kokonaan kuolisi. Ja ettei oikea usko kaivettaisi kokonaan sydämeltä pois.
Kuolleet haluavat yksi synti toisensa jälkeen unohtaa ne. Mutta unohduksella ei pääse taivaaseen. Sinne pääsee ainoastaan kristuksen ansion tähden.
Ei meiltä vaadita eikä meiltä saa vaatia enempää katumusta kuin minkä Jumala vaikuttaa, mutta ei myöskään saa alkaa tehdä työtä siihen suuntaan että tuo synti nyt on niin pieni ja tuo taas vielä pienempi. Ei ole synnillä koko eroja Jumalan kulmasta katsottuna. Jokainen synti on vaatinut sovitusuhrin, jopa se ulkonainen koreus. Mutta joillekin on tullut niin halvaksi kristuksen sovitustyö, että joitakin syntejä pidetään pienempinä. Niinkuin niiden pinempien syntien ohitse pääsisi kuorolauluilla, rakkaudella, kirkollisilla töillä tai muulla omalla.
Ei ole oikein vaatia uskon kuuliaisuutta, mutta yhtä väärin on tehdä tyhjäksi uskonkuuliaisuus.
Ei kristitty saa mitään ansiota välttäessään koreutta, mutta se joka puolustaa koreutta se saa siitä tuomion, koska se puolustus on itsensä perkeleen aikaansaamaa.
Alammekon osoittamaan armon oikeaksi sillä että alamme vapaasti elämään synneissä. Siitä jo Raamattu varoittaa.
Armo oikeksi osoittautuu sillä että Jumala uudistaa ihmisen mieltä ja sitä kautta tekoja. Sillä raamattu osoittaa että hiedän tekonsa ovat uskon kaltaiset. Synnittömiä meistä ei tule, pois sellainen ajatus, mutta taistelkaamme uskon kautta vihollisen töitä vastaan.
Pysykäämme sen voittajan laumassa, joka vie meidät kerran taivaan kotiin. Siihen laumaan on meidän kalliit työntekijät lapsiaan kiinnittämässä.
Oo sinä vihollisen kätyri
?????????????????????
Mitä ovat ne pienet synnit ja mitä isot? Kokeileppa laittaa risti kaulaan töihin. Saattaa joku huomata, että olet uskovainen. Se olisikin kova juttu. Kehtaisitko vielä kertoa ikysyjälle uskosi perusteista? Saattaa se kaularistin kantaminen sisältää sellaisia riskejä, että itsensä miktätöintiin ja häpeään kasvatettu omanvanhurskauden palvelija ei kestäisikään.
Risti kaulassa on uskontunnustus.
Meillä on täällä työpaikalla n. 50 henkeä, joista olen nähnyt usealla ristin kaulassa. Nämä ristin kantajat harrastavat elämässään julkista syntielämää. huoruutta, juoppoutta yms. Siis mitä uskoa se osoittaa. On paljon vaikeampaa tehdä parannusta täällä työpaikalla sanoin ja teoin kuin kantamalla kuolleen uskon ristiä kaulassaan.
Kristus ainoastaan ei yhtään milliä tekoja. Siinä on vanhurskautemme. Ei siinä auta risti kaulassa vaan uskolla vastaanotettu sovitustyö.
Millä tavoin elämässäsi eroat kuolleen uskon palvelijoista, et esikuvalta, et ristinkantamisessa et missään.
Me emme rakenna tuntemisiin ja kauniisiin lauluihin ja kultaan mikä kaulassa roikkuu. Vaan me rakennamme uskomme sen sovitustyön päälle joka on ainoastaan syntisellä katuvaisella ihmisellä mahdollisuus vastaanottaa. Jos ei mikään synnin nuhde ei mikään neuvo kolahda ihmisen kohdalle. Onko hänelä myöskään katuvaista mieltä. Onko Jumala silloin vaikuttanut särjettyä ja murheellistä sydäntä, johon hän voi vuodattaa lohdutuksensa.
Voi kuolleet herätkää, ja sinä yksinkertainen matkamies joka tätä kuollutta joukkoa seuraat käänny takaisin ja tule isän kotiin, jossa on sinulle valmistettu sellaiset juhlat jotka kaikessa loistossaan voittaa kuolleen uskon musiikin, koreuden ja tunteelliset puheet.
Ainoastaan yksin sana sinut pelastaa... ei mikään kauneus joka on ihmisen valmistamaa.
Kerran saan minäkin kurja kiittää ja silloin saan kiittää lakkaamatta. Välillä täälläkin saan tuntea kuinka kallis on osani, mutta kuinka harvoin. Voi kuinka sydämeni kaipaa että saisin useammin tuntea Jumalan suloisuutta. Mutta kun on mukanani tuo vanha ihminen joka niin usein hidastaa matkaa. Mutta sydämeni halua on kiittää lunastajaani. Mutta niinkuin Paavali sanoo " Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu. Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta; Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?"
Onko hän vaan kiittänyt, onko hän van tuntenut kuinka autuas hän on. Ei hänellä on ollut elävän kristityn tuntomerkit. Hän on tuntenut itsensä kokonaan syntiseksi.
Sitä mitä hän olisi tahtonut sitä hän ei ole voinut tehdä ja sitä mitä hän ei olisi tahtonut sitä hän on tehnyt. Kuolleelle uskolle mahdoton käsittää.
Ja Paavali jatkaa "Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää. "
Siis me emme ole velvolliset elämään lihan jälkeen vaan uskolla taistelemaan kaikkia lihan töitä vastaan ei ansioksi. Ansio on yksin kristus. Mutta Jumala on se joka meissä vaikuttaa kuulaisuuden. Sitä emme voi itse vaikuttaa. Mutta kun Jumala saarnan kautta kehottaa meitä kuulaisuuteen. Jos olemme kantamassa elävää uskoa niin uusi ihminen meissä haluaa olla sanalle kuuliainen, mutta vanha ihminen taistelee kaikin voimin sitä vastaan.
Siksi meitä on kehoitettu uudistamaan liittoja ja lupaksia. Kun pääsemme tuntemaan oman syntiturmeluksemme kokonaisuuden ja saamme uskossa vastaanottaa sovitustyön omalle kohdallemme, silloin saamme voimaa taistella oikeassa uskossa vihollista vastaan.
"Me emme rakenna tuntemisiin ja kauniisiin lauluihin ja kultaan mikä kaulassa roikkuu." (matkamies)
Kirjoituksesi kuulostaa kuitenkin siltä, että rakennat nimenomaan heikkouden tuntemisiisi, joka on tunnusmerkki nro 1. Sekä rakennat kauniiden laulujen vastustamiseen, mikä on suorastaan Jumalan pilkkaa. Jumala on antanut meille lahjojaan käytettäväksi hänen kunniakseen. Jos piilotamme sen lahjan (=talentin) tai minkä tahansa muun Jumalalta saadun, käy kuin kehnolle palvelijalle. Ja rakennat ristin kantamisen vastustukseen. Sanot, että on vaikeampi tehdä parannusta sanoin ja teoin, kuin risti kaulassa. Onko olennaista se, että on mahdollisimman vaikeaa ja voi valittaa kehnoutta ja vaikeutta. Minä olen käynyt monet varsin rakentavat keskustelut työkavereitteni kanssa siitä, mitä risti kaulallani merkitsee. Samoin pelkästään se, että on risti kaulassa on merkki siitä, ettei tarvitse edes tulla kysymään mukaan juopottelemaan tai huoraamaan. Voisihan tulla eteen tilanne, jolloin olisivaikea sanoa ei, mutta nyt sille kiusaukselle ei edes altistu.
"Millä tavoin elämässäsi eroat kuolleen uskon palvelijoista, et esikuvalta, et ristinkantamisessa et missään." (matkamies)
Eroan muista syntisistä siinä, että olen armoitettu syntinen. Minkälaisia Hengen hedelmiä se tuottaa? Paha sanoa. Syntinen olen.
Kun luin viestiäsi, tuli mieleen, että olisiko Sinulta unohtunut sellainen asia, että emme tätä taistelua käydä omilla voimilla? Vaan Jeesus taistelee meissä.
Jos kaularististä tms. aletaan tekemään suuria kynnyskysymyksiä ja uskon mittareita, ollaan jo lähdetty sille tielle, ettei Jeesus olekaan pääasia.
Siunausta Sinulla ja uskontaipaleellesi!! En halunnut pahoittaa mieltäsi tällä. Rukoilen puolestasi.
Olit oikein otsikoksi laittanut, että risti on epäuskon tunnustus. Koetko minkäänlaista synnintuntoa moisesta synnistä? Siis siitä, että kirjoitat tuollaista. Vai onko tuntosi kuollut, kantaisiko se härkiäkin...?
Kysyit myös, millä tavoin eroan elämässäni kuolleen uskon palvelijoista. Vastasin kysymykseesi. Miten sinä eroat heistä? Voisit myös määritellä, mitä tarkoitat kuolleen uskon palvelijoilla.
Risti kaulassa on uskontunnustus, mutta minkälaisen uskon.
Ei kerro minkälainen uskosi on.
Risti kaulassa on pintaliitäjän merkki.
Kristitty ei tarvitse kultaisia ristejä, hänellä on uskosta todistus Herrassa Jeesuksessa, joka todistaa meidän henkemme kanssa jotta me olemme Hänen lapsiaan ja tulemme hänen kirkkauden kaltaisiksi.
Risti kaulassa kertoo sen ettemme ole vielä päässeet irti maailman koreudesta ja turhamaisuudesta siis napanuora jäänyt katkaisematta maailmaan..
Omanvanhurskauden palvelijan merkki tuo RISTI juuri onkin. Kaikki maailman kuolleenuskon kantajat virittävät ristin kaulaansa aina paavista lähtien iloiseen synnintekijään saakka.
Sinähä olet oikea veijari valehtelemaan, kirjoitat röyhkeästi ja annat väärän todistuksen lähimmäisestä.
"risti kaulassa on merkki siitä, ettei tarvitse edes tulla kysymään mukaan juopottelemaan tai huoraamaan".
Eikö vihkisormus ole vieläkin parempi merkki että tämän kantaja ei huoraa, mutta kuinka paljon sitä kuitenkin tehdään. Olet hiukan mustavalkoinen.
joissakin ammateissa on niin, ettei ole lupa edes ottaa puheeksi uskon asioita. Sairaalatyössä on näin. Mutta jos potilas kysyy jotakin uskoon liittyvää, saa siitä puhua hänen niin halutessaan. Risti kaulassani on saanut aikaan monta keskustelua, joita en olisi muuten osannut aloittaa.
Luulenpa, että se toimii samoin kuin työpuku. Ihmiset tietää, keneltä kysyä, jos asia kiinnostaa.Täpukukin on kauniin valkoinen, mutta ei sitä ole kukaan leimannut koreudeksi, vaikka joku huomaamattoman harmaa tai ruskea olisi vähemmän korea.
Mielestäni himimerkki "kalikka" otti kaularistin ikäänkuin esimerkiksi. Toki hänessä on muitakin tuntomerkkejä, joista työtoverit erottavat hänet kristityksi. Jo se, että hän ei tehosta puhettaan kirouksilla ja voimasanoilla, kuten maailman ihmiset tekevät, erottaa hänet muiden keskeltä.
Sinulla "matkamies" ei vissimmästi ole kaularistiä. Miksi sitten luet sen koreudeksi? Muistatko myös sen, että kaularistittömyydestäkin voi tulla ansio. Sekin on vaarallista. Se, että puutut tuohon kysymykseen osoittaa, että niin on jo tapahtunut.
Olen joskus koemielessä pitänyt kihlasormusta, (olen mies, eikä morsian kihlaa miestä, vaan päinvastoin), ja testannut ketkä sen ottavat puheeksi. Mielestäni se on ollut vaimoni asia, ostaako hän minulle kihlasormuksen vai ei. Minun puoleltani on loukkaus häntä kohtaan, jos en pidä. No en ole pitänyt osin siitä syystä, ettei tartte selitellä ja toisaalta, että se on hieman epämukava. En näet pidä, että olisin sen kauniimpi.
Mielestäni, että suhtaudut noin rakastamattomasti lähimmäiseesi, tuntuu niin hirveältä epäuskon merkiltä, että vaikka olisit kuinka pyhä vaatimattomuuksinesi ja valituksinesi, niin ei taidatpa mennä niine avuinesi Jerikon tien matkalaisesta ohitse. Täytyy jäädä odottamaan Samarialaista.
Tunnemmeko toisemme? Miksi väität saduiksi? Kerroin, miltä edellinen teksti minusta kuulosti. Sitten kerroin omista kokemiksistani.
Vihki- tai kihlasormus on merkki siitä, että on vihitty. Kommentistasi päättelen, oletan, ettei sinulla ole sormusta. Onko sormuksettomuus estänyt sinua huorinteolta? Etkö ole rikkonut kuudetta käskyä vastaan?
Sormus on myös viesti, kuten ristikin. Mielestäni on erittäin huono viesti, jos on naimisissa ja ei kanna sormusta.
Jumala ei tarvitse meiltä yhtään mitään. Jumala ei tarvise sitä, että pidämme ristiä kaulalla eikä sitä ettemme pidä.
Jos lukaiset uudelleen tekstini, havaitset ehkä, että kerroin sen herättäneen monet keskustelut uskoni perusteista.
"Risti kaulassa kertoo sen ettemme ole vielä päässeet irti maailman koreudesta ja turhamaisuudesta siis napanuora jäänyt katkaisematta maailmaan..
Omanvanhurskauden palvelijan merkki tuo RISTI juuri onkin. Kaikki maailman kuolleenuskon kantajat virittävät ristin kaulaansa aina paavista lähtien iloiseen synnintekijään saakka." Sanomasi kertoo ainoastaan sen, että se tarkoittaa Sinulle sitä. Sillä taas ei ole minun eikä uskoni kannalta merkitystä.
Kerronpa tarinan: Olipa kerran matkalla kaksi munkkia, joiden munkkilupaukseen kuului, etteivät he saaneet edes koskettaa naista. Matkallaan he kulkivat joen rantaa ja kohtasivat naisen, jonka oli ehdottomasti päästävä toiselle puolen jokea. Ainoa keino, miten munkit olisivat voineet naista auttaa, olisi ollut kantaa nainen joen yli. Toinen munkeista totesi: "Olemme kovin pahoillamme, mutta munkkilupauksemme kieltää meitä koskemasta naista." Hetken asiaa pähkäityään toinen munkeista kantoi naisen joen yli. Munkit jatkoivat matkaansa eivätkä puhuneet asiasta, kunnesz tinen munkeista myöhään illalla kysyi toiselta: "Kuinka sinä saatoit tehdä munkkilupaustasi vastaan?" Mihin toinen munkki vastasi: "Minä kannoin hänet ainoastaan joen yli, mutta miksi sinä kannat häntä vieläkin?"
Samoin olen kokenut.
Kuule, sun viesti oli vähän ristiriitainen.
Jos luet Raamattua, löydät sieltä kohdan, jossa sanotaan, että meidän kerskauksemme olkoon yksin Kristus. Mitä väärää on siis kiittää häntä ja uskoa yksin häneen, kun tie taivaaseen menee vain Hänen kauttansa. Ethän sinä voi tietää, mitä kamppailuja kiittäjät käyvät sisimmässään. Minäkin kiitän Jumalaa siitä, että Hän armahtaa Jeesuksen tähden tällaisen syntisen, kenellä ei ole mihinkään omaan turvaamista.
Sul on kyllä jotkut laput silmillä, jos sä näet Jeesuksen kiittämisen oman pyhyyden ja hyvyyden kiittämisenä. Minä en sellaista täällä ole nähnyt.
Mieluumminkin kysyisin sinulta, oletko varma ettet yritä laittaa omia huonommuuden tuntemuksiasi ansioihisi. Se on myös farisealaisuutta, jos luulet sillä paremmin taivaaseen pääseväsi. Jokainenhan meistäkin täällä joutuisi suoraan kadotukseen, jos ei Jeesus olisi sovittanut meidän kaikkien syntejä, olimmepa me sitten huonoja tai vielä enemmän huonoja. Älä vaan etsi pelastusta omasta sydämestäsi, ystävä hyvä! Ota se vaan vastaan Jumalan suurena lahjana, itse et voi siihen vaikuttaa.
Fariseuksen kirjoitusta kiitoksineen, eivät he voi sietää syntisiä eikä heidän kirjoituksia.
Jeesus kyllä kuoli kaikkien edestä, mutta fariseukset eivät siitä mitään hyödy koska heille ei Jeesus ole koskaan kelvannut oman onnistumisen takia.
-----------
nuo matkamiehen kirjoitukset kaikki.
Hänellä on laput silmien edessä, ei siis ymmärrä lukemaansa.
Vaikka miten koettaa selittää, niin ei mene läpi.
Hänen teksteistään huokuu kylmyys ja tuomiohenki.
Luulisi, että hiukan alkaisi tutkistelemaan tilaansa ja henkeä, joka hänessä vaikuttaa, mutta ei.
Missä siis on rakkautesi, matkamies? Missä ilo, missä pitkämielisyys, kärsivällisyys ja missä rauha?? MIKSI KIITOS JEESUKSELLE saa sinut vihan valtaan?
En usko että lukee kenenkään kirjoituksia.
On hyödytöntä kirjoittaa mitään hengellistä asiaa hänelle.
Hänellä on kertynyt vaatimattomuuksia aivan varastoksi. Niillä hän mittailee lähimmäisiään.
Luostareiden munkit mittailivat itseään ja uskoaan tuollaisilla asioilla.
näitä lukiessa ymmärtää, mistä on kyse. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos sydämessä on murhe toisten synneistä, se puhuu siitä. Jos ilo siitä, että omat synnit on anteeksi, se laulaa kiitosta lunastajalleen.
kas kun kunigas kutsussaan sanoo, että kaikki on valmiina, tulkaa häihin. Toisilla ei ole aikaa tulla sillä lailla yhtäkkiä, ensin pitää mennä ja touhuta ja toimittaa monenlaista, tehdä kauppaa ja viljellä peltoa. Toiset taas pieksee hengiltä viestintuojia.
Voin hyvillä mielin yhtyä matkamiehen ajatuksiin ja uskon että muitakin löytyy jotka ajattelevat samalla tavalla. Lisäksi siellä on rakkaus toisen kuolematonta sielua kohtaan, jotteivät muut menisi kadotuksen tietä. Silmä laput kyllä löytyy mutta aivan toisilta kirjoittajilta. Ei kaikkea soopaa pidäkkään uskoa, vain oikea sana joka on ohjenuorana siihen täytyy pitäytyä.
Ehkäpä, ehkäpä niinkin, mutta jos asia on oikein kalliiksi tullut ei voi rakkauden tähden olla sanomatta jotakin varoituksen sanoja, sillä lähimmäiselläkin on kuolematon sielu jonka soisi myös pelastuvan.
Viestien mukaan suurinta epäuskoa on uskon kautta kilvoitteleminen.
Ja oikeaa uskoa on se että vaeltaa lihallisesti eli jättää taistelu sikseen.
Ei minun tarvitse elämässäni tarkastella kuin yhden ihmisen elämää, omaani. Mutta kun niin usein täällä takerrutaan siihen miksi meitä opetetaan sillä ja tällä tavoin.
Ne opetuksen sanat on juuri minulle kun olen kuuntelemassa saarnaa. Meille saarnataan oikein kun meitä kehotetaan valvomaan. Meille saarnataan oikein kun meitä varoitetaan myös pienistä synneistä, jotka saattavat meidän uskonelämää vahingoittaa. Meidän tulee ottaa ne vastaan omalle kohdalle ei toisten kohdalle.
Kuten näette on täällä kuitenkin vallalla sellainen henki missä kristuksen armo on synnin peitteenä. Sellaisten syntien peitteenä joita ei ole upotettu armon ja laupeuden mereen. Ei armo ulotu siihen missä ei ole katumusta. Jos ajattelen murhaavani veljeni ja ajattelen että ei siinä ole mitään väärää. Ja ilman katumusta uskon että olen jumalan lapsi. On silloin armo muualla kuin oikeassa tehtävässä. Mutta jos Jumala vaikuttaa sydämessäni katumuksen tuosta synnistä, olen siitä sovintoveren kautta vapaa jos jaksan sen uskoa.
Ei sovitustyö ole mikään automaatti. Se on Jumalan lahja. Jumala vaikuttaa meissä synnintunnon ja Jumala antaa meille armonsa. Kaikki synnit on anteeksiannetut. Mutta ei ilman että tunnemme syntimme.
Ei risti kaulassa ketään kadota....mutta se epäusko. Jos se epäusko, mikä saa meidät taistelemaan neuvoja ja varotuksia vastaan ,Jumalan voiman kautta kuoletetaan silloin alkaa myös ulkonainen parannus. Ei se että laitan ristin pois kaulasta mitään auta jos se ei tapahdu uskosta.
Mutta koska Jumalan edessä ei sillä ristillä ole mitään apua miksi siis sen laittaisin kaulaani
.....voiko olla omaksivanhurskaudekseni. Että olisin parempi kuin olenkaan. Olenko huonompi kristitty ilman ristiä. Siinäkö on meidän kristillisyytemme siinä ulkonaisessa ristissä. Vai tulisiko sen näkyä muuten meissä. Miksei se sitten voi näkyä ulkonaisessa esikuvassa.
Koska se yksinkertainen esikuva mikä kristityillä on ollut se on lihalle karvas.
He ovat itse rakentaneet jumalanpalveluksensa ei heille kelpaa jumalan valmistama, heillä pitää olla ihmisen valmistama, jopa kultainen risti.
minun kaularistini, jota pidän töissä, sattuu olemaan muovia.
ei se tee minusta parempaa, mutta ehkä tuo halpa materiaali helpottaa oloasi.
Se pieni muovinen risti kuitenkin on saanut muutamat potilaat kysymään, olenko kristitty. Siitä on alkanut hyviä keskusteluja. Joskus olen pitänyt pientä ristin muotoista pinssiä vaatteissani. Se toimii myös.
Kas kun ei se muu "esikuva" ole oikein selkeä, kun päällä on työpuku enkä siviilissäkään pidä kaapua, ihan tavallisia arkisia vaatteita.Tuntevatko kaikki sinut kristityksi, kun kuljet ihmisten keskuudessa? Mistä?
Jeesus on laittanut tuntomerkiksi sen, että kristityillä on rakkaus keskenänsä. Ketä sinä rakastat?
Voi sinua...Lue nyt sitä raamattua, käykö sinun ylpeydellesi tunnustaa, että hengenehimolaisesi saattaisivat löyytä niiden joukosta, jotka kulkivat kytäten Jeesusta ja opetuslapsia huomautellen kaikista sääntörikkomuksista.
Siitä, miten he eivät noudattaneet käsienpesusääntöä ennen syömistä, siitä, miten he sapattina nälissään taittelivat tähkäpäitä.
Lue, mitä Jeesus sanoi näille hyttysten kuurnitsijoille.Täällä on Matteuksen evankeliumi ollut esillä. Lue 23 luku. Rukoilen sinulle Henkeä avaamaan silmäsi ja sydämesi.
"Kuten näette on täällä kuitenkin vallalla sellainen henki missä kristuksen armo on synnin peitteenä. Sellaisten syntien peitteenä joita ei ole upotettu armon ja laupeuden mereen. Ei armo ulotu siihen missä ei ole katumusta. Jos ajattelen murhaavani veljeni ja ajattelen että ei siinä ole mitään väärää. Ja ilman katumusta uskon että olen jumalan lapsi. On silloin armo muualla kuin oikeassa tehtävässä. Mutta jos Jumala vaikuttaa sydämessäni katumuksen tuosta synnistä, olen siitä sovintoveren kautta vapaa jos jaksan sen uskoa. "
Tarkoitatko yllä sitä mitä kirjoitat (ja alla myös) ? Sinun on siis tunnettava jokainen syntisi erikseen ja kaduttava sitä, jotta voit uskoa olevasi siitä vapaa ?? Sinulla kyllä täytyy olla todella hyvä ja toimiva syntienseurantajärjestelmä!! Minä en tuohon pystyisi. Minun on vain uskottava itseni Kristuksen kautta Jumalan armosta osalliseksi, karvoineen päivineen. Niin suuri on tekemieni syntien määrä joka päivä!
"Ei sovitustyö ole mikään automaatti. Se on Jumalan lahja. Jumala vaikuttaa meissä synnintunnon ja Jumala antaa meille armonsa. Kaikki synnit on anteeksiannetut. Mutta ei ilman että tunnemme syntimme. "
Minusta sovitustyö on nimenomaan automaatti. Kristallinkirkas virta vuotaa tauotta Karitsan istuimen juuresta kaikille, jotka sen uskolla vastaan ottavat.
Jumala se on joka meissä vaikuttaa jokaisen teon. Jos olen elävässä uskossa silloin minun tekoni ovat jumalalle kelpaavia ainoastaan Sovitustyön kautta. Jokainen työni ja tekoni on lihan saastuttama. Joten olen autuas ainoastaan sovitustyön kautta.
Mutta voimmeko ajatella niin että sen sovitustyön kautta olen autuas ilman katumusta. Emme voi.
Sen tähden rukoilemme, että Jumala säilyttää meissä synnin tunnon.
Meitä ei eroita kuolleesta Jumalisesta mikää jos me uskomme ilman katumusta itsemme autuaaksi. Kun sana osoittaa minut syntiseksi jossakin asiassa ja ajattelen ettei se minulle ole synti ja uskoisin itseni autuaaksi sen synnin kanssa. Eihän se silloin ole upotettu armon ja laupeuden mereen. Eri asia jos se synti ei ole minulle vielä kirkastunut synniksi. Mutta jos tietoisesti taistelen Jumalan sanaa vastaan on minussa silloin vaikuttavana henkenä jokin muu kuin Pyhä Henki.
Olenko ymmärtänyt väärin. Tämä on uskoni ja uskon että se minut vie perille. En minä itseäni vie perille, vaan Jumalan synnyttämä usko, joka minussa vaikuttaa.
Vaikka tekisin kaiken, vaikka välttäisin kaikki synnin vaarat. Ei ne minua auta vaan yksin Jumalan antama armo. Kokonaan yksin armo ei yhtään työtä.
Ei meiltä vaadita meidän autuudeksemme kuuliaisuutta tai esikuvaa. Ne tulevat kyllä uskon hedelmänä. Mutta jos meiltä aletaan niitä hedelmiä riisumaan pois vedoten armon suuruuteen, ei sen työn voimana ole armon suuruus tai Pyhän Hengen voima. Kyllä siinä silloin on muut voimat kyseessä.
Luin avauksesi ja kaikki viestisi. Niissä oli paljon totuutta ja myös paljon asiaa. Mutta kirjoittamissasi seitsemässä viestissä et ollut kirjoittanut yhtään kertaan sanaa rakkaus. Sana "rakkaat" esiintyi kerran, mutta se oli lainatussa Raamatun tekstissä Paavalin kirjoituksista.
Totuus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Meidän tulee kristityinä myös kuljettaa niitä käsi kädessä. Ja vielä muistaa, mikä on suurin. Mitä Jumala on maailmalle tehnyt? Hän on rakastanut maailmaa, että antoi ainokaisen poikansa, ettei ykasikään joka hänee uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Toivotan matkamiehelle siunattua tutustumismatkaa Raamatun tuohon puoleen. Sieltä voi aueta maanpäällinen taivas, ja saattaa nähdä muissa ihmisisssä enkeleitä sarvipäiden sijaan.
kuka täällä riisuu hedelmiä? Kenen vaikutusta se on, kun synnin tuskan ja kuoleman ahdistuksen alta päässyt ihminen saa voiman kiittää? Eikö se ole lahja Jumalalta, oikea armolahja? Kuka täällä niitä asioita on ollut toisilta riisumassa? Onko joku kritisoinut sinua siitä, millaista yksinkertaisuutta haluat elämässäsi soveltaa?Ei ole. Sinä olet halveksinut Kristusta kiittäviä ja sysinyt heitä ulos ja kieltänyt uskomasta.
Kuollut usko huutaa Jeesus, Jeesus, mutta ei halua kuitenkaa seurata Jeesuksen oppia.
Joka teitä kuuolee se minua kuulee, sanoo Jumalan poika, Ei Hän sano että kuka teitä vastaan taistelee se minua kuulee.
Jumalan poika sanoi syntiselle naiselle" mene äläkä enää syntiä tee". Ei Hän sanonut mene nyt ole kaikesta vapaa kuolemaasi saakka. Hän käski välttämään syntiä.
Olisinko minä oikea kristitty jos sanoisin täällä koko ajan kuinka paljon rakastan Jumalaa, voi kuinka paljon jaksan kiittää Jumalaa. Täälläkö se pitäisi ihmisille julistaa. Ei vaan kun pääsem uskomaan ja tuntemaan sen että olen vapaa, sydämessäni kiitän Jumalaa. Ei minun tarvitse sitä täällä ihmisille kerskata kuinka paljon jaksan kiittää.
Enemmän olisi aihetta kiitokseen.
Olisinko parempi kristitty jos laittaisin ristin kaulaani. Mitä minä sillä ansaitsisin. Jeesus on minun puolestani ansainnut minulle elämän.
Kun Jumala on antanut minulle uskon ja kädet ja jalat ja terveen mielen. Pitäisikö minun jättää tekemättä niinkuin opettetaan, että minun uskoni olisi vain armosta. Vaiko onko minun hyvä yrittää olla kuulainen kristillisyyden neuvoille.
Kertokaa te jotka koette, että minä elän tekojen opissa kuinka minun pitäisi toimia.
Kuuntelenko ne neuvot ja yritän uskon voimalla elää niinkuin meille opetetaan vai yritänkö olla tekemättä niinkuin opetetaan. Koska se tekeminen tulee vain uskon voimasta. Minulla ei siihen ole itsessäni voimaa. Jos minä en saisi omistaa elävää uskoa en minä olisi kristittyjen joukossa vaan olisin tuolla Turun kapakoissa. Ei minua pidä tässä joukossa mikään muu kuin Jumala voimallaan. En minä halua välttää syntiä, vaan Jumalan henki minussa. Se pyhä henki jonka jumala on lahjoittanut asuvaiseksi minun sydämeeni.
Saisinko vastauksia näihin kysymyksiin.
Minustakin teksteissäsi on ollut paljon totuutta, mutta ei kuitenkaan koko totuus. Luulen, ettet ole ymmärtänyt sitä, että nämä seuroissa annetut neuvot ovat nimenomaan NEUVOJA JA OHJEITA eivät KÄSKYJÄ. Ne ovat suosituksia, ja niissä usein mennään heikoimman kristityn mukaan. Tässä aihetta käsittelevä Raamatunpaikka:
4 Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. [5. Moos. 4:35; Mark. 12:29; 1. Kor. 10:19; Ef. 4:5,6]
5 Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta [Gal. 4:8]
6 meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. [Joh. 1:3 ]
7 Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. [Room. 14:2; 1. Kor. 10:29]
8 Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. [Room. 14:17; Hepr. 13:9]
9 Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. [Room. 14:13 ]
10 Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
11 Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. [Room. 14:15]
12 Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
Minusta tuo epäjumalille uhratun lihan syöminen voidaan soveltaa kaikkeen, mikä ei ole syntiä kymmenen käskyn ja Raamatun sanan valossa - kuten nyt vaikka tuo kultaristi kaulassa. Muita tähän kategoriaan liittyviä on mm. pukeutuminen, TV, Internet, etelänmatkat ym. Ne voivat jonkun uskolle osoittautua vaaralliseksi, mutta ei kaikkein koska ihmiset ovat erilaisia. Tässä kuitenkin seurakunnassamme mennään heikoimman ehdolla niin kuin Paavali kirjeessään kehottaakin. Siinä on vain se vaara, että ne saattavat sitoa jonkun omaatuntoa.
Se, mitä kirjoitit katumuksesta, pätee kyllä kaikkeen mikä on SYNTIÄ eivätkä ihmisten tekemiä sääntöjä. Esim. jos puhun toisesta ihmisestä pahaa, se on aivan yhtä suuri synti kuin että murhaisin jonkun ihmisen.
Usko ei ole kiitoksissa, ei kehnouden tuntemisissa, ei kaularisteissä eikä ristittömyydessä, ei teoissa, eikä tekemättä jättämisissä. Meidän pelastuksemme on täydellisesti Kristuksen lunastustyössä. Hän huusi ristillä "Se on täytetty." Kokonaan, ilman mitään lisäystä, minkä voisimme tehdä tai jättää tekemättä.
Ansioiden kerryttäminen on helposti niin kovin lähellä. Kovin lähellä on myös sen pohtiminen, että miten hyvä kristitty tai paha syntinen minä olen tai naapurini on. Ei ole meidän hommiksi asetettu sellaiset.
On tosi että on myös asioita jotka eivät ole syntiä. Ei ole oikein että joku vaatii toiselta, sellaista mikä ei ole syntiä. Eikä vaikka se olisi syntiä ei sitä vaatimuksella voida poistaa toisen elämästä. Ja sekin synti on jos ihmisellä on elävä usko armon kautta pois pyyhitty. Mutta toista on se, mitä täällä on nähtävissä. Riisutaan omanavanhurskautena pois niitä kalliita neuvoja ja opetuksia. Emme me saa valvoa joutuuko joku lähimmäine vikaan tänään ja joku toinen huomenna. Mutta ettemme alkaisi rakentamaan sellaista rakennelmaa, jossa kaikki rakkaudella annetut neuvot tehdään tyhjiksi. Vaikka olen joutunut tänään tuhansiin synteihin, ei minun matkani ole katkennut hetkeksikään. Joudun turvaamaan Jumalan armoon joka hetki. Mutta jos vähäisessäkään määrin uskon, että ne nyt olivat vain niin pieniä vikoja, silloin olen jo vaarallisella tiellä. Sellaisia ajatuksiakin tulee että joku synti on pieni, mutta jos uskoni muuttuu sellaiseksi että se hyväksyy syntien pienentämisen silloin on jotain pielessä.
Kristillisyydessä on todellakin paljon neuvoja, joissa on otettava myös huomioon heikot.
Olemmeko me silloin oikein rakentamassa kristuksen seurakuntaa, jos me teemme tyhjäksi niitä neuvoja jotka on heikkoja varten annettu. Mitä me sillä haemme. Emme me neuvojen täyttämisestä voi tehdä uskon mittaa, mutta uskon kuitenkin vahvasti, että jos alamme tehdä niitä tyhjäksi on meillä jokin muu kuin elävä usko vaikuttimena.
Kaikessa ensisijaisen tärkeää: Katuvaiselle ja syntinsä tuntevalle on aina osoitettava kristusta ja emmekä me saa vaatia suurempaa katumusta. Mutta syntinsä tuntemattomalle ja katumattomalle ei armo kuulu. Ja uskon että tämä on suurinta rakkautta, emme voi tuudittaa katumatonta ihmistä väärään toivoon.
Kiitos eslest nainen vastauksestasi
uskon pois kanssaveljiltä ja sisarilta?
Miksi katselet heidän vaellustaan siinä hengessä, miten vain voisit löytää vikoja?
Eikö riitä, että tuntee oman syntisyytensä ja kelvottomuutensa ja uskoo ansiottomaan armoon?
Nimittäin, kun se asia on selkeänä omassa tunnossa, että vain täydellinen armahdus, ilman mitään omaa ansiota, pelastaa, ei olisi tarvista alkaa erottelemaan pois rakkaudesta muita viallisia.
Luuletko, sinä ajattelematon ihminen, että kiittäjät eivät tunne syntejään?
JUURI SIITÄ SYYSTÄ KIITETÄÄN, KUN KIRKASTUU, ETTÄ KOKO VELKA ON MAKSETTU.
Tämä ilosanoma kun kirkastuu itsellesikin kokonaisuudessaan, et voi olla kiittämättä. Se on aina vapauteen asti uskomista.
Siitä syttyy rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan, kurjempaakin syntistä kohtaan. Hallelujaa!
omasta vaelluksestasi. Kaikki olisikin hyvin, mutta tuo vaatimuksen henki matkakumppaneita kohtaan paljastaa, että rakkaus ei vaikuta sydämessäsi.
Tuomion ja vaatimuksen henki. Poisleikkaaminen armon osallisuudesta.
Vain tuo katala omavanhurskauden saatana saa tekemään tuollaista. Saa tuntemaan omahyväisyyttä ja työntämään Jeesuksen lampaita pois. Rukoilen puolestasi.
Joka teitä kuulee, se minua kuulee...
Pitääkö kuulla kaikki?
Mitä siis kuullaan? Vain Jumalan sanoja, ihmissääntöjä ja tekojen oppia ei tarvise kuunnella, sitä tulee paeta (olla uskomatta).
Mene äläkä syntiä tee?
Mistä siis tulee voima?
A i n o a s t a a n uskosta. Siitä siis on saarnattava, kehoitettava syntisiä ja epäonnistuneita uskomaan. Sellaisina kuin he ovat. Siitä tulee voima syntiä vastaan.
Nykyinen vaatimusten kristillisyys ei vie muuhun kuin orjuuteen.
Se vain tuntuu riistämiseltä, kun huomaa että perustus on valmistettu heinistä ja oljista.
Näinhän se on, kun olemme käyneet sisään lammashuoneeseen oven kautta, muuten olemme varkaita ja ryöväreitä. Varas on tullut sisään vain varastamaan ja tappamaan.
Paljastit juuri itsesi. Oppi jota seuraat ei ole kristuksen oppi.
Jumalan poika käski saarnata parannusta ja syntein anteeksiantamusta eli täydellistä evankeliumia. Perkeleetkin saarnaa uskosta Jeesukseen, mutta ovat kuitenkin kristuksen ristin vihollliset. Paavi saarnaa uskosta jeesukseen. Mutta ei se kristuksen oppi.
Kristuksen oppiin kuuluu myös parannussaarna, joka kuuluu lihalle, mutta ei omilletunnoille.
Ei tekemisillä täyttämiseen vaan johdattamaan meitä kristuksen tykö.
Puhun täällä yleisellä tasolla. Kun näen kristityn, jolla on tullut koreutta en todellakaan voi ajatella että kylläpä on huono ihminen tai että kylläpä olen parempi. En ole parempi...kummankin puolesta on sovitustyö tehty. Mutta jos alamme tehdä ulkonaisia syntejä pienemmiksi, silloin me alamme tehdä myös sovitustyön tarvetta pienemmäksi. Jokainen synti jo yksinään on ollut kallista Vapahtajaamme ristiinnaulitsemassa. Mitä sitten kun olemmekin päästä varpaisiin pelkkää syntiä.
Tässä onkin ero kun keskustelemme mistä vaikuttimesta jokin asia tulee. Uskosta vai epäuskosta. Meidän kaikkien sydämissä vaikuttaa myös epäusko, mutta ei se tee epäuskon hedelmiä pyhiksi.
Jos meille tulee halu taistella Jumalan sanaa vastaan se on aina perkeleen vaikutusta meissä. Jumala johdattakoon meitä uskomaan niin paljon, että saamme voimaa taistella maailmaa, perkelettä ja omaa lihaa vastaan. Me emme silloin taistele vaan kristus meissä. Mutta älkäämme antako vihollisen olla johdattajanamme tällä tiellä.
se on, kun sen oikein ymmärtää. Aamen.
meidän muuta olevan kuin KOKONAAN SYNTISIÄ; PÄÄSTÄ VARPAISIIN??
Tuosta kirjoituksestasi huomaa taasen, ettet mielestäsi kuitenkaan ole syntinen, kuin osittain.
Se selittääkin nämä kirjoitelmasi täällä.
Koska et siis ole niin syntinen, kuin veljesi, ilmoitat hänen olevan uskosta osaton, eli peräti kuollut.
Kaikki olemme syntikasoja omasta puolestamme, mutta kokonaan armahdettuja sellaisia HÄNEN kärsimisensä ja rakkautensa tähden!
Tuo ed kirjoittaja sanoi aivan oikein, että uskon saarnasta vain saamme voimaa taisteluun syntiä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan.
Ei katuville tarvitse saarnata parannusta.
Kuuluu saarnata uskosta.
Mitä varten Jumalan lapsille pitää saarnata helvetistä? Missä niin on käsketty?
Vanhurskas elää uskosta.
Juhani Raattaamaa:
”P. Paavali selittää galatialaisille mikä vika niissä oli jotka tulit Paavalin uskon saarnaa vastaan ja tahdoit seurakunnan kääntää pois uskosta etsimään vanhurskautta laissa ja niistä pyhistä velvollisuuksista… mutta Paavali saarnais uskosta josta tulee henki ja elämä / ja hengen hedelmä on rakkaus, jota myös laki vaatii, mutta ei laki vaikuta rakkautta vaikka hän sitä vaatii / kuitenkin pitää laki saarnattaman suruttomille herätykseksi..”
Siis suruttomille herätykseksi, ei armoitetuille.
Kuule Matkamies, sinä olet jo kadottanut evankeliumin ja menettänyt Kristuksen.
Olet täysin tekojen ihminen.
Jeesus sanoi: "Saarnatkaa parannusta ja syntein anteeksiantamusta". Minä ajattelen, että parannussaarnaa tulee kyllä saarnata kristityillekin, ettei unohtuisi se tosiasia että todella olemme PÄÄSTÄ VARPAISIIM ja joka solulta synnin turmelemia, ja että juuri siksi tarvitsemme TÄYDELLISEN lunastuksen Jeesuksesssa Kristuksessa. Mitään hyvää ei ihmissydämestä lähde, joten sieltä on turha kaivaa kuuliaisuutta, nöyryyttä tai yhtään mitään hyvää. Uskosta tulee voima taisteluu syntiä ja omaa lihaa vastaan, sekä myös rakkaus lähimmäisiin.
Mutta ihmiselle, joka ehkä muutenkin epäilee ja on arka, EI saa saarnata parannusta. Hänelle pitää saarnata VAIN uskosta Jeesukseen Kristukseen.
Mutta sellaisille, joista on itsestä tullut niin pyhiä että on varaa tuomita muita helvettiin, kuuluu saarnata parannusta, että hekin tajuaisivat paeta Kristuksen turviin ennen kuin on liian myöhäistä.
Siitä se johtuu ettei sitä soisi toisillekaan.
Mitä sinä enää ryvet vanhoissa synneissä kun ne on anteeksi annettu, sovitettu ristinpuulla. Vanha elämä on takana päin ja saamme kurkottaa kohti voittopalkintoa Jeesuksessa Kristuksessa. Kyllä siinä on kiittämisen aihetta joka hetki. Kiitos Jeesukselle , Halleluja. Kyllä mieli on iloinen ja sitä iloa kannattaa viedä myös lähimmäisille. Kertoa ihanasta pelastuksesta, jonka vain Jeesus voi antaa.
PERUSTELUT.
JOKA USKOO JEESUKSEN JUMALANPOJAKSI HÄN PELASTUU.
haeppa uudet tiedot OMAVANHURSKAUDESTA /ansiosidonnaisuudesta ,onko tietoo .