Voisko joku mulle valaista ja antaa hyviä neuvoja kauriille tukena olemisesta. Miesystävälläni on todettu syöpä. Hän lähti heti maan parhaimpaan sairaalaan tutkimuksiin, jossa¨toimitaan nopeasti.Nyt hän on siellä yksin ja minä olen kaukana. Tutkimukset on kesken, vielä ei tiedetä miten pahasta on kysymys.Hän on ihminen joka sulkeutuu aina omiin oloihin ongelmiensa kanssa. Minua pelottaa,Hän on puhelimessa vaitelias. Hän on erittäin realisti eikä halua kuulla "älä huolehti kaikki menee hyvin", sillä hänen sisarensa kuoli syöpään viidessa kuukaudessa.Haluaisin olla tukena, mutten tiedä miten. Rakastan häntä paljon ja tekisin mitä vain hänen puolestaan.Nyt rukoilen, että kaikki sujuu hyvin. Mieheni kuoli neljä vuotta sitten ja minua pelettaa, luulin jo kärsineeni tarpeeksi siloin. Tämä mies palautti uskoni elämään Ja rakkauteen, nyt olen voimaton.
kauris sairaana
taraita
81000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jossa on sairaana ja joutuu miettimään omaa selviämistään ja lisäksi läheisten selviämistä, on kauriille kamala. Silloin haluaa eristäytyä ja toivoo, että ketään läheisiä ihmisiä ei olisi olemassakaan.
Jos kysymys olisi minusta, toivoisin lähimmäisteni sanovan, että heistä ei nyt tarvitse huolta kantaa ja että heihin voin ottaa yhteyttä mihin aikaan vuorokautta tahansa ihan sen mukaan, miten minusta tuntuu. Ja että he ymmärtävät, että puhuminen saattaa tuntua vaikealta, joten voisin lähettää vaikka tekstiviestejä, jos en halua puhelimessa jutella.
Ystäväsi osalta toivon, että kaikki kääntyisi parhain päin ja sinulle voin toivoa vain voimia jaksaa ja että sinulla on ystäviä, joilta saat tukea tässä tilanteessa.
Kiitos sulle vastauksesta. Minulla on hyviä ystäviä ,joiden kanssa voin selvitella omia tuntemuksia.Minulle ystäväen apu on tärkeä kriisitilanteissa, joten sen takia minun on välillä vaikea ymmärtää ihmistä joka sulkeutuu itseensä,koska tiedän että puhuminen helpottaa.
Puhumaan en häntä pakota ja kunnioitan hänen haluaan olla omissa oloissaan, sen verran hyvin hänet tunnen.
Hyvä hän tietää, että minuun voi ottaa koska vain yhteyttä. Nyt vain yritän saada hänet vakuutuneeksi, ettei minulla ole hätää, sillä varmaan tämän vakavan uutisen kertomisen jälkeen sain hänet pelkäämään minun hyvinvoinnin puolesta.
tai joskus tervehtimään häntä, niin uskoisin, että ilahtuisi. Ei kauris niin erakko ole, ettei vierailu piristäisi.
kauriin käytöksistä paljon lukee niin osa kauriista kaipaa että hänelle kerrotaan kuinka tärkeä hän toiselle on ja osa ei niin välitä vaan kärsivät yksin joten kumpaan hän kuuluu?
Haluaako hän kaikesta huolimatta tietää olevansa sulle tärkeä vaikka sairastaa vakavasti ja haluaa olla omissa oloissaan.
Itse toimin hyvin samalla tavoin, kun minulla todettiin eräs sairaus (olen myös kauris). Minäkään en tahtonut kuulla tyhjää lohduttelua siitä, kuinka kaikki kääntyy vielä hyväksi, koska se tuntui siltä kuin sairauttani olisi vähätelty. Sulkeuduin myös omiin oloihini, mikä pohjasi suurimmalta osin siihen, etten tahtonut huolestuttaa muita ja yritin sen vuoksi eristäytyä. Kuitenkin olin aina iloinen kun joku huolehti ja kyseli silloin tällöin vointiani ja kuulumisiani.
Yrittäisin sinuna jaksaa olla miesystäväni tukena (olla paikalla omana itsenäsi, ottamatta sairautta puheeksi aina kun olette yhdessä), ja antaa hänen kuitenkin selvitellä ajatuksiaan välillä yksinkin, painostamatta häntä avautumaan. Ja jaksamisia sinulle. :)
Edellä on jo annettu tosi hyviä neuvoja, mutta painottaisin, että vaikka Kauris sairastuttuaan vetäytyykin kuoreensa, tarvitsee ja kaipaa hän toisen läheisen ihmisen läsnäoloa, vaikka ei sitä eleillä eikä sanoilla aina pystykkään ilmaisemaan. Se luo Kauriille turvallisuuden tunnetta ja auttaa jaksamisessa. Mutta sääliä Kauris kavahtaa ja sairaudesta puhuminenkin monesti vain lisää ahdistusta ja pahaaoloa. Jaksamisia Teille kummallekin!
Kiitos kaikille vastauksistanne.Olen edelleen kaukana rakkaastani ja tutkimukset ovat kesken. Syöpä nimittäin paljastui vasta viikko sitten.Hän on yli tuhannen kilometriin päässä, ei halunnut minua mukaansa sairaalamatkalle.Olen huolestunut ja peloissani.¨Mieluummin olisin hänen luonaan, mutten voi enkä halua olla hänen tahtoaan vastaan. Nyt odotan ja odotan ja rukoilen että tuloksista selviäisi, ettei syöpä ole levinnyt muualle kroppaan vaan on vain patti kurkussa, joka leikataan ja sen jälkeen annetaan sädehoitoa.
Hei! Itse sairastuin viime talvena, (kauris siis). Kokemukset;Halusin että minusta välitetään, mutta sairauttani ei saanut mainostaa. Paras apu on että muistat huokauksin ja iso hali, se fyysinen läsnäolo, ilman sanoja. Ota vain kainaloon, älä puhu.