Isä reissaa?

Kyse on siitä, kuinka vahva luottamus sinulla on mieheesi ja elämään. Vauvan kanssa on ihan kiinni, joten kun toinen on paljon pois, niin onhan se välillä rankkaa, mutta toisaalta, ei mikään katastrofi. Tuskin ne matkatyöt vauvan myötä mihinkään häviää, joten hyvä on tiedostaa etukäteen ettei jää illuusiota siitä, että olette illat kaksisteen hoitamassa pienokaista. Toisaalta, onhan edes puhelin ja mies, jolle soittaa, eli ihan hyvä tilanne.

Tosiaan kuten jo joku vastasi niin parempi "häippäisi" ku työtön "juoppoisi". Siis karkeasti yleistettynä. Miehesi tuo kuitenkin perheelle rahaa (kuten varmaan itsekkin tuot ettei sen puoleen).
Et todellakaan olisi ainoa yksinhuoltaja tässä maassa. Siis tarkoitan että käytännössä olisit kuin yksinhuoltaja mut rahaa olis enemmän.

Asiat vois olla paljon paljon huuonommin ja ihan helposti.

Suurempana ongelmana pitäisin sitä että kun lapsi kasvaa vanhemmaksi ja varsinkin jos on poika, niin hän tarvitsee isää (miehen roolimalliksi myöhempää elämää varten). Yhtälailla tytärkin tarvitsee isää, ei roolimalliksi myöhempään elämään mutta muuten kyllä.

Joten toivottavasti asiat korjaantuvat siihen mennessä, jotta lapsenne saisivat onnellisen lapsuuden. Vauva-aikana ei synny vahinkoa vaikka isä ei olisikaan läsnä, mutta myöhemmin vahinkoa tulee sitten senkin edestä jos isä ei ole läsnä.

On suorastaan uskomatonta että suomessa on paljon äitejä, jotka jopa kieltävät lapseltaan isän kun ovat yksinhuoltajia puhtaasti omasta valinnastaan. Asiat voisivat siis olla paljon huonomminkin joten kannattaa katsoa siltä kantilta ja toivoa että tulevaisuudessa järjestyy töitä lähempää.

Itse olisin perheenisänä ennemmin vaikka työttömänä lasten kanssa kotona kuin jossakin reissuhommissa poissa kotoa. Mikään raha ei kuitenkaan korvaa lasten kanssa vietettyä aikaa. Surullista, että niin harvat ymmärtävät tämän - tai ymmärtävät vasta sitten kun on jo liian myöhäistä. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa.

Minä muutin miehen työn takia pois kotiseudulta, ei ole tuttuja, ei sukulaisia enkä tunne polttavaa tarvetta alkaa tekemällä tekemään tuttavuuksia tuntemattomien kans tai liittyyn mammakerhoihin tyylin, meidän lapsi kakkasi tänään kolme kertaa...

Mies on kyl paikkakunnalla, mutta tekee 13 tunnin päivää, aluksi vapaita ei ollut, raskausaikana pari päivää viikossa, mutta yleensä viikolla kun itse olin töissä... 3 viikkoa ehti pitää isyyslomaa ja on ollut pari päivää viikossa vapaalla, nyt tehnyt 4 viikkoa putkeen 13 h päiviä 7 päivää viikossa (yrittäjä), kun sijaisia ei saa.

Täytyy sanoa, että kyllä lapsenhoitovastuu jää yksin minulle. Mies on kerran vaihtanut vaipan, ei kertaakaan osallistunut yösyöttöihin (en kyllä noiden työpäivien jälkeen voisi vaatiakaan). Varsinkin pienempänä tuntui, että seinät kaatuu päälle, kun olit lapsen kans 4 seinän sisällä, aika temperamenttinen ja vaativa tapaus, joka ei hetkeä viihtynyt yksin, ei nukkunut juurikaan päivisin, yöunille puolenyön jälkeen... Nyt sit 10-kuinen kyl järjestää mammalle ohjelmaa, että ei tarvi pitkästyä, mutta tietty sitä ois kiva joskus päästä itse vaikka vain kauppaan ilman lasta, kampaajalle, teatteriin... Asioita,joista voi vain haaveilla, kun ei ole sukulaisia satojen kilometrien säteellä. Lapsi kun on noinkin vanha, elämänsä aikana max 10 tuntia erossa äidistä ja raskii huutaa, jos ei asiat mene mieliksi, niin ei halua sit ihan tuntemattomallekaan jättää.

Täytyy kyl sanoa, että ajoittain menee paremmin, mut kyl siinä avioliittokin on koetuksilla. Mies kun tietenkin kuulee vain ne valitukset nalkutuksena eikä tajua, mitä valittamista naisella voi olla, kun on itse onnellisen tietämätön siitä, miten raskasta pienen lapsen hoitokin voi olla, siitä kun et voi irtautua kuten työstä, kun panet firman oven kiinni. Miehellä kun vielä on oikeus lähteä kavereiden kanssa rentoutumaan, mutta äiti sitä ei voi tehdä, kun isä tuskin pärjäisi lapsen kans kotona.

Mun mies paljon poissa kotoa ja minä kotiäitinä kolmen lapsen kanssa, neljäs on masussa kasvamassa. Musta on ihan ok, että mies tekee reissuhommia, mutta viikonloput olisi kiva viettää yhdessä ja onneksi näin yleensä onkin. Silloin kun meillä oli vain yksi lapsi, kävin hänen kanssa muskarissa ja äiti-lapsi kerhossa ja sain sieltä kavereita. Tänä päivänä ei todellakaan ole harvinaista, että puolisot ovat paljon erossa toisistaan, ainakin meidän kaveripiirissä se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja silloin kun oli vaan yksi lapsi, niin kävin paljon muualla asuvilla isovanhemmilla, joille jälkikasvu oli maailman tärkein asia. Tietysti olisi ihanaa, jos voitaisiin olla enemmän perheenä, mutta onhan niitä lomia, jolloin ollaan paljon yhdessä. Mieti rauhassa, ainakin minä voin sanoa, ettei reissumiehen vaimona oleminen ole mitenkään kauheeta, enkä koe olevani mikä katkera nalkuttaja.

kaikki menee hyvin kun vaan asennoituu siihen että puolison tukea ei välttämättä joka hetki ole tarjolla. Ja meillä ainakin ei mies paljon osallistu mihinkään kotitöihin kun on ma-pe poissa kotoa niin en kehtaa/halua nalkuttaa siivoamisesta vaan teen sen itse sitten viikolla.