Heipsis kaikille!
Lueskelin tuossa noita kirjotuksia ja huolestuin, kun niin monessa on kerrottu näistä "ei niin asiallisista ja ammattitaitoisista" neurologeista. Itsellänihän on se tilanne, että oma neurologini vaihtuu hoitovirheen vuoksi. Olen ollut positiivisella mielellä tämän uuden kanssa. Epilepsiani on jotenkin vaan huonontunut huonontumistaan ja nyt minulla onkin sitten huomenna aika tälle uudelle neurologille.. Oli pakko tulla tänne avautumaan, kun tuntuu, ettei läheiset oikein ymmärrä tätä mun pelkoa. Rakkaani kysyi yksi päivä, että mikä siinä oikein niin kovasti jännittää, mutta kun ei se sitte ymmärtäny mun selitystä...
Mulla on jotenki hirveen suuret odotukset ja seki jännittää.. Mutta mulla ois teille kysymys. Minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä on töissä olosta lääkkeiden vaihdoksen aikana. Kun siis oon ymmärtäny, että sillon tarjotaan saikkua.. Nyt mulla kuitenkin ois työpaikka, enkä haluais jäädä sieltä pois (osin kyllä täysin rahallinen kysymys, ois pakko saada rahaa..) Ajattelin, että kieltäydynkö sairaslomasta.. Mut minkälaisia kokemuksia teillä on? Siitä oletteki ihanasti kertoneet onko teillä ollut kohtauksia vaihtojen yhteydessä.. Mutta mites sitte henkisesti rankka työ tällasen keskellä?? On niin paljon taas mielellä =)
ansuliina
Lueskelin tuossa noita kirjotuksia ja huolestuin, kun niin monessa on kerrottu näistä "ei niin asiallisista ja ammattitaitoisista" neurologeista. Itsellänihän on se tilanne, että oma neurologini vaihtuu hoitovirheen vuoksi. Olen ollut positiivisella mielellä tämän uuden kanssa. Epilepsiani on jotenkin vaan huonontunut huonontumistaan ja nyt minulla onkin sitten huomenna aika tälle uudelle neurologille.. Oli pakko tulla tänne avautumaan, kun tuntuu, ettei läheiset oikein ymmärrä tätä mun pelkoa. Rakkaani kysyi yksi päivä, että mikä siinä oikein niin kovasti jännittää, mutta kun ei se sitte ymmärtäny mun selitystä...
Mulla on jotenki hirveen suuret odotukset ja seki jännittää.. Mutta mulla ois teille kysymys. Minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä on töissä olosta lääkkeiden vaihdoksen aikana. Kun siis oon ymmärtäny, että sillon tarjotaan saikkua.. Nyt mulla kuitenkin ois työpaikka, enkä haluais jäädä sieltä pois (osin kyllä täysin rahallinen kysymys, ois pakko saada rahaa..) Ajattelin, että kieltäydynkö sairaslomasta.. Mut minkälaisia kokemuksia teillä on? Siitä oletteki ihanasti kertoneet onko teillä ollut kohtauksia vaihtojen yhteydessä.. Mutta mites sitte henkisesti rankka työ tällasen keskellä?? On niin paljon taas mielellä =)
ansuliina
Vastaukset 4
Vanhimmat
että minulla on ainakin hyviä kokemuksia lääkäreistä reippaasti enemmän kuin huonoja. Täällä taitaa tulla esille vain niitä huonoja seikkoja.
Maanantaina satuin sattumaltä näkemään neurologini käydessäni aivan muun asian takia sairaalassa niin neurologini pysähtyi juttelemaan ja kyselemään viimeiset kuulumiset. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta.
Anteeksi mutta käyttekö julkisella puolella? Itse olen reumapotilas ja reumaklinikalla vaihtuu lääkäri koko ajan vaikka periaatteessa on omalääkäri nimetty. Valitin tästä ylilääkärille, joka vain totesi, että tämä on opetussairaala, ei täällä voi olla omalääkäreitä. Olkaa onnellisia, jos teillä on vain yksi lääkäri. Ei tarvitse koko ajan kuvailla millainen olo oli silloin, kuin se oli tätä nykyistä huonompi ja millainen oli kuin oli parempi.
mutta nyt on aina sama lääkäri. Käyn julkisella puolella.
Äitini aikoinaan taisteli minulle tuon että omalääkäri juttu toimii, se oli lasten neurologian puolella.
Ymmärrän sinua tuossa että joka kerta pitää kertoa asiat uudestaan ja uudestaan. Siksi en vaihtanut kotipaikkakuntaa opiskelujen ajaksikaan. En jaksa kertoa kaikkea uudelleen ja uudelleen kun kaikki ei vielä ole niin yksioikoistakaan.
Itse yritin viimeiseen asti olla töissä,mutta jouduin luovuttamaan,muutamaksi päiväksi vain. Täytyy ehdottomasti kuulostella itseään ja voimavarojaan/jaksamistaan ja jäädä ajoissa pois jos siltä tuntuu.
Pitkästä aikaa tunnen olevani elämäni kunnossa kun pienet kohtaukset ovat vähentyneet muutamaan viikossa,ennen sain niitä päivittäin,joskus jopa satoja.Tuntuu että ajatus juoksee paremmin eikä ole kokoajan jossain ihme houruissa...Olo on paljon energisempi ja saan tehtyä asioita joita en ole pitkään aikaan tehnyt.Nyt tuntuu että Keppraan vaihdos kannatti,vaikka ensin tuntui että ei tästä mitään tule.
Nyt vaan seuraillaan paniikkituntemuksia.Jos niitä tulee vielä kerrankin niin menen lääkäriin.
Kohtauksestonta päivää kaikille :)