Emme käy seuroissa. Käymme aina suviseuroissa. Annamme anteeksi toisillemme synnit. Luemme iltarukoukset joka ilta. Rukoilemme myös toisten puolesta. Olemme onnellinen pari, lapset lähteneet jo maailmaan.
Paikkakunna VL:t eivät kuitenkaan pidä meitä ilmeisesti uskovaisina, vaikka tietävät meidän uskonnollisuuden. Jo lapsesta saakka VL oli omanamme. Miltä Teistä tuntuu? Elämme hyvin kunniallista elämää, korkesti koulutettuina, hyvissä ammateissa. Olemme uskovaisia, vai?
Paikkakunna VL:t eivät kuitenkaan pidä meitä ilmeisesti uskovaisina, vaikka tietävät meidän uskonnollisuuden. Jo lapsesta saakka VL oli omanamme. Miltä Teistä tuntuu? Elämme hyvin kunniallista elämää, korkesti koulutettuina, hyvissä ammateissa. Olemme uskovaisia, vai?
Vastaukset 20
Vanhimmat
etsiä syytä, että miksi on seurakunta yhteys katkennut?
Jos uskovaiselle kävis näin, he ei haluais hyväksyä tällaista tilannetta.
Vaan tuntuu, että jos on uskovainen, kyllä sitä ainkin pitäis käydä seuroissa. Tai ainakin jos ei aina pääse sinne, pitäis tuntea kaipuuta. Eikö elävä tunne?
Miltä teistä itsestä tuntuu, että voitteko sanoa itseä uskovaisiksi vaikka seurakunta ei teitä pidä uskovaisina?
Ei kait seurakunnalla ole ilmeisesti oikeutta päättää taivaspaikastamme?. Eikohän sen päätä Jumala. Olemme todellakin hyvä uskonnollinen pari. Omatuntomme on puhdas. Saamme suviseuroissa syntimmen anteeksi. Ja toisillemme rakkaalle aviopuolisolle anname synnit anteeksi. Autamme toisia, myös rauhanyhdistyksen laajennuksissa ym.
feikiltä kuulosta, pois se sinusta, "uskonnollinen ihminen". Pitäisikö vähän hioa taitoja harrastuksen edetessä?
mutta ilmeisesti ette ole päässeet kilvoituksessanne riittävän lähelle VL-yhteisöä, että teille olisi taivaspaikka järjestetty.
Pelkkä suviseuroissa käyminen ei SRK:lle riitä, vaan se haluaa valvoa myös arkielämäänne. Tuolla joku vl kirjoittikin, että jos rikot SRK:n perinnäissääntöjä yhdessäkin kohdassa, olet rikkonut niitä kaikkia.
Joten tuskin olette taivaskelpoisia. Hyvää yötä!
Edellen kirjoitan, hyvässä uskossa. Ja kun Raamatuussa sanotaan, etä ("Missä kaksikin koontuu, siellä olen läsnä")
Kirjoitit että:
"Pelkkä suviseuroissa käyminen ei SRK:lle"
Lisäksi syyllistät että:
"Joten tuskin olette taivaskelpoisia."
Pyytäisin muita ihmisiä nimelliseesti "Tuomitsemaan nuo lauseet synnillisenä toista kohtaan"
Miksi sinä eväät meiltä taivaskelpoisuuden, koska haluamme sinne kuulua? Ja onko sinulla Jumalan valtakunnan avain. Teet syntiä tuomitsemalla. Pyydä anteeksi.
ei vaikuttanut vl:ltä. Taisi olla provo.
Jeesus on sen ansainnut. Saamme vain armosta uskolla omistaa syntien anteeksiantamuksen.
Seurakunta voi olla siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään. Onhan niitä yksinäisiäkin uskovaisia, jotka esim. sairauden vuoksi tai pitkien matkojen vuoksi eivät jaksa lähteä seuroihin. Tärkeää, että saamme aina kuulla evankeliumia (syntien anteeksiantamusta) kun tarvitsemme. Ettei uskon liekki hiipuisi. Pyhä Henki sydämessä ratkaisee. Ei säännöllinen tavan vuoksi seuroissa käynti.
Onhan meitä kolmekkin koolla, ja annamme syntimme anteksi. Eiko Raamatussakin sanonta että "Missä kaksi tai kolme" kokoontuu, siellä Jumalan sana, teot, syntienanteeksiantamus ym toteutuu. Raamattu näin sanoo. Usko päinvaistaiseen on siis vastoin Raamattua. On siis Raamatunvastaista. Haluamme Taivaaseen.
kautta uskovaa, elvässä uskossa olevaa kokoontuu. Se on jo seurat.
Kyllä näin olen asian ymmärtänyt.
joilla ei aina sydänkään ole mukana, tavan vuoksi käyvät seuroissa näytillä. Ja heitä pidetään uskovina.
On ihmisiä, jotka sydämestään ovat uskoneet anteeksiantamuksen kohdalleen jo ennen uskovan saarnasta, mutta eivät jaksa seuroissa käydä esim. työn, sairauden tai pitkän matkan vuoksi, mutta voivat silti virvoittua läheisen uskovan Pyhässä Hengessä saarnatun sanan kautta. Sekö ei olisi oikein.
Ei siinä tarvita tekoja, ei titteleitä, vaan sydämen uskolla vastaanottaa Pyhän Hengen kautta julistettu saarna.
Seurat ovat tärkeät kuitenkin uskon säilymisen takia ja eteenpäinviemisen kannalta.
Eihän kynttilää panna vakan alle, vaan valona loistamaan muillekin huoneessa olijoille, ja huoneen ulkopuolellekin.
Kyllä Paavalikin kehoitti ihmisiä seurakunnyhteyteen, mutta ei se mielstäni uskon ehto ole.
Kiitos sinulle. Uskon, että usko Jumalaan ja syntien antamukseen Jeeuksen nimessä ja veressä usein sanottuna meidän perheessä tuo ihanan taivaspaikan.
seuroissa?
Kaikilla ei ole siihen voimia. Toiset voivat olla erakkoluonteitakin, eivät yksinkertaisesti viihdy ihmisvilinässä. Jos rinnalla on uskovainen ihminen, miksi "pitäisi" käydä seuroissa tavan vuoksi. Eihän se ole uskomisen ehto, vaan että synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Tuo kysymyksesi "miksi" särähti vähän korvaani. Se on käsittääkseni heidän asiansa. Olet heille kuitenkin vieras ihminen.
elävällä Jumalan lapsella luulisi olevan sanan nälkä. Jos kuolematon sielu ei saa ravintoa, miten se jaksaa elää? Jeesus sanoo: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee".
Sanotaan myös, että joka syntyy uudesti, hänellä syntyy rakkaus sitä kohtaan joka synnytti ja niitä kohtaan, jotka hänestä ovat syntyneet.
Ei seuroissa käyminen ole laki eikä autuuden ehto. Kuitenkin kun rakkaus on uskon ensimmäinen tunnusmerkki niin ellei ole estettä olla seurakuntayhteydessä tuntuu oudolta ettei ole kaipuuta toisten Jumalan lasten luo.
Jos pääsisitte seuroihin kotipaikkakunnalla ettekä mene, onko kenties kyse siitä, ettette halua tunnustaa julkisesti tälle maailmalle että kuulutte tähän halveksittuun Jumalan lasten joukkoon? Estääkö väärä kunnia seuroihin menon???
Sitä paitsi elämässä on suunnaton rikkaus kun saa talostella rakkaiden matkaystävien kanssa ja istua seurapenkkiin kuuntelemaan kallista Jumalan sanaa oman sielunsa ravinnoksi.
Seuroissa käyminen ei todellakaan ole mikään laki eikä autuuden ehto.
Vaatimus seuroissa käymiseksi on vain kurinpitotoimi, jolla varmistetaan, että kanssaveli/-sisar noudattaa edelleen samoja perinnesääntöjä. Seuroissakäynti on ikäänkuin ilmoittautuminen; rivissä ollaan kiltisti pysytty.
poissaoloja lasketaan tarkasti. Ei taivaaseen varkain livahdeta! Kyllä näyttöä pitää pitkäjänteisestä ja ahkerasta uskomisesta olla..
Kaikki eivät ole seurallisia, ovat erakkoluonteita, eivät yksinkertaisesti viihdy siellä, missä on paljon ihmisiä. Se voi tuntua joistakin äärettömän rasittavalta.
Jos ihmisen sydämen halu on pysyä Jumalan lapsena, uskoaan tunnustaa, kuunnella Jumalan sanaa, mikä onneksi on mahdollista radion ja internetin kautta nykypäivänä ja sydämen halu lukeakin Jumalan sanaa. Tavata niitä läheisiä, rakkaita matkaystäviä, saa matkapukuaankin puhdistaa. Halu on myös kertoa uskosta uskottomille läheisille, että hekin löytäisivät uskon sydämelleen. Onko siinä jotakin väärin?
Kaikki eivät yksinkertaisesti ole samanlaisia, eikä sellaista pidä vaatiakaan. Vaatimus ei saa olla, että seuroissa pitää näkyä "säännöllisesti näytillä" ihmisten vuoksi, "tavan vuoksi", silloin uskokin voi alkaa ahdistamaan ja ihmisten "vaatimusten" tähden hiipumaan. Eihän sellaista voi uskon edellytyksenä vaatia ja tuomita ihmisiä sen perusteella. Jumalalle meidän tulee kelvata.
Tiedän vanhoja, jo poisnukkuneita uskovaisia, mummoja ja pappoja, jotka kävivät seuroissa äärimmäisen harvoin. Silti heitä pidettiin uskossa olevina. Ei ollut autoja, niinkuin nykyisin, ei mitään menopeliä, eikä aina sitä terveyttäkään lähtemään, kerran pari vuodessa kesäseuroissa ja silti heillä oli usko sydämellä, eikä tuomittu. Ennen pidettiin seuroja paljon kouluilla, kodeissa, ja vaikka puitteet oli vaatimattomammat, silti seuraväki saapui paikalle.
Ei myöskään ollut sellaisia arpajais- ja myyjäistouhuja, kuin nykyään. Kieltämättä nminusta ne tuntuvat markkinatouhulta, ihmisten aikaa, voimavaroja ja huomiota kuluu liiaksi siihen touhuun. Tuntuu joskus, että se tärkein, Jumalan sana jäisi sivuseikaksi.
En ole aloittaja, mutta kerroin omasta käsityksestäni ja ajatuksistani.
nikodeemuksesta, joka tuli yöllä Jeesuksen luo sillä hän olisi tahtonut olla salaa Jeesuksen opetuslapsi mutta ei juutalaisten tähden sitä tunnustanut. Ei Nikodeemuksesta ole todistusta raamatussa, että hän olisi ollut uskovainen.
Sydämen usko ja suun tunnustus liittyvät kiinteästi yhteen.
Kyllä alkuseurakunnan kristyistäkin annetaan todistus, että he olivat alati seurakuntayhteydessä.
Jumalalle kiitos, että olette uskossa ja uudestisyntyneitä, Heitä Herra rakastaa. Olette perineet Taivasten valtakunnaan.
Ei Jeesus Rauhanyhdistystä rakasta, vaan ihmisiä, vainenkin uskovia. Ei Jumala asu ihmisten tekemissä temppeleissä, vaan Pyhän Henkensä kautta ihmisten sydämissä. Ei kulisseissa, ei kerskatavoissa, ja Raamattu jopa varoittaa, varokaa seurakuntaa, jolle on tärkeät tavat ja isien tekemät säännöt, ne vievät kadotukseen, oikein olet valinnut, Taivastien Jeesuksessa.
Vapauteen Jeesus meidät vapautti, ei ihmisten ikeeseen, eikä sääntöihin, ei seurakuntiin, vaan vapauteen Hänen tekemänsä työn nimessä.
En vois kuvitella tilannetta, että lätisin linja- autolla pitkälle, jopa tuhansia kilometrejä, jos joukko olisi vain yhden asian joukko, Esim. Lesdatiolisia, ei siellä juuri Jeesuksen vapaus juuri näy, säännöt ja mielistely. Et ole orja, olet vapautettu ja nimeltä kutsuttu.
Yksikään seurakunta ei meitä, pelasta, päinvastoin, vain oma henkilökohtainen usko ja uudestisyntyminen, sekä luottamus siihen, vain se vanhurskauttaa. On luonnollista, että seurakuntayhteys on merkityksellinen, sinullahan on se, kotiseurakunta ja Suvisurat.
Ole luja uskossasi, Siunausta.
Suuret kiitokset sinulle "Kempeläinen" Olet hyvin auttavainen , ymmärtäväinen ja lämminhenkinen empaattinen ihminen. Sinunlaisia tarvitaan.
Ihana kommennisi:
"Yksikään seurakunta ei meitä, pelasta, päinvastoin, vain oma henkilökohtainen usko ja uudestisyntyminen, sekä luottamus siihen, vain se vanhurskauttaa."
T. Annamme syntimme anteeksi, Uskovaisina.