Ärsyttääkö sinua pojattelu ja tytöttely seniori-iässä eli vanhana? Eduskunnassakin kuulemma iäkkäitäkin kansanedustajanaisia nipistellään ja tytötellään kollegojen (miesten) toimesta. Työelämässä pojat ovat aina poikia ja naiset eukkoja, vanhoja ämmiä, huuhkajia, vääpeleitä, riivinrautoja jne. Miehistä harvemmin käytetään tällaisia nimityksiä. Mistähän syystä?
Mielenkiintoista, miten vieläkin suomalainen naiskuva yleisesti on jotenkin negatiivinen, mikä näkyy nimittelyssäkinja suhtautumisessa erityisesti vanheneviin naisiin. Vanhenevia miehiä pidetään jotenkin reppanoina, ukkeina, ihmetellään, miten se toimeen tulee eli sääliä riittää. Vanhalle naiselle ainoa oikea paikka näyttää olevan hauta. Kevyet mullat vaan, tytöt!
Suomalainen nainen ei kykene toimimaan yhteistyössä muiden naisten kanssa kuin äärimmäisen harvoin. Tämä totuus näkyy selvimmin ammattiyhdistystoiminnassa. Ehkä totuus, miksi naisten panosta ja naista ei arvosteta yhtälailla kuin miesten, löytyy lopultakin naisten omasta suusta ja arvostuksista. Onko näin? Miksi inhoamme toisiamme?
Mielenkiintoista, miten vieläkin suomalainen naiskuva yleisesti on jotenkin negatiivinen, mikä näkyy nimittelyssäkinja suhtautumisessa erityisesti vanheneviin naisiin. Vanhenevia miehiä pidetään jotenkin reppanoina, ukkeina, ihmetellään, miten se toimeen tulee eli sääliä riittää. Vanhalle naiselle ainoa oikea paikka näyttää olevan hauta. Kevyet mullat vaan, tytöt!
Suomalainen nainen ei kykene toimimaan yhteistyössä muiden naisten kanssa kuin äärimmäisen harvoin. Tämä totuus näkyy selvimmin ammattiyhdistystoiminnassa. Ehkä totuus, miksi naisten panosta ja naista ei arvosteta yhtälailla kuin miesten, löytyy lopultakin naisten omasta suusta ja arvostuksista. Onko näin? Miksi inhoamme toisiamme?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei tosiaan ole pahitteeksi naiselle, varsinkaan näin vanhetessa. Olen aina vaatinut oman reviirini, jotenkin miehet vaistoavat sen eivätkä juuri tule nipistelemään. Totta on, että monet kanssasisareni haluavat olla miehille mieliksi, mistä johtunee? Juuri tällä hetkellä ihmiselämän osa-alueista seksi on saanut liian suuren huomion, eilen luin lehdestä, että porkkanat eivät ole seksikkäitä! Itse olen erittäin kiinnostunut ihmisistä ja haluan tutustua ihmisen sisimpään. Meillä vanhenevilla naisilla on paljon annettavaa kanssaihmisille, toivottavasti Suomessa ei olla menossa siihen suuntaan, että me pidämme kaikkea pystyssä, kun miehet ja nuoret ryyppäävät itsensä hengiltä. Älkäämme antako muiden polkea meitä ja aloittakaamme lähipiiristä.
Aivan juuri noin! "Veit sanat suustani"! Arvosta itseäsi,niin muutkin tekevät!
Pienissäkin asioissa yritän olla avuksi! Tarkkaan harkitsen millä sanoilla sanon eriävän mielipiteeni,sillä niitäkin tulee.
Me naiset pidämme Suomea pystyssä,kun sota-aikana konsanaan!
paljon enemmän kuin mieheltä. Monikaan ei pidä yksinhuoltajanaista, joka hoitaa työn ja kodin, sankarittarena. Sen sijaan yksinelävä mies, joka itse laittaa ruokansa on sankari. Olen itse nähnyt kuinka naiset vievät ruokaa ja lämmintä pullaa tälle täysin terveelle miehelle.
Muistan riiuuvuosilta, joista ei kovin kauan ole erään varsin laiskan poikamiehen, joka ei ole opetellut siivoamaan, vaihtamaan lakanoita, tekemään ruokaa tai ylipäätään kotitöitä lainkaan kaupassakäyntiä lukuunottamatta. Ikää yli 50 v.
Kauppaostokset olivat pääosin makkaraa eri muodossa (että voi syödä sellaisenaan) ja se toinen kauppa oli - no, se, millä valtion taloutta ainakin joka toinen suomalaisista innokkaasti pitää pystyssä.
Kuka sitten siivosi ja huolehti poikamiehen sikolätistä? Sisarpa tietysti, joka uskollisesti joka viikko hoiteli veljeään, hyvätuloista ammattimiestä. Sisar oli lapseton ja naimisissa, muistaakseni kaupan täti ammatiltaan. Veli täysjärkisen kirjoissa, mutta otti palvelukset vastaan kuin itsestäänselvyytenä muistamatta niitä mitenkään. Jätin miehen, ajattelin kauhulla, että en sulle ainakaan minä jatkossa rupea siivoilemaan. Mies piti kaikkia kotitöitä naisten töinä, kun ei kotonakaan koskaan tarvinnut tehdä ja meidän äiti se....
Sisaren tapasin kerran, paremamalla puolella keski-ikää hänkin. Puhui veljestään Tapsa-ressuna: "Eihän se osaa ja eihän se pysty ja pitäähän minun, kun sillä ei ole vaimoakaan..." Ei ole eikä varmaan tulekaan.
Ei minua tytöttely tai pojittelu sinänään haittaa mutta muuten olen samoja asioita pohdiskellut.Naisten on todella vaikea näyttää hyvää itsetuntoa ja vahvuutta ilman että se on jotenkin miehiltä pois.Ja me pönkitämme ja tuemme "heikkoja" miehiämme ja heidän miehistä itsetuntoaan kuten äitimme ennen.Onko se luontaista itsesuojelua?Onko heikko ärsytetty mies vaarallinen?
tämä pönkitämme "heidän miehistä itsetuntoaan kuten äitimme ennen" -asenne? Saiko sota sen aikaan, että äideillemme pojat ovat niin tärkeitä? Oman äitini kohdalla luulen ainakin niin tapahtuneen. Paljonkos meissä itsessämme sitten sitä Oidipus-rakkautta?
Sitä olen myös ihmetellyt, miten meillä kuitenkin suhteellisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa julkisessa mielipiteessä vanha nainen todellakin joutaa vain hautaan, mutta Välimeren maissa ja islamilaisessa kulttuurissa äiti ja isoäiti ovat suuressa arvossa. Olemmeko nuorena kulttuurina imaisseet niin tehokkaasti jenkkityylin, jossa vain nuori, kaunis nainen on jotain - ja silloinkin enemmän objekti.
Lähipiirissään jokainen yksilö tietenkin luo käsityksen persoonastaan, ei tarvitse olla eukko, ämmä, huuhkaja, vääpeli tai riivinrauta. Vaan voi olla myös se mummi, jolta saa aina tarvittaessa apua ja jonka luona lapsenlapset haluavat olla, mutta joka huolehtii myös omasta elämästään, ystävistään ja hyvinvoinnistaan ollakseen tasapainoinen ja tyytyväinen.
En tarkoittanut äitien itsetuntoa pönkittävää asennetta poikiaan kohtaan.Hyvä jos pojille kasvaa hyvä itsetunto vaan miehiään kohtaan.Jotenkin naisen on oltava vahvempi että asiat sujuu mutta sitä vahvuutta ei saa näyttää.
hyvä itsetunto, jos äidinrakkaus on liian suurta, liian suojelevaa, kahlitsevaa. Äidinkin täytyy lähettää poikansa maailmalle, samoin kai vaimon miehensä - tai lähteä itse.:)
Allekirjoitan kyllä täysin tuon naisen piilovahvuuden. Asiat sujuivat työssäkin erinomasiesti, kun ensin laittoi omat tavoitteensa esiMiehen päähän, niin että hän sai ne ominaan tuoda julki - välillä tuo nyppi ...enemmänkin. No se on ollutta ja mennyttä työelämää ja esiMiehenkin kanssa ollaan nykyisin hyviä kavereita. Mutta hyvältä silloin tuntui, kun palaute onnistuneesta työstä tuli ulkopuolelta.
Enpä noitten poikieni itsetunnosta tiedä ainakin tuntosarvet heille on kehittyneet liiankin hyvin.Olen ollut hyvä alainen juuri sen vuoksi että olen antanut miehen olla pomo.Olen tehnyt sen tieten tahtoen säästääkseni itseäni.Mutta nyt vanhemmiten ei enää jaksa pönkittää miehiä ja olenkin tullut hankalaksi akaksi omalleni,joka ihmettelee minne se kiltti tyttö katosi.
...kuten minullakin, esiMieheni kutsui minua käärmeeksi, jota ei saada millään pulloon, millä kauniilla esimerkillä hän tarkoitti hankalaa akkaa, jota ei saada kuriin hänelle sopivalla tavalla. Käärme on notkea olento ja ikivanha viisauden symboli, joten otin asiaan positiivisen kannan ja nauroin hävyttömästi kulman takana. Käärmeellä ei ole hampaita, mutta huomattavasti tehokkaampi myrkkyhammas.
Kun nuorna hymyilin vienosti ja ajattelin,että ei ole sopivaa palavereissa ilmaista eriäviä mielipiteitä, olin mukava työtoveri. Kun nyt ilmaisen mielipiteeni, vaikka hymyillenkin, olen hankala akka myös työtovereiden eli naisten mielestä. Kulman takana taputetaan selkään: "Olipa se hyvä, että joku uskaltaa esittää toisenlaisia näkökulmia...", mutta tilanteissa ei tueta, istutaan vaan naisporukassa kuin tönkkösuolatut silakat suut supussa.
Metkaa on, että mielipiteitä pyydetään: "Kertokaa nyt rehellisesti mitä tästä tykkäätte, jotta saadaan palautetta...". Lause tarkoittaa: "Missään
tapauksessa tässä kohtaa ei ole tarkoitus sanoa mitään. Jos inahdat, ovi on seinustalla ja siitä käytyäsi on turhaa palata tänne...".
Politiikka on edelleen miesten maailma, erityisesti asemiaan vartioivien viisi- ja kuusikymppisten. Heille tytöt ovat tyttöjä nimenoman halventavassa merkityksessä (naisen aivot painavat vähemmän kuin miesten ja siksi nainen ilman muuta on älyltään ja lahjoiltaan miestä heikompi). Ajat muutuvat poijjaat. Tulevissa suurissa ikäluokissa eli eläkeläisissä on naisia yli puolet enemmän kuin miehiä ja nämä ikäluokat muodostavat edelleen enemmistön suomalaisista äänestäjistä kohtuullisen pitkään tästä eteenpäinkin. Eri asia on edelleen, oppiiko nainen arvostamaan itseään ja muita naisia vai haluammeko pysytellä "vain naisina".
Otetaanpa tästä esimerkkinä kotiäidit, joille ei vieläkään ole eläkejärjestelmää. Me emme siis arvosta naisten työtä, edes sitä kuulua lasten kasvattamista, sillä sitähän kotiäiti tekee mitä suurimmassa määrin.