Petra Östergren kirjoittaa Expresssenissä 08.11.2006:
Expressen 08.11.2006/Här är din nya sexpolitik, Fredrik
http://www.expressen.se/index.jsp?a=745157
Tässä on sinulle uusi seksipolitiikka, Fredrik
Sosiaalidemokraattinen hallitus harjoitti monessa suhteessa äärimmäistä seksuaalipolitikkaa, joka perustui ennakkoluuloihin miehistä, naisista ja kaikesta siitä mitä pidetään normaalina. Uudella hallituksella on raskas perintö selviteltävänään. Ruotsi tarvitsee uutta seksuaalipolitiikkaa, joka perustuu tietoon ja seksuaalisen erilaisuuden kunniotukseen.
Seksi ei totisesti ole helppo asia käsitellä. Ja kun sotketaan seksi ja politiikka asia vain pahenee. Sosiaalidemokraattinen hallitus sai apua seksipolitiikkaansa kaikkein kovapintaisimmilta radikaalifeministeiltä mitä nyt voi löytyä. Laila Freivald ylisti Andrea Dworkinia(amerikkalainen pornonvastustaja radikaalifeministi), joka lennätettiin ROKSin pornonvastustuskonferenssiin 1990-luvun alussa ja häntä siteeraattiin sitten ahkerasti seuraavissa prostituutioselvityksissä. Kun " Shocking Truth"-aallot kävivät korkeina 2000-luvun alussa, näki silloinen kulttuuriministeri Marita Ulvskog tilaisuutensa tulleen. Lyhentämällä Valtion Elokuvatarkastamon sensuroijien työskentelyaikaa halusi hän saada tarkastajat sensuroimaan pornoa omien toiveidensa mukaisesti.
Seksinostolaki meni läpi huterista perusteista huolimatta ja useiden tahojen vastustuksesta huolimatta. Seksityöntekijät, joilla asiasta on eniten tietoa ja joita asia eniten koskettaa, eivät saaneet sanoa mielipidettään asiasta.
Ja pilkkuna i:n päälle: Margareta Winberg nimitti huonomaineisen Gunilla Ekbergin hallituksen prostituutiokysymysten erityisneuvonantajaksi. Mitkä Ekbergin meriitit - lukuunottamatta CATW-jäsenyyttä(kansainvälinen radikaalifeministijärjestö, joka tekee yhteistyötä Bushin hallituksen kanssa prostituutiokysymyksissä) - tähän hommaan olivat, ei tiedä kukaan.
Ruotsalainen ankara prostituutiopolitiikka perustuu toden totta tutkimukseen. Ruotsalainen tutkimus on 25 vuotta vanhaa vasemmistotahojen pornon- ja prostituutionvastustajien tutkimusta, jonka tarkoituksena on kitkeä prostituutio ja johon liittyy miehen ja naisen yhteiselämän reformi. Kansainvälinen tutkimus on radikaalifeminististä.
Tuloksena on seksuaalipolitiikka, joka perustuu ennakkoluuloihin sellaista seksiä kohtaan, jota pidetään "iljettävänä" ja "epänormaalina".
Tuloksena on seksuaalipolitiikka, joka stigmatisoi "huoran" ja joka on luonut uuden "perverssien" miesten kategorian.
Tuloksena on seksuaalipolitiikka, joka viekottelee feministisellä uuskielellä, uuskielellä jossa hyväksikäytetään naisten väkivallanpelkoa.
Aikuisten ihmisten välisistä vapaaehtoisista toimista on tullut miehen väkivaltaa naista kohtaan. Naiset, jotka myyvät seksiä ovat patriarkaatin tai huonon lapsuuden uhreja. Harmittomasta s/m-seksistä on tullut "väkivaltapornoa" ja "julkisen tilan seksualisoitumista" pidetäään sellaisena kauhistuksena, joka oikeuttaa sananvapauteen kajoamisen. Siitäkin huolimatta, että kukaan ei edes tiedä mitä "seksualisoituminen " on ja missa menee julkisen tilan rajat.
Me luulemme, että Ruotsi saa kansainvälisiä aplodeja. Tosiasiassa meille nauretaan. Tai meitä varoitetaan. Tässä tilantessa uusi seksuaalipolitiikka, johon kuuluisi liberaali sananvapaus ja itsemääräämisoieus tekisi ihmeitä Ruotsille.
Uuten seksuaalipolitiikkaan pitäisi sisältyä se, että aikuissensuurista tehtäisiin loppu. Kuten seksinostolaista. Että kaikki seksuaalipolittinen laisäädäntö - myös maksullista seksiä säätelevä - tutkitaan uudelleen tarkasti, jotta saadaan selvitettyä mihin toimenpiteisiin pitää ryhtyä. Että naisia, jotka myyvät seksiä kohdellaan täysivaltaisina kansalaisina. Että tutkitaan onko ruotsin ihmiskauppa seksuaaliseen tarkoitukseen -politiikalla rasistisia ja muukalaisvihamielisiä perusteita ja implikaatioita. Että ne seksologiset tutkimuslaitokset, jotka on lakkautettu käynnistetään uudelleen ja niiden lisäksi perustetaan vielä uusia.
Se mitä peräänkuulutan on uudenlaista poliittista keskustelua seksistä. Keskustelua, jota tunteiden sijasta ohjaisi tieto ja seksuaalisen erilaisuuden kunnioitus. Keskustelua, joka perustuu eettisiin periaatteisiin eikä seksiin liittyviin ennakkoluuloihin ja kultturellisiin ajattelumalleihin. Keskustelua, joka on älyllisesti rehellistä ja joka uskaltaa solidariseerata myös "perverssien" seksinostajamiesten ja "langenneiden" seksiä myyvien naisten kanssa.
Peräänkuulutan polittista keskustelua, joka perustuu enemmän käytännöllisyyteen kuin symbolismiin. Keskustelua, joka voi johtaa tasaarvo- ja seksuaalipolitiikkaan, josta Ruotsi todella voisi olla ylpeä. Ei niin että Ruotsi saisi sulan hattuun kansainvälisesti, vaan niin että me oikesti välitämme sananvapaudesta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta. Täällä meidän omassa maassamme.
PETRA ÖSTERGREN
Petra Östergren on kirjailija keskustelunherättäjä. Häneltä ilmestyi tänään kirja "Porr, horor och feminister". Se toimitettiin Fredrik Reinfeldtille henkilökohtaisesti.
Expressen 08.11.2006/Här är din nya sexpolitik, Fredrik
http://www.expressen.se/index.jsp?a=745157
Tässä on sinulle uusi seksipolitiikka, Fredrik
Sosiaalidemokraattinen hallitus harjoitti monessa suhteessa äärimmäistä seksuaalipolitikkaa, joka perustui ennakkoluuloihin miehistä, naisista ja kaikesta siitä mitä pidetään normaalina. Uudella hallituksella on raskas perintö selviteltävänään. Ruotsi tarvitsee uutta seksuaalipolitiikkaa, joka perustuu tietoon ja seksuaalisen erilaisuuden kunniotukseen.
Seksi ei totisesti ole helppo asia käsitellä. Ja kun sotketaan seksi ja politiikka asia vain pahenee. Sosiaalidemokraattinen hallitus sai apua seksipolitiikkaansa kaikkein kovapintaisimmilta radikaalifeministeiltä mitä nyt voi löytyä. Laila Freivald ylisti Andrea Dworkinia(amerikkalainen pornonvastustaja radikaalifeministi), joka lennätettiin ROKSin pornonvastustuskonferenssiin 1990-luvun alussa ja häntä siteeraattiin sitten ahkerasti seuraavissa prostituutioselvityksissä. Kun " Shocking Truth"-aallot kävivät korkeina 2000-luvun alussa, näki silloinen kulttuuriministeri Marita Ulvskog tilaisuutensa tulleen. Lyhentämällä Valtion Elokuvatarkastamon sensuroijien työskentelyaikaa halusi hän saada tarkastajat sensuroimaan pornoa omien toiveidensa mukaisesti.
Seksinostolaki meni läpi huterista perusteista huolimatta ja useiden tahojen vastustuksesta huolimatta. Seksityöntekijät, joilla asiasta on eniten tietoa ja joita asia eniten koskettaa, eivät saaneet sanoa mielipidettään asiasta.
Ja pilkkuna i:n päälle: Margareta Winberg nimitti huonomaineisen Gunilla Ekbergin hallituksen prostituutiokysymysten erityisneuvonantajaksi. Mitkä Ekbergin meriitit - lukuunottamatta CATW-jäsenyyttä(kansainvälinen radikaalifeministijärjestö, joka tekee yhteistyötä Bushin hallituksen kanssa prostituutiokysymyksissä) - tähän hommaan olivat, ei tiedä kukaan.
Ruotsalainen ankara prostituutiopolitiikka perustuu toden totta tutkimukseen. Ruotsalainen tutkimus on 25 vuotta vanhaa vasemmistotahojen pornon- ja prostituutionvastustajien tutkimusta, jonka tarkoituksena on kitkeä prostituutio ja johon liittyy miehen ja naisen yhteiselämän reformi. Kansainvälinen tutkimus on radikaalifeminististä.
Tuloksena on seksuaalipolitiikka, joka perustuu ennakkoluuloihin sellaista seksiä kohtaan, jota pidetään "iljettävänä" ja "epänormaalina".
Tuloksena on seksuaalipolitiikka, joka stigmatisoi "huoran" ja joka on luonut uuden "perverssien" miesten kategorian.
Tuloksena on seksuaalipolitiikka, joka viekottelee feministisellä uuskielellä, uuskielellä jossa hyväksikäytetään naisten väkivallanpelkoa.
Aikuisten ihmisten välisistä vapaaehtoisista toimista on tullut miehen väkivaltaa naista kohtaan. Naiset, jotka myyvät seksiä ovat patriarkaatin tai huonon lapsuuden uhreja. Harmittomasta s/m-seksistä on tullut "väkivaltapornoa" ja "julkisen tilan seksualisoitumista" pidetäään sellaisena kauhistuksena, joka oikeuttaa sananvapauteen kajoamisen. Siitäkin huolimatta, että kukaan ei edes tiedä mitä "seksualisoituminen " on ja missa menee julkisen tilan rajat.
Me luulemme, että Ruotsi saa kansainvälisiä aplodeja. Tosiasiassa meille nauretaan. Tai meitä varoitetaan. Tässä tilantessa uusi seksuaalipolitiikka, johon kuuluisi liberaali sananvapaus ja itsemääräämisoieus tekisi ihmeitä Ruotsille.
Uuten seksuaalipolitiikkaan pitäisi sisältyä se, että aikuissensuurista tehtäisiin loppu. Kuten seksinostolaista. Että kaikki seksuaalipolittinen laisäädäntö - myös maksullista seksiä säätelevä - tutkitaan uudelleen tarkasti, jotta saadaan selvitettyä mihin toimenpiteisiin pitää ryhtyä. Että naisia, jotka myyvät seksiä kohdellaan täysivaltaisina kansalaisina. Että tutkitaan onko ruotsin ihmiskauppa seksuaaliseen tarkoitukseen -politiikalla rasistisia ja muukalaisvihamielisiä perusteita ja implikaatioita. Että ne seksologiset tutkimuslaitokset, jotka on lakkautettu käynnistetään uudelleen ja niiden lisäksi perustetaan vielä uusia.
Se mitä peräänkuulutan on uudenlaista poliittista keskustelua seksistä. Keskustelua, jota tunteiden sijasta ohjaisi tieto ja seksuaalisen erilaisuuden kunnioitus. Keskustelua, joka perustuu eettisiin periaatteisiin eikä seksiin liittyviin ennakkoluuloihin ja kultturellisiin ajattelumalleihin. Keskustelua, joka on älyllisesti rehellistä ja joka uskaltaa solidariseerata myös "perverssien" seksinostajamiesten ja "langenneiden" seksiä myyvien naisten kanssa.
Peräänkuulutan polittista keskustelua, joka perustuu enemmän käytännöllisyyteen kuin symbolismiin. Keskustelua, joka voi johtaa tasaarvo- ja seksuaalipolitiikkaan, josta Ruotsi todella voisi olla ylpeä. Ei niin että Ruotsi saisi sulan hattuun kansainvälisesti, vaan niin että me oikesti välitämme sananvapaudesta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta. Täällä meidän omassa maassamme.
PETRA ÖSTERGREN
Petra Östergren on kirjailija keskustelunherättäjä. Häneltä ilmestyi tänään kirja "Porr, horor och feminister". Se toimitettiin Fredrik Reinfeldtille henkilökohtaisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mut en oikein jaksais kelailla swedupetterien asioita. Ne ei oo niin lakiuskovaisia kun suomalaiset, vaan ne tekee mitä tykkää luki laissa mitä tahansa. Ja onhan siellä yli 10% porukasta ulkomaalaisia, joita ei lait kiinnosta sitäkään vähää kun perushååkkania.
Ruotsissa on alkamassa keskustelu Miksei meilläkin siirrytä Suomen malliin. Tunnustetaan itsenäinen seksityöntekijä ja hänen oikeutensa. PS: Suomessa mediat vaikenevat Ruotsin keskusteluista. Miksi?
ilmoituksia, joissa tarjotaan seksipalveluja. Nyt kontaktin saaminen on erittäin vaikeaa, pitää soitella joihinkin epämääräisiin Sihteeriopiston maksullsiin numeroihin, se on ihan p-stä.
Toisaalta voi olettaa, että seksiostokielto on pohjimmiltaan provokaatio. Sen tarkoituksena ei ole puuttua prostituutioon, vaan pakottaa yhteiskunta keskustelemaan seksuaalisuudesta ja poikkeavan seksuaalisuuden hyväksymisestä.
Radikaalifeministit, eli radikaalit lesbot, eli e lesbofeministit ovat siinä kummallisessa asemassa, että he haluavat parantaa lesbojen asemaa yhteiskunnassa, mutta valitsivat oman lesbojen vapautusrintaman sijasta liittymisen feministiseen liikkeeseen, ja yrittävät nyt ikään kuin kaapista ajaa lesbojen asiaa feminismin nimissä. Ainoaksi keinoksi ajaa lesbojen asiaa jääkin provokaatio.
Tämä tulee ilmi seuraavasta luettelosta, joiden syytökset voivat yhtä hyvin koskea sekä homoseksuaaleja että seksin ostajia
- he ovat pedofiilejä
- he levittävät aidsia
- he lisäävät huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöä
- heidän elämäntapansa on syntiä
- he ovat uhka perhe- ja avioliitto instituutiolle ja arvoille
- heidän vanhempansa eivät hyväksy heidän seksiään
Säätämällä provosoiva seksi ostokielto, pakotetaan yhteiskunta keskustelemaan näistä aiheista ja ennakkoluuloista, jaa mm. siitä gay-libertion-frontin perusvaatimuksesta, että valtio ei saisi puuttua siihen, mitä kaksi aikuista ihmistä makuuhuoneessa tekevät.
Vaikka seksin ostokielto ei Suomessa mennytkään läpi, niin pelkkä uhka laista herätti jo Suomessakin uuden liberaalin aalllon, joka nyt selkeästi vaatii suomalaisen seksuaalipolitiikan uudistamista ja keskustelua kansalaisten asennoitumisesta seksiin. Esimerkiksi nimimerkki "kuudesaisti" on intoutunut kääntämään pitkiä pätkiä ruotsalaisen lesbon kirjoituksia. Provokaatiopolitiikka on osoittanut onnistuneisuutensa.
Ruotsissa käydään tällä hetkellä ehkä vilkkainta keskustelua prostituutiosta ja seksinostolaista sen jälkeen kun laki tuli voimaan. Yksimielisyys laista ei ole niin suuri kuin viranomaiset antaa ymmärtää. Moderaatit ovat jo tunnustaneet että laki nykyisenlaisena ei toimi ja jonkinlainen uudelleenarviointi on tarpeen. Ruotsiin on kasvamassa uusi politikkosukupolvi, joka suhtatuu lakiin kriitisesti. Viime keväänä yksi moderaattien nuorisojärjestö vaati lain kumoamista. Minä itse uskon että laki ennemmin tai myöhemmin kumoutuu tai muutetaan siten, että vapaaaehtoinen seksityö laillistetaan. Ruotsalaisten lähetystyö seksioston kriminalisoimisen viemiseksi muuhun Eurooppaan saattaa osua omaan nilkkaan. Jos EU:ssa asiasta päädytään lainsäätämiseen, tuskin päädytään ruotsalaiseen malliin - Biaudeen ja Päivi Hirvelän(valtion syyttäjä Hirvelä nimetettiin euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ihmettelen vaan millä perusteella)myyräntyöstä huolimatta - vaan enemmänkin liberaalimpaan puitelakiin, jolloin Ruotsin kansallista lakia, jouduttaisiin muuttamaan puitelain mukaiseksi.
Tällä hetkellä ilmapiiri Ruotsissa on vielä sellainen, vaikka moni politikko haluaisi muuttaa lakia, lain vastustamisesta ei poliittisia irtopisteitä heru, pikemminkin se voisi johtaa poliittiseen itsemurhaan. Mutta pala palalta pikkuhiljaa virallinen totuus murenee.
Petra Östergren ja Ursala Berge (poliittinen asiantuntija kun seksinostolaki otettiin käyttöön) keskustelivat seksinostolaista perjantaina 10.11.2006 SVT24 Studio 24 ohjelmassa. Lähetyksen voi katsoa http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=12188&lid=puff_366266&lpos=extra_1 linkistä kohdasta studio 24 senaste sending/studio 24 fredag. Keskustelu alkaa n.21 minuuttia lähetyksen alusta.
Lisäksi Östrgrenin kirjasta Porr, horor och feminister julkaistiin Dagens Nyheterissä
Under prostitutionsmotståndet - kön, makt och svenskhet
http://www.dn.se/content/1/c6/58/73/44/ostergren199_211.pdf
ote, jossa mm. todetaan että, vaikka prostituutio on monitahoinen ja monisyinen ilmiö, prostituution vastustajat ottavat esille vain kaikkein huonoimmat esimerkit ja tragediat ja yleistävät ne koko totuudeksi prostituutiosta. Tälläinen kauhutarinoiden maalaus ja keinotekoiset "uhri"- ja "hyväksikäyttö"käsitteet on toki näppärä menettelytapa prostituutionvastaisessa kamppanjassa ja sopii radikaalifeministien ja Roksin vallan tavoitteluun, koska sillä vältytään käsittelemästä faktoja, jotka sotivat koko tätä ajatusrakennelmaa vastaan. Tällainen argumentointi on kestämätöntä ja älyllisesti epärehellistä.
Prostituutionvastustajat lähtevät itsestäänselvästi siitä, että (naisten)seksi liittyy aina rakkauteen ja kuuluu intimiteetin piiriin ja että kukaan nainen ei voi vapaa-ehtoisesti myydä seksiä. Samalla tavalla itsestäänselvästi lähdetään siitä, että miehen seksuaalisuus jo pohjimmiltaan on epäeettistä ja väkivaltaista ja naista hyväksikäyttävää.
Lisäksi ongelmana on tapa, jolla tietoa prostituutiosta tuotetaan. Yrittämällä vaientaa kaikki kriittiset äänet, vallanpitäjät, politikot ja media ylläpitävät kuvaa, että kaikki Ruotsissa ovat yhtä mieltä prostituutiokysymyksessä. Koko seksinostolaki ja kritiikin puute sitä kohtaan voi johtua osittain myös kansankoti-ideaan ja ruotsalaiseen kansalliseen identiteeettiin ja ruotsi-kuvaan maailmalla liittyvästä erityispiirteestä - ruotsalaiset pitävät itseään muita maita moralistisesti ja humanistisesti parempana ja poliittisesti tiedostavampina. Seksinostolaki olisi tämän perinteen EU-aikaista jatkumoa. Valitettavasti vain tämän moraalisen ylemyyden ja tasa-arvon johtotähtenä toimimisen maksumiehiksi joutuvat seksinmyyjät ja heidän asiakkaansa. Nykyisessä ruotsalaisessa tasa-arvossa ei ole sijaa niille, jotka vaihtavat seksiä rahaan.
Östergren antaa seksinmyyjien itse puhua, eikä kirjassa kaunistella tai peitellä seksinmyyntiin liittyviä varjopuoliakaan.
Punaisena lankana Östergrenin haastattelemien seksinmyyjien kertomuksissa - riippumatta mitä mieltä he ovat prostituutiosta - on kuitenkin että he tuntevat itsensä loukatuksi ja huonosti kohdelluksi. Ei miesasiakkaiden eikä parittajien taholta, vaan yhteiskunnan ja feministien tahoilta. Östergrenin mielestä kaikkien seksinmyyjien -siis myös vapaaehtoisesti seksiä myyvien - kuuleminen auttaisi prostituution ymmärtämisessä ja olisi tärkeää myös feminismin kannalta.
Östergrenin haastattelema entinen seksinmyyjä Anna esittää valtapolitiikkaan liittyvän näkemyksen miksi ne vallassa olevat miespolitikot, jotka voisivat tehdä asialle jotakin eivät ole tehneet(eivät halua tehdä) mitään: kun naispuolisille kollegoille annetaan periksi tässä asiassa ja annetaan heidän pitää seksinostolaki, saavat he itse olla rauhassa feministien vouhottamiselta ja kaakattamiselta ja keskittyä muiden heille itselle tärkeämpien asioiden hoitamiseen.
Lisäksi Aftonbladetissa julkaistiin sunnuntaina 12.11.2006 kahdeksan seksityöläisen allekirjoittama juttu:
"Me emme ole uhreja"
Prostituutio- ja ihmiskauppakysymyksissä lähdetään usein radikaalifeministisestä näkökulmasta, joka perustuu uusmoralismiin ja ennakkoluuloihin sekä viktoriaaniseen käsitykseen miesten ja naisten seksauualisuudesta. Me kuulumme ruotsalaisten seksityöntekijöiden enemmistöön, ryhmään emansipoituneita naisia ja miehiä, jotka toimivat täysin vapaa-ehtoisesti työssä, josta me tykkäämme. Emme ole päihdeongelmaisia emmekä väkivallan uhreja. Vapaaehtoinen seksityö on eri asia kuin ihmiskauppa, jossa on kyse köyhyydestä ja orjuudesta. Asiakkaamme ovat aivan tavallisia miehiä ja naisia, joilla on samat tarpeet kuin kaikilla muillakin. Asiakaamme eivät osta ihmistä tai meidän kehoamme vaan seksuaalisen palvelun.
Monet luulevat tietävänsä meitä ja meidän asiakkaitamme paremmin millaisia me olemme ja mistä tässä työssä on kyse. Prostituution poistaminen on nostettu polittiselle agendalla tasa-arvon lisäämiseksi, samaan aikaan meitä itseämme kuitenkin syrjitään. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa meillä olisi hyvät työolosuhteet ja samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin kansalaisilla. Huorastigmasta johtuen monet eivät julkisessa keskustelussa uskalla asettua meidän puolelle. Petra Östergren, jolla riittää tietoa ja halua taistella kaikkien ihmisten samanarvoisuuden puolesta, on kuitenkin valo pimeydessä.
Vapaaehtoiset ruotsalaiset eskortit, jotka työskentelevät nimillä: BBW Gbg, Charlotte, Greta Garbo, Kent, Norah, Sandra, SensuellQKonsult och SommarKatt
Östergrenin uusi kirja herättää lisää keskustelua.
Dilsa Demirbag-Sten http://sv.wikipedia.org/wiki/Dilsa_Demirbag-Sten kysyy Expressinissä 13.11.2006: "Miten voi olla, että vaikka elämme vuotta 2006, emme vieläkään kuuntele naisia itseään, vaikka kaikkien kertomukset eivät vahvistaisikaan omia ennakkoluulojamme". Ihmisillä, varsinkin politikoilla on ennakkoluuloihin ja tietämätömyyten perustuva käsitys pornosta ja kaupallisesta seksistä. Käsitys, että porno on rivoa, naista alentavaa ja rinnastettavissa raiskaukseen, eläinseksiin ja muunlaiseen väkivaltaan, hallitsee vieläkin ruotsalaista politiikkaa, tutkimusta ja julkista keskustelua. Tälläistä tietämättömyyttä tuskin sallittaisiin millään muulla yhteiskuntakeskustelun alueella.
Expressen 13.11.2006/Hör horan
http://expressen.se/index.jsp?a=751064
Petra Östergren ja Ursala Berge keskustelivat maanantaina 13.11.2006 Ruotsin radiossa Studio Ett ohjelmassa: ovatko kaikki prostitoidut uhreja - yksipuolinen kuva seksikaupasta. Keskustelun voi kuunnella linkistä
http://www.sr.se/cgi-bin/P1/program/artikel.asp?ProgramID=1637&Artikel=394194
Klikkaa ensin "senaste sending" kohdasta "30-dagarsarkivet" ja siitä avautuvausta sivulta klikkaa kalenterista "13" ja siitä avautuvasta sivusta klikkaa kalenterin alapuolelta "studio ett". Lähetys on jaettu kahteen osaan ja tämä prostituutiokeskustelu on osassa 2 ja alkaa 17min 30sek kuluttua kakkososan alusta. Kakkososaan pääset suoraan webbiradion "seuraava"-painikkeella (eli kun webbiradiossa on äänenvoimakkuuden säätimen kohdalla pyöreät painikkeet "tauko" "pysäytä" ...."seuraaava")
Petra Östergrenin vastaus DN 15.11.2006/Kamp mot porrmotstånd
http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=2502&a=588818&previousRenderType=2
Kajs Ekis Ekmanin artikkeliin 10.11.2006 Dagens Nyheterissä "Hycklande om prostitution"
http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=2502&a=587345
Lähtökohta kirjalle "Porr, horor och feminister" on ollut yrittää ymmärtää ruotsalaista pornon- ja prostituutionvastaisuutta. Oman pornon tutkimuksen, monivuotisten keskustelujen seksityöläisten kanssa ja modernin, kansainvälisen tutkimuksen perusteella Östergren pyrkii osoittamaan että pornon - ja prostituutionvastainen argumentaatio on kestämätöntä.
Östergren kritisoi yhteiskuntaa, joka jakaa naiset "meihin ja heihin" - yhteiskuntaa, joka on onnistunut stigmatisoimaan osan naisista siinä määrin, ettei mitään vastalauseita kuulla. Yhteiskuntaa, joka on onnistunut stigmatisoinnissaan niin hyvin, että osalta naisista on viety oikeus määrätä itse omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan, että osa naisista on suljettu poliittisen demokratian, sosiaalisen turvaverkon ja työlainsäädännön ulkopuolelle ja joiden tilannetta vielä kurjistetaan politiikalla, jonka väitetään auttavan heitä.
Jos prostituutio tulkimuksissa seksityöläisten omat kertomukset eivät vahvista prostituutionvastustajien teesejä, prostituution tutkijan uskottavuus kyseenalaistetaan mm.väitteellä että tutkija ei ole uskottava, koska ei itse ole myynyt seksiä. Tälläistä epäjohdonmukaisuutta tuskin esiintyisi, jos tutkimustulokset tukevat prostituutionvastustajien väitteitä.
Ruotsissa on tilaa vain yhdelle näkemykselle ja vallanpitäjillä on niin paljon pelissä (mm. se että prostituutio on virheellisesti määritelty miehen väkivallaksi naista kohtaan), että hegemonian säilyttämiseksi kaikki keinot opposition nitistämiseksi on sallittua.
Perustavaa laatua oleva kysymys on, mitä ääniä kuullaan ja mitä vaiennetaan.
Prostituutio on kompleksi ilmiö sekä niille, jotka siinä ovat osallisena että niille jotka sitä tutkivat. Osa seksityöläisistä on hyvinvoivia, osa huonostivoivia ja osa siltä väliltä. Kun puhumme prostitutiosta ja yritämme etsiä ratkaisuja siihen liittyviin ongelmiin, pitäisi koko tämä kompleksisuus ottaa huomioon. Koska onnistumme tässä, kun kyse muusta kaupallisesta toiminnasta tai niinkin monitahoisesta ilmiöstä kuin avioliitto, täytyy meidän kysyä miksi emme onnistu, kun kyse on kaupallisesta seksistä. Mikä meidän yhteiskunnassamme on vialla, kun seksiä ei voida käsitellä ja analysoida samalla tavalla kuin muita elämään kuuluvia ilmiöitä?
Meidän täytyy myös kysyä miksi juuri Ruotsissa pornon - ja prostituution vastaisuus niin kiivasta. Miksi juuri Ruotsissa feministit näyttää olevan haluttomia ja kykenemättömiä erilaisiin näkökulmiin ja mielipiteisiin, kuten esimerkiksi tekemään yhteistyötä kaikkien seksityöläisten kanssa ja huomiomaan kaikki seksityöläiset. Meidän pitäisi myös pystyä keskustelemaan siitä, että voitaisiinko prostituutio ja porno nähdä myös jonain sellaisena, mikä voimistaa naiseutta, eikä pelkästään naista loukkaavaana.