Otsikossa siis kysymys. Itse heräsin vasta kolmen vuoden teknillisessä sinnittelyn jälkeen hakemaan lääketieteelliseen. Ala oli ollut mielessä aiemmin - miksi en hakenut, siitä lienen itselleni vielä vuosienkin päästä katkera. Vaikka tuskinpa olen ainoa, joka vasta useamman vuoden turhan opiskelun jälkeen huomaa opiskelevansa alaa joka ei kiinnostanutkaan.(?)
Viime vuoden hausta myöhästyin, ensi vuonna siis uusi yritys. Uskon pääseväni sisään - teknillinen laskenta tuntuu olevan aiempien pääsykokeiden perusteella arvossaan ja sekös sopii. Fysiikka ja kemia kaipaa vain kevyttä kertausta, anatomia & fysiologia sen sijaan lienee ulkoaopettelua.
Löytyykö muita "vanhoja" hakijoita, joilla ei ole yo -tutkinnon lisäksi muuta pohjakoulutusta?
Itse olen 22 -vuotias.
Viime vuoden hausta myöhästyin, ensi vuonna siis uusi yritys. Uskon pääseväni sisään - teknillinen laskenta tuntuu olevan aiempien pääsykokeiden perusteella arvossaan ja sekös sopii. Fysiikka ja kemia kaipaa vain kevyttä kertausta, anatomia & fysiologia sen sijaan lienee ulkoaopettelua.
Löytyykö muita "vanhoja" hakijoita, joilla ei ole yo -tutkinnon lisäksi muuta pohjakoulutusta?
Itse olen 22 -vuotias.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin 18-vuotias hakiessani lääkikseen. Täytin sitten samana kesänä 19. Pääsin sisään ko. kerralla, suoritin intin ja aloitin 20-vuotiaana opinnot.
Haen ensi vuonna ensimmäisen kerran ja täytän juuri pääsykokeiden aikaan 25 vuotta. En usko, että ensimmäisellä kerralla on mahiksia, joten aloitan lääkisopinnot aikaisintaan 26-vuotiaana.
"Ala oli ollut mielessä aiemmin - miksi en hakenut, siitä lienen itselleni vielä vuosienkin päästä katkera."
Miksi ihmeessä olisit siitä vielä vuosienkin päästä katkera? Sinullahan on vaikka kuinka paljon aikaa hakea lääkikseen. Voit ihan huoletta vaikka epäonnistuakin muutamassa pääsykokeessa.
Ikä on vain numero siihen asti, kunnes vanhuus iskee ruumiiseen toden teolla, eli vielä on kymmeniä vuosia aikaa olla miettimättä ikää.
Itse siis 18 vuotiaana sisään, lykkäystä intistä ja loppuvuodesta juhlittiinki 19 wee juhlia. Keski-ikä fukseillä tais tänä vuonna olla siinä 21 vuoden pintaan. Siitä sitten suunnilleen gaussin käyrän mukainen jakautuma, poikkeuksena tietenkin uudet abit, jotka aikaansaa piikin lisäpisteistä johtuen.
Vanhin kurrsikaveri tais alottaessa olla nelikymppinen, sitte kolmekymmpisiä oli jonku verran. Ja 25:sia sen verran, ettei sormet riitä eikä jaksa laskea.
Hae ihmeessä
Mutta mutta..22-vuotias ei kyllä ole mikään vanha. Sitäpaitsi minusta on vain rikkaus jos on muutakin elämässään tehnyt kuin opiskellut lääkiksessä:o) Elämänkokemusta sinulla on siis ainakin enemmän kuin abeilla. Älä siis huoli yhtään:o) Äläkä varsinkaan katkeroidu!
Ajattele tältä näkökannalta: valmistun 24-vuotiaana. 24-vuotias on kuitenkin suhteellisen nuori, joten alussa vähän hirvitti.
Kiitos kannustavista vastauksista. Neljä vuotta tuntuu pitkältä ajalta opiskeluelämässä, varsinkin kun nykypäivänä tuota tiukkaa opintoputkea niin arvostetaan. Ihmisiässä se kuitenkin on varsin lyhyt aika. :)
Katkeroituminen... Itse olen täydellisyyden tavoittelija, ja pieleen menneistä päätöksistä sitten soimaan itseäni pitkän aikaa. Ehkä pitäisi todellakin armahtaa itsensä tässä asiassa ja keskittyä vaikkapa tulevaisuuteen.
Jos olisit esimerkiksi menetettyjä opiskelumahdollisuuksia sureva 85-vuotias, dementoituva vanhainkodin asukas tai pitkän rikosrekisterin hankkinut elinkautisvanki, niin sitten voisit alkaa surra pieleen menneitä päätöksiä.
On aivan sama täydellisyyden kannalta, menetkö lääkikseen 18-, 25- vai 30-vuotiaana. Voit joka tapauksessa pyrkiä täydellisyyteen tulevissa opinnoissa ja lääkärin työssäsi.