4-ja 2 vuotiaat lapseni alottivat perhepäivähoidossa nyt syksyllä. Alkukankeuksien jälkeen homma rullaa melko hyvin mutta olen todella pahalla päällä yhdestä asiasta hoitopaikassa. Siellä on nimittäin vajaa 2-vuotias poika, jolla on ollut jo kesästä saakka inhottava tapa:raapii muiden lasten naamat
verille. Hän hermostuessaan tai jos ei saa esim.jotakin lelua, sekunnin tuhannesosassa kohottaa kätensä ja rapsaisee. Ymmärrän kyllä, että kun on lapsia koolla, aina on jotakin kinaa ja rapatessa roiskuu...mutta ei kai sentään veri! Eilispäivän jälkeenkin pojallani on nenän alla 2 isoa verirupea eli vertakin on selvästi valunut.Samoin silmäkulma on sen näköinen, kun kissa olisi raapinut. Toki lapsi on pieni, tapa menee jossain vaiheessa ohi, mutta täytyykö maksavien asiakkaiden tyytyä siihen sitä tavan poismenoa odotellessa, että lapset on hoitopäivän jälkeen sen näköisiä, kun olisi pahoinpidelty?
En syytä hoitajaa, joka ei vieressä vahtienkaan voisi hätiin aina ehtiä. Mutta jos ei pelkkä:"ei saa raapia"-vanhempien tai hoitajan taholta riitä, niin eikö tämä tapa pidä saada kitketyksi vaikka sormille napakasti rapsauttamalla tai vanhalla kunnon luunapilla, jotka nykyään on niin kiellettyjä ja lapsille haitallisia. En kerta kaikkiaan aio tätä sulattaa, onko kellään mitään neuvoja, mitä pitäis tehdä? Päivähoidon johtajako
asialle jotaki tekis vai itsekkö joutuu hyvän paikan vaihtamaan?
verille. Hän hermostuessaan tai jos ei saa esim.jotakin lelua, sekunnin tuhannesosassa kohottaa kätensä ja rapsaisee. Ymmärrän kyllä, että kun on lapsia koolla, aina on jotakin kinaa ja rapatessa roiskuu...mutta ei kai sentään veri! Eilispäivän jälkeenkin pojallani on nenän alla 2 isoa verirupea eli vertakin on selvästi valunut.Samoin silmäkulma on sen näköinen, kun kissa olisi raapinut. Toki lapsi on pieni, tapa menee jossain vaiheessa ohi, mutta täytyykö maksavien asiakkaiden tyytyä siihen sitä tavan poismenoa odotellessa, että lapset on hoitopäivän jälkeen sen näköisiä, kun olisi pahoinpidelty?
En syytä hoitajaa, joka ei vieressä vahtienkaan voisi hätiin aina ehtiä. Mutta jos ei pelkkä:"ei saa raapia"-vanhempien tai hoitajan taholta riitä, niin eikö tämä tapa pidä saada kitketyksi vaikka sormille napakasti rapsauttamalla tai vanhalla kunnon luunapilla, jotka nykyään on niin kiellettyjä ja lapsille haitallisia. En kerta kaikkiaan aio tätä sulattaa, onko kellään mitään neuvoja, mitä pitäis tehdä? Päivähoidon johtajako
asialle jotaki tekis vai itsekkö joutuu hyvän paikan vaihtamaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kiellettyjä keinoja käyttöön? jos nyt vaan suomen lakia noudetettaisiin tarhoissa!?
mieti niin päin että omilla lapsilla tulee joku "vaihe", jokin käyttäytymistapa, joka haittaa tarhassa muiden kanssa elelyä. miltä tuntuisi että omia lapsia kuritettaisiin fyysisesti vuorollaan? ammattikasvattajien toimesta.
ymmärrän oikein hyvin ettet halua lapsia raavittavan tarhassa, edes alle 2v taholta. mielestäni silti on riitettävä puhe ja kieltäminen. eiköhän mokoma kynsijä opi uusille tavoille kun muut lapset eivät halua tulla lähelle ja pahimmilleen joku isommista polttaa hihansa... paikan vaihdossa myös omat riskinsä, että siellä on jokin muu ongelma mitä on vaikea sulattaa.
en osaa sen viisaammin neuvoa. mielipiteeni silti on että ei sallita luunappeja tai vastaavaa, kerta kielletty on. lapsilla ei mikään "vaihe" kestä kauaa, ja lasten keskinäinen sosiaalinen järjestelmä kitkee usein tehokkaasti tollon touhut, sikäli mikäli lapsella on halua kuulua joukkoon ja olla hyväksytty.
Eivätkä ne taaperolle annetut luunapit sen paremmin luultavasti toimisi kuin tehokas väliintulo ja puuttuminen.
Olisi aika huippu jos palattaisiin ajassa taaksepäin ja alettaisiin käydä lapseen käsiksi oikein ammattikasvattajien taholtakin..
Eikö perhepäivähoidon ohjaaja sano asiaan mitään???????
...sua varsin hyvin! Olisin itse aivan raivona myös. Mun lasten pp-hoitajalla oli kevyet luunapit käytössä vanhempien luvalla, eikä tuollaisia tapoja olis siellä siedetty alkuunkaan.
Ehdota hoitajalle: Raapialle kynnet tosi lyhyiksi ja pakolla tiukat hanskat käteen niin eiköhän lopu! Jos raapian vanhemmat on siitä vihaisia niin vaihtakoon hoitajaa hitsi vie!
On tosi hienoa "koulutettujen ammattilaisten" päättää teorioita mikä on sallittu ja mikä ei, mutta käytäntö on ihan eri juttu kuitenkin.
"On tosi hienoa "koulutettujen ammattilaisten" päättää teorioita mikä on sallittu ja mikä ei, mutta käytäntö on ihan eri juttu kuitenkin."
Ensinnäkin; koulutetut ammattilaiset eivät päätä mikä "teoria" (!) on sallittu ja mikä ei. Ruumiillisesta kurituksesta päättää LAKI. Siihen ei voi tehdä mitään poikkeussääntöjä. Lainvalmistelijat ovat kuulleet kasvatusalan asiantuntijoita. Olisi aika hölmöä ajatella, että nämä asiantuntijat ovat jotain 24h lasikaapissa eläviä tutkijoita, joilla ei ole käytännön kosketusta lainkaan! Ihan yhtä lisääntymiskykyisiä nämä kasvatuksen asiantuntijatkin ovat kuin tavalliset kadun tallaajat.. Ja jos lainaisit kasvatusalan kirjallisuutta, huomaisit, että poikkeuksetta kirjan kirjoittajat ovat myös isiä tai äitejä. Sen LISÄKSI työkseen paneutuvat kasvatuksen kysymyksiin.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, teot eivät! Viisas ja kekseliäs kasvattaja selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta ilman käsiksi käymistä/ lain rikkomista! Aika huvittava väite, että lasta ei voisi opettaa/kasvattaa/ohjata ilman käsiksi käymistä. Luunapit opettavat lapselle, että se on hyväksyttävä keino ratkoa konflikteja. Asian pitäisi olla päivänselvä jokaiselle vanhemmalle ja kasvattajalle.
jos minulta hoitaja pyytäisi lupaa luunappien jakeluun, vaihtaisin välittömästi hoitajaa! niin ammattitaidottomiin käsiin en lastani antaisi. enkä suostu toisten vanhempien painostuksesta antamaan lupaa moiseen. lapsellani on lakiin kirjoitettuna oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, eikä minulla edes ole oikeutta antaa lupaa rikkoa tätä lapseni oikeutta!
mihin ikään asti muka on lupa jaella luunappeja? vieläkö opettaja saa kurittaa lapsia? vai onko se vaan pikkulasten kasvatusmenetelmä? ei helkkari, jos ei puhumalla ja muilla kuin fyysisillä rankaisuilla pärjää ammatissaan, on parempi vaihtaa alaa. äitinä ja isänä kannattaa pysähtyä myös miettimään omaa "pätevyyttään".
olen ensimmäisenä myöntämässä että kyllä tekisi välillä mieli antaa tukkapöllyä, ellei peräti "vääntää niskat nurin". oman lapsen käytös ja rajojen hakeminen hermostuttaa pahasti aika ajoin. suuttumus ja turhautuminen ei silti oikeuta kajoamaan lapseen. enkä oikeastaan usko että paljon auttaisikaan. en halua pelolla kasvattaa lastani, vaan kyllä tavoite on osata kasvattaa niin, että lapsi kunnioittaisi minua vanhempanaan ja aikuisena.
Tuttu lause menee; kaikki tunteet ovat sallittuja, teot eivät!
Välillä tuntuu, että kaikille ei ole suotu aivoja osata kasvattaa ilman käsiksi käymistä. Tai sitten on jokin kehitysvaihe aikuisell pahasti kesken jos ei osaa käyttäytyä kuten aikuiset ja hallita hermostumistaan.
Raukkamaista vaan pienenpäänsä satuttaa..
Minulla oli vuosia sitten samanlaista puremisen vuoksi oman lapseni kanssa valvottujen puistotätien kanssa.
He puuttuivat heti asiaan.
Ja sain päättää saako lapsi joka kiusaa olla siellä muiden joukossa, sanoin että jos vielä kerrankin puree nin saa poistaa puistosta.
Heillä on sääntö että kukaan toisista lapsista ei saa purra tai raapia toista verille.
Katson että puhut johtajalle, heidän siis on poistettava tuo raapija koko päiväkodista.