Meillä on nyt 8viikkoinen vauveli..esikoisemme...luen tuolta kuinka jotkut äidit kerkeävät tekemään päivän aikana vaikka mitä..leipomaan, tekemään ruokaa jne...MITEN??
Meidän poika alkaa huutamaan jos on esim 10 min sohvalla köllimässä, tai sitterissä...eikä pidä sille seuraa...ja nukkuukin pahalainen vaan joku puol h kerrallaan..en kerkeä itse nukkumaan siinä välissä, vähän kerkeen siivoilla, muta en kerkee tekee ruokaa saatikka leipomaan..onko vinkkejä miten sitä kerkeää kaikkea tekemään, miten saisi muksun nukkumaan kunnolla edes tunnin(nyt nukkuu joko omassa sängyssä tai midän sängyssä, peiton alla, niin miten öisinkin, jolloin nukkuu sen 3 tuntia)tai miten sen sais viihtymää yksin hiukan aikaa, ettei tarvii heti olla ottamassa syliin...leipominen ja sylissäpito on aika vaiokeeta samaan aikaan.kiitos
Meidän poika alkaa huutamaan jos on esim 10 min sohvalla köllimässä, tai sitterissä...eikä pidä sille seuraa...ja nukkuukin pahalainen vaan joku puol h kerrallaan..en kerkeä itse nukkumaan siinä välissä, vähän kerkeen siivoilla, muta en kerkee tekee ruokaa saatikka leipomaan..onko vinkkejä miten sitä kerkeää kaikkea tekemään, miten saisi muksun nukkumaan kunnolla edes tunnin(nyt nukkuu joko omassa sängyssä tai midän sängyssä, peiton alla, niin miten öisinkin, jolloin nukkuu sen 3 tuntia)tai miten sen sais viihtymää yksin hiukan aikaa, ettei tarvii heti olla ottamassa syliin...leipominen ja sylissäpito on aika vaiokeeta samaan aikaan.kiitos
Vastaukset 81
Vanhimmat
Eipä sitä pientä vauvaa saa mitenkään nukkumaan jos häntä ei nukuta :)
Meidän tyttö on ollut aika hyväuninen ja vasta ihan viime viikkoina alkanut olla enemmän hereillä. Se, minkä verran nukkuu tai on nukkumatta on ihan sattuman varaista. Kiinnostuneena katselee sitteristä leipomisia sun muita. Sylissä on pidetty samalla kun on hämmennelty patoja ja kesken ruoanlaiton imetettykin. Tarvittaessa venkslattu asioita siten, että aina vähintään sen muutaman minuutin vauva viihtyy sitterissä. Käytännössä myös teen usein ruoat kerralla. Kuten nyt mulla on meneillään ruoanlaitto ja leivonta. Tein makaronilaatikkoa, pistin jauhelihan paistumaan ja makaronit kiehumaan, sillä aikaa tein sämpylätaikinan, sitten se on kohoamassa ja sillä aikaa teen sen laatikon uuniin, nyt kun se on uunissa menen tekemään sämpylät pellille kohoamaan ja ne kohoavat pellillä kun laatikko paistuu, kun otan laatikon pois uunista - paistan sämpylät ja kun ne paistuvat, teen kakkutaikinan odottamaan paistumista :) Ja katos vaan, tässä välissä vielä kurkkaan palstaakin ;)
Eli sitä kerkeää kun tekee montaa asiaa yhtä aikaa :D
Päikkäreitä en ole tarvinnut enää päivittäin alkuvalvomisten, kun sitä jotenkin tottui yöheräilyyn eikä enää uni tullut päivisin vaikka sinänsä on ollutkin väsynyt. Ja välillä sitten on tullut laitettua sitä ruokaa silloinkin kun on nukuttanut, kyllähän sitä syödä pitää jo vauvankin takia, jotta äiti saa energiaa :)
voi luoja sun juttujas...ei se että touhuat kaikenlaista vaan se kuinka korostat omaa erinomaisuuttasi. alkuperäinen ei ehkä kaivannut juuri tuollaista...tai mistä minä tiedän, mutta sen olen huomannut että aina sinulla on kaikkeen vastaus, KOSKAAN et kysele täälä muilta vinkkejä/neuvoja vaan aina olet neuvomassa.Ja aika kärkkäästi, se raivostuttaa.inhimillisyys hukassa? Mutta ymmärtäähän sen, äitiyttä takana jo 3 kuukautta!!!ja ikää 22.
Pelon sekaisin tuntein avaan aina viestisi...juu, tiedän, oma moka, mitäs avaan...mutta jostain se on tällaisen tavallisenkin kokemattoman kahden lapsen äidin huvinsa (ja joskus järkytyksensä) revittävä.
Nyt menen ottamaan pullat uunista, hämmennän samalla marjapuuron ja vaihdan sämpylät uuniin. Tämän jälkeen pesen vauvan pyykit käsin (-iho-ystävällisempää!!!) ja kasvattelen kukkakaalin keittiön ikkunalla jotta voin huomenna jauhaa sen soseeksi.
Jippii on tosiaan aina kärkkäästi painottamassa omaa erinomaisuuttaan (mitä ei oikeasti edes ole). Jos ei osaa asioita ilmaista niin, ettei ne jotenkin loukkaa toisia, niin ois varmaan parempi olla kommentoimatta!
Oikeesti, on aika naurettavaa että 22v. muija jolla tosiaan äitiyttä takana peräti 3kk, tulee neuvomaan sanomaan muilla KUINKA asiat tulisi tehdä! Niin, kovasti toisia mollataan ja teksteistä saa sen kuvan että itse on "täydellinen"! Mitä ei todellakan ole!
Mutta ei sillä.. ei voi muuta sanoa kuin että elämä opettaa! Naiiviuskin kaikkoaa.. toivon mukaan!
Kyllä minäkin ehdin tehdä ihan kaiken minkä haluan. Leivon, laitan ruokaa, siivoa, käydä kaupassa.. Ihmetyttää mikä kiire teillä on kun ette ehdi.
Ymmärrän kyllä äitejä joiden lapsilla on sairauksia tai koliikkia, itselläkin voi olla masennusta.
Minä kyllä ehdin aivan yhtäpajon kuin jippiikin.
22-vuotias ei ole mikään "muija". Kai 22-vuotiaan vinkitkin on vaan vinkkejä, ei niistä tarvitse/pidä itseensä ottaa.
Toiset käyttävät sanaa eukko, toiset nainen toiset tyttö ja toiset taas muija, mutta kyse ei ole mistään mollaamisesta! Ja eihän kyse ollutkaan "neuvojen antamisesta" vaan siitä, kuinka kärkkäästi jippii kehuu itseään ja omia tekemisiään jos joku täällä kysyy neuvoa! Eli siis tavasta neuvoa. Jos jollakulla on vaikka "ongelmia" jaksamisen kanssa, niin ei ole mitenkään piristävää jos joku tulee kehumaan omaa erinomaisuuttaan! Mikäli et tiennyt, niin asiat voi ilmaista kevyemminkin!
etten itse kerkeisi? Muttei minulla ole tarvetta ilmaista asiaa niin, että neuvojen kysyjä voisi niistä loukkaantua tai "ahdistua"!
KUKAAN teistä kysyy täällä yhtään MITÄÄN, kun kysymyksiin ei kuitenkaan saa vastata mitään. Ts. OMIA mielipiteitä EI suvaita, jos ne mitenkään eroavat valtaväestä.. *hohhoijaa* Ketkähän täällä niitä itsekeskeisiä oikeasti ovatkaan.
Ehkäpä tuo Jihuuu ei ole vielä itseensä ja elämäänsä kyllästynyt, niinkuin turhan moni täällä tuntuu olevan..
Mielestäni edellisissä teksteissä niin muija, akka, eukko kuin tyttökin olisivat KAIKKI olleet loukkaavampia kuin nainen.
Ehkäpä juuri sinä voitkin olla väärässä, jollekin voi olla apua juuri siitä että edes JOKU jaksaa ja myös kertoo siitä muille ja näin rohkaisee omalla esimerkillään muitakin jaksamaan ja pärjäämään.
jihuuu eikä JIPPII!!
jippii....??????
Naurettavia juttusi muutenkin. Ja voin sanoa, että aina ei jihuuun tapa ilmaista asioita miellytä, mutta luen kirjoitukset kirjoituksina, enkä väen väkisin yritä joka jihuuun kirjoituksesta saada saman kaavan mukaan kirjoitettua. Esim. tääs ketjussa hän ei kyllä morkannut millään muotoa toisen elämään. Pitää osata myös sulattaa omista poikkeavat mielipiteet! Mitä se on sinulta pois jos joku ehtii tehdä vaikka armeijalle viikon sapuskat tunnissa?
edes toisen nikki opetella kun tuollaisella antaumuksella pureuduttu naisen edesottamuksiin..
Ja minä kyllä loukkaannun jos kutsutaan muijaksi, eukoksi tai tytöksi! Olen nainen.
Omasta mielestäni naisen iällä tai lapsien lukumäärällä ei aina ole välttämättä suoraa yhteyttä naisen älykkyyteen. Toki 3kk ikäisen äiti ei voi tietää millaista on elämä 4 eri ikäisen lapsen kanssa, mutta vaikuttaa siihen älykkyyteen moni muukin asia kuin ikä tai lapsien lukumäärä! Minulla ainakin on kokemusta sangen hölmöstä 42-vuotiaasta 4 lapsen äidistä ja hyvin fiksusta 21-vuotiaasta vauvan äidistä.
jo joku satakiloinen tankki kun teet joka päivä kakkua. Joka kerta kun luettelet tekemisiäsi, niin siellä lukee, että leivot kakkua tai muuta.. mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampi on laihtua, varsinkin kun et ole mikään langanlaiha muutenkaan. Kai sitten syöt terveellisesti kun imetät, etkä vaan kakkujas?
tyytyväinen?
Ainoa kai, joka itsensä ylentää, on henkilö, joka kutsuu toisia epämiellyttävillä nimillä (eukko, muija) ja puhuu muutenkin toisesta ikävään sävyyn (arvostellen ikää ym. toisarvoista). Grow up!
Kuka täällä kieltää olemasta itseensä tyytyväinen?
Nimittely ja ikävään sävyyn puhuminen eivät todellakaan ole ainoita tapoja nostaa itseään jalustalle. Itsensä voi nostaa jalustalle monella tapaa, mm. itsekkäällä käytöksellä.
Jätän nyt nuo erinomaisuuden korostamiset ym. pois, koska niistä voi kiistellä niin paljon kuin tahtoo. Mutta miksei 3 kuukautisen lapsen äiti saisi neuvoa tuon vielä pienemmän lapsen äitiä? Vaikuttaako siihen tämänhetkiseen tilanteeseen niin paljon se, millainen lapsi on 13-vuotiaana? Ja eikö se 22-vuotiaalla ole ihan yhtä paljon kokemusta kuin 42-vuotiaalla ensiäitiläisellä, jolla on 3 kuukautinen vauva? Hmm....Ehkä munkin täytyy pistää vipinää töppösiin, jos nuorena saadut lapset ovat niin helppoja ettei silloin voi törmätä noihin ongelmiin. :)
Miksi et nukuttaisi lasta vaunuissa ulkona? Meillä on ainakin kaikille vauvoilla unet maistuneet paljon paremmin ulkona. Ainakin yhdet päiväunet siis ulos nukkumaan!
Itse aikoinaan touhusin vauvojen kanssa kotihommia vauvat rintarepussa. Ei ihan helppoa, mutta onnistuu kyllä ja kokemuksen myötä homma helpottuu.
Mitä jos laittaisit sitterin pöydälle jossa leivot? Samalla voisit jutella lapselle ja antaa käteen mielenkiintoisia tavaroita.
Meillä oli sisäkäytössä myös kevyet sateenvarjorattaat joissa vauvat kölli jo pienestä pitäen kun nojan sai selkää mukailevaksi. TODELLA KÄTEVÄT! Siivotessakin työntelin vain rattaita mukanani minne meninkin ja vauvat viihtyi.
hyvä idea tuo ulkona nukuttaminen..taidampa kokeilla sitä heti huomenna...kantoliinaa olen harkinnut, mutta ei ole vielä tullut ostettua..tänään yritin tehdä ruokaa niin ei mussu vihtynyt sitterissäkään yksinään kuin hetken..vaikka oli öydällä ja juttelin siinä samalla hänelle..nooh, ehkä helpottuu kun murunen oppii jo hieman tarttumaan esineisin ja katselee niitä aina aikansa...vaikka täällä eräs kirjoitti että 1,5v tyttö on enempi tiellä:)
ulos vaan nukkumaan! Näillä ilmoilla uni varmasti maistuu. Hanki ihmeessä kantoliina. Se on monikäyttöisempi kuin rintareppu ja siinäkin vauvat usein nukkuvat hyvin.
Arki helpottaa aivan varmasti. Pikemmin kuin huomaatkaan. Kun vauva oppii itse liikkumaan alkaa hän myös viihtyä paremmin itsekseen. Onko sinulla jonkinlaista lelukaarta lapselle? Ota vauva keittiön lattialle viltin päälle ja leluja katseltavaksi sillä aikaa kun teet ruokaa.
Jos et saa kotitöitä tehdyksi, ole tekemättä. Muista että tällä hetkellä sinulle maksetaan siitä että hoidat vauvaa kotona.
Ikävä kyllä, en voi lohduttaa, enkä kertoa jippoja.
Neitimme on nyt 1 v 5 kk. Nukkui yöt erinomaisesti (yleensä 2 x 6 h) Mutta, ei pahus nukkunut koskaan päivällä kuin max 0,5 h.
Ei auttanut, vaikka kuinka vaunuissa olisi kulkenut ulkona. Katselin kateellisena kun muiden vastaantulevien vauvat nukkuivat, meidän neiti huusi.
En mä saanut päivisin tehtyä "yhtään mitään". No tottakai, joskus vauva kainalossa jotakin, mutta ihan aikuisten oikeasti, kyllä meillä kaikki oli rempallaan. Jossain vaiheessa sitten vaan lakkasin tuntemasta huonoa omaatuntoa. Anti olla!
Jotkut asiat vaan on pakko hyväksyä. Kun ei lapsi nuku, niin ei nuku, sillä hyvä.
Yritä jaksaa.
PS. ei se vieläkään helppoa ole, kun toi "pikkuapuri" on vähän kuin enemmän vaan haitaksi. Ja pelkää ja inhoaa pölynimuria. Haa, siis en voi imuroida ollessani kaksin hänen kanssaan kotona.
saan kotityöt: siivoamiset, leipomiset ym. tehtyä. Usein päivällä on sellainen tilanne, että kaikki päivän työt on tehty ja vauva nukkuu. Ja itse luen tai olen koneella ihan rennosti. En tiedä voinko mitään neuvoja antaa, mutta kannattaa kokeilla jos vauva viihtyisi esim. sitterissä tai lattialla lelujen kanssa. Meillä vauva kyllä nukkui tuon ikäisenä, joten sekin antoi aikaa tehdä kaikenlaista.. Mutta tuskin siitä kannattaa stressiä ottaa jollei saa paljoa tehtyä päivällä. Tekee sen minkä jaksaa ja kerkeää.. Kun vauva kasvaa niin kyllä se siitä helpottaa!:)
ei kaikkien vauvat oo mistään vauvakirjoista revittyjä, ymmärrän oikein hyvin sun tilannetta! meidän esikoinen huusi kellon ympäri ekat 8 kk ja mitä minä sinä aikana sain tehtyä? EN NIIN KERTAKAIKKISEN MITÄÄN! kahden kuukauden jälkeen kävelin kuin zombie päivän joko sisällä tai ulkona poika kainalossa ja koitin saada sitä hiljaiseksi ja nukkumaan keinolla millä hyvänsä. ei onnistunut. pojalla oli mitä ilmeisemmin kai maitoallergia, mutta eihän minua kukaan todesta ottanut. neuvolantätikin vaan hymyili kauniisti että: "toiset vauvat ne vaan itkee ja oksentaa enemmän kuin toiset" mulla ei siis sitä rintamaitoa tullut ja korviketta jouduin antamaan mistä seurasi se, että 0.5 tuntia syömisen ja röyhtäilyn jälkeen poika alkoi huutaa kuin hyeena, oksensi kaiken pihalle mitä oli syönyt ja huusi puoli tuntia lisää. siinä sitten pestiin ja vaihdettiin vaatteita ja otettiin lisää korviketta ja poika nukahti vihdoin olkapäälle ja kas, kun laskin sänkyyn niin max puolen tunnin unien päästä alkoi huuto ja oksennus uudestaan.
että tiedän kyllä miltä tuntuu kun et mitään saa tehtyä vaan todellakin olet kiinni 24/7 siinä vauvassa!!! et edes nukuttua. poika oli kai 4 kk vanha, ennen kuin ensimmäisen kerran miehen tultua töistä kotiin iltapäivällä minulla oli päälläni jotain muuta kuin kylpytakki tai yöpaita. ja taisi niihin aikoihin sitten jopa olla joskus jo perunat kattilassa asti, kastike olikin sitten jo eri juttu. no, mies oli jo niin tottunut siihen että töistä lähteissään jo soitti ja kysyi että tuoko pitsan vai kiinalaista =)
no, meillä onneksi alkoi hiljalleen sitten tuo huutaminen ja oksentelu helpottaa sitä myötä mitä enemmän alkoi syödä kiinteää ruokaa ja mitä vähemmän tuli pelkkää maitoa. kiinteä aloitettiinkin sitten jo alle 3 kk vanhana neuvolalääkärin käskystä kun pojalla vaan paino laski ja laski vaikka korviketta meni 2 litraa päivässä. mut minkäs teet, kun ei se sisällä pysy =/
et turhaan podet mitään syyllisyydentuntoja siitä ettet kykene vastaavaan kuin täällä kuvattujen superäitien päivään. toisia vaan on siunattu helpoilla vauvoilla ja meiltä toisilta sit meinataan viedä viimeinenkin mielenterveys kun alkaa olla 3 kk kun on nukkunut vuorokaudessa enemmän kuin 3 tuntia ja senkin viidessä pätkässä.... ei voi kun olla onnellinen että itsellä on niin ihana mies että kaikin tavoin koitti helpottaa tilannetta, kantoi aika monena iltana poikaa tai työnteli rattaissa pitkin kyliä (huutavana tosin) että sain nukuttua edes muutaman tunnin.
mut kyllä se siitä helpottaa, usko minua =) puolen vuoden jälkeen helpottaa selvästi ja ensimmäisen vuoden jälkeen jo todella paljon. ja kun on mennyt 4 vuotta ni oot ehkä valmis jo seuraavaan vauvaan kuten minäkin ;) tosin nyt on se etu, että kertaalleen on jo otettu luulot pois ruusunpunaisesta vauva-arjesta, niin kaikki mikä käy helpommin kuin esikon kanssa on pelkkää plussaa =D
eiköhän me pärjätä vähemmälläkin pätemisellä =)
ei kaikkien vauvat oo mistään vauvakirjoista revittyjä, ymmärrän oikein hyvin sun tilannetta! meidän esikoinen huusi kellon ympäri ekat 8 kk ja mitä minä sinä aikana sain tehtyä? EN NIIN KERTAKAIKKISEN MITÄÄN! kahden kuukauden jälkeen kävelin kuin zombie päivän joko sisällä tai ulkona poika kainalossa ja koitin saada sitä hiljaiseksi ja nukkumaan keinolla millä hyvänsä. ei onnistunut. pojalla oli mitä ilmeisemmin kai maitoallergia, mutta eihän minua kukaan todesta ottanut. neuvolantätikin vaan hymyili kauniisti että: "toiset vauvat ne vaan itkee ja oksentaa enemmän kuin toiset" mulla ei siis sitä rintamaitoa tullut ja korviketta jouduin antamaan mistä seurasi se, että 0.5 tuntia syömisen ja röyhtäilyn jälkeen poika alkoi huutaa kuin hyeena, oksensi kaiken pihalle mitä oli syönyt ja huusi puoli tuntia lisää. siinä sitten pestiin ja vaihdettiin vaatteita ja otettiin lisää korviketta ja poika nukahti vihdoin olkapäälle ja kas, kun laskin sänkyyn niin max puolen tunnin unien päästä alkoi huuto ja oksennus uudestaan.
että tiedän kyllä miltä tuntuu kun et mitään saa tehtyä vaan todellakin olet kiinni 24/7 siinä vauvassa!!! et edes nukuttua. poika oli kai 4 kk vanha, ennen kuin ensimmäisen kerran miehen tultua töistä kotiin iltapäivällä minulla oli päälläni jotain muuta kuin kylpytakki tai yöpaita. ja taisi niihin aikoihin sitten jopa olla joskus jo perunat kattilassa asti, kastike olikin sitten jo eri juttu. no, mies oli jo niin tottunut siihen että töistä lähteissään jo soitti ja kysyi että tuoko pitsan vai kiinalaista =)
no, meillä onneksi alkoi hiljalleen sitten tuo huutaminen ja oksentelu helpottaa sitä myötä mitä enemmän alkoi syödä kiinteää ruokaa ja mitä vähemmän tuli pelkkää maitoa. kiinteä aloitettiinkin sitten jo alle 3 kk vanhana neuvolalääkärin käskystä kun pojalla vaan paino laski ja laski vaikka korviketta meni 2 litraa päivässä. mut minkäs teet, kun ei se sisällä pysy =/
et turhaan podet mitään syyllisyydentuntoja siitä ettet kykene vastaavaan kuin täällä kuvattujen superäitien päivään. toisia vaan on siunattu helpoilla vauvoilla ja meiltä toisilta sit meinataan viedä viimeinenkin mielenterveys kun alkaa olla 3 kk kun on nukkunut vuorokaudessa enemmän kuin 3 tuntia ja senkin viidessä pätkässä.... ei voi kun olla onnellinen että itsellä on niin ihana mies että kaikin tavoin koitti helpottaa tilannetta, kantoi aika monena iltana poikaa tai työnteli rattaissa pitkin kyliä (huutavana tosin) että sain nukuttua edes muutaman tunnin.
mut kyllä se siitä helpottaa, usko minua =) puolen vuoden jälkeen helpottaa selvästi ja ensimmäisen vuoden jälkeen jo todella paljon. ja kun on mennyt 4 vuotta ni oot ehkä valmis jo seuraavaan vauvaan kuten minäkin ;) tosin nyt on se etu, että kertaalleen on jo otettu luulot pois ruusunpunaisesta vauva-arjesta, niin kaikki mikä käy helpommin kuin esikon kanssa on pelkkää plussaa =D
eiköhän me pärjätä vähemmälläkin pätemisellä =)
sorry, ei ollut tarkoituksella tuplattu =)
Tuskin yksikään maailman vauva kauaa hengissä olisi, jos 24/7 huutaisi vaan.. eiköhän ne pahimmatkin nukkujat välillä nuku, enemmän tai vähemmän.. eikö? :)
kuten sanoin, enkä tosiaan yhtään valehdellut, niin poika ei kyllä ennen puolivuotispäivää nukkunut kertaakaan kauempaa kerralla kuin kolme varttia-1,5 tuntia, oli yö tai päivä. that´s it. ja hyvinpä tuo hengissä luurailee. ja sen lopun ajan sitten huusi, ellei sit just ollu maitopullo suussa. silloin toki oli hiljaa ja vielä ehkä sen vartinkin siihen perään mut loppuaika sit olikin pelkää huutoa. enemmän tai vähemmän. ellei nyt aina suorin palkein, niin vähemmällä volyymillä.
ja niin kauan aina huusi että oksensi, ihan sama oliko sylissä vai sängyssä. sylissä vaan oli helpompaa vahtia sitä ettei oksennus mennyt henkitorveen. näinkin kävi kerran...
että pidä sä vaan onnellisena sitä täydellistä vauvaas jonka kanssa voi vaikka tehdä kuumatkan ku on niin kiltti. kaikilla näin ei ole, mut tekeekö se musta huonon äidin?
ja joo, onneksi en ole ainut äiti kenellä on hankala vauva. jos sun kaltasia vaan olis pyöriny ympärillä ni tuskin olisin selvinny enää pelkällä tupakalla käynnillä kun lähinnä teki vaan mieli heittää kakara parvekkeelta alas ja mennä itse perässä. sitä se _oikea_ vauva-arki teettää kun missään ei oteta todesta ja "sehän on niin ihanaa se vauvan kanssa vaan lepertely päivät pitkät...."
Kuules.. mistä sä tiedät, minkälaiset nukkumisrytmit meidän vauvalla on? Mulla on kokemusta hyvinkin monista päivistä joissa on mainitsemasi kaltaisia unipätkiä ja jopa lyhyempiä, mutta kun kyseessä on vauva niin en ole tullut ajatelleeksi että se oli sen kummempaa. On ollut paljon päiviä, kun vauva on nukkunut vain viiden minuutin pätkiä. Se vauvan hankaluus kun on suhteellista, ei siihen ole mitään yhtä ja yleistä ohjenuoraa. Tuolla sun määritelmällä voisin alkaa valitella täällä äärettömän hankalasta vauvasta, mutten häntä sellaisena koe. Ja ylipäätään kun MINÄ täällä sanon, että ehdin tehdä kotihommiakin kaiken keskellä niin auta armias jos sanoisin ääneen, että koliikkivauvan kanssa - siinähän taas korostaisin omaa erinomaisuuttani.
Huvittavia vaan nämä "huutaa kellon ympäri" kun kuitenkin nukkuu vähintään sen kolme varttia, jopa 1,5 tuntia, voi että.. :D Ja sitten tullaan muille mesoamaan että "aijai kun mulla on vaikea vauva, vaikeampi kuin sulla kun ethän sä muuten ehtisi kokata" ..minä olen ne viisiminuuttisetkin käyttänyt ruoanlaittoon, en nimittäin ole ajatellut paastota ;)
nus...ia sitä pilkkua.
ihan tippa linssiin ku luin ton. tuli niin muistot mielee. meillä oli esikoisen kanssa aivan samanlaista. yhtä huutoa. nukkumaan sai vaan jos rymmyytit vaunuja kynnyksen yli että kunnolla tömähti.öisinki meni tosiaan 20 tupakkaa ku oli pakko mennä rauhottuun. ku ei mikkään auttanu. vaikka mitä ois teheny.meillä se huusi 1 vuotiaaksi asti nyt tyttö on 3. vannoin etten enää ikinä lapsia tee. nyt poika 3kk ja kiitän luojaa(vaikka en oo uskovainen) että sain noin ihanan ja kiltin hymypojan... paistaa se aurinko joskus risukasaankin. että semmosta
Hyvin ärsyttävä ihminen. Välillä käy mielessä, että oletko edes todellinen ihminen, vai rekattu provoilija. Aina muita neuvomassa ja TODELLAKIN korostamassa erinomaisuuttasi. Tai ainakin pitää laittaa joku asia paremmaks tai pahemmaks kuin muilla
"Mulla on kokemusta hyvinkin monista päivistä joissa on mainitsemasi kaltaisia unipätkiä ja jopa lyhyempiä"
Tässä yksi esimerkki erinomaisuudestasi...
"minä olen ne viisiminuuttisetkin käyttänyt ruoanlaittoon, en nimittäin ole ajatellut paastota ;)"
Ei kaikki jaksa sitä ainoaa viisiminuuttista käyttää ruuanlaittoon. Jos sinä jaksat, niin hyvä, mutta ole kiltti äläkä tule tänne arvostelemaan niitä, jotka ei jaksa.
Aiemmista jutuistasi päätellen, sinulla ei todellakaan ole mikään vaativa vauva, vaan "ihanapikkuprinsessa", ja käsittääkseni sinulla ei myöskään ole muita lapsia, joten tuskin kauhiasti edes tiedät, mitä on se vauva-arki vaativan vauvan kanssa. Se on eri asia jos "on päiviä jolloin vauva nukkuu lyhyempiä unipätkiä, kuin ne viisiminuuttiset", kun oikeesti, koko ajan, joka päivä, viikkoja, kuukausia elää vaativan yksilön kanssa.
Kyllä kai ne muutamat huonot päivät menee vaikka päällä seisoen, ja energiaakin riittää, mutta asetuppa sellaisen äidin asemaan, jolla oikeesti on vaikeuksia saada edes yksi rauhallinen kahvihetki päivässä.
"On ollut paljon päiviä, kun vauva on nukkunut vain viiden minuutin pätkiä" niin joo, nimenomaan VAIN PÄIVIÄ!! jos meillä olisi huudettu vain päivä silloin tällöin niin tuskin olisin minäkään niin loppu ollut puolen vuoden jälkeen että avioerokin oli jo tapetilla kun meitä parkui joka päivä kaksi yöpukeissa miehen töistä tullessa. meillä se oli JOKA PÄIVÄ, JOKA VIIKKO JA JOKA KUUKAUSI kunnes tosiaan puolen vuoden iässä alkoi rauhoittua kun kiinteä ruoka muodosti suurimman osan vatsan ja suolen täytteestä ja kipuilu väheni.
enkä minä edes vielä kaikkea kirjoitukseeni laittanut, hyvin neutraalin siitä tein. jätin mm. mainitsematta senkin, että poikamme sai ensimmäisen korvatulehduksensa 10 VIIKON ikäisenä ja sitä iloa riitti sitten 1,5 vuotta liimakorvineen, tuubituksineen ja risaleikkauksineen kaikkineen siitä eteenpäin. että ellei sun vauva tosiaan huuda kun "silloin tällöin päivän" niin ole tyytyväinen.
ja jos poika nukkui 3 varttia, josta 20 minuuttia olalla, sen jälkeen käyn vessassa ja juon lasin vettä ja menen sänkyyn niin kauanko kuvittelit että minä sain nukkua? käytännössä en yhtään, koska vaikka sillä kerralla olisi ollut ehkä mahdollisuus puolen tunnin torkkuihin, ei sitä yksinkertaisesti enää kuukausikaupalla valvottuaan saa unta. ja mulla kun se valvominenkin alkoi jo 2 kk ennen lapsen syntymää raskauskomplikaatioiden ja kipujen vuoksi.
mut mitäs mä niitä sulle kertomaan, kun ei sun ymmärrykses riitä siihen että toiset vaan pääsee helpommalla kuin toiset, mut se ei silti anna sulle oikeutta väheksyä ja ylenkatsoa muiden kokemuksia kuvitellen, että sun kokemuksesti helposta vauvasta olis ainut oikea.
Hehkutat sitä miten vaikeaa sulla on ollut, ilman että tiedät millaista meilä edes on. Itse väheksyt koko ajan toisen vauvan äitiä, sillä eihän ihmisellä voi olla vaativaa vauvaa jos siivoaa ja laittaa ruokaa silloin kun on aikaa. Tuo sun vauhkoaminen on äärettömän naurettavaa marttyyriyttä! :D
Minä tulin vain selaamaan tätä palstaa, ja ihmettelin, että mikä tämä "ampukaa Jihuuu alas"-juttu on. Tunsin jopa sympatiaa sinua kohtaan, en pidä kenenkään kiusaamisesta. Ja olen huomannut, että väsyneet äidit ottavat helposti itseensä, jos joku jaksaa paremmin kuin he eikä muista pukea viestiään kunnioittavaan asuun.
Mutta nyt!
Toisella on ollut äärimmäisen hankala vauva, avioero lähellä ja elämä ilmeisesti aika helvettiä pitkän aikaa. Sitten sinä, yhden lapsen tuore äiti, sanot, että "Tuo sun vauhkoaminen on äärettömän naurettavaa marttyyriyttä!" ja isket vielä hymiön perään. Voi jeesus! Eikö sulla ole sydäntä ollenkaan?! Edes sen verran että olisit vaikka ajatellut tuon ajatuksen ihan hiljaa itseksesi ja jättänyt kirjoittamatta? Eihän tuo ihminen sinua väheksynyt, vaan kertoi omasta erittäin vaikeasta vauvastaan! Ei se sinun äitiytesi arvoa laske!
..että on avioero lähellä, ei ihme että joku kyllästyy tuollaiseen marttyyripuolisoon.
Se oli hän itse nimittäin, joka alkoi vauhkota mulle tten minä tiedä vaativasta vauvasta mitään kun itse kitisi sitä kun vauva nukkuu pisimillään vain 45min, voivoi sentään :D Voihan senkin ajan toki istua koneella ja haukkua/arvostella muita ja marttyroida x)
jos nyt jälleen kerran lukisit tämän viestiketjun ihan ajatuksella ja sydämellä, niin huomaat että se olet vain ja ainoastaan sinä joka olet tästäkin kirjoituksesta saanut väännettyä marttyyrikirjoitusta ja valkenisi sekin että ao:n vaikea vauva on nykyään nelivuotias, joten kyllä sitä voi ihan rauhassa nykyään istua koneella. alunperin kirjoitus oli tarkoitettu alkuperäiselle lohdutukseksi että kaikkien ei tarvitse eikä voikaan täyttää tämän päivän äitiyden mittareita joita niin hanakasti tarjoillaan useammasta suunnasta (myös sinun!). ei kaikkien vauva-arki ole mitään onnellista hehkutusta, mutta ei tarvitse ollakaan ja kaikesta voi selvitä ihan kunnialla. sinä se olit joka tätä lohdutukseksi tarkoitettua kirjoitusta aloit morkata!!
toivottavasti se elämä opettaa vielä sinullekin nöyryyttä ja näkemään sen, että kaikki mikä sun kattosi alla tapahtuu ja korviesi välissä liikahtaa ei ole ainoa oikea totuus.
tätä palstaa vain selaillaan ja ekaa tai tokaa kertaa kirjotetaan täällä.
IHAN SAMA mieleen! ;)
Tul vaan mieleeni, että tuolla sauhuttelulla lapsi varmaan huusi silkkaa tuskaansa jos äidinmaidon mukana moiset nikotiinit sai..
Mutta arvatenkin et imettänyt. "Kun ei tullut maitoa"?
Miksihän maitoa tulee niin harvoin tupakoivilla äideillä..
Ollos hyvä vaan, ota koko kiloherneitä nenuusi! ;) (jos mahtuu sinne tervan tukkimiin ganglioihin enää herneitä)
Tuo muuten oli ihan oikeasti eka viesti jonka tänne kirjoitin.
Ei ole itsellä lapsia niin ei ole oikein asiaakaan, mutta teidän juttuja on kiva lukea.
totta kai. ;)
Meilläkin oli poika ns. vaativa vauva. Nyt 6,5kk. Ei siinä paljoa ehtinyt tekemään vaikka meillä oli molemmat vanhemmat pitkään kotona. Nytkin tuntuu että hyvä jos itse ehtii syödä jotain päivän aikana. Ei siinä auta kuin aika. Ja se, jos saa miehen tai tuttavat vähäksi aikaa hoitamaan/leikittämään vauvaa. Meillä rauhoittui vähän pariksi kuukaudeksi siinä 2kk. Sitten kun ekat hampaat tuli n. 4kk alkoi sellainen yökukkuminen ettei mitään rajaa. Nyt ollaan unikoululla saatu öitä vähän rauhoittumaan, silti se on juhlaa, jos 7 tuntiakin jonain yönä saa nukkua. Nyt tuo jo nousee seisomaan eikä päivällä ehdi siis muuta tekemään kuin vahtimaan, ettei syö johtoja tai kiipeä ja kaadu päin pöydän tms kulmia. Jaksamista kovasti sinne!
Tuo on kyllä jännää miten se äidin "imago" on iskostunut vissiinkin meihin kaikkiin. Eli hyvä äiti muka hoitaa vauvansa lisäksi myös kodin, leipoo, tekee ruokaa ja näyttää vielä hehkeältä siinä kaiken keskellä. Mulla oli varsinkin alussa huono omatunto siitä etten jaksanut tehdä ruokaa, vaan ostin valmista. Ja siivouskin jää vähälle (tosin en oo koskaan ollu mikää siivousintoilija).
Oikeesti tärkeintä on se että vauva ja äiti voivat hyvin, mitä väliä jos tiskit seisoo pari päivää, tai joka päivä ei tule pölyjä pyyhittyä... Elä pode syyllisyyttä siitä että jotkut superihmiset pystyvät tekemään vaikka mitä, ei se tee heistä sen parempia (tai huonompia) äitejä. Jos sua alkaa itseäs häiritsemään esim kämpän sotku, niin ihan rohkeasti vaan pyytämään apua. Pyydä joku hoitamaan vauvaa siksi aikaa kun itse siivoat, teet ruokaa tms.
Ja sitten pakko kauhistella: mä en uskaltais hämmennellä ruokia hellalla samalla kun on vauva sylissä, mitäs jos sieltä roiskahtaa kuumaa vauvan päälle? mä en juo edes kuumia juomia silleen että vauva on sylissä. Vauvathan ovat aika arvaamattomia liikkeissään, saattavat huitaista yhtäkkiä tai potkaista tai... Saa sanoa ylisuojelevaks, mut tässä asiassa mä olen varovainen.
..on hyvälle äidille esim. ruoanlaitto. Onko se muka niin ihmeellistä, että jos joku on vuosikaudet syönyt ja tehnyt kotiruokaa niin edes vauvan tulo taloon ei vie einestiskille vaan sitä ruokaa tehdään sitten vaikka silmät ristissä väsymyksestä. Mun mielestä ruoanlaitto on ihan normaali arkinen toimi eikä tee kenestäkään superäitiä eikä kenestäkään huonola äitiä, jos sitä ruokaa ei laita.
Sen verran paljon on tullut kokkailtua että tiedän mitkä ruoat mahdollisesti räiskyy ja mitkä ei :) Ja silloin jos vauva nukkuu sylissä tai olalla, niin tuskin äkkinäisiä liikkeitä tulee, tai ainakin tämän oman vauvani kohdalla ja hänen ikäisellään/kokoisellaan on patojen hämmennyskin onnistunut.
Ja kokonaisuudessaan tekemiseen siinä eilisessä setissäkin meni n. tunti, mikä on vuorokauden 24h tunnista tosi vähän. Eikä vauva todellakaan sitä tuntia istunut sitterissä katsellen, kyllä häntä siinä ruoanlaiton lomassa "joutuu" viihdyttämään monin tavoin. Ja tarvittaessa kun sen tunnin jakaa osiin niin kyllähän sen kerkeää kun tekee aina silloin kun sen tovin sitä aikaa saa. Ja ap nimenomaan kysyi miten jotkut ehtivät ja minä vilpittömästi vastasin kysymykseen.
En tajua mikä into joillakin on kilpailla siitä kuten tässäkin ketjussa tuli ilmi, että mullapa on vaikeampi vauva kuin sulla (vaikka totuus olisikin päinvastainen) ja että ne, jotka hoitavat kotiakin lasten ohella niin heitä aletaan mollata ja väheksyä. Näköjään ottaa jolillakin niin koville se oma uupumus, että aletaan muita haukkua mutta siinäpä voisi sitten kurkatas peiliin ja miettiä helpottaako se todella omaa olola kun arvostelee ja kyräileemuita ja kasvattaa vaan negatiivisia tunteitaan sillä :/
paljonkin omassa lähipiirissäni, että vauva on vetänyt kuumat teet tms. päällensä. Mutta täytyy sanoa, että näitä juttuja lukiessani saan olla onnellinen, että meillä on vauva, joka ei itke oikeastaan koskaan, jos perustarpeet on tyydytetty. Ja aina on nukkunut hyvin. Läpi yön alkoi nukkumaan jo 1kk:n ikäisenä. Kyllä minä siis määrittelisin vauvamme helpoksi, vaikka tuolla aikaisemmin joku sanoi ettei ole helppoja ja vaativia vauvoja...
Voimia vaan vaativien vauvojen äideille!
Se mikä kohdallasi mättää on asenne!!Tapa millä tuot ajatuksesi esiin. Ei siis se mitä teet tai juku muu ei tee tai mullainen vauva kullakin on. Ärsytystä aiheutat SINÄ ja TAPASI ILMAISTA ASIOITA!!tuskin ketään syö se että teetkö ruokaa tai leivotko. Vähemmällä päästään jos mietit ensin miten asian ilmaiset niin vastaanottokin voi olla aivan toisenlainen.
Älä suotta huolla näpistäsi seuraavan kerran kun se hajoaa.
sun juttujas. Yritä nyt, "hyvä" ihminen, jostain löytää edes hieman empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Muuta sanottavaa minulla ei sinulle olekaan.
Miten ihmeessä onnistut tekemään makaronilaatikon, sämpylät ja kakun tunnissa. Minun makaronilaatikkoni kyllä pelkästään kypsyy sen tunnin siellä uunissa. Minun olisi ihan mahdoton tehdä tuota kaikkea alle kahden tunnin.
Hih. hyvä huomio...kun tuon super-leipojan viestejä lukee useammalta palstalta niin muitakin epäkohtia ja ristiin puhumisia löytyy. ja paljon.
Eli mulla ei ole empatiakykyä, kun joku alkaa ensin aukoa päätään ja kun vähän näpäytän takaisin, olen taas se paha ihminen :D
Itse tekemisiin eli ihan konkreettiseen tekemiseen meni tunti. Vai istutko sinä uunin edustalla vahtimassa ruoan kypsymistä ja sen vuoksi "et ehdi" kokata?? :D Sillä aikaa voi tehdä taas paljon muuta kun se ruoka kypsyy. Se itse ruoan tekeminen ei kauaa kestä.
tai pikemminkin sen puute käy erittäin hyvin selväksi kirjoittelustasi muuallakin kuin vain tässä viestiketjussa. Toisekseen, ei sinulle olla päätä auottu - ottaisit asian enemmän rakentavana kritikkinä kuin pään aukomisena.
Tuo otsikon "Tässä se taas näkyy miten".. tyyppi mesoaa minulle siitä miten en tiedä vaikeista hetkistä mitään kun mulla on niin helppo vauva ja kuulemma väheksyn muita. Hän on siis oikea ihminen määrittelemään meidän vauvamme helppouden ja perusteena se, että täällä tehdään ruokaa ja leivotaan? Todellako?
Ja pään aukomista ei siis ole tuo avaus tuolla vauvapalstallakaan.. sulla on mielenkiintoinen näkemys pään aukomiseta :P
ai kuulemma väheksyt muita??? Tässä omia sanojasi;
"Eikä elämäsi varmasti paremmaksi muutu kun siellä katkerin kynsin naljailet niille joilla menee paremmin. "
Eikö tuo loppu ole väheksymistä?
mulla on varmaan sit jotenkin ihan käsittämättömän kivikautinen hella, paistinpannu ja kattila, kun en mä kyllä saa sitä jauhelihaa paistettua, makaroneja keitettyä, porkkanoita silputtua (mun makaronilaatikkoon kuuluu nekin), maustettua ja tehtyä munamaitoa ja tämän lisäksi vielä sämpylätaikinaa alle tunnissa... ainakaan jos on vauva hereillä vieressä viihdytettävänä ja esikkokin haluaa osallistua... eikä mulla oo tapana enää uuninluukun edessä ollu istua, on muutakin elämää...
mut mä olenkin antanu itselleni luvan olla "huono äiti" ja teen sitä laatikkoa sillon ku mieskin on kotona lapsia viihdyttämässä ni voin sit vaan seuraavana päivänä heittää mikroon....
Kaikki eivät välttämättä ole yhtä vikkeliä sormistaan keittiössä, mutta ei se kenestäkään huonoa äitiä tee! :)
Enhän mä uskalla edes sanoa enää, kauanko noihin mainitsemiisi asiohin mulla menisi, kun sitten olisin taas mainostamassa erinomaisuuttani....
avaus vauva-palstalla? Enpä ole siellä mitään lueskellutkaan ja toisaalta en kiellä sitäkään, etteivätkö jotkut sinulle joskus vittuilisikin. Peiliin katsomisesta olet kai itsekin pauhannut täällä? ;)
Ja mitä tulee siihen, että joku kirjoittaja väitti, ettet voi tietää vaikeista hetkistä mitään: eihän hän hetkistä puhunutkaan vaan elämästään ja kuukausitolkulla jatkuneesta väsymyksestä vaativan vauvan kanssa. Elämä oikesti vaativan vauvan kanssa on aivan eri asia kuin hetkittäin kiukuttelevan, seurankipeän tai muuten vaan tilapäisesti "vaikean" vauvan kanssa eläminen.
Oma vauvani on todella helppo, mutta samaa en voi sanoa erään läheisen ihmisen vauvasta. Eli kokemukseni takia uskallan ottaa kantaa tähän helppo/vaativa vauva -asiaan.
Asiat tosiaan voi esittää monella eri tapaa, sinä esität ne niin, että saat monet hermostumaan täällä. Toivottavasti oikeassa elämässäsi menettelet toisin, ei sinulla muuten mahda turhan montaa ystävää olla.
Mutta kun joku kääntää jutun koko ajan niinpäin, että minä halveksuisin muita ja korostaisin itseäni. Ensinnäkään - minussa ei ole mitään "erinomaista" jota korostaa! :D Sen sijaan olen KOROSTANUT monesti sitä, että vauvat ja äidit ovat yksilöllisiä, ihmiset kokevat asiat eri tavoin, toinen väsyy vähemmästä ja toinen jaksaa enemmän ja että kaikki nämä eri vivahteet ovat täysin ymmärrettäviä - niin silti joku seuraava kommentti on että "siinä sinä taas vähättelet muita!!" :/
Juu, tämä ihminen kertoi väsymykseen ja samalla mollasi minut maanrakoon etten voi tietää vaativan vauvan hoidosta mitään. Onko vaativan vauvan määritelmä siis se, että äiti kokee hänet vaativana ja vain tämä kyseinen kirjoittaja voi ne vaativat vauvat määritellä.
Mua ei kiinnosta lähteä tuolle kilpailulinjalle juuri sen takia, että en voi kellekään toiselle sanoa (eikä kukaan muukaan voi) että mulla on vaativampi vauva kuin sinulla. Vaikka jonkun toisen vauva nukkuisi enemmän kuin omani, niin silti tämä enemmän nukkuvan äiti voi olla paljon väsyneempi ja vaikkapa masentunut.
Että näin :)
järjettömän huvittavaa hakemista!
Minunkaan mielestä ei ole temppu eikä mikään valmistaa makaronilaatikko ja sämpylät tunnissa (kun ei lasketa sitä uunissa oloaikaa). Hä??? Enkä silti koe olevani mikään superkokki! Toisaalta esikoisen aikaan olisi voinut tuntuakin mahdottomalta kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Jotenkin sitä oppii järjestelytaitoja ja sutjakkuutta sitä mukaan kun lapsiluku kasvaa..
(Lapsia on muuten 4kpl; 8v, 6v, 3v ja 10kk).
VAATIVAN VAUVAN MÄÄRITELMÄNÄ VOIDAAN PITÄÄ JUURIKIN SITÄ ETTÄ ÄITI PITÄÄ HÄNTÄ VAATIVANA. Äidin tunne vauva-ajasta on ratkaiseva, hän kun pääsääntöisesti sitä hoitaa. Tsiisus.
Elä ota kaikkea arvosteluna itseäsi kohtaan... Luin HDladyn kirjoituksen pariinkin kertaan, enkä mä saanut siitä käsitystä että hän jotenkin arvostelisi juuri sinua. Tottahan tuo on että äitiyteen liitetään kaikki noi kodinhengettären ominaisuudet melko automaattisesti. Pelottavaa vain tuo että ruoan laitto on niin tärkeää että sitä on sitten tehtävä silmät ristissä, eikös se äidin jaksaminen olekaan tärkeää?
Ja mun vauva kyllä nukkuessaankin saattaa säpsähtää jotain, jolloin iskee se mikä lie refleksi jossa kädet lentää sivuille ja jalatki sätkähtää johonki suuntaan... vaikka kuinka olisi kotona niin kaikkia ääniä jne ei voi kontrolloida. Vaikkei mitään kuumaa roiskahda niin vahinkoja sattuu...
Eiköhän vaikea vauva ole juuri se jonka äiti kokee vaikeaksi, jonkun vaikea vauva on toisen mielestä helppo ja päin vastoin. Sun teksteistä ei musta Jihuuu ainakaan kovin selvästi paista läpi se että kokisit oman vauvasi vaikeaksi, tunnut valoisalta ja jaksavalta äidiltä. Mun tuntemat vaikeiden vauvojen äidit ovat väsyneitä, monesti hyvinkin turhautuneen oloisia.
En mä sitä hänen tekstiään itseeni ottanutkaan, vaan yleensäkin ihmettelen tuota täydellisen äidin määritelmää että siihen kuuluisi joku kodinhengettäryys. Eiväthän kaikki sinkkunaisetkaan ole mitään kodinhengettäriä eikä kenenkään tarviikaan olla, eikä sellaiseksi voi/tarvitse äitiyden myötä muuttua.
Kyllä se silmät ristissä kokkaus on musta parempi vaihtoehto, jotta jaksaa paremmin kun saa hyvin syötyä, hyvää ja terveellistä ruokaa :) Joskus töissäollessa kun muutaman päivän oli laiskempi ja veti jotain mikroaterioita töissä, niin oli ihan oikeasti vetämätön olo eikä niistä nälkäkään kunnolla lähde (ainakaan tällasella suursyöpöllä :P ) ja me jouduttais ostamaan ihan älyttömästi eineksiä jotta ne riittäis minulle (nälkäiselle imettäjälle) ja isolle miehelle, tulispa aika hintavaksikin :) Mutta vaikka ei olis rahastakaan kiinni, niin siltikin tykkään mieluummin tuoreista raaka-aineista valmistetusta ruoasta, maun, terveellisyyden ja kroppani/elimistöni hyvinvoinnin vuoksi :)
teet sämpylätaikinan, laitat makaronin kiehumaan, paistat sillä välin jauhelihan, laitat ne uuniin kera mausteiden ja munamaidon, leivot sämpylät, teet kakkutaikinan, otat makaroonilaatikon uunista ja laitat sämpylät tilalle ja kakun toiselle tasolle. Sämpylät ja kakku pois uunista, eikä aikaa ole kulunut kuin tunti. Minun makaroonilaatikkoni olisi jo palanut jos pitäisin sitä tunnin uunissa ;P
Näinhän se on.Aika moni varmaan täällä katselee kun pesukone pesee sen puolitoista tuntia ja ihmettelee kun ei mitään kerkeä tekemään...Tänään minulle käy näin koska olen jämähtänyt tähän ihmepalstalle.Täytyy vielä käydä siellä vauva palstalla...On muuten tosi hienoa että jaksat noin pienen kanssa kaikkea.Minulla meni ihan sumussa ensimmäiset puoli vuotta.Toivottavasti tämän toisen kanssa jaksan paremmin.Väliäkin on jo sopivasti ja nuoruuden karikot menty läpi.
Ei sun rakas ystävä tarvii 8 viikkosen kanssa mitään saada aikaan. Niin pienellä ei oo selkeetä päiväjärjestystä että vois suunnitella ajankäyttöä, eikä sun omat yöunet riitä päivällä touhuumaan täydellä teholla.
Vasta 3kk ja yli, alkaa vauvalle tulla selkeempi päiväjärjestys. Nukkuu pitemmän pätkän yöllä ja esim. kahdet - kolmet torkut suht samoihin aikoihin. Sitte on helpompi suunnitella tekemisiä.
Ja laiskan äidin neuvo on: tee mahdollisimman paljon, kun vauva on hereillä. Imuroinnin ajaksi vauva rintareppuun, sitteriin katselemaan leipomista - tavaraa vaan käteen, ni viihtyy. Jumppahetki vaikka aamuun ja iltaan, muuten arkiaskareisiin vauva mukaan. Sitte ku vauva nukkuu, ni rentoudut itsekkin.
Suosittelen lämpimästi Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Siinä on konkreettisia hyviä neuvoja.
Eli ota lapsi mukaan leipomaan, vaikka sitterissä siihen viereen...vauvan ei oo tarkotuskaan viihtyä yksin vaan osallistua kodin töihin alusta asti :)
Heittäisin sen lapsikirjan kyllä nurkkaan... Minun piti täysimettää, kestoilla ja lapsikirjan mukaan ottaa vauva mukaan kodin töihin syntymästä lähtien ja nukuttaa hänet pitkille päivä- ja yöunille pienellä heijauksella...
Päädyin kantamaan kertiksissä kirkuvaa erityiskorvikkeella olevaa vauvaa ympäri taloa päivinöin, siinä sai jäädä vauva osallistuminen kotitöihin samaten kuin oma peseytyminen tai nukkuminen...
ole mikään imetysguru.. Mahdoitko lukea kuinka hyvin opusta..?
Minulla oli samanlainen lyhytjännitteinen vauveli 10 v sitten. Kyllä siinä univelkaa kertyi. En osaa muuta sanoa, kuin että ehkä ihan pikkuisen pitää antaa sitten isompana vaan huutaa ja tottua siihen, ettei ihan sillä sekunnilla ehdi hypätä pikkuista palvelemaan. Se vaan on lapset erilaisia. Se likka on edelleen aika hosuli, ihana sellainen. Olen yh, joskus oli talo ihan sotkussa ja tiskit viikon samassa jamassa, mutta se on vaan maallista. Jos ei ehdi niin ei ehdi. Univelka ja oma jaksamienn on tärkeempää kuin siivoominen, ehdit siivota sitten loppuikäsi kun vauva kasvaa. Koeta saada nukuttua ja levättyä, osallistuuko joku sun kanssa lapsenhoitoon. Likka nukkui paremmin ulkona vaunuissa, viileässä. Joskus saattoi vedellä melkein tunnin yhteen menoon.
Jaksamista, sinulla on vain vilkas kaveri. Onneksi ei kuitenkaan koliikkia. Kyllä se siitä, älä vaadi itseltäsi liikoja. (kerran silloin kesällä muuten tiskit alkoi ihan homehtua, kun en jaksanut ja ehtinyt, eikä siitäkään ole mitään elämänikäistä traumaa mulle tai likalle jäänyt, joten iisisti vaan! Supermammat asuvat toisissa osoitteissa, ollaan reilusti lepsuja vaan, mutta vauva hoidetaan, se oli mun periaate)
Tänään kokeilin ensimmäisen kerran erään kirjoittajan vinkkiä nukuttaa herraa parvekkeella vaunuissa...ja nukkui kokonaista kaksi tuntia, vähän jopa reilu taisi olla!!Ehdin tehdä ruuankin valmiiksi ja tiskata!!Sen jälkeen oltiin yhtä aurinkoa kun syötiin ja vaavi vaihdettiin kuiviin...kiitos erittäin paljon tästä vinkiatä..mutta edelleen saa laittaa vinkkejä, sillä silloin kun poika on hereillä, ei tosiaan pysty tekemään mitään, ellei mies ole kotona poikaa viihdyttämässä!Nytkin poitsu tuolla huutaa kun nukahti sitteriin..kai sitä pitää laittaa poika ulos uudestaan nukkumaan..
Ja vielä....antakaa nyt toisten kirjoitusten olla...empä usko että täällä kukaan mitään paha tarkoittaa... :)
Jaksamisia Äideille!! :)
Luulenpa, että jos/kun poikasi pääsee ulkounien makuun kunnolla, niin jaksaa hereillä ollessakin tyytyväisempänä. Niinhän ne lapset yleensä; mitä paremmat unet, sitä virkeämpi ja tyytyväisempi lapsi! Pikkuvauvaikä on lyhyt, muutaman kuukauden kuluttua vauva viihdyttää itseään jo paljon enemmän. Nauti siihen asti poikasi läheisyydestä ja siitä, että voit antaa hänelle aikaasi ja seuraasi!
..vaikken mä täällä saisi vinkkejä kertoakaan :P
..että oletko kokeillut kapalointia? Mä en tiedä miten varsinainen kapalo tehdään, mutta meni liian pitkään että hoksattiin kietasta vauva vilttiin kapalon tyylisesti, eli pistetään viltin päälle niin että pää jää viltin yläpuolelle ja sitten viltin reunat taitellaan olkapäitten laidoilta siten, että vauvan kädet jaa suorina viltin sisään eikä pääse sieltä karkuun. Siitä lähti meilläkin käyntiin vähän pitemmät päikkärit. Varmaan just tuon tiiviin paketin takia tyttö viihtyy vaunulenkilläkin yleensä unten mailla, kun on siellä lämpimän puvun sisällä :)
Noin kun niitä vinkkejä kerrot niin tavassasi neuvoa ei ole mitään vikaa. Tuollaiset vinkit ovat varmasti tervetulleita! Nih.
Nih.
menikö mies taas baariin??
ollaan kokeiltu jonkinlaista kapalointia kun oikeaa tapaa ei tiedetä(josta tulikin mieleen että ohje varman löytyy täältä netistä)...
mutta se ei pidennä mukelon unia yhtään..hiljentää kyllä yöunille, mutta jossain vaiheessa yötä, hän saa itsensä rimpuiltua vapaaksi:)
päivällä vaikka kaikki unet ulkona. Meidän tyttö ei vielä 3 kk iässäkään jaksanut valvoa kerralla kuin n. tunnin ajan. Voisiko vauvasi olla vaan väsynyt?
melkoinen marttyyri kun joka viesti pitää aloittaa tyyliin "vaikken osaakaan sitä/tätä / vaikken saisikaan täällä mitään sanoa".
Tuhat kertaa sinulle: VOI SINUA! Helpottiko?
Miksi ihmeessä sinun tarvitsee leipoa tai tehdä mitään muutakaan ylimääräistä 8 viikkoisen vauvan hoidolta?
Kuule ota ihan iisisti ja osta tarvitsemasi leipä kaupasta!
Siivotkaa isän kanssa yhdessä tai isä siivoaa kun tulee töistä kotiin ja viikonloppuna teette yhdessä sen mitä ehdit.
Nyt on tärkeää, että saat syödyksi ja juoduksi ja vähän levätyksi. Isä hoitaa muut.
Tämä on teidän perheessä nyt tällainen vaihe. Sinulla on varmasti paljon hommaa vauvan kanssa ja isän on autettava sinua!
Älä ota itsellesi liikaa paineita siitä mitä sinun kuuluisi (muiden mielestä) pystyä tekemään päivän aikana. Jos sinusta tuntuu siltä, että et edes kunnolla syömään pysty niin unohda silloin leipomiset ym. ylimääräiset hommat. Keskity tärkeimpään.
Ei se tee kenestäkään yhtään parempaa äitiä/vaimoa vaikka kuinka leipoo ja laittaa ruokaa. Loppuun voi palaa silläkin tavalla!
Hanki kantoliina. Sen kanssa voi tehdä pikkuaskareita, vaikka imuroida, lapsi nukahtaa keinuvaan liikkeeseen.
lukea kaikkia aikaisempia viestejä, kun niitä oli niin paljon, mutta jos ei ole vielä ehdotettu, niin mielestäni kannattaisi kokeilla kantoliinaa. Siihen vauva voisi ehkä nukahtaakin, jos on väsynyt.
Oma vauvani ei ainakaan koskaan itke "turhaan" kantoliinassa, vain jos tulee nälkä tms. Ja näin saat itse rauhassa tehtyä hommia. (Vauvalle tekee myös hyvää tuntea äidin liikkeet omaa kehoa vasten -> auttaa vauvaa hahmottamaan omaakin kehoa.)
Ensimmäisen lapsen kanssa olin pirun tarkka, että tein sen mitä kerkesin ja jaksoin.
Toisen syntyessä (alle kahden vuoden ikäerolla) niin toisella lapsella koliikki ja itse en n.kuukauteen kyennyt kunnolla kävelemään. En edes viitsinyt ajatella leipomisia tai sen kummosempia ruokia.
Kolmannen syntyessä (vanhin neljän) tein vain sen mihkä lapsista aika riitti. Silloin kyllä tein esim.pullataikinan vanhemmille lapsille ohjelmaa :DD
Neljättä odotan näin vuosien jälkeen ja en todellakaan meinaa tressaa ja toisaalta ajatustyylini muutenkin kolme ekaa kuukautta on intensiivisesti vauvan kanssa olemista (ainakin aikasemmat lapset söivät jatkuvasti eli roikkuivat tissis kiinni), jonka ohella hoidetaan muut perusasiat ja jos aikaa jää sit muuta, sen jälkeen alkaa helpottaa ja jos ei ala sit tarvii miettii muita ratkaisuja. Tuskin tulen tämän syntymän jälkeen heti kohta leipomaan, tarvii itse laihtuakin :DDD
Näiden kolmen ollessa pieniä en tiedä kuinka selvisin ensimmäiset kaksi vuotta, sitä vaa selvisi. Nuorin jatkuvasti sylissä ja kaks vanhinta lahkeessa (vessassakin) silti sitä liikkui julkisilla paljon ja muutenkin.
Jos tänne saakka jaksoit lukea, niin yritän sanoa vaan "älä ajattele mitä toiset kerkiää tekemään tai ei kerkiä. Lapset on niin hetken verran pieniä, niin se aika kannattaa elää täysin lapsen ehdoin. Kyllä leipomaan ja extra-kokkauksia kerkiää vuosikausia tekemään yhdessä lapsen kanssa, eikä vauva välitä onko pullaa tai kaukkua"
Kantoliina on hirmu näppärä kapistus, jos lapsi vaan viihtyy siinä, jää kädet vapaaksi ja monet vauvat nukkuvat ulkona paremmin, kuin sisällä, mutta lapsen kanssa oleminen on kyllä tärkeämpää, kuin leipomiset :DDD
se jäi, että nuorimmainen nukkui yönsä hyvin, kun laitoin kapaloon peiton sisään ja vaunuihin. Ainakun heräsi ja vauva alkoi liikkumaan, vaunut alkoi heilumaan ja näin nukahti uudelleen eli meillä jäi pinnasänky käyttämättä :)))