Onneton ihminen elää menneisyydessä, muistelee menneitä ja antaa niiden sanella tulevaisuuden kulun. Ei irrota ollenkaan otetta kuluneesta ajasta, vaan ajattelee: "Minusta ei ole tähän, koska näin ja näin on käynyt. Tätä ei voi yksinkertaisesti tapahtua, mistä unelmoisin".
Menneisyys VAIKUTTAA ihmiseen, mutta ihminen voi minimoida vaikutuksen halutessaan minimiin ja saada uusien, edes hieman parempien, kokemusten avulla menneisyyden muistelunsa kuriin. On valintakysymys, kummassa ihminen elää enemmän: menneisyydessä vaiko tässä hetkessä.
On osattava sanoa itselleen välillä suorat sanat, niinkuin asiat ovat. "Kuules, se oli silloin, nyt on nyt". On hieno ja nerokas tekosyy perustella tuoreita epäonnistumisiaan menneisyydellä! "Koska minulle kävi niin kurjasti silloin ja silloin, minulla on täysi oikeus olla pistämättä tikkua ristiin tämän asian hyväksi. Saan murjottaa yhä edelleen. Siihen on oikeus, kun on näin käynyt".
On oikeus, on, mutta itsellä on kuitenkin vastuu siitä, tuleeko tosissaan yrittäneeksi. Aina pitää yrittää. Aina. Tulevista epäonnistumisista ei pidä olla itselleen vihainen, vaan vain siitä, jos ei ole yrittänyt. Nuija on se, joka ei tee haluamansa asian eteen yhtään mitään. Nuija ei ole se, joka antaa kaikkensa, mutta jollakin kertaa kokonaan silti epäonnistuu.
Mielestäni ihmisen arvokkuus ei tule siitä, kuinka paljon on kertynyt onnistumisia, vaan siitä, kuinka uutterasti on yrittänyt. Hieno ihminen on se, joka pistää itsensä likoon. Uskaltaa yrittää siitä huolimatta, vaikka tietää jokaisen ihmisen tavoin että voikin onnistumisen sijaan ihan yhtä hyvin epäonnistua.
Mutta yritettävä on. Ilman yrittämistä ei tule mitään aikaiseksi.
Menneisyys VAIKUTTAA ihmiseen, mutta ihminen voi minimoida vaikutuksen halutessaan minimiin ja saada uusien, edes hieman parempien, kokemusten avulla menneisyyden muistelunsa kuriin. On valintakysymys, kummassa ihminen elää enemmän: menneisyydessä vaiko tässä hetkessä.
On osattava sanoa itselleen välillä suorat sanat, niinkuin asiat ovat. "Kuules, se oli silloin, nyt on nyt". On hieno ja nerokas tekosyy perustella tuoreita epäonnistumisiaan menneisyydellä! "Koska minulle kävi niin kurjasti silloin ja silloin, minulla on täysi oikeus olla pistämättä tikkua ristiin tämän asian hyväksi. Saan murjottaa yhä edelleen. Siihen on oikeus, kun on näin käynyt".
On oikeus, on, mutta itsellä on kuitenkin vastuu siitä, tuleeko tosissaan yrittäneeksi. Aina pitää yrittää. Aina. Tulevista epäonnistumisista ei pidä olla itselleen vihainen, vaan vain siitä, jos ei ole yrittänyt. Nuija on se, joka ei tee haluamansa asian eteen yhtään mitään. Nuija ei ole se, joka antaa kaikkensa, mutta jollakin kertaa kokonaan silti epäonnistuu.
Mielestäni ihmisen arvokkuus ei tule siitä, kuinka paljon on kertynyt onnistumisia, vaan siitä, kuinka uutterasti on yrittänyt. Hieno ihminen on se, joka pistää itsensä likoon. Uskaltaa yrittää siitä huolimatta, vaikka tietää jokaisen ihmisen tavoin että voikin onnistumisen sijaan ihan yhtä hyvin epäonnistua.
Mutta yritettävä on. Ilman yrittämistä ei tule mitään aikaiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..sanoi että ihmiset katuvat yleensä asioita joita eivät tehneet kuin asioita joita tekivät...
viisaasti sanottu. Tosiaan.
Tänään katselin vuoden ja kolme kuukautta vanhaa kaunista poikaani ja hänen temmellystään. Tajusin että katselen omaa lastani aivan liian vähän ja aivan liian harvoin... ja vaikka yritin nähdä ja kokea sen en päässyt edelleenkään "sisälle" täysin siihen havaitsemiseen, onneen.
Se teki minut surulliseksi. Maailman kaunein asia vieressäni nauramassa ja peuhaamassa enkä minä siltikään osannut kohdata.
Oletko edelleenkään toiminut itse tällä tavalla miten muita kovasti tsemppaat ja patistat tekemään jotain?
Uskon tosissani, että minusta on sellaisiin asioihin, joista aikaisemmin olisin ollut mieltä, että missään nimessä minusta ei ole. Tulevaisuudenuskoni on parantunut roimasti. Tottakai välillä saatan synkistellä, mutta hetken päästä kokoan jo itseni! Aikaisemmin en tehnyt KOSKAAN niin (kokonut siis itseäni itsesäälikohtauksen jälkeen).
Aikalailla teoria-tasolla vielä liikun. Mitään varsinaista ei ole tullut yritetyksi, mutta asenteeni on huimasti muuttumassa. Olen alkamassa tajuta, ettei maailma pyöri minun ympärilläni, vaan minä pyörin maailman ympärillä. Tunnen itseni voimakkaammaksi ja rohkeammaksi. Ja mikä tärkeintä: olen alkanut tuntea jo pikkaisen positiivista vihaa ihmisiin, jotka sanovat minulle törkeästi (olen pitänyt puoleni!!). Kehittynyt olen huimasti. Nyt enää peppu ylös penkistä ja liikkeelle ihmisten pariin. Yhtä, kahta kaveriani näen, mutta uusiin ihmisiin en ole vielä tutustunut.