Olen ollut mukana tuossa "oletko väärässä turvassa" keskustelussa, joka käy nyt niin kuumana, ettei mukaan pääse. Eikä ihme. Siellä käsitellään ihan ydinkysymyksiä. Matkamies siellä paheksuu kiittäviä kristiyitä ja arvelee näiden olevan katumattomia ja kuolleessa uskossa.
Kirjoitin hänelle vastauksen, jonka koneeni sitten kadotti...ja tuli vähän sellainen olo, että olikohan se tarkoitus. Yritän tässä nyt uudelleen, kuitenkin.
Matkamies kyseli, mitä hänen pitäisi "meidän" mielestämme tehdä. Uskoa ainoastaan kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se riittää, ja sekin "teko" on Jumalan ihmisessä vaikuttama. Se tekemisistä.
Kukaan ei voi häntä kieltää elämästä niiden neuvojen ja ohjeiden mukaan joita hän pitää oikeana, mutta se ei saa tulla vaatimukseksi muille.
Haluan kuitenkin kysyä sinulta matkamies, joka kovin kärkkäästi puhuttelet Jeesusta kiittävää tai Kristukseen luottamuksnsa laittavaa kristittyä kuolleeksi, armonvarkaaksi, katumattomaksi tms, mitä oikein olet tekemässä?
Entäpä, jos olisit sattunut esim samoihin kanssapuheisiin kanssani? Olen joskus siellä puhunut omasta tiestäni, siitä, miten vuosikaudet jouduin tyytymään "vähään uskomiseen" eli joskus aina sain kokea armon tuntemisia esim seuroissa saarnan alla, mutta niitä varjosti hyvin pian masentunut tietoisuus siitä, että pian koittaa arki ja taas lankean, nauran rumalle jutulle, en tunnusta uskoani jossain keskustelussa, en muistuta synnistä, kiivastun ja rähisen läheisilleni, käytän työaikaa laiskotteluun, tms tms. Sitten vain kävi niin, että jonkun saarnan alla tajusin, että olen kauhean minäkeskeinen, tuijottelen omaa mustaa sydäntäni, minäminä minä minä, enkä siksi saa voimaa uskoa.Enkä tunnustaa uskoani. Enkä saa olla vapaa ja iloita.Pyysin sydämestäni voimaa uskomiseen, kokonaisena uskomiseen, taivaaseen asti uskomiseen.Lupasin uskoa ennen remontintekoa, ennen omia kunnostautumisyrityksiäni, ennen omaa parannustani. Katsoin kehotettuna Gogatalle, ja näin, että siellä roikkuu Jeesus ristinpuulla kaikkien näiden syntien, taipumusten ja halpamaisuuksien takia, joihin olen syypää tänään, eilen , lopun elämääni.Että hän on ne kantanut vahvoilla käsillään ja luvannut kantaa minua eteenpäinkin ja olla aina kanssani. Että hän meni helvetin pohjaan takiani, mutta nousi sieltä, koska oli viaton, puhdas ja voimakas, minun Voitonsankarini, ja noustessaan tempaisi minut vahvoille käsivarsilleen ja pelasti minut. Kokonaan. Taivaaseen asti. Minun ei tarvitse katsella itseäni eikä kurjuuttani, vaan saan nyt ja aina katsoa häntä, joka on syntini maksanut hirveällä kärsimyksellään , noussut ylös ja voittanut kuoleman ja pelon ja helvetin. Olen kertonut näistä ja kiittänyt joskus, ja iloinnut.
Minusta on tullut Jeesus-uskovainen, Kristukseen luottava. Olen saanut ilon ja vapauden, ja jostain on tullut myös uutta rohkeutta ja avoimuutta uskosta puhumiseen. ja valtavasti iloa. Joskus se pursuu yli ja on niin hyvä mieli, että se purkautuu kiitoksena.Kiusaukset ja synti eivät ole poistuneet, mutta syntisenäkin saan uskoa, armosta uskoa.
Kanssiksissa, jos olisimme tavanneet, olisitko sanonut, että olen kuollut, että olen katumaton, että olen armonvaras???Sellaiseen en ole el-piireissä törmännyt.En kasvoista kasvoihin, ikinä.
Täällä netissä olen osallistunut keskusteluun ja myös tuohon edelliseen. Sinä matkamies olet kutusunut minua em. nimityksillä. Pelkään pahaa, että olet pilkannut Jumalan työtä minussa. Olet sanonut, että me Jeesus-uskovaiset uskomme syntejämme katumatta. Että meille synti on luvallista. Ei synti koskaan ole luvallista, matkamies. Se on murhaajan naula ja vasara kädessämme. Se on kuolettava asia. Myös rakkaudettomuuden, anteeksiantamattomuuden ja tuomiohengen synti. Ja Kristittyjen vainoaminen ja pilkkaaminen.Vain Jumala antaa syntiselle katumuksen, hän aloittaa työnsä meissä ja vie sen päätökseen.
rukoilen sinulle matkamies, että saat tuntea sekä murhetta synnistä, ei toisten vaan omasta synnistä että iloa armosta, siitä ansaitsemattomasta. Pyydän myös anteeksi, että olen joistakin jutuistasi suivaantuneena vastannut sinulle ylimielisillä heitoilla ja nälväisyillä.
varas ei iloitse saaliistaan, matkamies, armahdettu iloitsee lahjasta.
Ei laulamasta lakkaa, mun sielun iloissaan, kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan
mä etsin kauan lepoa, en sitä löytänyt. Nyt minut ahdistuksesta on Jeesus päästänyt
Ei laulamasta lakkaa nyt sielun iloissaan,
kun murheen maassa alkaa jo uutta virttä saan
se kerran luona Jeesuksen kuin vetten pauhina on soiva kanssa enkelten Karitsan kiitosta
Iloa, rauhaa ja siunusta sinullekin, matkamies. Jospa saisimme kerran yhdessä kiittää uusin kielin taivaassa!
Kirjoitin hänelle vastauksen, jonka koneeni sitten kadotti...ja tuli vähän sellainen olo, että olikohan se tarkoitus. Yritän tässä nyt uudelleen, kuitenkin.
Matkamies kyseli, mitä hänen pitäisi "meidän" mielestämme tehdä. Uskoa ainoastaan kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se riittää, ja sekin "teko" on Jumalan ihmisessä vaikuttama. Se tekemisistä.
Kukaan ei voi häntä kieltää elämästä niiden neuvojen ja ohjeiden mukaan joita hän pitää oikeana, mutta se ei saa tulla vaatimukseksi muille.
Haluan kuitenkin kysyä sinulta matkamies, joka kovin kärkkäästi puhuttelet Jeesusta kiittävää tai Kristukseen luottamuksnsa laittavaa kristittyä kuolleeksi, armonvarkaaksi, katumattomaksi tms, mitä oikein olet tekemässä?
Entäpä, jos olisit sattunut esim samoihin kanssapuheisiin kanssani? Olen joskus siellä puhunut omasta tiestäni, siitä, miten vuosikaudet jouduin tyytymään "vähään uskomiseen" eli joskus aina sain kokea armon tuntemisia esim seuroissa saarnan alla, mutta niitä varjosti hyvin pian masentunut tietoisuus siitä, että pian koittaa arki ja taas lankean, nauran rumalle jutulle, en tunnusta uskoani jossain keskustelussa, en muistuta synnistä, kiivastun ja rähisen läheisilleni, käytän työaikaa laiskotteluun, tms tms. Sitten vain kävi niin, että jonkun saarnan alla tajusin, että olen kauhean minäkeskeinen, tuijottelen omaa mustaa sydäntäni, minäminä minä minä, enkä siksi saa voimaa uskoa.Enkä tunnustaa uskoani. Enkä saa olla vapaa ja iloita.Pyysin sydämestäni voimaa uskomiseen, kokonaisena uskomiseen, taivaaseen asti uskomiseen.Lupasin uskoa ennen remontintekoa, ennen omia kunnostautumisyrityksiäni, ennen omaa parannustani. Katsoin kehotettuna Gogatalle, ja näin, että siellä roikkuu Jeesus ristinpuulla kaikkien näiden syntien, taipumusten ja halpamaisuuksien takia, joihin olen syypää tänään, eilen , lopun elämääni.Että hän on ne kantanut vahvoilla käsillään ja luvannut kantaa minua eteenpäinkin ja olla aina kanssani. Että hän meni helvetin pohjaan takiani, mutta nousi sieltä, koska oli viaton, puhdas ja voimakas, minun Voitonsankarini, ja noustessaan tempaisi minut vahvoille käsivarsilleen ja pelasti minut. Kokonaan. Taivaaseen asti. Minun ei tarvitse katsella itseäni eikä kurjuuttani, vaan saan nyt ja aina katsoa häntä, joka on syntini maksanut hirveällä kärsimyksellään , noussut ylös ja voittanut kuoleman ja pelon ja helvetin. Olen kertonut näistä ja kiittänyt joskus, ja iloinnut.
Minusta on tullut Jeesus-uskovainen, Kristukseen luottava. Olen saanut ilon ja vapauden, ja jostain on tullut myös uutta rohkeutta ja avoimuutta uskosta puhumiseen. ja valtavasti iloa. Joskus se pursuu yli ja on niin hyvä mieli, että se purkautuu kiitoksena.Kiusaukset ja synti eivät ole poistuneet, mutta syntisenäkin saan uskoa, armosta uskoa.
Kanssiksissa, jos olisimme tavanneet, olisitko sanonut, että olen kuollut, että olen katumaton, että olen armonvaras???Sellaiseen en ole el-piireissä törmännyt.En kasvoista kasvoihin, ikinä.
Täällä netissä olen osallistunut keskusteluun ja myös tuohon edelliseen. Sinä matkamies olet kutusunut minua em. nimityksillä. Pelkään pahaa, että olet pilkannut Jumalan työtä minussa. Olet sanonut, että me Jeesus-uskovaiset uskomme syntejämme katumatta. Että meille synti on luvallista. Ei synti koskaan ole luvallista, matkamies. Se on murhaajan naula ja vasara kädessämme. Se on kuolettava asia. Myös rakkaudettomuuden, anteeksiantamattomuuden ja tuomiohengen synti. Ja Kristittyjen vainoaminen ja pilkkaaminen.Vain Jumala antaa syntiselle katumuksen, hän aloittaa työnsä meissä ja vie sen päätökseen.
rukoilen sinulle matkamies, että saat tuntea sekä murhetta synnistä, ei toisten vaan omasta synnistä että iloa armosta, siitä ansaitsemattomasta. Pyydän myös anteeksi, että olen joistakin jutuistasi suivaantuneena vastannut sinulle ylimielisillä heitoilla ja nälväisyillä.
varas ei iloitse saaliistaan, matkamies, armahdettu iloitsee lahjasta.
Ei laulamasta lakkaa, mun sielun iloissaan, kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan
mä etsin kauan lepoa, en sitä löytänyt. Nyt minut ahdistuksesta on Jeesus päästänyt
Ei laulamasta lakkaa nyt sielun iloissaan,
kun murheen maassa alkaa jo uutta virttä saan
se kerran luona Jeesuksen kuin vetten pauhina on soiva kanssa enkelten Karitsan kiitosta
Iloa, rauhaa ja siunusta sinullekin, matkamies. Jospa saisimme kerran yhdessä kiittää uusin kielin taivaassa!
Vastaukset 69
Vanhimmat
koko jutun
nyt oli kuitenkin asia, jota en osannut lyhentää. tiedän kyllä, että pitkät jutut ovat raskaita ja kyllästyttäviä. Tämä oli minulle tärkeä, ehkä ei muille. Toivon kuitenkin, että matkamies ja hänen hengenheimolaisensa jaksaisivat vastata kysymyksiini.
Sinun henkesi velttous ja hengen kituva tuli sisimmässäsi pilaa kaikki sinulta.
Mikä siinä sitten on että nämä "Jeesus uskovaiset" halveksivat näitä jotka ovat kuuliaisia saarnatulle sanalle. Myöskin niitä jotka ovat käsittäneet pyhityksen osana uskon elämää. Mistä hengestä se tulee että heillä on viha ja pilkka vanhimpia kohtaan sitä ihmettelen, tuleeko se heidän jumalalta vai kuka tälläisen opin on heille antanut. Eikö heillä olekaan rakkautta toisia kohtaan, vaikka raamattu sanoo siitä teidät tunnetaan että te toisianne rakastatte.
"Oletko sinä niitä Jeesus uskovaisia", niin taanoin tokaistiin seuroissa. Ei minulla ole muutakaan kuin sanoa, että olen.
Lapin miehet eivät pyhitä ketään. Usko Jeesukseen on vanhurskauden vaatteemme. Miksi siis emme olisi Jeesus uskovaisia?
Ei pilkalla ja vihalla mitään voiteta, se kertonee inhimillisyydestämme. Kritiikki on ihan toinen asia, sitä ei pitäisi tulkita vihaksi tai pilkaksi.
Totisesti toivon, että myös lapin miehet löytävät Jeesuksen, johon uskovat.
tarkoitat varmaan, että aloituksessani on Jeesus-uskon piirteitä. En vihaa vanhimpia, olen joskus pilkannut, mutta sen tarvitsen saada anteeksi, koska tunnen tehneeni siinä väärin. En myöskään tunne vihaavani niitä,jotka "haluavat olla kuuliaisia saarnatulle sanalle. "
Ihmettelen, että puhut "heidän jumalasta"...on vain yksi Jumala. Muut ovat epäjumalia. Vihjaatko kaikessa rakkaudessa, että olen epäjumalan palvelija? Vai missä hengessä? Tunnustuksen mukaan meillä on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jos et itse ole "Jeesus uskossa", mihin uskot? Ketä kohtaan sinulla on rakkautta?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että - kuten sanot - lapin miehiltä on Jeesus löytämättä?
Pyydän sinua Jumalan tähden, että siteeraat yhdenkin kohdan - sanatarkasti - heidän saarnoistaan, jossa uskominen jätetään ihmisen omaksi työksi.
Kun sen pystyt tekemään, saat minusta uskollisen kannattajan, joka rehellisesti menee heidän luokseen sanomaan, että tässä kohtaa on nyt saarnattu väärin.
Muussa tapauksessa olen tyytyväinen kristillisyyden nykyjohdatukseen Suomessa ja laajemmaltikin.
On ilmeisesti laadittava kooste.
Ensin tehdään ripistä ja kaulaan menosta velvoite, mitä muuta se on kuin roomalaiskatolilaista oppia?
Ehtoollissotkuista en viitsisi edes puhua.
Koko ajan viedään kristityiltä usko pois, ajetaan ahdistukseen, pelotellaan synnillä eli kelpaamattomuudella Jumalan edessä.
Sanaakaan ei puhuta uskomisesta. Siihen pitäisi olla lupa joka hetki.
Sinä olet kelpaamaton Jumalan edessä vain yksin kristus kelpasi Jumalan edessä.
Jos sinulla on kristus sydämesäsi ja sinulle sanotaa että koreus on synti niin sinä sanot Amen. Sinulla on edesvastaaja joka on kuollut myös sinun koreutesi tähden. Mutta jos sanot että taas saarnataan tekojen oppia silloin olet vielä lain alla koska tunnet että sinä olet maksajan paikalla.
Henki tulee ilmi kaiken aikaa. Apostolit nuhteli jatkuvasti kristittyjä ja se on Jumalan käskyn jälkeen. Te haluatte uudenlaisen kristillisyyden mutta me haluamme pysyä apostolisessa seurakunnassa. Kuollut taistelee eläviä vastaan. Lapin vanhimmat ovat opettaneet kuten Galatalaiskirjeessäkin opetetaan, mutta ei sillä ymmärryksell joka kuolleesta ruumiista huokuu vaan Israelin Jumalan hengellä joka tekee eläväksi. Eikä se henki ole lapin henki tai lapin vanhimpien oppi. Se on se elävä oppi jota myös apostolit aikanansa opettivat.
Jos voit osoittaa jonkin kohdan kenen tahansa saarnaajan saarnassa raamatulla vääräksi, silloin on siinä väärin saarnattu. Mutta kannattaa olla tarkka ettei tee työtä omassa ymmärryksessä vaan että ymmärrys olisi siitä hengestä joka helluntaina voimalla avasi ymmärryksiä. Se viha jolla nousette saarnaajia vastaan osoittaa hedelmänne epäuskon hedelmiksi. Ne sanat joita käytätte ja joilla RAKKAUTTANNE osoitatte.
Tarkoitim vertauksellisesti sitä, ettähyppyä tuntemattomaan ei voi tehdä askel kerrallaan (Kaija Koo).
Sillä kokemuksella ja kuulemisella, jota viime kesänä kuulin, väitän etteivät he (lapin miehet) ole hypänneet Jeesuksen syliin syntisinä ja ilman tekoja.
Heidän oppinsa kuulostaa sellaiselta, että jos maksat teoillasi 7 euro niin Jeesus maksaa loput. Se on väärin!
Lammas tuntee Myvän Paimenen äänen, ei hän seuraa muukalaista ääntä.
Jos tuo saarnattu sana on oman vanhurskauden narinaa, ruikutusta ja vaikerrusta, niin ei siinä ole Jeesuksen lampaalle mitään tuokaa.
Jeesukseen uskovat sydän vahvisruu armolla, mutta ei ruualla josta ne eivät mitään hyödy jotka eivät kykene toimivanhurskaudeltaan uskomaan Jeesukseen ja uskomaan syntien anteeksiantamukseen. Se on vakava vamma sinullakin, ei mikään tvoittelemisen arvoinen tila.
Lapin miehet sekoittavat uskonvanhurskautta ja toimivanhurskautta eli lainvanhurskautta sekaisin. Siksi heiltä on pallo pahasti hukassa.
Oikeasti he eivät tunne Jeesusta, valitettavasti.
Jeesus on täyttänyt lain ja maksanut syntisten KOKO syntivelan, hän on lahjoittanut vanhurskautensa sille joka uskoo.
Lapin miehet yrittävät parantaa kristuksen vanhurskautta omalla puritaanisuudellaan,ja vaativat sitä muiltakin, se on munkkien oppia.
Niin pääset sinäkin kerran taivaaseen. Ja on ihanaa elää jo täällä ajassa - vanhurskaana.
Totta, olen kelvoton Jumalan edessä.
Mutta saan uskoa olevani armoitettu ILMAN mitään tekemistä, korjaamista, poispanemista jne.
Usko on ainoa.
Näin on kun sanoit. Olen iloinnut siitä kunka tuo häikäilemätön oman vanhurskauden oppi paljasti itsenä kaikkien näkyville, noin selkeällä tavalla. Älköön kukaan uskoko tuollaisia sekaopin opettajia joita lapista tänne hyppää tämän tästä.
Olet sitten pelkkä kilisevä kulkunen joulureestä, Jos uskosta ei lähde mitään hedelmiä tai työtä on se kuollutta uskoa.
"ILMAN mitään tekemistä, korjaamista, poispanemista jne". Tällä opilla ei pääse kuin kirkon parvelle.
Kuolleessa uskossa elävät ihmiset saattavat usein sanoa: Jumala ei piittaa ollenkaan ulkonaisesta, hän ei välitä ruumiistani, kunhan minulla vain on Jeesus sydämessä.
Apostoli Paavali kirjoittaa kristityille Korinttoon, jossa jotkut seurakuntalaiset olivat alkaneet elää julkisissa synneissä aina haureuteen ja huoruuteen asti: Ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Ja apostoli muistuttaa meitä uhraamaan ruumiimme eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi. Se merkitsee, että meidän on vaellettava pyhityksen tietä niin, että sovitamme elämämme ja vaelluksemme Jumalan sanan mukaiseksi.
Mutta joissakin paikoissa on käynyt niin, että varoituksen ja neuvon opetusta on alettu pitää lakina. Meidän saarnaajamme ovat tässä heräyksessä ja kristillisyydessä evankeliumin rinnalla rankaisseet syntiä, sillä oikeaan evankeliumiin ei kuulu yksinomaan syntien anteeksisaaminen vaan myös parannuksen saarna. Se on täysipainoista evankeliumia ja siksi se ei ole lakia.
- - -
Meidän kristittyjen on pidettävä suurena armona sitä, että Jumala on johdattanut meitä evankeliumillaan niin, että olemme uskon kautta Jumalan Poikaan saaneet voimaa alkaa sotimaan syntiä vastaan, panemaan pois maailman koreuden ja turhuuden ja vaeltamaan rauhoiteltulla ja hyvällä omallatunnolla. Silloin rakkaus vaikuttaa tähän meidän syntiseen ruumiiseemme.
että poispaneminen, korjaaminen ovat uskon EDELLYTYS, ilmoita äkkiä . Sen käsityks,en jutustasi saa. Mitäs oppia se sitten on?
Hengen hedelmät mainitaan Gal 5:22 :rakkaus , ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen
Näitä meidän on paha itessämme nähdä. Mitenkään jalustalle nostamatta olen kyllä nähnyt näitä veljissä ja sisarissa ja saanut kokea itseäni kohtaan
Lihan teot maintaan hiukan aiemmin samassa luvussa (18-21) Haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset
Opilla ei päästä mihinkään, yksin uskolla. Rippi, korjaaminen, poispaneminen ovat hyvä asia ja tarpeellisia, mutta uskovana, uskon voimalla, ei sen perustana.
Kun kirjoitin tästä en ajatellut ollenkaan sinua, vaan näitä joiden kirjoitusten keskellä tämäkin teksti on. Heitä jotka huutavat Jeesusta ja samasta suusta välittömästi pilkkaavat kristillisyytemme vanhimpia ja niitä jotka kuulevat heidän saarnansa. Tulee väistämättä epäilys ettei voi olla saman Herran palvelijoita, meillähän on eri henki heidän kanssaan. Ja vielä kun kerroit että tarvitset saada anteeksi erhetyksistä joita on joutunut tekemään vanhimpien päälle, ne annetaan kyllä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveren kautta. Katuvaiselle aina saarnataan anteeksi antamus, eikä häntä jätetä taakan alle nääntymään.
Uskovaiselle, muttei uskon perustaksi. Uskovainen haluaa toimia niin.
Ei niitä saa koskaan laittaa uskon perustaksi.
totta kai kaikesta, minkä Raamatusta selvästi ymmärrämme synniksi. Mutta jos synniksi aletaan saarnata karvalakki talvella tai polkupyörä tms, ollaan kyllä hakoteillä. Samoin hameen pituuden määrittelyt yms tässä yhteydessä (sen ymmärrän, ettei säädytön lyhyt hame ole kristitylle sopiva, mutta jos haluaa pitää pitkää hametta joka peittää vanhan naisen rupiset ja suonikohjuiset kintut kesällä ja sekin isketään synniksi, on se jo koko hölmöä) Ollaan kuitenkin rehellisiä, eikös?
Vastaan tähän Amen. Näin uskon myös minä. Jos olet saanut toisen ymmärryksen sanoistani niin haluan sitä pyytää anteeksi. Ei ne sanat ole kristittyjä varten olleet vaan niitä jotka haluavat taistella kristillisyyttä vastaan.
tulee jotain, josta ollaan samaa mieltä, huomaatkos, matkamies? Nyt on löytynyt yhteinen pohja. Vaikka olenkin Jeesus-uskovainen!!!MOT
Meidän pitää mennä toisiamme sen verran lähelle, että kuulemme, mitä toinen sanoo ja vähän opimme tuntemaan toisiamme. Ehkä sydämestäkin.
minusta sinä puhut aika vastuuttomasti, ehkä olet luonteeltasi sellainen, joka päästää suustaan mitä sylki tuo mukanaan...
Pääsi sinulta ihan suoranainen valekin:
"Sanaakaan ei puhuta uskomisesta."
Eihän tuollaista väitettä usko itse pirukaan...
Ja muutkin väittämäsi ovat lievästi sanottuna omituisia. Miten muka "kaulaan meno" olisi roomalaiskatolista oppia? Tai rippi? Lue Lutheria mies!
Minua ei ainakaan ole peloteltu yhtään, päin vastoin aina on kehoitettu uskomaan synnit anteeksi ja kulkemaan rohkeana eteen päin elämän tiellä.
Mutta minun täytyy joidenkin kohdalle todeta, että vielä on paljon pimeyttä mielessä tai sitten asenteissa. Emme voi enempää kuin toivoa ja rukoilla, että Jumala avaisi silmät.
Eipä taida kannattaa enempiä keskustella, kuin ei ole yhteistä pohjaa keskustelulle...
Olen Jeesus-uskovainen siinä mielessä kuin sinäkin. Mutta en siinä mielessä, jossa kristillisyytemme pilkkaajat. Minä en ole voinut koskaa kerskata siinä, että olisin jaksanut neuvoja seurata, en ole ollut kuuliainen neuvoille, mutta en myöskään halua katsoa ylen niitä, jotka ovat kuin pieniä lapsia ja näyttävät oikeaa uskon kuuliaisuutta. Ei se ole heille autuudeksi, mutta ihana nähdä kuinka se on toisille helpompaa.
En myöskään halua taistella niitä neuvoja vastaan vaikkakin olen heikko vaeltaja. Niin usein olen huomannut kuinka olisi hyvä kun olisi jaksanut seurata neuvoja niin ei olisi päässyt synti tekemään pahaa työtään.
Mutta kaiken tämän alla on minun jäätävä sen suuren armahtajan hoidettavaksi. En voi uskoa itseäni autuaaksi minkään työn tähden. Mutta kun nyt uskon itseni autuaaksi on minulla myös yksi rukous. Mieltäni vaivaa eräs asia. Olen uskonut sen anteeksi, mutta vihollinen haluaa minua sen kanssa peljättää. Uskon että se on pyhän hengen ääni, joka neuvoo että mene rakas matkamies jonkun rakkaan veljen luo ja avaa sydäntäsi. Ei siksi etteikö Sovintoveri olisi sitä puhdistanut vaan siksi ettei vihollinen pääse sillä asialla yhtä kristittyä painamaan liian alas. Onko tämä tekojen oppia ?
Uskon että ei ole. Jos nyt kuolema tänä yönä tulee olen vapaa Jumalan lapsi sen uskon. Yksin ja ainoastaan Jeesuksen ansion tähden.
selvennykseksi, että pilkka ja parjaaminen ja olemattomien juttujen levittely ei mielestäni sovi,ja on syntiä, mutta kaikkea puhuttua sanaa pitää voida Raamatun valossa arvioida. Siihen kehotetaan uuden testamentin kirjeissä. ja ilman sitä käytäntöä olisi kristillisyys heti hurahtanut niihin moniin harhaoppeihin, joita ilmestyi. Jo Paavali ja Pietari joutuivat käsittääkseni hakemaan linjaa keskenään, ja Paavalin työkumppaneista esim. Barnabas taisi lähteä eri poluille.En nyt näitä kovin tarkkaan muista enkä enää jaksa plarata esiin, kun yöpuu jo kutsuu. Hyvää yötä ja siunausta kaikille keskustelijoille, niin Jeesus-uskoville kuin muillekin kulkevaisille. Matkamies, jos sinäkin jaksaisit veisata iltavirreksi on lepopaikka suloinen...
"että poispaneminen, korjaaminen ovat uskon EDELLYTYS, ilmoita äkkiä . Sen käsityks,en jutustasi saa. Mitäs oppia se sitten on".
Apostoli Jaakob 2:26 kirjoittaa: Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Ei uskon edellytys ole se että teemme työtä ja sitten saamme uskoa. Tämä on vihollisen oppia, käännetty armonjärjestys. Näin ei ole koskaan opetettu, vaan ensin tulee olla usko jonka hedelmänä tulee työt. USKO on ensimmäinen ja uskon kautta tulee myöskin parannus vioistamme. Meillä on aina lupa uskoa emmekä saa jättää uskomatta, vaikka joutuisimme vikaan. Aina on tie avoinna armoistuimelle joka on Herramme Jeesus.
"Opilla ei päästä mihinkään, yksin uskolla. Rippi, korjaaminen, poispaneminen ovat hyvä asia ja tarpeellisia, mutta uskovana, uskon voimalla, ei sen perustana". Näin on tämän olet oikein kirjoittanut samaa mieltä minäkin olen.
huomenna, kun jaksat, katopa, miten laitoin sulle viestin samaan aikaan kuin sinä mulle.
rauhaa, jaksamista, siunausta matkalle. rukoillaan toistemme puolesta.Eikä nimitellä. Vaikka oltaisiin eri mieltä joistakin asioista.
Amen
Missä on polkupyörät saarnattu synniksi??? Puhutko 1800-luvun asioita?
Eikös nyt vuonna 2006 olisi jo tässä pyöräasiassa (ja kalossiasiassa) syytä unohtaa ne, mitkä takaperin ovat, ja kokottaa niiden perään, jotka edessä ovat, ja samota eteenpannun määrän jälkeen...jne jne ???
En minä ole karvalakeistakaan kuullut puhuttavan, kuinmitä Jönsson on myssyistä saarnannut viimeistä edellisenä joulunaan Jellivaarassa vuonna 1980.
Enkä minä pitkistä hameista ymmärrä muuta kuin että jos on niin koreilunhaluinen että hame laahaa maata se voisi olla syytä vaihtaa.. mutta onkohan se nyt suorastaan synniksi saarnattu????
Ollaan kuitenkin mekin rehellisiä tuohonkin suuntaan, eikös?
Polkupyörät olivat synti lestadiolaisuudessa silloin kuin ne alkoivat yleistyä yhteiskunnassa. Puhelimelle kävi samoin.
"Eikös nyt vuonna 2006 olisi jo tässä pyöräasiassa (ja kalossiasiassa) syytä unohtaa ne, mitkä takaperin ovat, ja kokottaa niiden perään, jotka edessä ovat, ja samota eteenpannun määrän jälkeen...jne jne ???
"
Onko synti aikaan sidottu? Jos 1900-luvun alussa pyörä oli mustalla listalla, niin mitenkä se sieltä vapautui...kaikessa pahuudessa?
TV on saanut erittäin pitkän ajanjakson tuomion, esim. S. Parviainen saarnasin sen synniksi Turussa.
Internet on taas päässyt luikahtamaan ilman synnin statusta? Miksi? Katsoin juuri Suomi-Venäjä -pelin netistä.
Tuo hame juttu on aivan sairasta, siis sairasta. Miksi kukaan jolla on asema ei älädä moisesta omanvanhurskauden ja vallan väärinkäytön synnistä.
Hame on tapa! Mutta ei sen pyhempi kuin housut naisilla!
Esikoisuus on sairastunut pahasti.
Jumala meitä auttakoon tässä pimeyden luolassa. Omavanhurskaus ja poliittinen valtapeli tuhoaa esikoisuutta sisältä, jonka tuloksena on taas yksi haarautuminen....jos se on Jumalan tahto.
Jeesus-uskovaiset alkavat käydä omissa kokouksissa ja (anteeksi) hameen mittaajat omissa. Näin voisi olla parempi.
ei tuntenut synniksi sitä vihaa, joka hänellä oli tuhlaajaveljeä kohtaan, eivät nämäkään ns. Jeesus-uskoiset pidä syntinä halveksia Jumalan sanan saarnaajia eikä seurakunnan vanhimpia, joista Ramattu sanoo, että he valvovat teidän sielujanne, kuten ne, joiden niistä luvun tekemän pitää!
Virheitä tekevät kaikki, myös saarnaajat ja Jumalan sanan julistajat. Ovathan myös monet suuret Jumalan aseetkin erehtyneet, kuten kirkkohistoria todistaa. Mutta oikeamielinen kristitty tahtoo kääntää asiat aina parhain päin lähimmäisensä kunniaksi, kuten Lutherkin neuvoo, eikä parjaa ja moiti heti saarnaajaa jokaisesta heikosta sanasta tai ymmärryksestä. Eikös meidän, jotka istumme kuuntelijan paikalla, pitäisi rukoilla sananpalvelijoiden edestä, että Jumala antaisi heille Hengen valkeutta ja viisautta selittämään ja kirkastamaan oikein Jumalan tahtoa, sillä Jeesus on itse sanonut opetuslapsilleen, että ilman minua ette voi mitään (Jumalalle kelpaavaa ) tehdä; emme sotia syntiä vastaan emmekä uskoa Hänen päällensä.
Kyllä varmasti on kallista rukoilla saarnaajien edestä Jumalan tykö.
Toiseen asiaan...
Minusta tuo sana "Jeesus-uskoinen" on varsin huono tarkoittamaan ulkopuolella olevaa eli sellaista ihmistä, joka vielä ei ole Jumalan armon osallisuudessa. Jeesus-uskoinenhan minun käsitykseni mukaan on juuri sellainen ihminen, joka uskoo Jeesukseen.
Ja se usko on ainoa, joka voi syntisen ihmisen pelastaa.
Jumalaan, kuten Aabraham teki ja se usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi?
Jes.66:2
"Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä."
Jes.44:22
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun."
Miika 7:18,19
"Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen."
Jes.43:18-25
"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda.
Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani.
Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut.
Et ole tuonut minulle lampaitasi polttouhriksi, et teurasuhreillasi minua kunnioittanut; en ole minä vaivannut sinua ruokauhrilla enkä suitsutusuhrilla sinua rasittanut.
Et ole minulle kalmoruokoa hopealla ostanut etkä minua teurasuhriesi rasvalla ravinnut-et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.
Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista."
1.Joh.3:19,20
"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."
En ole väittänyt että usko kristukseen on väärin. En ole väittänyt enkä tule väittämään että minun tehtäväni on tarkastaa muiden syntejä. Toisen syntien seuraaminen ei ole oikeaa rakkautta. En ole sanonut että olisi oikein epäillä tai ahdistua riettaan hyökkäyksistä. En ole sanonut että sellainen kristitty olisi kuollut jolla on risti kaulassa.
Mutta edelleen tuon esille mistä lähteestä se kultainen risti on lähtöisin. Me emme voi muuttaa vihollisen vaikutuksia lihassamme pyhän hengen työksi.
En ole taistellut heikkoja kristittyjä vastaan niitä, jotka elävässä uskossa haluavat seurata mestariaan. Emme voi askeltakaan ottaa horjumatta ja ainoastaan Kristuksen ansion kautta olemme pelastetut. Mutta ilman katumusta, jonka Jumala vaikuttaa emme armoa voi vastaanottaa.
En ole kirjoittanut etteikö kristitty voi kiittää. Voi kuinka ihanalta se kuulostaa kun joku kristitty pääsee kiittämään. Mutta ei kaikki kiitokset täällä ole elävän uskon hedelmiä.
En ole kieltänyt uskomasta katuvaisena. Enkä voi kieltää muiltakaan. Mutta Jumalan sana ei anna katumattomalle mahdollisuutta päästä ohi kristuksen autuuteen.
Mutta täällä olevia Jeesuksen lampaiksi itseänsä sanovia elävää kristillisyyttä pilkkaavia, niitä neuvoja antavia saarnaajia pilkkaavia Jeesus-uskovaisia niiden henki ei ole se mihin Jeesus on meitä ohjaamassa.
En ole sanonut sinulle, että sinä olet kuollut. Mutta jos sinulla ei ole katumusta ja oikeaa uudestisyntymistä, silloin on minun sinulle sanottava että et ole elävä.
Tämä sama ongelma on seurakunnassa. Kun meille osoitetaan että ilman katumusta ei voi tulla Jumalan lapseksi, niin jo joku nostaa päätää ja sanoo ettei se näin ole. Mutta se on Jumalan rakkaus että hän ilmoittaa katumattomalle lakinsa ja katuvalle poikansa.
Jos meillä on Jumalan poika elävänä sydämessämme niin emme me jää parannussaarnan alla ahdistukseen. Meillä on edesvastaaja emmekä me ole lain alla.
Olenko jossain sanonut että kiittävä kristitty olisi kuollut. En......mutta ei kaikki kiitos ole Jumalasta.
kukaan tarvitse pelastusta. Eikä armahdusta. Aloituksessani kerroin tieni niin tarkasti, kuin osasin, niin avoimesti kuin suinkin. Halusin tulla keromaan sinulle matkamies, millaisia kristityitä sinä kutsut kuolleiksi. Ihmisiä, jotka ovat vuosikausia pelänneet, että Jumala ottaa pois valmistumattomana ja joudun kadotukseen. Jotka ovat rukoilleet peloissaan ettei Jumala ottaisi minua täältä ennekuin "olen korjannut itseni". Jotka hetkeksi uskoessaan eivät ole uskaltaneet katsoa eteenpäin, koska ovat tunteneet, että huomenna olen taas samanlainen. Ja jotka sitten ovat saaneet armon uskoa Jeesukseen VAPAHTAJANA ja päässeet orjuuden ikeestä.Vapahtaja on korjannut haavani, ei minusta ollut niiden korjaajaksi. On syntynyt uusi ihminen, joka iloitsee. Vanha kulkee mukana ja haraa vastaan ja on vastahakoinen, mutta uusi turvaa Kristukseen.
Eihän suinkaan niin ole saarnattu, että sitten saat uskoa olevasi autua, kun "olet korjannut itsesi"? Ei kuitenkaan meidän suunnalla sellaista saarnaa ole kuultu kuin ehkä VL-seuroissa...
sanatarkasti saarnattu näin:"ei se niin ole että saa uskoavapaasti kaikki paskat omallatunnolla"
Omalla lapsen tunnollani oli jo silloin monta noloa ja surkeaa juttua. Joita sitten yötä myöten opin käymään korjaamassa vanhempien kaulassa. kunnes tuli mieleen taas jotain...ja jotain..ja jotain
Murkkuikäisenä tajusin, ettei ole sellaista ihmistä, jolle voisin ihan kaiken kertoa. Rukoilin, etten kuolisi, ennenkuin saisin rohkeuden puhua kaiken.
Siitä se alkoi. Ja sehän sopii ihmisluonnolle oikein hyvin
Perkele opettaa niin että korjaa ensin ja usko sitten. Sellaista oppia ei kristuksen seurakunta opeta. Jos joku sellaista opettaa niin se oppi on perkeleestä.
Ilman ehtoja meidän on lupa uskoa. Mutta mitä siitä seuraa.....uskon hedelmät ei epäuskon hedelmät.
Ei ole koskaan heränneille saarnattu lakia Kristuksen opin mukaan. Katuvaiselle kuuluu Jumalan armo ilman ehtoja.
Sinähän väännät kaikki sanomiseni toiseksi. Lue tarkkaan kirjoitukset ennekuin kommentoit niitä.
Ei ole kristityn kiitos pilkkaa. Mutta omanvanhurskauden palvelijoiden kiitos on sitä. He kiittävät katumattomana armollista Jumalaa. Tekevät syntiä ja kiittävät Jumalaa. He eivät joudu syntiin kuten kristitty vaan he tekevät sitä ilman tuntoa ja katumusta. En ole täällä kristityiltä kieltänyt uskoa tai kiittämistä. Mutta se usko että uskotaan halki ja poikki synnin ilman katumusta ja Jumalan vaikuttamaa murhetta se usko on kuollut ja vie iankaikkiseen vaivaan. Te jotka olette katumattomia tämä kuuluu teille. Mutta sinulle joka olet elävän uskon kantaja sinulle tämä ei kuulu.
moneen kirjoitukseeni olet kommentoinut kutsumalla minua kuolleeksi, armonvarkaaksi tai katumattomaksi. Siksi kirjoitin tuon pitkän sepustukseni, jossa yritin avata sydäntäni.
Ymmärrätkö miksi? Jo avoimuudessani vaikutan naiivilta, se ei kuitenkaan takaa, etten tiedä mitä olen tekemässä.
Haluaisin avata sinulle sitä tosiasiaa, että me , joita sinä kutsut Jeesus-uskovaiksiksi tai tai tai... olemme lähteneet etsimään uskoa tarpeeseemme, emme tule ilman sitä toimeen, meillä on kiusauksia ja epäilyksiä jne... eikä meillä niiden keskellä ole muuta toivoa kuin usko Jeesukseen. Sinä et tunne meitä sydämestä. Tämä luulottelu ja karsastaminen ja rakkaudettomuus repii seurakuntaa ja omaa rakasta yhteisöämme... jos ihmiset käyttäytyvät kuten sinä, lyövät kaikkea mikä liikkuu tällaisessa tilanteessa, tulee pahaa jälkeä. Eikö se tule sinulle synniksi, että hutkit moisilla lyömäaseilla uskovia veljiä ja sisaria?
olet; JOKA TAIDAT TUTKIA IHMISTEN SYDÄMET???
Olet ottanut Jumalalta vallan. HÄN vain näkee, millaisia olemme sydämessämme!!
tässä on näkyvissä puoluehenki ja ihmisten niputtaminen ulkoisten tunnusmerkkien tai sanojen tai muun sellaisen mukaan omiin ja vihollisiin. Jos puhut Jeesuksesta, olet vihollinen, Jeesus-uskovainen. Katumaton jne jne, eli iso nippu ominaisuuksia yhden havainnon perusteella. tyypillinen propagandistinen viholliskuva. On minua muuten siitäkin joskus puhuteltu, että pidän seuroissa huivia. Toinen merkki...ja siihen sitten niputettiin jonkun puoleeen ominaisuuksia.Omavanhurskas, lappiuskovainen jne jne. mitä nyt voikin kuvitella.
Kenenkähän työtä tämä on? Luulenpa, että meidän kaikkien vihollisen
Ei ole ollut missään vaiheessa tarkoitus arvioida kenenkään yksittäisen kirjoittajan sieluntilaa, vaan osoittaa sitä mistää hengestä vaikutukset tulee seuakunnan työntekijöiden haukkuminen tällä palstalla ei tule pyhästä hegestä ja sen lähde on kuollut usko. Onko se jo täyttänyt sydämen sitä minä en voi arvioida, mutta sen uskallan sanoa että lähde on vihollinen. Ja se kuka haluaa puolustaa Kristuksen opin halventamista se antaa viholllisen ohjata sydäntään. Ei sinulla aloittaja pitäisi olla syytä olla loukkaantunut minulle jos et ole tekemässä väärä työtä kristillisyydessä, mutta jos olet et ole velvollinen tekemään tiliä minulle.
Riippuu mistä kulmasta asiaa katsoo. Tarkoitukseni on ollut osoittaa mistä hengestä monet asiat täällä tulee esille.
Mutta kuten olen jo aikaisemmin sanonut ei täällä kannata näitä keskusteluja käydä. Kun kerroin veljelleni näitä kirjoituksia kahden keskes hän ymmärtää minua ja jos jokin sana tulee väärin on se helpompi korjata kuin tällaisessa nettikeskustelussa.
Kun kuuntelemme täydellisen Jumalan sanan seurakunnassa emme joudu harhaan. Emme halua mennä ihmisten perässä vaan uskoa Jumalan sanan kokonaisuudessaan.
Luepa muistisi virkistykseksi kaikki viestisi, niin
huomaat, että kaikkea tuota kirjoitit. Nyt käännät mustan valkoiseksi.
En minä tietenkään voi väittää, että sinä valehtelet, kun sanot noin saarnatun. Minusta se tosin kuulostaa oudolta, sillä vaikka olen kuullut paljonkin saarnoja jo 60-luvulla, en muista, että kukaan olisi tuollaista paska-kieltä käyttänyt. Mutta mahdollisesti jollakin toisella paikkakunnalla sitten. Varmaan siitä on jotakin kirjallista / nauhoitettua aineistoa jäljellä, sillä ihmismuisti on yllättävän lyhyt.
Minulla itselläni on sellainen kokemus, että on työlästä uskoa "kaikki paskat" omallatunnolla. Tästä varmaan joku saa aihetta syyttää minua omavanhurskaaksi, mutta kyllä minä sen kestän. Enkä minä olekaan täysin vapaa omanvanhurskauden vaikutuksista, useinkin niitä täytyy valittaa.
Gunnar Jönsson sanoo eräässä saarnassaan, kuinka ihmisellä, silloin kun hän oli elävällä sieluntilalla, oli tarve valittaa puutoksia ja heikkouksia ja hänellä oli usein asiaa armoistuimelle. Mutta sitten loppui tarve valittaa puutteitaan. "Joskus tapaamme uskontunnustajia, ihmisiä, jotka voivat sanoa: Kristityksi tullessani minulla oli tarvetta pyytää anteeksi, mutta sen jälkeen minun on vain tarvinnut uskoa. Eräskin henkilö oli uskonut 30 vuotta, eikä hänen ollut tarvinnut koko aikana valittaa vikojaan ja pyytää anteeksi." Hän toteaa, että ellei ihminen ymmärrä katua syntejään ja saada niitä anteeksi, siitä seuraa hengellinen kuolema.
Kaikessahan on kyse vain siitä, että me uskon kautta sodimme syntiä vastaan siinä tarkoituksessa, ettei synti saa kuolettaa meitä. Vai kuinka?
”Jos päästön avaimet eti pruukata samalla voimalla kuin side avaimet, niin epäusko ja omanvanhurskauden perkele pääsee Herraksi tulemaan… vajottaa viimein helvettiin katuvaisiakin”. Yksikään ei jaksa ”sotia syntiä vastaan ilman uskotta.. ei kuitenkaan ole apostolin tarkoitus, että kristittyin pitäisit räkkymän lain orjuuden alla..sillä ette te ole saaneet orjuuden hengen että teidän pitäisi vielä pelkäämän, mutta te oletta saaneet valittuin lasten hengen joka meissä huutaa Abba, rakas Isä!”…
oli tosi rehevää tällä kaverilla, jota siteerasin. Taisi olla räväkin persoona tässä porukassa. Nimiä en täällä rupea levittelemään, siitä olemme varmaan yhtä mieltä ettei se ole tarpeen. Ei ollut sisämaan miehiä...
Tämä saarnamies sai myös ymmärtää oikean vahurskauttamisopin, ja uskon hänen nyt olevan taivaan ilossa.
Jos et sisämaan mies usko, etten ole täällä tekemässä politiikkaa ja puhumassa omiani, en voi sille mitään. Tilanne alkaa olla sellainen, että tässä on pakko keskustella ja päästä lähelle toisiamme laidasta laitaan, edes sen verran, ettemme tappele tuulimyllyjen ja uhkakuvien kanssa vaan muistamme, että jokaisella meistä on kuolematon sielu eikä pienempien pahentaminen kuulu kristityn toimenkuvaan.
Olet ottanut Jumalalta vallan. HÄN vain näkee, millaisia olemme sydämessämme!!
Kristitty ihminen kyllä näkee omanvanhurskaan kivisydämeen, eikä siinä voi erehtyä. Sellainen sydän ei ole koskaan liikkunut mihinkään suuntaan, kun parannusta tai lakia on saarnattu saatikka särkynyt Jeesuksen kärsimisen vaivoista. Sellainen sydän on vielä kylmä toisia kohtaan, eikä voi kärsiä jos Jumalan sanaa saarnataan parannukseksi ja neuvoksi, koska sellaisen sydämen pitäisi ensin särkyä ennenkuin voi vastaan ottaa Jeesusta.
Tuskin jaksoin lukea pitkän kehumisesi, mutta ajattelen niin, että olet varmaan vilpitön.
Minulla on asiat niin, että uskon olevani kristitty ja olen siitä kiitollinen Jumalalleni. Minullekin on aina silloin tällöin ja ehkä useinkin vihollinen tarjonnut ajatuksia omasta parannuksesta, mutta ne aikeet ovat rauenneet tyhjiin - niistä kun ei ole apua.
Sen kuitenkin uskon, että olen armosta autuas ja onnellinen - tulkoon kuolema milloin tahansa.
Minulle kumma kyllä on silti käynyt niin, että vanha ihminen ei ole tullut kristityksi sen paremmin vesikasteessa kuin uudestisyntymisen vaivojen kokemuksissa. Eikä matkan pääkään sattunut siihen kohtaan, kun on jaksanut uskoa itsensä Jumalan lapseksi. Tämä ristiriita uuden ja vanhan välillä ei ole lakannut ja ainakin minulla on siinä taistelu. "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Uusi ihminen tarvitsee voimallisen uskonsaarnan, mutta vanha ihminen tarvitsee kuritusta hautaan saakka. Ei vanhaa ihmistä voi hyysätä uskonsaarnalla vaikka se olisi sille kovin mieluista. Sillä jos vanha ihminen on kuoleman hetkellä voitolla, niin kuinkas sitten suu pannaan?
Miksi muuten apostolien olisi tarvinnut niin paljon kristittyjä neuvoa ja kehottaa - jopa inhimillisesti ajatellen pikkuasioissa, jos kaikki olisi hoitunut uskon saarnalla?
Kannattaa lukea apostolien kirjoituksia ja tutkia omaa uskoansa siinä rinnalla ja antaa Jumalansanan olla paikallaan.
Olet töissä kiinni.
Ei ole ihme, että Galatalaiskirjeen lukeminen on teille pelottava uhka.
Näin opetti Raattamaa:
”P. Paavali selittää galatialaisille mikä vika niissä oli jotka tulit Paavalin uskon saarnaa vastaan
ja tahdoit seurakunnan kääntää pois uskosta etsimään vanhurskautta laissa ja niistä pyhistä velvollisuuksista… mutta Paavali saarnais uskosta josta tulee henki ja elämä / ja hengen hedelmä on rakkaus, jota myös laki vaatii, mutta ei laki vaikuta rakkautta vaikka hän sitä vaatii / kuitenkin pitää laki saarnattaman suruttomille herätykseksi..”
Millä tavalla puheenvuorostani tulee ilmi, että olen töissä kiinni? Ole kiltti ja neuvo tarkemmin, kun minulla on niin huono ymmärrys.
Raattamaa on opettanut aivan oikein. Olen minäkin lukenut galatalaiskirjeen useampaankin kertaan. Olen myös lukenut Lutherin selitystä siihen.
Mutta kuinka Raattamaa-sitaatti liittyy edelläkäytyyn keskusteluun? Eihän meistä kukaan sitä kiistä, mitä Raattamaa sanoo.
Mutta kiistätkö sinä jotkut kohdat apostolien (ja myös Raattamaan) opetuksista? Nappaatko niistä vain ne kohdat, jotka sopivat sinun lihalliselle mielellesi?
Olenko puhunut sinusta?
Omavanhurskaus on lihallisuutta.
Korjaaminen asetetaan uskon ehdoksi, samoin kaulassa tai pöntössä käyminen. Syntien anteeksisaaminen sidotaan toiseen ihmiseen, eikä siihen, että viallinen saa joka hetki uskoa olevansa armoitettu Kristuksen ansion tähden.
Rippi on oikeus niille, jotka eivät muuten jaksa.
Minde teki siitä kesällä välttämättömyyden.
Kysyt "Olenko puhunut sinusta?" Kuvittelin niin, koska sanoit minun puheenvuoroni jälkeen: "Olet töissä kiinni."
Minde ei ole asettanut kesällä eikä muulloinkaan rippiä uskomisen ehdoksi. Jos sinä niin väität, olet ymmärtänyt tai kuullut väärin.
Voit kuitenkin verrata, mitä Martti Luther sanoo Isossa Katekismuksessa ripistä (- ja samanlaisia ovat myös meidän kokemuksemme): "Emme mene ripittäytymään ikään kuin lähtisimme suorittamaan jotakin oivallista tekoa ja lahjoittamaan sitä Jumalalle, vaan menemme ripille ottaaksemme vastaan Jumalan lahjan. Sinun ei tarvitse tulla kertomaan, kuinka kunnollinen tai kelvoton sinä olet. Jos olet kristitty, tiedän tuon muutoinkin, jos taas et ole, tiedän vielä paremmin. Rippi on tarpeen, jotta voisit valittaa hätääsi, jotta antaisit auttaa itseäsi ja saisit iloisen sydämen ja omantunnon.
Tähän ei sinua saa kukaan pakottaa käskyillään. Me sanomme näin: Jokainen, joka jo on tai ainakin haluaisi olla kristitty, ottakoon vastaan vilpittömän neuvon ja käyköön noutamassa kalliin aarteen. Jos et ole kristitty etkä kaipaa sellaista lohdutusta, me jätämme sinut erään toisen pakotettavaksi."
"Olet kuullut tai käsittänyt" väärin. Tuttu itsepetoksen temppu.
Opetetaan, että Jumalan edessä on välttämätöntä, että kaikki asiat on korjattu ja puhuttu.
Synninpäästö sidotaan kaulaan menemiseen.
Seurakuntaopista kaverit eivät tajua yhtään mitään. Sen mukana on ehtoollisasiakin pielessä ja eksyttämässä koko Suomen seurakuntaa.
Lutheria sinun ei kannata ottaa esiin, hänen oppinsa on kokonaan toinen.
Seuraa ihan vapaasti vanhimpia, ei minun kateeksi käy.
Sinäkö nyt sitten jotakin ymmärrät.
Iloitkaa aina Herrassa. Iloitkaa HÄNEN voimansa väkevyydessä.
Kurjaa se on syntispoloisen elämä tasan niin kauan kun ihminen etsii itsestään autuuden ainetta, kääntymättä Vapahtajaansa Kristusta kohti. Sieltä meille tulee apu, jota todella ihanasti kuvasit tuossa.
Yhdyn kanssasi rukoukseen matkamiehen ja hänen kanssaan samoissa ongelmissa painivien veljien ja sisarien puolesta. Kuule Jeesus rukouksemme tule ja armahda. Anna autuutesi ilo kaikkien sinuun turvautuvien sydämille. Aameen.
Minä en allekirjoita läheskään kaikkea, mitä Lapin vanhimmat sanovat. Minullakin tosi usein keittää kun ajattelen joitakin heidän juttujaan.
Mutta, kuten matkamies sanoi, eivät ne vihan tunteet Jumalasta lähtöisin ole! Pitää muistaa, että myös lapin vanhimpia pitäisi rakastaa ihmisinä ja rukoilla heidän puolestaan, vaikka he eivät aina ole oikeassa. Tärkeintä on pysyä yksinkertaisesti Kristuksessa, eikä lähteä riitelemään yhdestä tai kahdesta lain kirjaimesta.
Eli on totta, kun matkamies sanoi että tämä viha lapin vanhimpia kohtaan ei lähde uskosta. Mutta ei lähde matkamiehenkään viha lapin vastustajia kohtaan uskosta. Siltikään ei esim. minulla ole mitään valtaa eikä tarvettakaan tuomita matkamiestä tai lapin vihaajia helvelttiin. Pitää muistaa, että me ihmiset olemme syntisiä, ja syntisethän ne juuri Vapahtajaa tarvitsevatkin.
Sanoin tämän ennen kaikkea itselleni, koska itse taistelen tuon asian kanssa, kun meinaa nousta viha päälle lapin vanhimpia kohtaan. Pitäisi muistaa kuitenkin että Jeesus on kuollut heidänkin puolestaan ja rukoilla, että heillekin asiat kirkastuisivat, MIKÄLI EIVÄT OLE JO KIRKASTUNEET Enhän minä heitäkään voi tuomita kun en heidän sydämen tilaansa tunne. Jumala yksin sen tuntee.
Siunausta kaikille taivaan tien matkalaisille! Rukoillaan että Jumala varjelisi seurakuntaamme!
mitäs tuohon lisättävää
Koettakaa nyt ihmeessä erottaa toisistaan vihaaminen ja epäraamatullisen opetuksen arvostelu.
aina pitää opetusta voida arvioida Raamatun valossa. Siihen on kehotettu Uudessa Testamentissa. Jos uniselta päältäni muistaisin, sanoisin, missä tästä kirjoitin.
Olen kuitenkin oikein vihannut Lapin veljiä. ja pilkannutkin, ja puhunut heistä rumasti. Se on tullut synniksi, ja sitä haluan pyytää anteeksi.
Sitä, mitä he saarnaaavaat, pitää kuitekin voida arvioida, kuten sanoin. Ja haluaisin puhua Lapin veljistä, en vanhimmista.
Tämä nyt ei sovi oikean Jeesus-uskovaisen propagandistiseen asenteeseen eikä puoluekuriin, mutta meilläpä kristillisyydessä ei mielestäni tarvittais puolueita lainkaan. Tämä ketju on nyt sen mulle jotenkin osoittanut, että kun riittävän lähelle mennään, putoo sarvet kaverin päästä.
En halua olla lappiuskovainen. Minä uskon Jeesuksen päälle, mutta olen kiitollinen että Jumala on antanut meille myös Ruotsin lapin vanhimmat, jotka tekevät yhdessä Suomen saarnaajien kanssa työtä että Herran lauma yhdessä pysyisi.
Jos me nostamme vanhimmat sellaiseen asemaan ettei heidän opettamaansa oppia saa raamatulla arvostella, silloin olemme tekemässä itsellemme Jumalia ja kristillisyydessä ei ole koskaan niin opetettu, mutta ei se arvostelu mitä vanhimpia kohtaan on täälläkin osoitettu ole raamatullista.
Pitää myös huomata se kuinka moni tekee työtä kristillisyyden työntekijöitä kohtaan juuri siinä kuolleen hengen vooimalla. Kuolleen hengen voimalla myös me kristityt teemme usein työtä. Ei ole kateus ja panettelu pyhän hengen vaikuttamaa.
Mutta on meidän joukossamme niitä, jotka on sananpalveluksen työhön asetettu. He varmasti tutkivat oppia raamatun valossa.
Saarnaajat ovat kokoontumassa taasen Jouluna koettelemaan työaseitaan ja uskon että myös kaikki vanhimmat ovat nöyrällä mielellä koettelemassa myös omia aseitaan. Eivät he ole koskaan esiintyneet mestareina. On meillä myös niitä joukossamme jotka vääntelevät vanhimpien neuvoja ja haluavat tehdä krisityn matkan taakan alla kulkemiseksi. Olen usein kuullut vanhimpien opetuksia ja ei kaikki mikä heidän nimissään kerrotaan ole niin saarnattu.
Sen tähden ennenkuin arvostelemme meidän tulisi mennä kyseisen saarnaajan luo ja kysyä, ymmärsinkö veljeni oikein kun minullebtuli sellainen kuva että se mitä sanoit ei ole oikein. Silloin pääsee pyhä henki tekemään työtään ja rakkaus ei seurakunnassa jäähdy.
Nyt....menen.....uskossa.....nukkumaan..
Jään....siihen...turvaa...että....tekin....jaksatte....kantaa...minua...anteeksiantavaisella...sydämellä...
jääkää...Jumalan...rauhaa
"Yhdyn kanssasi rukoukseen matkamiehen ja hänen kanssaan samoissa ongelmissa painivien veljien ja sisarien puolesta. Kuule Jeesus rukouksemme tule ja armahda. Anna autuutesi ilo kaikkien sinuun turvautuvien sydämille. Aameen".
Matkamiehen ja hänen kanssaan samoissa ongelmissa painivien veljien ja sisarien puolesta. Kaunista on kun meidän puolesta rukoillaan että saisimme iloita autuudesta, mutta jätä pois meiltä se viha ettemme vihaisi kristillisyytemme vanhimpia eikä meidän kalliita opettajiamme jotka ovat uhranneet voimansa siihen että me autuaaksi tulisimme. Vielä toivon että meillä olisi edelleen kuulevaiset korvat ja oppivainen mieli. Jos mahdollista että niidenkin silmät avautuvat suomuksien alta, että hekin näkisivät kuinka likaista työtä ovat tekemässä.
1.Eli on totta, kun matkamies sanoi että tämä viha lapin vanhimpia kohtaan ei lähde uskosta.
2.Mutta ei lähde matkamiehenkään viha lapin vastustajia kohtaan uskosta.
1.Tunnustit vihaavasi lapinvanhimpia, eihän tämä viha lähde uskosta vaan epäuskosta. Mistähän epäusko sitten on kotoisin väittäisin että se on synnin rakkaudesta.
2. Matkamieshän ei ole sanonut vihaavansa lapin vihaajia, vaan se on teidän itsensä virittämä valhe, mistähän tämä valhe sitten on kotoisin, tietenkin epäuskosta, koska puolustatte valheen isää joka on itse rietas.
olen muuten sisko. Ja loikin vielä tänne vähän kurkkimaan tuolta lepo-osastolta.
Jäädään Jumalan rauhaan molemmat ja kannetaan toisiamme anteeksiantavalla sydämellä. Eikä haeta vikoja ja puutteita tosista kristityistä. Eri mielipiteet ja ajatukset ei saa villitä meitä repimään toisiamme hengiltä ja heittelemään toisiamme eikä toisia Jeesukseen uskovia kummallisilla tölväisyillä. Ei toinen kristitty ole se vihollinen. Vihollinen on ihan muualla.
Ja tänä iltana on kyllä syytä oikein kiljaista että KIITOS JEESUS KUN KULJETAT JA TALUTAT MEITÄ.KIITOS ARMOSTA, KIITOS PELASTUKSESTA. Eikö muka?
että ei siinä ole mitään väärää, että koettelee ja arvostelee saarnat nimenomaan Jumalan sanan valossa. Mutta kyllä minä ainakin tunnen myös tätä vihaa ja katkeruuttakin, ja se ei ole Jumalasta vaan lihastani kotoisin. Totuus ilman rakkautta ei ole totuus. Ensimmäisessä korintolaiskirjeessä sanotaan, että "jos joku luulee jotain tietävänsä, ei hän oikeasti mitään tiedä." Olen kuullut tätä selitettävän niin, että vaikka joku tietäisikin jotakin, mutta ylpistyy tiedostaan eikä osaa sitä rakentavasti ja rakkauden hengessä tuoda julki, tieto ei enää olekaan oikea.
Olen kuitenkin usein miettinyt, että pitäisikö tämä totuus sitten pitää kokonaan sisällään jos tuntee vihastuvansa. Kuitenkin Jeesuskin Raamatussa vihastui esim. temppelin häpäisemisestä. Miten te muut uskonystävät olette tämän ajatelleet?
Viha ei ole KOSKAAN Jumalasta, kohdistuipa se mihin tahansa. Myönsin, että vihollinen kiusaa minua tuoden vihaa lapin veljiä kohtaan, mutta en sanonut sen olevan oikein. Tunnen tämän vihan tulevan lihastani, ja senkin minun on uskottava Jeesuksen nimessä anteeksi, ja rukoiltava, että saisin voimaa rakastaa myös lapin veljiä.
Miten tässä näin kävi? Kuusi tuntia sitten kirjoitin tuon ylipitkän aloitusvuodatuksen ja tässä ollaan. Mieli on kiitollinen.Kiitos Jeesukselle, jonka uskon olleen tänään mukana.
Kaksi eri tavalla ajattelevaa uskovaa kohtasi,ja pitkän prosessin jälkeen osoittautui, että meillä on yhteinen pohja. Välissämme on vain paljon naamareita, luuloja ja viholliskuvien rakentelua. Vihollisen vaikutuksia. Onko näin laajemminkin? Kuka sen on saanut aikaan? Koska opimme keskustelemaan? Mitä siitä seuraisi, jos osaisimme toisiamme kyttäämättä ja toisiltamme vaatimatta jättää naamarit pois ja tulla toisiamme lähelle ihan sellaisina kuin olemme?
Kertokaa ystävät, mitä teidän mielestänne tässä tapahtui.
Olen usein katsellut vierestä, kun joku veli on sanonut toiselle että rakennatte autuuttanne tekojen varaan.
Mutta ei se jos joku meistä haluaa olla tarkka vaelluksessa tarkoita sitä, että hän rakentaa sen varaan. On vaarallista lähteä arvostelemaan uskon hedelmiä omaksi vanhurskaudeksi.
Mutta ihan yhtä suurella vakavuudella tulee suhtautua siihen, jos alamme tarkasti tutkimaan missä kukin veli tai sisar on joutunut syntiin. Ei meidän tehtäväksemme ole laitettu toisten katsastamista.
Rakkaudella voimme nuhdella veljeä tai sisarta, jos olemme huomanneet että vihollinen on päässyt häntä pettämään. Mutta kun siinä on rakkaus silloin se ei tule asiin haukkumisena vaan lähestymme aralla mielellä lähimmäistä ettemme vaan vahingoittaisi hänen sieluaan taitamattomilla sanoilla. Näin on meitä opettaneet myös meille rakkaat saarnaajat aina lapin maata myöten.
Usein käy niin että meille kerrotaan vihan purkauksesella kuinka joku saarnasi näin ja näin, mutta jos meillä olisi ollut rakkaus kohdallaan olisimme kuulleet ne kohdat oikein.
Rakastamattomalla sydämellä kun kuuntelen lähimmäisten sanoja on ne sitten miehen tai vaimon sanoja. Huomaamme että vihollinen kääntää ne kauniit ajatukset ja oikeat sanat minun sydämessäni väärinpäin. Jos me siis myös seurakunnassa saisimme sydämiimme oikeaa rakkautta toisiamme kohtaan huomaisimme myös ettei se saarnaaja ollutkaan sanoillaan tarkoittamassa mitään pahaa. Voipa olla että minä olenkin ymmärtänyt väärin. Kun viha leviää myös väärinymmärrykset leviää. Silloin alamme levittämään luuloja ja kuulopuheita. Ja mikä on lopputulos....onko silloin ollut käytössä Kristuksen kirkkolaki. Tuntuu että ei ole.
Meillä on Suomessa kalliit saarnaajat, jotka ovat raskaan kuorman alla. Heidän käsiä meidän olisi pidettävä ylhäällä, rukoilla heille Jumalalta ymmärrystä hoitaa Kristuksen laumaa.
Jumalan sana tulee aina arvostella raamatulla, mutta ei sekään ole oikein että me jokainen omien taakkojemme alla alamme arvostelemaan saarnaajia. Sanaa tulee arvostella ei sanan saarnaajat. Meidän tulee tutkia mikä on se Jumalallinen totuus mikä raamattuun on kirjoitettu. Mutta ei se tule esiin sillä tavalla että levitämme pahoja viestejä toinen toisistamme.
Minä laitan kaiken luottamuksen Israelin Jumalaan hän ei anna laumansa joutua harhaa. Ja kun me emme luota ihmisiin vaan siihen kokonaiseen Jumalan sanaan, niin jos jollakin saarnaajalla tulee jokin erehdys tai inhimillisyys tulee esiin saarnoissa niin toiset korjaavat.
Jos alamme tutkimaan jokaisen saarnan sanasta sanaan, niin kyllä niitä virheitä löytyy jokaisen saarnaajan saarnoista, mutta henki on kuitenkin oikea ja oikealla mielellä kuunnellen kyllä sen Jumala oikein kirkastaa.
On kuitenkin niin, että yleiselle tasolla meidän on voitava puhua siitä minkälaisia vihollisen juonia kristillisyyden sisälle on tulossa. Mutta se ei saa vaikuttaa niin että me mittaamme jokaista kristittyä kuinka hyvin hän kuulainen millekin neuvolle. Siinä meidän tulee taistella omakohtainen kilvoitus ja sekin uskon kautta, ei ihmisvoimin.
Uuden ihmisen puolelta minulla on halu Jumalan lakiin, ei omin voimin tai ajatuksin vaan kristuksen kautta. Kristus asuu minussa ja haluaa tehdä minussa työtään. Vanha ihminen pistää koko ajan vastaan.
Älkäämme antako vanhan ihmisen tehdä työtä kristillisyyden sisällä suuntaan eikä toiseen.
Niin meidän kalliit saarnaajat suomessa kuin lapinmaalla ovat aina kirkastaneet meille, että autuus on yksin armosta ilman töitä. Mutta he ovat myös tuoneet esille apostolien tavoin millä tavalla kristityn on hyvä vaeltaa että vihollinen ei pääse ryöstämään Jumalan lapsen vapautta. On varoitettu monilla tavoin mitkä tiet vievät kristityn vaaroihin.
Mutta ei he ole koskaan opettaneet että ensin työ ja sitten usko.
Meillä on kristillisyydessa oikea Kristuksen oppi ja siihen turvaten kun kuljemme matkanpäänämme on taivaan koti. Ja se kulkeminen ei ole meidän työmme vaan Jumalan, jonka hän uskon kautta meissä vaikuttaa.