Minulla on terveydellisiä syitä jotka estäisivät normaalin palveluksen käytännössä ja saisin vapautuksen eli minut luokiteltaisiin palveluskelpoisuusluokkaan C eli vapautettu rauhan aikana. Lääkärin kanssa olen keskustellut ja saisin vapautuksen.
Olen kuitenkin harkinnut että suorittaisin siviilipalveluksen koska siitä olisi hyötyä yhteiskunnalla työpanoksen takia ja itselleni koska saisin siitä vuoden työkokemuksen. Siviilipalveluksen suorittamista terveydelliset seikat eivät estä. Tästä on ollut myös lääkärin kanssa puhetta.
Olen nyt kahden vaiheilla, hankkisinko vapautuksen vai työkokemusta ja hyötyä yhteiskunnalle ilmaisena työntekijänä. Mahdollisessa kriisitilanteessahan asialla ei liene väliä koska molemmissa vaihtoehdoissa olen vapautettu vain rauhan aikana.
Mitenkähän mahdollinen suhtautuminen tulevaisuudessa eri tilanteissa vapautettu vs. sivari?
Mielipiteitä?
Olen kuitenkin harkinnut että suorittaisin siviilipalveluksen koska siitä olisi hyötyä yhteiskunnalla työpanoksen takia ja itselleni koska saisin siitä vuoden työkokemuksen. Siviilipalveluksen suorittamista terveydelliset seikat eivät estä. Tästä on ollut myös lääkärin kanssa puhetta.
Olen nyt kahden vaiheilla, hankkisinko vapautuksen vai työkokemusta ja hyötyä yhteiskunnalle ilmaisena työntekijänä. Mahdollisessa kriisitilanteessahan asialla ei liene väliä koska molemmissa vaihtoehdoissa olen vapautettu vain rauhan aikana.
Mitenkähän mahdollinen suhtautuminen tulevaisuudessa eri tilanteissa vapautettu vs. sivari?
Mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sivari-sanalla on lähes aina kyseenalainen kaiku; mieluummin vapautettu, jolla sitä ei ole.
saat sivari paikan, niin miksi ei, mutta sinne lapinjärvelle ei kannata mennä homehtumaan...
Ratkaisusi riippuu mielestäni vähän siitä millaisia nuo terveydelliset syysi ovat. Olen ymmärtänyt, että nykyisin on jonkin verran tapauksia, joissa on miehen omasta päätöksestä kiinni saako hän vapautuksen vai käykö armeijan. Joku rasitusastma on tyypillinen tällainen sairaus. Ne astmaatikot, joille armeijan käyminen on kunnia-asia käyvät sen ja ne joille se on muutenkin äärimmäisen vastenmielistä hankkivat vapautuksen. Eli jos suinkin vain kykenet käymään armeijan ja puolustusvoimatkin suostuu siihen ja sinulla on edes hieman halua mennä sinne niin mene kokeilemaan taistelumielellä! Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin oletpahan ainakin yrittänyt ja sinulla on oikea syy miksi armeija jäi kesken, minkä kaikki normaalijärjellä ja asenteella varustetut ihmiset tajuavat.
Jos taas homma ei ollenkaan nappaa tai sinua ei yksinkertaisesti päästetä sinne niin miksi ihmeessä pitäisi mennä sivariin kun ei tarvitse? Mielestäni siviilipalvelus on vain rangaistus niitä kohtaan, jotka eivät halua armeijaan. Itsekään en olisi luultavasti käynyt armeijaa jos se olisi vapaaehtoinen. Jos vapautus on oikeista fyysisistä syistä, niin sinulla ei tule olemaan ainakaan sen takia ongelmia työmarkkinoilla jos vain työ on muuten sinulle fyysisesti soveltuvaa. En toisaalta usko siihenkään, että siviilipalveluksen suorittamisesta ainakaan kaikilla aloilla mitään haittaa olisi, mutta tuskinpa erityistä hyötyäkään.
Hieman toisennäköiseksi asian tekee jos kyseessä ovat psyykkiset syyt. Silloin siviilipalvelus on periaatteessa itsesi kannalta parempi ratkaisu kuin vapautus, mutta en kuitenkaan ymmärrä mitä voisivat olla sellaiset psyykkiset sairaudet, jotka estävät asepalveluksen, mutta mahdollistavat siviilipalveluksen. Jos jokin arveluttaa sinua etukäteen armeijassa niin kysymys on joko peloista, jotka ovat ilman muuta voitettavissa kun ne vain kohtaa tai sitten yksinkertaisesti pasifistisesta vakaumuksesta. Uskon, että on todellakin ihmisiä, jotka kykenisivät helpostikin suorittamaan asepalveluksen ilman mitään palvelusaikaan liittyviä sosiaalisia tai psyykkisiä ongelmia, mutta eivät vain halua tehdä niin. Mutta paljon on niitäkin, jotka pakenevat pelkojaan sivariin tai ovat yksinkertaisesti niin laiskoja, ettei armeija kiinnosta. Mutta tämä ei ole heidän oma vikansa, vaan yhteiskunnan ja kasvattajien vika ja siinäpähän saavat tavallaan takaisin laiminlyödyn kasvatustehtävän, mutta eipä se koidu näiden rimanalittajienkaan eduksi myöhemmässä elämässä tai sitten heidän elämänpiirinsä on niin suppea, ettei ongelmia huomaa. Sama ongelma ulkoisesti vähän erinäköisenä voi päteä myös varusmiespalveluksen jopa johtajatasolla suorittaneisiin. Tältäkin palstalta on joskus luettavissa hyvin rajoittuneita mielipiteitä yllättävän korkean tason varusmieskoulutuksen saaneilta henkilöiltä. Toivottavasti tämä ei ole sellainen. Mutta armahtakaa.. Olen vain jääkäri.