Tuntuu kuin olisin ikuisesti lapsi. Nimittäin olen 17vuotias.
Kuitenkin leikin vielä barbeilla. Minulla on vaatehuoneessani piilossa kaikka leluni ja kokonainen barbiasunto, jossa viihdyn miltei joka päivä. Ostelen vielä salaa barbeja ja niiden tavaroita ynnä muita enkä kehtaa kertoa sitä kellekään. Nytkin olen ostanut monta erilaista nukkea ja paketoinut ne itselleni jouluksi, kun en enää saa lahjaksi nukkeja.
Olen aivan normaali koulua käyvä tyttö, enkä usko että ulkoapäin kukaan arvaisi minun vielä leikkivän nukeilla. Tunnen kuitenkin itseni oudoksi.
Vanhempani ja kaverini ovat ihmetelleet kylläkin kun harvemmin käyn missään eikä minulla ole poikaystävää tai muuta. Mutta minua vain ei kiinnosta. Jotenkin vain viihdyn leikkieni parissa. Pitäisikö minun hakea apua?vai onko tämä normaalia? Onko täällä muita, jotka eivät ole lopettaneet leikkimistä vaikka ehkä olisi pitänyt?
Kuitenkin leikin vielä barbeilla. Minulla on vaatehuoneessani piilossa kaikka leluni ja kokonainen barbiasunto, jossa viihdyn miltei joka päivä. Ostelen vielä salaa barbeja ja niiden tavaroita ynnä muita enkä kehtaa kertoa sitä kellekään. Nytkin olen ostanut monta erilaista nukkea ja paketoinut ne itselleni jouluksi, kun en enää saa lahjaksi nukkeja.
Olen aivan normaali koulua käyvä tyttö, enkä usko että ulkoapäin kukaan arvaisi minun vielä leikkivän nukeilla. Tunnen kuitenkin itseni oudoksi.
Vanhempani ja kaverini ovat ihmetelleet kylläkin kun harvemmin käyn missään eikä minulla ole poikaystävää tai muuta. Mutta minua vain ei kiinnosta. Jotenkin vain viihdyn leikkieni parissa. Pitäisikö minun hakea apua?vai onko tämä normaalia? Onko täällä muita, jotka eivät ole lopettaneet leikkimistä vaikka ehkä olisi pitänyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
luova taiteilija leikkii aina. Jos kaikki muuten on kunnossa, tai siltä tuntuu, kukas kieltääkään.
Ellei tunnu, sitten ehkä pitää jutella luotettavien henkilöitten kanssa; voihan se jotakin paon kaltaista turvatumpaan maailmaankin olla.
Noh. Mä olen 31v puuseppä ja pelailen tietokoneella päivittäin, samoja tai samankaltaisia pelejä kuin pelailin 20 vuotta sitten... ja ne tod. kiinnostaa enemmän kuin tiskaaminen... :)
Elä stressaa, pidä se toki sun omana juttuna kunhan et unohda ihan vallan opetella oikeetakin elämää. Sikäli sen jutun ei kannata antaa olla korvike niille asioille joita sun pitäis tehdä ja oppia. Noista poikakaverijutuista sun ei tarvi piitata, oot valmis sitten kun olet.
Sitäpaitsi se on hyvä jos osaat leikkiä jos sulla on joskus lapsia. Suomen yksistä harvoista nobel-palkinnon saaneista ihmisistä - F.E. Sillanpäästä - sanoivat hänen kyläläiset että ihan turha ukko, leikkii lastensa kanssa ja kertoo satuja vaan päivät pitkät eikä tee oikeita töitä.
Mullon kaks muksua, toivon että minustakin tulee "Nobelisti" heille :)
...sinulle. Itse jouduin ympäristön paineesta lopettamaan leikit 12-vuotiaana. Rakastin barbeilla leikkimistä, mutta kaikkien muiden mielestä se oli naurettavaa ikäiselleni, muut tytöt olivat jo ajat sitten lopettaneet.
Hienoa että uskallat vielä toteuttaa rakasta harrastustasi, olet kuitenkin rehellinen itsellesi, vaikka muilta piilotteletkin leikkejäsi. Itse yritin leikkiä vielä myöhemminkin, kun kovasti teki mieli, mutta tunsin niin kauheaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa että oli pakko lopettaa leikit kesken...
Mitä jos ihan avoimesti alkaisit keräillä niitä barbeja? Monet aikuiset ihmiset keräävät barbeja ja muita nukkeja, eikä siinä koeta olevan mitään ihmeellistä...
monet aikuisetki leikkivät... ostelevat muka lapsilleen leluja, mutta oikea syy on, että saavat sitten itsekin leikkiä niillä.
Kuulun itse tähän kastiin... minulla on 1v tyttö sekä 6v poikapuoli ja useasti ostan heille leluja jotka enemmänkin miellyttävät minua kuin heitä...
mielestäni tässä ei ole mitään väärää. tietenkin sitten voi huolestua, jos kaikki rahasi menevät barbeihin tai et enää mitään muuta tee, kuin istut neljän seinän sisällä leikkimässä. :)
Hei.Mun mielestä on parempi tehdä jotain muuta kuin lähteä poikien matkaan nuorena.Mä antaisin mitä vaan jos saisin elää uusiksi nuoruuteni.Mä olin 14-vuotias kun aloin seurusteleen 17-vuotiaan pojan kans ja vanhempani antoivat olla yötä ja vuosi siitä taaksepäin leikin vielä leikkihevosella...en tainnut olls kypsä seksihommiin vielä silloin kun nyt on todettu että mua on käytetty seks.hyväksi.Nyt sama leikkiheppa tarvikkeineen on lapseni leluna,mutta odotan että lapsi(2v7kk)kasvaa hieman niin voimme leikkiä yhdessä hepoilla ja viedä niitä ulos jne...
Hei, tyttö17!
Ihanaa kuulla, että mä en oo ainoa, joka "leikkii". Ilahduin viestistäsi! Mulla on itselläni teddykarhuja. Mulla ei oo ketään paijattavaa, ei lasta eikä puolisoa, ketä voisin peitellä nukkumaan jne.
Et sä ole todellakaan outo! Ole vaan oma ittes, leikkiessä voi käydä läpi erilaisia tunteita ja asioita!
Ihanaa marraskuuta, tyttö 17 t. teddytyttö
Sinun Barbie-leikeissäsi on todennäköisesti parempi käsikirjoitus kuin Kauniissa ja rohkeissa.
Kumpi on ylipäätään parempi? Katsoa passiivisena jotain aivotonta amerikkalaista tv-sarjaa? Vai toimia itse tarinan ohjaajana, käsikirjoittajana ja puvustajana, omaa luovuuttaan ja mielikuvitustaan käyttäen?
Joskus tuntuu siltä, että "lapsellisen" ja "aikuismaisen" käytöksen rajat ovat täysin mielivaltaiset. Miksi nukketeatteri olisi lapsellisempaa kuin tv:n saippuasarjat? Miksi pulkkamäki olisi lapsellisempaa kuin laskettelu?
oon 23 ja kerään nukkeja! kaupassa käydessäni meen aina tarkistamaan leluosaton uutuudet ja vieläpä leveilen asialla! en kasva koskaan aikuiseksi, lapsenmielisenä on paaaljooon kivempaa ;)
huono vitsi.
oon jo sinuu vanhempi, reilusti, mutta leikin vieläkin pippelilläni. tosin on jo vähenemään päin, tasasen taulukon mukaan jo satavuotiaana loppuu.