Poikani kummi ei välitä kummilapsestaan. Se on nyt todettu ja hyväksytty. Tyttöni kummi taas on ihan toisenlainen. Molemmat ovat lisäksi lasten tätejä, toinen minun, toinen mieheni sisko.
Poikani on katkera aina, kun tyttö saa synttärinä ja jouluna paketin (laittaa itsekin kummille, kuten poikakin) ja kummi soittelee hänelle välillä ja kyselee harrastuksista.
En aikoinani halunnut muuta kuin yhden pariskunnan kummiksi lapsilleni, kun pidin monia kummeja vähän joutavana. Nyt vähän harmittaa, sillä jos kummeja olisi ollut enemmän, ehkä joku olisi muistanutkin kummilastaan.
Miten selittää asia pojalle? Ikää jo 9 vuotta, että on tajunnut asian vuosia. En haluaisi hänen kuitenkaan olevan katkera kummille, mutta sitä on alkanut olla. Ehkä välit vielä joskus paranevat. Erityisesti hän on pahoillaan, kun siskon kummi on toisenlainen. En oikein voi toista kummia pyytää olevan muistamattkaan, onneksi tämä tytön kummi kyllä muistaa poikaakin.
Mutta se tuntuu pojasta pahalta, kun hän tietää kumminsa ja tämä ei tunnu välittävän.
Miten selittää? Mikä auttaisi? Ja ei kiitos vastauksi, ettei kuulukaan muistaa. Olen se nimittäin jo aikoja ymmärtänyt ja hyväksynyt, kyse on nyt vain pojan mielipahasta, ei äidin.
Poikani on katkera aina, kun tyttö saa synttärinä ja jouluna paketin (laittaa itsekin kummille, kuten poikakin) ja kummi soittelee hänelle välillä ja kyselee harrastuksista.
En aikoinani halunnut muuta kuin yhden pariskunnan kummiksi lapsilleni, kun pidin monia kummeja vähän joutavana. Nyt vähän harmittaa, sillä jos kummeja olisi ollut enemmän, ehkä joku olisi muistanutkin kummilastaan.
Miten selittää asia pojalle? Ikää jo 9 vuotta, että on tajunnut asian vuosia. En haluaisi hänen kuitenkaan olevan katkera kummille, mutta sitä on alkanut olla. Ehkä välit vielä joskus paranevat. Erityisesti hän on pahoillaan, kun siskon kummi on toisenlainen. En oikein voi toista kummia pyytää olevan muistamattkaan, onneksi tämä tytön kummi kyllä muistaa poikaakin.
Mutta se tuntuu pojasta pahalta, kun hän tietää kumminsa ja tämä ei tunnu välittävän.
Miten selittää? Mikä auttaisi? Ja ei kiitos vastauksi, ettei kuulukaan muistaa. Olen se nimittäin jo aikoja ymmärtänyt ja hyväksynyt, kyse on nyt vain pojan mielipahasta, ei äidin.
Vastaukset 62
Vanhimmat
lopetat "hösöttämisen"? Sinulla näyttää olevan aivan liian paljon aikaa miettiä kummien tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Ja kyse näyttää nimen omaan olevan äidin, eli sinun, mielipahasta. 9 vuotias poika ei käsittele asioita niin kuin nyt kuvaat.
Jos siis olet kotiäiti, mene töihin! Jos haluat muuten vain haukkua miehesi sukulaisia, vaihda miestä! Lopeta vinkuminen!
että näitä tulee. Ensin, ajattelin, etten vastaa, mutta jos kuitenkin selvennän.
Ensinnäkin, mikä on "hössöttämistä"? Ja mistä tiedät minun aikani ja sen käytön? Yhden viestin perusteella? Ja en ole kotiäiti. Ja kummi, joka ei muista on oma siskoni, miehen sisko on tyttöni kummi ja aiva ihana ihminen. Eli se oletuksistasi.
Sitten: 9 vuotias todellakin osaa ihmetellä, että miksi hänen kumminsa (poika todellakin tietää kuka hänen kumminsa on) ei muista häntä vaikka nyt synttäreillä, mutta siskon kummi muistaa. Poika on monta kertaa kysynyt, että miksi hänen kumminsa ei koskaan soita, vaikka siskon kummi soittaa siskolle? Ihmettelee, että onko hän jotenkin suututtanut kummin (kummi nimittäin muisti ekoina vuosina). Enkä nyt tarkoita muistamisella pelkkää lahjanantoa, vaan yleensä yhteydenpitoa.
En siis todellakaan halua katkaista välejä, vaan, ettei pojalle jäisi kummista oikein huonoa kuvaa.
Mutta sitä sinä et varmaan ymmärrä. Lienet näitä "kaikkimullehetijamuistaviis"- ihmisiä, jotka tuijottavat omaan pieneen napaansa ja ovat sitä mieltä, että minunhan ei tarvi välittää kestään.
Olen yrittänyt viimeiset 4 vuotta pitää kummipoikaani yhteyttä,lähes tuloksetta. Kummipoikani äiti ei ilmeisesti halua olla missään tekemisissä kanssamme.
Ihan käsi sydämellä olemme yrittäneet pyytää huvipuistoon, ym lasten tapahtumiin. Lisäksi olemme tarjoutuneet maksumiehiksi myös hänen veljelleen. Koskaan emme ole riidelleet hänen vanhempiemsa kanssa, päin vastoin me olemme olleet se osapuoli joka on yrittänyt pitää yhteyttä.
Enää en edes viitsi. Laitan jouluna paketin, jos kummipoikani J**na joskus kysyy, kerron suoraan miten asia on. Äitisi lopetti yhteyden pidon.
Ottaa vain aivoon tuo yleinen "uhrin esitys" ettei kukaan välitä.
selittelyt ja tekosyiden keksimiset kummin puolesta, ja ainoastaan pojan itsensä kysyessä sanoa jotain yksinkertaista, esim. että kummi ei suhtaudu kummin rooliinsa yhtä vakavasti kuin sisaren kummi ja että pojalla kävi vain huono tuuri kummin valinnassa tai jotain. että tämä asia nyt on vaan näin.
eli suhtautuu asiaan luonnollisesti ja sen enempää harmittelematta (ylipäätään ei puhuisi asiasta ellei poika suoraan kysy), niin ehkä poika tekisi sitten itsekin niin?
on myös ollut hyvin erilaisia kummeja, osalta tuli lahjoja, osalta ei ja ainoastaan yhden pariskunnan kanssa vietettiin yhtään aikaa. Ei me sisarukset siitä koskaan mitään valittettu, kun oltiin tilanteeseen tottuneita, eikä kai "tiedetty paremmasta", joten mitään ongelmia ei kyllä koskaan ollut (mitään en ainakaan kuullut) ja meidän vanhemmat ei koskaan sanallakaan maininneet mitään asiasta - luulen senkin vaikuttaneen asiaan. tosiasiat oli hyväksyttävä tosiasioina. ja muutakin sukua eoli ympärillä.
asiallisesta kommentista.
En ole pariin vuoteen enää selitellyt, että "kummilla on kiireitä" "ei vaan muistanut" "ensi kerralla sitten". Lopetin sen pojan 7-vuotissynttäreillä. Pikkusisko on aika tasan 2 vuotta nuorempi ja siskon synttäreitä oli pidetty pari päivää aiemmin. Siskon kummi oli soittanut silloin (asuu aika kaukana) ja onnitellut ja kysyi, että tuliko lahja perille.
Poika sitten omana synttärinään juoksi postilaatikolle, ei ollut pakettia kummilta, ei tullut myös soittoa, Kysyi minulta, että miks ei mun kummi laittanut lahjaa ja miksi ei soittanut, niinku siskon kummi. Kun yritin sanoa, että kummi varmaan sitten myöhemmin ottaa yhteyttä, huusi poika, että "Epäreilua. Ei se kuitenkaan muista, kun se ei välitä! Mä haluun siskon kummin omaks kummiksi".
Sen jälkeen en ole selitellyt, olen vain sanonut, etten tiedä, miksi näin on.
Eli poika kokee tilanteen epäreiluna. On monta kertaa myöhemminki sanonut, että vaihdetaan kummeja. Olen jutellut tästä siskon kummin kanssa ja hän on alkanut nyt soittelemaan myös joskus pojalle. Mutta poika sanoo, ettei se oo sama asia. Sisarkateuttakin kenties.
Yritin kerran, kun olimme yhdessä äitimme luona, puhua asiasta siskolleni, pyysin mm vaikka laittamaan joskus tekstiviestiä tai sähköpostia pojalle ja hän sanoi silloin ,että tottakai hän muistaa tulevaisuudesa paremmin, on vaan jotenkin jäänyt... mutta ei asia parantunut.
Noh, tilanne on tämä eikä muuksi muutu. Haluaisin kuitenkin, ettei poika kovin pahana pitäisi tilannetta.
Ja teille arvostelijat sanoisin, ettei lapsen mielipaha todella aina lähde äidistä, äidin odotuksista tai puheista. Ainoa lapsi ei tilannetta ymmärtäisi kummastella, mutta kun on liki samanikäinen sisar, jota kohdellaan toisin, on tilanne vaikeampi.
Tytön kummi olisi viime kesänä halunnut tehdä "kummipäivän" huvipuistoon. Eli pelkästään hän ja kummilapsi. Jouduin kieltämään ja lopuksi menimme kaikki yhdessä. Ihan sen takia, ettei poika enemmän tuntisi itseään syrjityksi.
Siis luonnollista n se, että ajaa lapsen päähän mallia "huonosta kummista"? Joopa joo ja hoh hoijjaa
Jos tyttösi kummi haluaa muistaa kummilastaan niin miksi sinä kiellät sen?
Minusta tuollainen käytös on hyvin ikävää ja jos minä olisi tyttösi kummi, niin loukkaantuisin todella.
Et kai vain ole toiminut samalla lailla poikais kummin kanssa jossain vaiheessa? JOs hän siksi ei enää muista poikaasi?
Kummiin tulee suhtautua kunnioitukselle niin kuin kaikkiin ihmisiin. Jos kummi keksii jotain ja sinä kiellät sen niin älä ihmettele jos käytös muuttuu sen jälkeen.
Kirjoitit että poikasi kummi on sinun oma siskosi.
Ihmettelen että miksi sinä et voi puhua ja sada asiaa kuntoon siskosi kanssa?
Minusta ongelma on enemmän sinun ja siskosi välinen, poikasi vain joutuu siinä ikävään välikäteen.
Miksi siskosi ei muista poikaa?
Onko hän loukkaantunut käytöksestäsi?
Meneekö hänellä aika omien lastensa kanssa?
Onko hän lapseton?
Onko hänellä omia ongelmia?
Juttele hänen kanssaan ja yritä olla avuksi.
Jos sinä autat siskoasi, ii nehkä hänellä löytyy tahtoa olla poikasi kanssa.
Hyvänen aika, onhan kyse SINUN siskostasi, joka on varmaan vapaaehtoisesti tullut poikasi kummiksi.
Ja jos sinua harmitta että poikasi ei pääse kummin kanssa huvipuistoon, niin voithan kysyä jos joku tuntemanne aikuinen lähtisi sinne poikasi kanssa....
Mutta älä pilaa enempää tyttösi ja hänen kumminsa suhdetta poikasi varjolla!
Tyttösi ja hänen kumminsa suhde on ainutlaatuinen ja kuulostaa hyvin toimivalta.
Se voi kantaa vielä tyttösi aikuistuttuakin ja se on tärkeää.
jos vanhempi jatkuvasti morkkaisi kummia ja ihmettelisi, että miksei se nyt muista, niin kullähän se lapseenkin tarttuu (ja en nyt väitä että aloittaja näin tekee, kärjistän). ehdota itse sitten parenmpi keino, jos olet niin fiksu.
Onneksi tyttöni kummi tajuaa pienen pojan mielipahan. Kirjoitinkin, että hän on aivan mahtava ihminen. Sinne huvipuistoon menimme sitten tyttö, kummi, minä ja poika.
Poikani kummi on todella siskoni. Aina hän on ollut hieman itsekeskeinen, mutta tuntui aidosti haluavan kummiksi, itse tarjoituikin. Minä itse olen hänen poikansa kummi (nyt jo täysikäinen) ja mielestäni ihan asiallisesti poikaa muistanut. Poika on paljon ollut meillä mm kesäisin.
Olen jutellut siskoni kanssa ja aina hän on ollut sitä mieltä, että totta kai hän nyt vastaisuudesa parantaa tapansa. Ja on aivan ihana hänkin kun tapaamme. Mutta sitten jotenkin hän sen unohtaa tai ei välitä. Ei meillä riitaa ole ollut tai mielestäni en ole loukannut mitenkään.
Ja todellakaan en ole kieltänyt missään asiassa poikani kanssa. Tai kerran, kun poika oli ihan pieni, siskokaan ei ollut vielä syntynyt, hän soitti autosta, että moi, ollaan tulossa nyt teille. Me olimme menossa rippijuhliin, joten jouduin sanomaan, että nyt kuule ei sovi. Siskon mieleen ei ollut tullut soittaa ennen lähtöään, hän vain ajatteli, että totta kai ne kotona on ja vähän suutahti, kun emme ottaneetkaan vastaan. Ja tällainen käytös on hänelle oikein tyypillistä.
Ja tuosta auttamisesta. Se on kuule pohjaton kaivo. Hän on eronnut, aika hyvässä virassa, mutta täysin holtiton rahankäytön ja poikansa rahankäytön suhteen. Olen usein lainannut rahaa ja yleensä hän ottaakin yhteyttä kun on rahaa vailla, aina ei ole ollut antaa. Mutta muuten ei kuulu mitään.
Kyllä minä siskoni tunnen. Tiedän tilanteeen ja olen sen hyväksynyt. Mutta poikani ei ole.
Kun seuraavan kerran poikasi kirmaa postilaatikolle syntymäpäivänään, niin pidä huoli ettei hän pety: lähetä pojalle edellispäivänä paketti "kummiltaan". Jos kerran on pojalle niin tärkeää että kummi muistaa, mitä pieni valkoinen valhe haittaa (voithan kertoa siskollesi, että teit näin). Niin on poikakin mielissään eikä tarvi pettyä syntymäpäivänä. Etkä koskaan kerro pojalle, kuka ne paketit oikeasti laittoi.
Kirjoitit että siskosi on holtiton ja muutenkaan hän ei näköjään halua ottaa vastuuta tekemisistään.
Jos olisi kyse minun lapsestani ja olisin ihan varma että kummi ei muutu, niin puhuisin lapsen kanssa. Kertoisin että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Kun valitaan kavereita niin valitaan luotettavat ja mukavat kaverit. Kaikki ei halua käyttäytyä hyvin, voi olla että ne tahallaan tai sitten tahattomasti aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Pojan kummi nyt sattuu olemaan tälläinen.
Mutta poikaisi kannattaa miettiä miten itse haluaa käyttäytyä. Ehkä erilailla kuin hänen kumminsa?
Ja joskus voi toimia huonosti toisia kohtaan jos vaikka itsellä on paha mieli. Silloin kaltoin kohdellun ei kannata pahoittaa siitä mieltään vaikka se pahalta tuntuukin.
En tiedä, mutta ehkä jotain tälläistä juttelisin.
On tärkeää että poikasi ymmärtää että siskosi kohtelee muitakin samalla lailla.
Ja ehkä se voi samalla kasvattaa poikaasi miettimään miten yleensäkin kannattaa toimia.
Toivottavasti poikasi ei siskosi vuoksi katkeroidu kaikille kummeille tai siskollesi!
Toivottavasti saat puhuttua poikasi kanssa. (JOs kerran siskosi kanssa puhuminen ei auta.)
Olipas mukava teksti lukea. Niin, täytyy kai pojalle yrittää selittää. Mutta kun se on pojan mielestä epäreilua, että siskolla on "parempi" kummi ja syyttää minua, että miksi edes pyysin tätä siskoani. Kaipa kun ikää tulee, niin hän ymmärtää paremmin, nyt on vielä niin kovin mustavalkoisessa iässä.
ei ole ostella lahjoja. Oman lapseni kummikaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Enkä pidä sitä mitenkään omituisena. Kummin ikä on myös yksi vaikuttava tekijä. Oman lapseni kummi on 26-vuotias sinkku mies. Enkä todellakaan odota, että hän muistaisi lapsen synttärit ja nimpparit. Vaihdamme kuulumisia kun tapaamme esim. sukujuhlissa tms. Sinustahan se on paljon kiinni muistaako lapsi itse kuka hänen kumminsa on. Äläkkä vertaa kummeja keskenään, kaikki ovat yksilöitä.
kummilapseni veljen myös. Saatamme ostaa jouluisin yhteisen paketin, jolloin voimme ostaa hieman isomman kokonaiseuden. Toki jossain vaiheessa on pakko ostaa yksilölliset lahjat, mutta ostamme kummallekkin vaikka vain toinen on kummilapsi.
Lahjaa suurempaa on mielestäni se, että annamme aikaa heille. Ei niin, että olisimme ilmaisia lastenvahteja vaan käymällä heillä kylässä ja tapaamalla koko perheen. Kesäisin vietämme heidän perheen kanssa pari kolme viikonloppua maaseudun rauhasssa. Näin toimimme niin kauan kuin meillä on mahdollista antaa heille aikaa. Ehkä ajan antaminen vähenee, kun perheemme joskus kasvaa.
Itselläni on kaksi kummia. Toisesta kummista sain tietää vasta noin vuosi sitten (50v). Sain tietooni hänen olevani kummini hänen hautajaisissaan. Eli, ei mitään väliä näistä kummeista ole. Mikä virka on näillä kummeilla muuten oikein on? Lahjatko, muistamiset, kirkko? Itse en päässyt ns. kummiksi, sillä en enää kuulu kirkkoon (lue: en maksa kirkollisveroa) vaikka vanhemmat olisivat näin halunneetkin. Lapsen ja vanhempien kanssa olen muuten paljon tekemisissä.
..kummin tehtävä ole olla mikään lahjoja jakava ihminen.
Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta YHDESSÄ vanhempien kanssa (keskustelemalla, antamalla lahjaksi kristillisiä kirjoja, osallistumalla lapsen kanssa kirkon toimintaan. Rukoilla kummilapsen puolesta. Antaa omaa aikaansa. Olla esimerkkinä. Rohkaista kasvamaan kristittynä. Nämä olivatr vaihtoehtoja, joista jokainen löytäköön itselleen sopivimman tavan toimia kummin tehtävässä. Vaikka joskus kummin tehtävä voi olla vaikea jos vanehmmat ei halua olla yhteistyössä!!!).
Eli ei mitään ihmeellistä eikä se vaadi välttämättä yhtään rahaa, ehkä paremminkin hyväntahtoisuutta.
Kyse oli paketeista? Vai tarkoititko muutakin muistamista?
Kummin tehtävä ei ole lahjominen vaan lapsen tukeminen, mikä ei valitettavasti kaikilta luonnistu. Kerrot vain lapsellesi ihmisten olevan erilaisia!
Kaikilla ei ole edes rahkeita tai kiinnostusta muistaa kaikkia kummilapsiaan. Minulla niitä on tällä hetkellä kymmenen ja voin rehellisesti sanoa, että vanhempia muistan enään käymällä heitä silloin tällöin katsomassa.
En ole kummiksi lupautuessani antanut lupausta myös lahjojen ostosta, eikä se mielestäni kuuluu kummiuteen. Vanhemmalta kummilapseltani saan jouluksi itsetehdyn paketin, mistä kyllä muistan häntä aina kiittää, mutta vastalahjaa en ole koskaan antanut. Mielestäni olen antanut hänen elämänalulleen jotain paljon tärkeämpää kuin tavarat.
olet lupautunut noin monen lapsen kummiksi? Kun hoidat suhteesi vain niihin vanhimpiin kummilapsiin. Mielestäni reilumpaa olisi ollut kieltäytyä muista.
Mitä olet muuten niin tärkeää antanut vanhimmalle kummilapselle? Satunnaisia käyntejä, kuin joku hyvän päivän tuttu? Ihan oikeaa aikaa? Tuskin, siltä ainakin kuulosti.
Muistathan, että kummius on vastavuoroinen suhde. Silloin tällöin käyminen ei ilmeisesti omassa tapauksessasi ole paljon. Minulla se tarkoittaa vierailuja noin parin kk:n välein.
Pienempiin pidän yhteyttä useammin ja heille vien joskus tuliaisiakin. Kuinka reilua on mielestäsi vanhemmilta kysyä kummiksi ihmistä, jonka tietää jo sitoutuneen niin moneen kummilapseen? Yleinen periaate kummiksi pyydettäessä kun edelleenkin on kys. kunniatehtävään suostua.
Vanhemmilla on ensisijainen vastuu kertoa mitä kummilta odottavat ja myös vastuu siitä, ketä kummiksi pyytävät. Jos olette valinneet väärin, voitte syyttää siitä vain itseänne. Ja jos et pysty lapselle selittämään kuinka ihmiset voivat olla erilaisia ja käyttäytyä eri tavalla (kaikki kummit eivät toimi kuin koneet) on oma häpeäsi jos lapsesi on ihmeissään.
Seuraavan kerran kun kummia valitsette, antakaa tietoon mitä te kummmilta odotatte, siihen kun ei ole olemassa mitään eriteltyä ohjeistusta. Monille kun tänä päivänä on tärkeintä saada vain lapsi kastetuksi. Itselläni on neljän kummilapsen vanhemmat jopa sanoneet näin suoraan.
Joten jos kummin haukkumisen sijasta kääntyisit miettimään välillä sitä, miten itse voi parantaa lapsesi elämää!
En ole mielestäni haukkunut ketään. Olen vain todennut asianlaidan. Ja pyysin neuvoja, miten käsitellä asia lapsen kanssa. Lapset kun ovat kuin koneita, hyvin suorvaiivaisia ajttelussaan: jos tuo saa,niin saan mäkin, jos siskolla on, on mullakin.
Edellisessaä viestissäsi vaan kerroit, että nykyään pidät yhteyttä vain vanhimpiin kummilapsiin, miksi ne nuoremmat unohtuivat? Parin kuukauden välein käyminen ja aikansa antaminen olisikin hieno asia, miksi et tee sitä nuoremmille. Ehkäpä nämä vanhemmat, jotka sinua kummiksi pyysivät, ajattelivat että olet tasapuolinen kummilapsillesi, että kohtelet uusiakin samaten. Eikö olisi ollut suostuessasi reilua kertoa, että näille uusille ei enää olekaan sinulla aikaa?
Nyt väität että pidät pienemiinkin yhteyttä tuliaisten kera, äskeinen viesti kertoi muuta.
Mielestäni sovimme selvät pelisäännöt, kun kummeiksi suostuttiin puolin ja toisin. Molemmat olivat sitä mieltä, että kummi muistaa joulut ja synttärit (kuten myös kummilapsi) ja muutenkin yhteyttä pidetään puolin ja toisin. Se toimikin, kun hänen lapsensa oli pieni, muistin lahjat, annoin aikaa ja pidin meillä yökylässä, muistin valmistujaiset ym. Ja ihan mielelläni, vaikka sieltä ei paljoa mitään kuulunut, ei soittoja tai kiitoksia, mutta sisko selitti, että ei tuon ikäiset tahdo muistaa kiitellä.
Nyt kun minun lapseni on pieni, tahtoo häneltä unohtua, mitä mieltä aikanaan asioista oltiin. Tai ei hän unohtanut ole, toteutus vaan tökkii.
Enkä sitäpaitsi välitä selitellä ja puolustella itseäni, sillä en ole mitään väärää tehnyt tai edes ketään haukkunut.
Olen tilanteen todennut ja pyytänyt neuvoja, jokunen asiallinen vastaus on tullutkin. Mutta teille muille näköjään normaali neuvonantaminen on liikaa. e ette ymmärrä tilannetta ellei se ole samanlainen kuin teillä. Helposti aletaan arvostelemaan ja syyllistämään. Se on helppoa, järkevä vastaus näköjään ei.
Lainaus ensimmäisestä vastauksestani:
"Minulla niitä on tällä hetkellä kymmenen ja voin rehellisesti sanoa, että vanhempia muistan enään käymällä heitä silloin tällöin katsomassa."
Luetun ymmärtäminen saattaa myös heijastua siihen miten lapsesi ymmärtää puhettasi. Älykäs äiti antaa lapselleen keinot ajatella itse, eikä vanhempiensa yksiviivaisen maailman kautta.
Kun et puhunut nuoremmista mitään, oletin että heitä et muista lainkaan, vain niitä vanhempia. Minäkin voisin sanoa, että minulla on ollut kymmeniä opettajia ja heistä muistan kortilla enää niitä ensimmäisiä. Ja varmasti jokainen tajuaa asian siten, että muita en muista lainkaan. Eikö?
Anteeksi, etten ymmärtänyt epäselvää tekstiäsi.
Ja kiitos, ei mitään puolivillaisia analyyseja noin heikosti kirjoittavalta ihmiseltä. Olen ihan normaaliälyinnen äiti, Laudaturin äidinkielestä aikoinani kirjoittanut ja kympin arvosanan siitä saanut.
Ja sinullahan se yksiviivainen ajattelumalli tuntuu olevan. Kun et saa kaikkia omaan haluamaasi muottiin, lähdet henkilökohtaísuuksiin. Ja se on taas tämmöisellä palstalla vähän arveluttavaa ja kertoo sinusta paljon.
No, viilataan sitten "laudaturille". Vertaahan sanajärjestystä.
"Minulla niitä on tällä hetkellä kymmenen ja voin rehellisesti sanoa, että vanhempia muistan enään käymällä heitä silloin tällöin katsomassa."
"Minäkin voisin sanoa, että minulla on ollut kymmeniä opettajia ja heistä muistan kortilla enää niitä ensimmäisiä."
Henkilökohtaisuudet johtuivat väärästä, kärjistetystä tulkinnastasi. Tapahtuuko näin pahan kummin kanssakin?
Lukio oli ja on yhä Pohjanmaalla ja kirjoitusvuosi 1989. Ja vähäsen opintoja jatkoinkin... mutta se ei ole nyt oleellista.
Hyvää jatkoa sinulle, meidän arvot eivät kohtaa, joten turha jatkaa tätä keskustelua. Pyysin neuvoja ja niitä ei sinun kapasiteetillasi näköjään pysty kehittämään.
Voit etsiä toisen kirjoittajan, jolle alat syöttää arvojasi.
Heipä hei vaan.
olevasi aikuinen..?
Heh, taas yksi ilmoittautui. Kuinka paljon teitä oikein onkaan? Niin, teitä AIKUISIA, jotka ette kykene edes artikuloimaan enempää kuin hokemilla.
pelkkää potaskaa. en minäkään viitsi enempää kanssasi mielipiteitä vaihdella, äskeisestä keskustelustasi päättelin henkisen tasosi olevan niin paljon useimpien alapuolella. hyvää yötä!
Oletko ajatellut siirtymistä työelämään? Vähäiset opinnot eivät tietenkään riitä, mutta kokeile silti.
No niin, tulihan se sieltä! :-)))))
Vaikken luvannut sinulle vastatakaan enää... mutta tiedoksi: olen töissä, tuolla edelläkin jo totesin, etten ole kotiäiti.
Jospa sinä hankkisit ihan oikean elämän tiedätkö sellaisen, jossa on työ, mies, lapset, koti, ystäviä jne... niin ei tarvisi täällä netissä roikkua toisen elämää arvostelemassa.
eipä taida sinulla ystäviä olla.... ei varsinkaan, kun hakut ne täällä netissä :-))
Muuten hei, älä unohda Kauniita ja Rohkeita... ;-)
Sinulle tuntuu olevan se Kauniit ja Rohkeatkin liian kultturelli ohjelma. Kovin luulet olevasi taitava, kun uskot tietäväsi ihmisten ystävätkin muutaman lauseen perusteella. Kiva varmaan heitellä tuommoisia piikkejä. Eipä sinulle juuri kukaan viitsi montaa kertaa vastatakaan, kun älyntaso tuntuu olevan pahasti saamapuolella ja vastaukset kiertävät samaa rataa kunnes törmäävät toisiinsa ja aloittavat taas alusta.
Noh, ainahan voi sivistää itseään. Sinäkin voit vaikka kerrata yläasteen kymppiluokan ja aloittaa sieltä. Samoin kansalaisopisto tarjoaa monenmoista virikettä. Käypä joku luova kurssi, niin aukeavat sinullekin ne Kauniit ja Rohkeat. Sen jälkeen voit vaikka urheasti yrittää ymmärtää Pikku Kakkosta, mutta ehkä tarvit siihen kuitenkin toisen kurssin.
Jaksamista sinulle. Lienee vaikea olla, kun ei aina ymmärrä kaikkea kanssaihmisten puheista vähäisen älyn vuoksi.
Kymppiluokka? Kansalaisopisto? Mitä ihmettä nuo ovat? Kaiketi koulutuspaikkoja?? Sinulla siis on kokemusta niistä. Se ei kuule tarkoita, että kaikki olisivat joutuneet turvautumaan toissijaisiin opinahjoihin!
Tsemppiä vaan sulle ponnisteluissasi saada kotiäidin koulutuksella statusta aikaiseksi!
Noh, jos et ole toissijaisista sivistävistä ahjoista kuullut, niin sitten et kai ikinä pääse edes pikkukakkosen ymmärtämiseen mukaan. Sääli, sieltä olisit voinut monille synkille talvi-illoille ammentaa edes vähän ajankulua. Samoin joku kansalaisopiston keskustelupiiri olisi voinut avartaa pikkusieluista asennettasi.
Voimia sinulle yhä, tämä keskustelukin selvästi jo hipoo käsityskykysi ylärajoja. On varmaan vaikeaa, kun joutuu joka hetki kanssaihmisten kanssa ponnistelemaan äärimmilleen pysyäkseen vaikka ihan jokapäiväisessä keskustelussa mukana. Siinä on syrjäytymisen vaara - sinulla saattaa olla jo sekin tosiasiana.
Ja kotiäidin "koulutushan" on yksi parhaita. Arvostan heistä jokaista. Heidän statuksessaan ei ole mitään vikaa. Varsinkin, kun olen itse taas pitkästä aikaa jäämässä äitiyslomalle kevätpuolella. Sääli, ettet sinä kotiäitinä arvosta itseäsi ja asemaasi. Tosin siihen voi heijastua tietty koulutuksen puute ja elämänkatsomuksen suppeus.
Ja kiitos, koulutusta löytyy (muutakin kuin elämänkoulua - mikä on hyvä koulu sinänsä), kuten työtäkin tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa, vakivirka kun on. Sääli, jos sinulla ei ole muuta sisältöä elämässäsi kuin kirjoitella tänne ja mittailla kodin nurkkia.
Harkitse kuitenkin jonkinlaista koulutusta. Noita kirjoituksiasi silmäillessäni tuli mieleen, että suppea elämänkatsomuksesi saattaa johtua täysin koulutuksen puutteesta ja työstä, joka ei tarjoa älyllisiä virikkeitä, lienet suorittavan työn tekijä (sanakirja tarjoaa oivan avun sana suorittava - selvittämiselle, jos et tajunnut). Mutta toisaalta, joillekin on lusikalla annettu, ei heiltä voi kauhalla vaatia. Hymyä huuleen kuitenkin. Kaikkia meitä tarvitaan, myös älynlahjoiltaan saamapuolelle jääneitä, sinuakin.
Typerää vääntöä. Toivottavasti sinulla ei ole vielä kasvatettavia.
Jos omaisit edes pientä aivotoimintaa, olisit tarkkaillut kirjoittajaprofiiliasi paremmin ;-)
Tässä päiväsi kulku: Heräät 8:30-10:00, jonka jälkeen puuhaat mitä puuhaat. Noin tunnin päästä avaat koneen ja käyt kirjoittelemassa sisällöttömän elämäsi mietteitä. Iltapäivällä pitää jo hiljetä, kun elättäjä on kohta saapumassa. Ruoka lämpöiseksi ja sitä rataa. :-))) Mutta onnekse kerran olet päässyt myös ilta-aikaan koneen ääreen. Mies taisi mennä silloin kaveriporukan kanssa viettämään aikaa. Ja saattoipa siellä olla (toivottavasti!) myös fiksua naisseuraa mukana. Sitten hän taas jaksaa kuunnella saippuoopperoiden kyllästyttämää nalkutustasi. :-))))))
Siinä kotiäiti-Kyllikille vinkkejä tulevaan. :-))
kirjoitella tänne monien nimímerkkien ja mukamas eri kirjoittajan roolista. kun yhdelle roolihahmoistasi lyötiin luu kurkkuun, aloitat toisen hahmolla. tämä kelle vastasit tuntui olevan kovasti uraäiti, enkä ole häneltä kuin pari kirjoitusta löytänyt. toisin kuin sinulta. sinä se täällä tunnut jaksavan roikkua aamusta iltaan ja useina päivinä. olet kuin koira, joka on luun löytänyt, eikä malta siitä luopua - että se itse kunkin aivotoiminnasta.
kovin kauaksi myös on aihe mennyt alkuperäisestä - kyse oli alunperäistä kummin välittämisestä ja nyt nypitäämn toisia saippuaoopperoiden katselusta kansalaisopiston kurseille asti. no, sinulla ne saippuaoopperat tuntuvat olevan lähellä sydäntä, kun niistä jaksat mussuttaa.
tai sitten olet tämä ;-))))))))) hymiötyyppi, kun et hänelle mussuttanut olenkaan, vaikka tämä hymiötapaushan täällä vääntää typeryyksiään vaikka kenen kanssa. minäkin voin kohta alkaa heittelemään yhtä ivallisia vastauksía millan kanssa. alkuperäinen ketjun aloittaja lienee jo häipynyt palstalta.
Sinulta näköjään loppuivat panokset!! ;-)))
Hauskoja aikoja siellä kotona!!! Kyllä se siitä!
Onko sinulla tämän palstan ulkopuolista elämää lainkaan?
Panokset? Sotaako käyt? Kenen kanssa?
Voi ihmisparkaa!!
sinulla ei alkujaankaan ollut niitä panoksia. hanki elämä.
Koti-vivvi riehuu ;-)))
??? Lapsellista touhua. Tuskin kukaan enää viitsii vastatakaan sinulle.
huolissasi siitä saako poikasi lahjoja tai jotain muuta huomiota kummiltaan kun siitä saako hän sitä mitä kummilta kuuluisi saada.. eli kristillistä kasvatusta ja neuvoa ???
Vai oletko kenties unohtanut mikä se kummin virka oikeasti on?????
oma kummipoikani asuu n.300km.päässä ja on jo 7v.muistan häntä edelleen jouluna ja syntymäpäivinä,ja olen osallistunut hänen hoitoonsa kaverina silloin kun hän oli pieni,mutta miten onkaan oman tyttäreni kanssa?!kummit asuu osaksi samalla paikkakunnalla mutteivat ole ottaneet kantaa edelleenkään vaikka olen(en suoranaisesti kysynyt)vihjaissut,että joku heistä voisi tulla katsomaan vuoden vanhaa tyttöämme siksi aikaa, että me mieheni kanssa pääsisimme kahden esim.elokuviin tai syömään.pari tuntia sinne tänne ei tunnu kelleen sopivan koskaan,olen hyvin pettynyt.ajattelevatko he rahaa vai mikä on?pitäisikö maksaa,silloin olisi sama ottaa mannerheimilta...mutta sieltä tulisikin täti joka olisi outo ja saattaisi meidän lähtömme jäädä lähtemättä,tyttömme kun vierastaa jo hieman.lapsiinsa he ei voi vedota koska heidän omansa ovat jo"tarpeeksi" isoja.ja entäpä sitten kun olen jo huokaillut että kun lähden toista lastamme synnyttämään kun se H-hetki koittaa, niin mihin laitan tyttäremme,voiko sitä viedä keskussairaalaan lastenosastolle vaiko otetaanko mukaan synnytyssaliin???kommentoikaa te joilla on samanlaisia kokemuksia!
Olen valtavan kauniin ja kiltin tytön kummitäti. Tunnen hänen äitinsä jo lapsuudestani saakka. Kastetilaisuuden aikaan asuin vielä noin sadan kilometrin päässä, mutta myöhemmin muutin lähemmäksi, osittain juuri kummiuteni vuoksi. Toki tietenkin muuttoon vaikutti muutkin asiat...
Tänne muutettuamme ollessani vielä naimisissa hoidin kummityttöäni ja hänen pikkusiskoaan noin kerran kuukaudessa ja olin todella iloinen tehtävästäni :D
Tämän lisäksi lähetin/lähetän ystävänpäivä, nimipäivä, joulu-, pääsiäis- ja muut kortit kun niiden aika on. Joskus ihan muuten vaan tulee korttia lähetettyä.
Yritin joskus aloittaa jeesus ja enkeli-keskustelu kummityttöni kanssa, mutta häntä ei kiinnostanut ja vanhemmat eivät itsekkään juuri piittaa kyseisestä aiheesta, niin päätin palata sitten myöhemmin asiaan. Kuolemasta juttelin onneksi hänen kanssaan kyllä pitkään kun hänen äitinsä mummo kuoli.
Tällä hetkellä elän opintotuella joten emme kovin leveästi elele, mutta teen vähintään kerran vuodessa kummityttöni kanssa shoppailu jätskittely-reissun. Kunhan hän kasvaa, niin voimme toivottavasti lähteä yhdessä elokuviin, kylpylään tai huvipuistoon. Mielelläni hakisin häntä kanssamme uimaan, mutta hän pelkää vettä tosissaan :(
Nyt kun olen eronnut yksinhuoltaja, minua ei enää kutsuta lapsenvahdiksi koska joutuisin ottamaan lapseni mukaan. kerran minulle ehdotettiin, että "tule meidän tytöille ammaksi, mutta vie oma lapsesi siksi aikaa vaikkapa mummolaan."
Näillä tytöillä on pari vuotta ikäeroa ja minun lapseni on osunut juuri tähän ikähaarukan väliin, mutta ilmeisesti kummityttöni vanhemmat pelkäävät, ettei minulla riitä huomiota kolmelle lapselle... Nyt heille on tulossa kolmas lapsi ja tarjouduin, että voin ottaa heidän lapsensa luokseni, että isä pääsee mukaan tähänkin synnytykseen, niin ei kelvannut...
Aluksi hämmennyin ja sittemmin totesin, että ei väkisin. Pääsenpähän itse vähemmällä (heh, vitsi!)
En koe olevani hyvä kummi, mutta toisaalta ei paljoa vaadi lähetellä kortteja pitkin vuotta ja kysellä kuulumiset kun käy kylässä. Aiemmin seurasin hänen kuulumisiaan ja tekemisiään enemmän, mutta nyt ei tahdo enää aika riittää.
Onneksi voimme tehdä kyläily-reissut siten, että lapseni leikkii näiden tyttöjen kanssa ja minä juoruilen sillä aikaa tytöjen vanhempien kanssa :D
Mitäpä jos antaisit lapsesi, on jo sen verran iso, itse soittaa kummillensa. Takuulla kummi tietty hieman yllättyy, mutta kyllä se siitä...
Hän voisi vaikka kysellä kummin vointia ja sitä, että olisi hänestä hauska pitkän ajan jälkeen kummia tavata. Luultavasti kummin sydän sulaa...
Itse tein aikoinani sen, että kummilapsi jäi vieraaksi. Se ei ollut ilkeyttä, pahuutta, välinpitämättömyyttä tms. Minulla ei ollut kokemusta lapsista ja tunsin itseni ääliöksi. Jos olisin tiennyt, että olen ihana kummi ääliönäkin, olisin takuulla pitänyt yhteyttä.
Tästä sain ihanan inspiraation ja aionkin pitkän, pitkän, ajan kuluttua, kummilapseni jo lähenee rippikouluikää, ottaa yhteyttä.
Joskun meillä kummeilla vain voi itsellä olla niin hankala elämäntilannekin, ettei viitsi sitä yhteydenpidolla "tartuttaa".
Kiitos inspiraatiosta!
miten monta kertaa poika on soitellut, lähetellyt tekstareita, kuvia jne... Hyvä huomio silti sinulta.
Pari viikkoa sitten hänellä oli kilpailu liki kummin naapurissa ja poika soitti, että tuletko katsomaan mun matsia? Ei joutanut ei. Eikä ole joutanut niillä muutamalla muullakaan kerralla, kun poika on pyytänyt. Poika nimittäin kilpailee muutamassa lajissa ja useat kisat ovat juuri kummin kotipaikkakunnalla.
Viime talvena poika itse tulosti tietokoneelta kuvia ja kirjoitti niiden alle mitä missäkin tekee, tehtiin samanlainen tytön kanssa (minä avustin). Tytön kummi soitti ja kiitti ja ihasteli "julistetta". Kun poika lähetti tekstarin kummille, että tuliko perille, tuli tekstiviestinä laimea "tuli perille, kiitos."
Eli yritystä on ollut. Ehkä liikaakin.
Tosiaan alkaa jo ventovierasta surettamaan, kun lapsi kovasti yrittää eikä saa vastakaikua.
Pitäkää vain ne vanhat kummit, mutta ottakaa yhdessä "uusi kummi" lisäksi. Tytön kummi vaikuttaa fiksulta, joten voisiko häntä pyytää myös pojalle kummiksi. Menisitte ihan asian kanssa varta vasten visiitille. Tietty voisit puhelimella vähän etukäteen pojalta salaa kysäistä halukkuutta.
Luulenpa, että ilahtuu, kun kerrot että poika kaipaa vain hieman kiinnostusta ja aikuiskaveria.
Mulla on 6 kummilasta. Näistä yhden äiti lopetti täysin selittämättä yhteydenpidon, mitään riitaa ei ollut.
Olen tämän kummipoikani isän serkku. Olisin halunnut yhteyttä pitää, mutta tämä kummipoikani äiti on yksi kerrallaan katkaissut välini kaikkiin sukulaisiini mitä omituisimmista syistä. Nyt ilmeisesti tuli meidän vuoro. Ihan sama, toivottavasti joskus tajuaa omat mokansa.
Naurettavaa yleensäkin tuo ajatus, että kummin täytyy pitää yhteyttä hintaan mihin hyvänsä ja kummilapsen vanhempi voi hyvillä mielin esittää uhria ja hyljättyä.
Oman lapseni sylikummit eivät ole soittaneet kuin 3 kertaa kastetilaisuuden jälkeen, enkä siltikään syyllistä. Tästä on 10 vuotta aikaa. Elämä vaan menee eri teitä.
Kuule, anna noiden kotirouvien juttujen jäädä omaan arvoonsa.. Niillä on päivät pitkät aikaa pohtia mm. kummiasioita. He kokevat asian niin, että koska heilläkin on aikaa ihan mihin vain, esim. pohtia kummien tekemisiä ja mummien tekemättä jättämisiä, pitää muillakin olla... Kyllä tuonkin kirjoittajan mieli muuttuu, kun joskus JOUTUU työelämään...
Sinunkaltaisille ei tietenkään kannata vastata, koska käsityskykysi ei ilmeisesti pysty käsittelemään kuin yhtä asiaa kerrallaan. Tällä hetkellä olet jostakin kummasta päätellyt, että olisin ns kotirouva.
Arvostan kyllä kotiäidin asemaa, itsellä ei vaan valitettavasti ollut mahdollisuutta sellaiseksi jäädä.
Aikaa? Niin, yleensä se aika riittää juuri siihen, míhin on haluakin. Esim tällä palstalla en ole pariin viikkoon joutanut käymään ja kun keskustelijat ovat tasoisiasi, taidan jättää tulevaisuudessa käymättä.
Ja tiedoksesi; olen töissä, työaikani päivittäin 8-16, toimistossa. Olen myös kahdessa eri urheiluseurassa johtokunnassa, kyläseuran puheenjohtaja sekä erään pienemmän yhdistyken rahastonhoitaja. Lasten kuskaus harrastuksiin kuuluu myös minulle useimmiten, eli vapaailtoja ei juuri ole. Silti minulla on aikaa lapselleni ja hänen murheilleen. Tämä kummiasia siis oli lapseni murhe, ei minun.
Käytä sinäkin aikasi vastedes paremmin kuin roikkumalla nettipalstoilla, tämä lyhyt vierailu täällä todisti tämmöisen täysin turhaksi. Näyttää sitä ylimääräistä aikaa olevan sinullakin tämmöiseen jonninjoutavaan näykkimiseen. Vai oletko sinä kenties työtön ja turhautunut ja oletat muidenkin olevan? Vai onko työsi niin tylsää, että olet oikein JOUTUNUT työelämään. Minä olen sinne päässyt hyvän ja arvostetun työpaikan kautta. Enemmän olisin halunnut olla kotiäitinä, mutta se ei ollut mahdollista.
Kiitos. Ja hyvästi. Parempaa huomista sinullekin.
kannata vastata. Olen sen verran tätä palstaa lukenut, että joillakin on niin ehdoton oma katsanto asioihin, etteivät he hyväksy mitään siltä väliltä.
Luulen, että olet siinä oikeassa, että hän on omaan elämäänsä niin turhautunut, että hakee siihen mielenkiintoa vättyilemällä muille. Syy voi olla tosiaan surkea työpaikka, työttömyys, huono koulutustaso, yksinhuoltajuus, muita murheita... me emme voi sitä tietää. Kai hän kokee itsensä jotenkin voimakkaammaksi ja suuremmaksi ihmiseksi, kun saa täällä aukoa omasta mielestään fiksuja kommentteja.
Muutenkaan en ymmärrä näitä ihmisiä täällä. Kun täällä jotakin kysyy, niin eiköhän heti seuraava ole tekemässä syvää analyysiä, miten kysyjä ottaa asian liian vakavasti ja kehottaa hankkimaan elämän tms. Eihän se sitä tarkoita.
Jos nyt vaikka kummista tänne heittää kysymyksen, ei tosiaankaan tarkoita sitä, ettei kysyjän maailmaan muuta mahdu. Onpahan vain yksi askarruttava asia. Mutta näille tämmöisille vastaajille tämä palsta tuntuu olevan toinen elämä. Minulle tämä on paikka jossa joskus käydään ja sitten saattaa mennä viikkojakin etten näitä palstoja availe. Ja samat ihmiset täällä tuntuvat roikkuvan.
tuntuu näille irvailijoille olevan elämän ainoa henkireikä. täällä sitten mollataan muitten elämää, ettei tarvisi miettiä omaa sisällyksetöntä maailmaansa.
meidän kaltaisille ihmisille jonkun kummin välinpitämättömyys on vaan yksi murhe muiden joukossa, josta voi tänne kysymykse heittää, nämä tuntuvat repivän siitä elämään isomman numeron ja kuluttavat aikaansa isoihin mietintöihin, kuka on kotiäiti ja mikä rooli tai roolittomuus kummilla loppuviimeksi on.
mä ainakin heittelen muillekin palstoille vaikka mitä. ainoastaan täällä saa kovin kiihkeän vastaanoton. tai, ehkä toi nimipalsta on kanssa yksi kaatopaikka, missä mellastetaan miten sattuu.
Voi sinua reppanaa. Huomaatko miten selittelet tekemisiäsi? "Tämä lyhyt vierailu palstalla" jne. Teet vain itsestäsi naurettavan. Jossain kohdassa näytetään puuttunee profiiliisi. Puuttuminen on tehonnut; olet muttanut vierailuaikojasi.
Sinun pitäisi tehdä elämällesi jotin. Muuten tuo katkeroituminen ottaa lopullisesti vallan. Ajattele positiivisemmin. Älä vertaa itseäsi liikaa muihin; alemmuuskompleksi ei johda mihinkään hyvään.
Kotona tuntuu asiat olevan "vinossa". Juttele miehesi kanssa. Asiat saattavat selvitä puhumalla, kunhan unohdat tuon valittaja-roolisi.
Älä kuitenkaan enenpää pilaa hänen jouluaan, joten aloita keskustelusi vaikka uuden vuoden arjen koittaessa.
Nyt kun viimeinkin sait päähäsi, että "Vivvi" ei olekaan kotiäiti, olet vakuuttunut, että kotona on jotakin pielessä. Miksi ihmeessä? Aika outo heitto tuommoinen, täysin irrallinen muusta keskustelusta. Aloittaja kertoi pojan ja kummin suhteista ja sinä ensin väitit häntä kotiäidiksi,jolla on liikaa aikaa. Nyt väität, että tämä kirjoitus johtuu huonoista kotioloista. Eiköhän aloittaja olisi kirjoittanut tuonne parisuhde-tai-mikä-lie-palstalle, jos niin olisi?
Olet vakuuttunut alemmuuskompeksista ja vaikka mistä. Sinäkö ne omaat, kun osaat muutaman enterin näpäytyksen jälkeen sen päätellä.
Ja herran tähden, kylläpä sinulla on paljon ylimääräistä aikaa, kun jaksat ja viitsit tutkia jonkun vierailuaikoja täällä. Huh huh. Pitäisiköhän sinun hakea apua - muualta kuin täältä?
Sinulle on lyöty luu nyt useamman kerran kurkkuun, että mitähän jos sinä lopettaisit tuon naurettavana olon. Mutta halunnet sen kuuluisan viimeisen sanan, vaikka ne sanasi olisivat miten tyhmiä ja paikallaan jurnuttavia.
Sinä se reppana olet. No, totean saman kuin monet muutkin; ei kannata vastailla sinulle. Kohta kai saan minäkin syväanalyysin turhautuneesta kotiäidistä avioeron partaalla... heh.
Miksi käytät itsestäsi kolmatta persoonaa? Hanki elämä!
Tuoko oli kuulu viimeinen sanasi?
Helppo fraasi tuo "Hanki elämä". Hyvä sanoa, kun ei muuta enää keksi ja on kuin nurkkaan ajettu rotta. Sinulle sitä silti suosittelsin. Muilla täällä tuntuu olevankin. Edes jonkunlainen. Sinä tunnut elävän tämän palstan kautta.
Noinko on raskasta elämä? ;-)))
JUSTIIN PITÄISI SIIS MUISTAA.
MIKÄ SEN KUMMIN TEHTÄVÄ ON?
LAHJOJA? LAHJOJA?