Vahvistaiskos tämä punikin lapsen uskoa kommunismiin?
Talvisota oli Virossa virallisesti Suomen sisäinen valtataistelu
Talvisodan tapahtumia seurattiin Virossa muun muassa Suomen Yleisradion vironkielisistä lähetyksistä.
Pieni joukko virolaisia osallistui salaa Talvisodan taisteluihin.
Talvisodan aika oli Virolle hankalaa aikaa. Myötätunto oli suomalaisten puolella, mutta valittu poliittinen suunta pakotti diplomaattiseen akrobatiaan.
Viron valtion virallisen kannan mukaan mitään Talvisotaa ei edes ollut olemassa. Tuntuu tietysti oudolta, mutta juridisesti Viron valtion kanta oli aivan oikea ja perusteltu. Kansainvälisten sopimusten ja lakien mukaan sota piti julistaa. Neuvostoliitto puolestaan ei antanut Suomelle sodanjulistusta vaan sen sijaan teki yhteistyösopimuksen Terijoen hallituksen kanssa, jolle se antoi sotilaallista apua. Kysymys oli siis Suomen sisäisestä valtataistelusta, jossa naapuri vain tuki toista osapuolta. Kaiken lisäksi Suomi oli venäläisnäkemyksen mukaan itse hyökkääjä, kun se aloitti sotatoimet ampumalla Mainilan laukaukset. Selitys oli muodollisesti kansainvälisten lakien mukainen, kokonaan toinen asia oli kuka siihen uskoi.
Viron valtion kannatti osoittaa uskovansa, sillä selitys pelasti Viron vaikeasta tilanteesta. Jos sota olisi ollut olemassa, niin puolueettomana valtiona Viron olisi pitänyt internoida eli ottaa alueellaan turvasäilöön sotivien osapuolten sotilashenkilöt siihen asti kunnes rauha olisi solmittu. Virossa oli Neuvostoliiton tukikohtia ja niissä aivan riittävästi Punaarmeijan sotilaita. Kansainvälisen oikeuden puolueettomuussääntöjen tiukka noudattaminen olisi tiennyt Virolle suuria murheita.
Kesäsotaa odoteltaessa
Viron poliittinen johto oli pannut maansa kohtalon yhden kortin varaan. Virossa ja muissa Baltian maissa uskottiin Neuvostoliiton ja Saksan pian alkavaan sotaan. Samaa sotaa uumoiltiin kaikissa muissakin Euroopan maissa, baltit eivät odotuksineen olleet suinkaan yksin.
Virossa laskettiin tämän sodan alkavan jo keväällä 1940, siihen asti olisi vain jotenkin kestettävä.
Veikkaus sodan alkamisesta ei ollut aivan tuulesta temmattu, Saksassahan oli suunnitelmia sotaretkestä Ranskaa vastaan jo talvella 1939–40, mutta muun muassa poikkeuksellisen sateiseksi sanottu sää lykkäsi sotaretken aloittamisen keväälle 1940.
Viron johto pyrki pitämään maansa sotatoimien ulkopuolella kunnes suursodassa olisi tapahtunut ratkaisu. Tämä tavoite antoi moraalisen oikeutuksen kaikenlaisille myönnytyksille. Suostuttiin esimerkiksi Neuvostoliiton esittämään avunantosopimukseen ja tukikohtien vuokraukseen. Yksinkertaisesti pelattiin aikaa.
Talvisodan aikana monet Viron poliittiset johtajat olivatkin tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin, maa eli rauhassa vaikka lahden pohjoispuolella sodittiin.
Ongelmalliset tukikohdat
Viron ja Neuvostoliiton välisissä sopimuksissa tukikohtaalueita oli vuokrattu Neuvostoliiton puolustamiseksi jonkin suurvallan hyökkäystä vastaan. Nyt niitä käytettiin sotatoimiin Suomea vastaan.
Erityisesti Viron vuokraamat lentokentät olivat ahkerassa käytössä ja niiltä käytiin pommittamassa Etelä-Suomen kohteita kuten Helsinkiä. Samoin sotalaivat lähtivät virolaisista satamista taistelemaan Suomen rannikkovesille ja palasivat takaisin virolaisiin satamiin.
Virallisesti Viro ei tietenkään itsenäisenä valtiona voinut sallia, että sen aluetta käytetään sotatoimissa kolmatta valtiota vastaan. Ei ollut oikein muuta keinoa kuin sulkea silmänsä ja yrittää olla niin kuin pommikoneet eivät lähtisi pommituslennoille Viron alueella olevista tukikohdista. Virallisesti ne kävivät vain harjoituslennoilla Suomenlahden yläpuolella.
Virallisen selityksen uskottavuutta nakersi se, että oli noin tusinan verran tapauksia, joissa punakotkat vahingossa pommittivat Viroa.
Vaurioituneita neuvostopommittajia tipahteli myös eripuolille maata. Talvisodan aikana kaikkiaan 87 neuvostokonetta teki pakkolaskun muualle Viroon kuin tukikohtiinsa. Pakkolaskuissa kuoli 13 lentäjää.
Suomea kohtaan oli myötätuntoa
Tavallinen kansa ei oikein ymmärtänyt hallituksen politiikkaa, mutta tavalliselle kansalle hallitus ei voinut oikein kertoa, että tässä nyt tapetaan aikaa ja odotetaan seuraavaa suursotaa.
Suomen yleisradion vironkielisiä lähetyksiä kuunneltiin ja sanomalehdet julkaisivat myös läntisten uutistoimistojen Talvisotaa koskevia uutisia. Julkaistiin tietysti myös TASS:in uutiset, jotka erosivat länsimaisista melko lailla.
Myötätunnon lisäksi oli myös konkreettista apua. Viron sotilastiedustelu ja myös Latvian sotilastiedustelu pystyi jossain määrin avaamaan Punaarmeijan radioviestejä. Avattuja viestejä välitettiin sitten suomalaisille.
Olipa Läänemaan paikallinen suojeluskuntapäällikkö sen verran aktiivinen, että Haapsalun lentokentän lentoliikennettä seurattiin ja kun pommikoneet suuntasivat pohjoiseen niin siitä ilmoitettiin radiolla Suomeen.
Pienehkö joukko tavallisia virolaisia halusi tehdä vielä jotain konkreettisempaa ja lähtivät salaa vapaaehtoisina Talvisotaan. Rintamalle eivät kaikki taistelijat kerinneet, mutta tästä ydinjoukosta muodostettiin sittemmin kuuluisa ERNA-ryhmä, joka osallistui Viron vapauttamiseen kesällä 1941.
Kansainvälinen maine meni
Viron diplomaattisesta ja juridisesta akrobatiasta oli se seuraus, että maan kansainvälinen maine kärsi pahasti. Kun Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen ja erotti Neuvostoliiton Kansainliitosta, äänestivät baltit tyhjää. Virallisena perusteluna oli se, etteivät maat olleet osallistuneet päätöslauselman muotoiluun.
Vielä enemmän Viron maine kärsi selityksistä, joiden mukaan Viron Neuvostoliitolle vuokraamia tukikohtia ei käytetty sotatoimiin. Virallista valhetta ei uskottu ja myötätunto Viroa kohtaan väheni. Juuri kansainvälinen myötätunto olisi ollut niitä viimeisiä oljenkorsia, joihin ahtaaseen pakkorakoon joutuneet baltit olisivat voineet poliittisissa vaikeuksissaan vedota alkukesän 1940 neuvostopainostuksessa.
Oli selityksissä jotain myönteistäkin. Kaksi suomalaiskonetta pommitti 27.12.1939 Vaidlon tärkeää majakkasaarta. Yhdeksän pommia osui saarelle, majakka ja majakanvartijan talo vaurioituivat. Viron hallituksen virallisen kannan mukaan saarta oli pommittanut suomalaisin tunnusmerkein varustetut tunnistamattomat lentokoneet.
Viimeinen tilaisuus
Virossa ja muissa Baltian maissa oli hyvin tiedostettu Neuvostoliiton tukikohtien maiden turvallisuudelle aiheuttama uhka. Oli tukikohtien valvontaa, tiedustelutoimintaa ja suunnitelmia niiden eliminoimiseksi.
Tilaisuus näytti tuleen helmikuun Kannaksen suurhyökkäyksen aikaan. Baltian maiden rajoilla, Neuvostoliiton puolella olevia yksiköitä oli siirretty Kannakselle ja sotilaallinen tilanne olisi antanut mahdollisuuden neuvostotukikohtien valtaukseen ja sotatoimiin Neuvostoliittoa vastaan. Suunnitelmiakin oli ja niistä keskusteltiin epävirallisesti muun muassa Viron ja Latvian sotilashenkilöiden kesken.
Poliittiset johtajat halusivat kuitenkin välttää riskiä, sillä kukapa olisi Itämerelle tullut balttien avuksi, kun Suomenkin avustaminen länsiliittoutuneiden taholta oli niin heikkoa ja kangertelevaa.
Talvisota päättyi, Saksa hyökkäsi lännessä ja Neuvostoliitto alkoi painostaa Baltian maita. Viimeinen mahdollisuus oli mennyt.
Talvisota tänään
Viron kansallinen trauma on kesän 1940 "Äänetön alistuminen" Neuvostoliiton vaatimuksiin. Talvisodalla on virolaisille suuri symbolinen arvo ja jälkiviisaasti nähdään, että myös balttien olisi pitänyt ryhtyä omaan talvisotaansa, silloin maiden kohtalo ja historia olisi voinut olla toisenlainen.
Talvisodan historiaa kohtaan tunnetaan suurta mielenkiintoa muun muassa "Talvisodan Pikkujättiläinen" on ilmestynyt Virossa ja televisiossa on useampaan kertaan näytetty Pekka Parikan Talvisotaelokuva. Suomalaisia ja heidän Talvisotaansa arvostetaan tosin osittain kansallisen trauman kautta, siksi ettei itse tehty samalla tavalla. •
Talvisota oli Virossa virallisesti Suomen sisäinen valtataistelu
Talvisodan tapahtumia seurattiin Virossa muun muassa Suomen Yleisradion vironkielisistä lähetyksistä.
Pieni joukko virolaisia osallistui salaa Talvisodan taisteluihin.
Talvisodan aika oli Virolle hankalaa aikaa. Myötätunto oli suomalaisten puolella, mutta valittu poliittinen suunta pakotti diplomaattiseen akrobatiaan.
Viron valtion virallisen kannan mukaan mitään Talvisotaa ei edes ollut olemassa. Tuntuu tietysti oudolta, mutta juridisesti Viron valtion kanta oli aivan oikea ja perusteltu. Kansainvälisten sopimusten ja lakien mukaan sota piti julistaa. Neuvostoliitto puolestaan ei antanut Suomelle sodanjulistusta vaan sen sijaan teki yhteistyösopimuksen Terijoen hallituksen kanssa, jolle se antoi sotilaallista apua. Kysymys oli siis Suomen sisäisestä valtataistelusta, jossa naapuri vain tuki toista osapuolta. Kaiken lisäksi Suomi oli venäläisnäkemyksen mukaan itse hyökkääjä, kun se aloitti sotatoimet ampumalla Mainilan laukaukset. Selitys oli muodollisesti kansainvälisten lakien mukainen, kokonaan toinen asia oli kuka siihen uskoi.
Viron valtion kannatti osoittaa uskovansa, sillä selitys pelasti Viron vaikeasta tilanteesta. Jos sota olisi ollut olemassa, niin puolueettomana valtiona Viron olisi pitänyt internoida eli ottaa alueellaan turvasäilöön sotivien osapuolten sotilashenkilöt siihen asti kunnes rauha olisi solmittu. Virossa oli Neuvostoliiton tukikohtia ja niissä aivan riittävästi Punaarmeijan sotilaita. Kansainvälisen oikeuden puolueettomuussääntöjen tiukka noudattaminen olisi tiennyt Virolle suuria murheita.
Kesäsotaa odoteltaessa
Viron poliittinen johto oli pannut maansa kohtalon yhden kortin varaan. Virossa ja muissa Baltian maissa uskottiin Neuvostoliiton ja Saksan pian alkavaan sotaan. Samaa sotaa uumoiltiin kaikissa muissakin Euroopan maissa, baltit eivät odotuksineen olleet suinkaan yksin.
Virossa laskettiin tämän sodan alkavan jo keväällä 1940, siihen asti olisi vain jotenkin kestettävä.
Veikkaus sodan alkamisesta ei ollut aivan tuulesta temmattu, Saksassahan oli suunnitelmia sotaretkestä Ranskaa vastaan jo talvella 1939–40, mutta muun muassa poikkeuksellisen sateiseksi sanottu sää lykkäsi sotaretken aloittamisen keväälle 1940.
Viron johto pyrki pitämään maansa sotatoimien ulkopuolella kunnes suursodassa olisi tapahtunut ratkaisu. Tämä tavoite antoi moraalisen oikeutuksen kaikenlaisille myönnytyksille. Suostuttiin esimerkiksi Neuvostoliiton esittämään avunantosopimukseen ja tukikohtien vuokraukseen. Yksinkertaisesti pelattiin aikaa.
Talvisodan aikana monet Viron poliittiset johtajat olivatkin tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin, maa eli rauhassa vaikka lahden pohjoispuolella sodittiin.
Ongelmalliset tukikohdat
Viron ja Neuvostoliiton välisissä sopimuksissa tukikohtaalueita oli vuokrattu Neuvostoliiton puolustamiseksi jonkin suurvallan hyökkäystä vastaan. Nyt niitä käytettiin sotatoimiin Suomea vastaan.
Erityisesti Viron vuokraamat lentokentät olivat ahkerassa käytössä ja niiltä käytiin pommittamassa Etelä-Suomen kohteita kuten Helsinkiä. Samoin sotalaivat lähtivät virolaisista satamista taistelemaan Suomen rannikkovesille ja palasivat takaisin virolaisiin satamiin.
Virallisesti Viro ei tietenkään itsenäisenä valtiona voinut sallia, että sen aluetta käytetään sotatoimissa kolmatta valtiota vastaan. Ei ollut oikein muuta keinoa kuin sulkea silmänsä ja yrittää olla niin kuin pommikoneet eivät lähtisi pommituslennoille Viron alueella olevista tukikohdista. Virallisesti ne kävivät vain harjoituslennoilla Suomenlahden yläpuolella.
Virallisen selityksen uskottavuutta nakersi se, että oli noin tusinan verran tapauksia, joissa punakotkat vahingossa pommittivat Viroa.
Vaurioituneita neuvostopommittajia tipahteli myös eripuolille maata. Talvisodan aikana kaikkiaan 87 neuvostokonetta teki pakkolaskun muualle Viroon kuin tukikohtiinsa. Pakkolaskuissa kuoli 13 lentäjää.
Suomea kohtaan oli myötätuntoa
Tavallinen kansa ei oikein ymmärtänyt hallituksen politiikkaa, mutta tavalliselle kansalle hallitus ei voinut oikein kertoa, että tässä nyt tapetaan aikaa ja odotetaan seuraavaa suursotaa.
Suomen yleisradion vironkielisiä lähetyksiä kuunneltiin ja sanomalehdet julkaisivat myös läntisten uutistoimistojen Talvisotaa koskevia uutisia. Julkaistiin tietysti myös TASS:in uutiset, jotka erosivat länsimaisista melko lailla.
Myötätunnon lisäksi oli myös konkreettista apua. Viron sotilastiedustelu ja myös Latvian sotilastiedustelu pystyi jossain määrin avaamaan Punaarmeijan radioviestejä. Avattuja viestejä välitettiin sitten suomalaisille.
Olipa Läänemaan paikallinen suojeluskuntapäällikkö sen verran aktiivinen, että Haapsalun lentokentän lentoliikennettä seurattiin ja kun pommikoneet suuntasivat pohjoiseen niin siitä ilmoitettiin radiolla Suomeen.
Pienehkö joukko tavallisia virolaisia halusi tehdä vielä jotain konkreettisempaa ja lähtivät salaa vapaaehtoisina Talvisotaan. Rintamalle eivät kaikki taistelijat kerinneet, mutta tästä ydinjoukosta muodostettiin sittemmin kuuluisa ERNA-ryhmä, joka osallistui Viron vapauttamiseen kesällä 1941.
Kansainvälinen maine meni
Viron diplomaattisesta ja juridisesta akrobatiasta oli se seuraus, että maan kansainvälinen maine kärsi pahasti. Kun Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen ja erotti Neuvostoliiton Kansainliitosta, äänestivät baltit tyhjää. Virallisena perusteluna oli se, etteivät maat olleet osallistuneet päätöslauselman muotoiluun.
Vielä enemmän Viron maine kärsi selityksistä, joiden mukaan Viron Neuvostoliitolle vuokraamia tukikohtia ei käytetty sotatoimiin. Virallista valhetta ei uskottu ja myötätunto Viroa kohtaan väheni. Juuri kansainvälinen myötätunto olisi ollut niitä viimeisiä oljenkorsia, joihin ahtaaseen pakkorakoon joutuneet baltit olisivat voineet poliittisissa vaikeuksissaan vedota alkukesän 1940 neuvostopainostuksessa.
Oli selityksissä jotain myönteistäkin. Kaksi suomalaiskonetta pommitti 27.12.1939 Vaidlon tärkeää majakkasaarta. Yhdeksän pommia osui saarelle, majakka ja majakanvartijan talo vaurioituivat. Viron hallituksen virallisen kannan mukaan saarta oli pommittanut suomalaisin tunnusmerkein varustetut tunnistamattomat lentokoneet.
Viimeinen tilaisuus
Virossa ja muissa Baltian maissa oli hyvin tiedostettu Neuvostoliiton tukikohtien maiden turvallisuudelle aiheuttama uhka. Oli tukikohtien valvontaa, tiedustelutoimintaa ja suunnitelmia niiden eliminoimiseksi.
Tilaisuus näytti tuleen helmikuun Kannaksen suurhyökkäyksen aikaan. Baltian maiden rajoilla, Neuvostoliiton puolella olevia yksiköitä oli siirretty Kannakselle ja sotilaallinen tilanne olisi antanut mahdollisuuden neuvostotukikohtien valtaukseen ja sotatoimiin Neuvostoliittoa vastaan. Suunnitelmiakin oli ja niistä keskusteltiin epävirallisesti muun muassa Viron ja Latvian sotilashenkilöiden kesken.
Poliittiset johtajat halusivat kuitenkin välttää riskiä, sillä kukapa olisi Itämerelle tullut balttien avuksi, kun Suomenkin avustaminen länsiliittoutuneiden taholta oli niin heikkoa ja kangertelevaa.
Talvisota päättyi, Saksa hyökkäsi lännessä ja Neuvostoliitto alkoi painostaa Baltian maita. Viimeinen mahdollisuus oli mennyt.
Talvisota tänään
Viron kansallinen trauma on kesän 1940 "Äänetön alistuminen" Neuvostoliiton vaatimuksiin. Talvisodalla on virolaisille suuri symbolinen arvo ja jälkiviisaasti nähdään, että myös balttien olisi pitänyt ryhtyä omaan talvisotaansa, silloin maiden kohtalo ja historia olisi voinut olla toisenlainen.
Talvisodan historiaa kohtaan tunnetaan suurta mielenkiintoa muun muassa "Talvisodan Pikkujättiläinen" on ilmestynyt Virossa ja televisiossa on useampaan kertaan näytetty Pekka Parikan Talvisotaelokuva. Suomalaisia ja heidän Talvisotaansa arvostetaan tosin osittain kansallisen trauman kautta, siksi ettei itse tehty samalla tavalla. •
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinänsä oikeaa asiaa, mutta liian pitkäpiimäisesti.
miksi sitä turhia jaarittelemaan.
stalin aloitti sodan suomea vastaan, stalin ja kommarikoirat ovat ainoita todellisia sotasyyllisiä.
Ryti, Mannerheim, Tanner, Airo yms. olivat sotaSANKAREITA.
Jos se ei mene kommarin kalloon, syynä on kommunistien selkeästi keskimääräistä heikompi ylessivistys ja inho oppineisuutta vastaan.
Jos kannattajakunta on työttömiä, juoppoja, loisia, vähä-älysiä, niin ei voi paljoa edellyttää. Yritetään ymmärtää.
Lukutaitoprosenttikaan ei taida olla kovin häävi.
Siinä oli niitä toveri "kokakolan" kaipaamia historiallisia faktoja. Toveri "kokis" väittää aivan vilpittömästi (onkohan se huono vitsi?..:) että Suomi oli syyllinen Talvisotaan, kun ei suostunut Nekkujen ehtoihin. Uusi näkökulma Suomen historiaan... Toveri "lökälökän" pitäisi kirjoittaa aiheesta väitöskirja... No "kolalle" tiedoksi, että
Suomelle olisi luultavasti käynyt samoin, kuin virolaisille... No, jos kyseinen limsamies uskaltaa tähän viestiin ylipäätänsä vastata, niin odotan mielelläni selkeitä perusteita, miksi Suomelle olisi käynyt toisin.