Onko täällä muita yksinäisiä, jotka jo miettivät/pelkäävät tulevaa joulunaikaa? Tänä vuonna jouluaatto on sunnuntaina, joten tavan "työläiselle" se tietää neljää vapaapäivää. Viime jouluna päiviä oli kolme, ja olin tulla hulluksi yksinäisyyden vuoksi. Itkin ja murehdin, ja yksinäisyyden tunne oli valtava. Joulu on sellainen perheen, suvun ja yhdessäolon juhla, mutta minulla ei ole ketään läheistä jonka kanssa joulua viettää.
Olisiko jollain yksinäisellä jotain vinkkejä tai omia selviytymiskeinoja jouluksi? Ahdistaa jo nyt ajatus joulusta.. en voi sille mitään. Rakastakoon vain muut joulua... minä en vain voi.
Olisiko jollain yksinäisellä jotain vinkkejä tai omia selviytymiskeinoja jouluksi? Ahdistaa jo nyt ajatus joulusta.. en voi sille mitään. Rakastakoon vain muut joulua... minä en vain voi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
johonkin järjestettyyn ryhmään. Vaikka ulkomaille.
Tai vietä joulunaika itseäsi hemmotellen: ulkoilua, hyvää syötävää, kirjoja, videoleffoja. Nuku pitkään. Ei ole kerrankaan kiire mihionkään. Ja lopeta ruikutus.
millä tavoin kirjoittaja "ruikutti"?
No joo, saahan täällä onneksi ruikuttaa. Tilanteeni on vain sellainen, että en aikaisemmin ole joutunut kokemaan yksinäisyyttä sen enempää jouluna kuin muutenkaan. Tämä on vasta toinen yksinäinen jouluni. En ole aikaisemmin kokenut näitä tunteita, joita yksinäisyys aiheuttaa. Kyllä yksinäisyys tuntuu pahalta ja masentavalta.
Mutta kiitos hyvistä vinkeistä täällä. Minulla on jo muotoutunut pieni suunnitelma jouluksi. Lauantaina on vielä kaupat auki, ehkä lähden ostamaan itselleni joululahjan. Olen sen ansainnut. Joskus on kiva olla suuressa ihmisjoukossa, aivan kuin kuuluisi joukkoon vaikka olisi yksinkin. Jouluaattona lämmitän rantasaunan kaikessa rauhassa ja saunon pitkän kaavan mukaan. Lisäksi voisin kysyä alakerran yksinäistä rouvaa, jos hän tarvitsee autokyydin jouluhartauteen tai hautausmaalle. 1.joulupäivänä olisi "löhöpäivä", jolloin saan lojua yöpuvussa vaikka koko päivän, syödä herkkuja niin paljon kuin haluan ja katsoa TV:tä ja lukea kirjoja. 2. joulupäivänä sitten lähden pitkälle hiihtolenkille kauniiseen luontoon.
Tee tuona neljänä päivänä suunnitelma siitä, mitä konkreettista aiot tehdä yksinäisyytesi vähentämiseksi jatkossa. Aiotko valita työpaikaltasi jonkun ihmisen, johon yrittää tosissaan tutustua joululoman jälkeen vai aiotko liittyä johonkin kerhoon vai jättää seuranhakuilmoituksen jonnekin vai mitä tehdä? Mitä kaipaat elämältä? Mitkä asiat juuri Sinua kiinnostavat? Tiedätkö mitään harrastusta, jossa intressisi tyydyttyisivät? Mikä asia sinua innostaa? Historia / taide / luonnontiede / elokuvat / teatteri / psykologia / tanssi / formulat / jokin muu?
Mieti neljän päivän ajan hellämielisesti, mutta tutkivasti itseäsi, omaa persoonaasi. Mitä Sinä haluat?? Ajattele kaikkea, mitä hyvää sinulle on tapahtunut. Jätä suurin osa ikävistä muistoista pois ja lupaa itsellesi, että neljään päivään et syyttele pääsi sisällä itseäsi. Tee poikkeus toisin sanoen. Monet yksinäiset jäävät vatvomaan pään sisällä kaikkia vanhoja kurjuuksia, jotka vaikuttavat sen vuoksi yhä edelleen heidän elämäänsä. Mutta sano sinä tiukasti loman aikana itsellesi: "Ei, tähän kurjaan aiheeseen en mene. Mietin ainoastaan, mitä hyvää minulla on, ja mitä voisin tehdä yksinäisyyteni eteen". Rohkaise itseäsi. Ole hellä itsellesi. Tee suunnitelmia. Ne suunnitelmat voivat olla kooltaan hyvin pieniä... mutta jotain eroa aikaisempaan nähden. Ai niin, ja jos sinua yhtään kiinnostaa, lue psykologista kirjallisuutta olosi parantamiseksi. Sen lukeminen tuo selvästi helpottuneemman olon. Ainakin itsellä näin.
Käytä joululoma itsesi tsemppaamiseen. Vaikket toteuttaisikaan suunnitelmia (jokin esto tulisi), niin mieti edes valmiiksi niitä.
En tiedä tilannettasi, joten tämä saattaa olla aika huono neuvo, mutta itse toimisin sinuna tällä tavoin.
Mahtava vastaus! Mulla on perhe, jolle pitää valmistaa joulu ja lahjat (vihaan joulua). Johtuu varmaan siitä, että rahat eivät koskaan ole riittäneet muiden vaatimuksiin). Nuorimmainen 22 v odottaa jo joulua ja lahjoja, minä stressaan, miten pystyn taas täyttämään odotukset. Toiselle tyttärelleni ei mikään lahja riitä (eikö tämä koskaan lopu). Raukkauttaa riittää kyllä mutta, missä on joulun rauha ilman materialismia. Mielelläni jouluna rauhoittuisin ilman mitää menoja ja nauttisin yksinäisyyden rauhasta, mutta lasten eteen täytyy edelleen yrittää. En kuitenkaan yksin haluaisi olla, mutta ei tämäkään onnea ole.
lapsillesi kaikki lahjat, mitä he saavat päähänsä pyytää!!??
Olet oikea marttyyrien marttyyri.
Olisiko aika teillä jo hieman keskustella aiheesta "toiovomusten loputon täyttäm,inen"?
Aloita sinä se henkisen joulun vieton opettaminen. Jätä ostamatta turhat tavarat. Kiellä myös perhettäsi ostamasta itsellesi mitään. Menkää itseenne, koko perhe. Kehitelkää mielekkäämpi joulunaika. ettei tarvi taas ensi vuonna purnata samaa asiaa.
Joulu on pelottavaa vauhtia taas lähestymässä. Ei kannata kyllä etuköteen sitä pahemmin miettiä, vaikka joka paikassahan sitä tuputetaan. Normaalissa tilanteessahan joulu voi ollakin ihan ok päivä, mutta epänormaalissa tilanteessa se voi olla vain ahdistusta herättävä tapahtuma. Samoin kuin muutkin juhlapyhät.
Parasta on joko a.) unohtaa koko tapahtuma ja pyrkiä tekemään jotakin muuta mukavaa itsekseen mistä pitää olipa sitten jotakin ruokaa tai elokuvia tai sarjoja. Yksi hyvä tapa on ostaa jokin hyvä sarja esim. dvd:nä ja katsoa kaikki jaksot putkeen. Varmasti unohtuu muut asiat sen kanssa ja aikakin samalla. b.) mennä johonkin valmiiksi järjestettyyn tapahtumaan mukaan (varmaan semmoisiakin jossakin järjestetään).
Hei. Monella taitaa tosiaan olla tuo juttu toisinpäin - ja silti voi tuntea samanlaista kammoa joulua kohtaan. Kun ei voi viettää sitä kuten itse sisimmässään haluaisi!!! Tai jos voisi olla kokonaan viettämättä! Minä haluaisin olla viettämättä sitä lainkaan. Se on jotenkin niin ulkokohtaista suorittamista koko hösellys, miksi aikuisten sitä pitää juhlia. Mitä siinä edes juhlitaan? Jeesustako, eihän hän tutkimusten mukaan edes syntynyt 24. tai 25.12. vaan tammikuun alussa. Ja moni ei oikeasti välitä viettää tämän historiallisen henkilön syntymää, miksi pitäisi. Vaikka hän oli hieno ihminen aikoinaan, kenties jumalan poika tai astronautti, mistä me sen tiedämme. No, syyksi ei kai riitä joulupukit ja tontutkaan! Miksi siis? Onko se vain lapsuuden takauma, rituaali, tunne että saavuttaisi saman lapsuuden ihanan odotuksen ja jännityksen? Ja kun sitä ei aikuisena enää saa, pettyy. Moni valmistelee joulun lastensa takia. Hirveä ruljanssi ruuan tekoineen ja leipomisineen ja lahjojen ostoineen ja siivoamisineen. Järjetöntä touhua!!!!!!!! Parasta olisi vetäytyä hissukseen yksin kotiin polttelemaan kynttilöitä, syömään suklaata ja lukemaan hyvää kirjan shaalin alle. Moni voisi olla sinulle kateellinen, voit tehdä juuri noin!
Terveisin 44-vuotias perheenäiti, työtön....
Mua pelottaa myös. Ensimmäinen joulu sen jälkeen, kun mies laittoi avioeron vireille. Lapsuudenkotiin meneminen sattuisi liikaa. Olenkin päättänyt perua joulun tänä vuonna. Lähetän lahjat sinne lapsuudenkotiin, mutta joulun vietänkin sitten täällä yksiössäni ILMAN MITÄÄN JOULUKRÄÄSÄÄ. Edes kortteja en lähetä...meillä kun oli aviomiehen kanssa tapana askarrella ja allekirjoittaa ne aina itse. Alkuvuodesta ostin kasan jouluverhoja alennusmyynnistä. Siellä ovat aviomieheni kaapissa. Jäävätköhän käyttämättä?
Minä olen tottunut tilanteeseen jo siinä määrin, ettei joulu, kuten muutkaan juhlapäivät juuri aiheuta toimenpiteitä suuntaan tai toiseen. Yksinäinen joulu ei ole poikkeus, pikemminkin normaali tilanne.