Olen vapaaehtoisena vanhusten avustajana, siinä avaudutaan enemmän ja vähemmän.
1923 syntynyt nainen kertoi maksaneensa Joulun täysihoitoon 260 € toinen kerta, kun lähtee Joulua pakoon.
Lapset lapsineen tulisivat mielellään mummun perinne jouluun. Jälleen oli pettymys ollut melkoinen, mummun ilmoittaessa ettei ole kotonaan Jouluna, vaan viettää sen ystävänsä kanssa maalla täyshoidossa.
Lapset puolisoineen ja lapsineen ovat jo isojoukko.
Monta päivää ennen pitäisi siivota ja tehdä perinne ruokia.
Tuo 260€ ei riitä joulunruokien kustannuksiin.
Vaikka ruuista vähän aina jääkin, tekee taloudellisesti tiukkaa.
Lapset puolisoineen tulevat valmiiseen ruokapöytään, syövät seurustelevat ja mummu passaa.
Ruokailun jälkeen istutaan, seurustellaan, kun eivät ole aikoihin nähneet toisiaan.
Sitten noustaan pöydästä; kiitetään, toivotaan seuraavaksi hyvää Juhannusta.
Mummu jää taas yksin ja tiskaa ja siivoaa jäljet…
Suru asui naisen silmissä…Ei sitä enää jaksa ennen olivat lapsenlapset hoidossa ja lomillaan mummulassa ei jaksa enää…Nyt saa itse istua valmiiseen pöytään ja on ainakin seuraa…
Toinen mummu; ”Olen vähän sokko, kiitos kun autat. Poika aina käy tuo kaiken kaupasta, miniä ei tykkää kun käy katsomassa niin usein, ei se viivy kauan, katsoo jääkapista mitä tarvitsen, hyvin on osannut tuoda, nyt olin lääkärissä ja samalla hain ruokaa. Kiitos vielä kun autoit”
Olin iloinen kun löysin palstan.
Nyt täällä kirjoittavat enää Miniät anopeistaan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
MINIÄ - anoppi kirjoituksille on oma palstansa. MUTTA ei, tänne vain ängetään. Joku väitti; ettei muuten palstalla kirjoita kukaan, jolleivat nämä miniät huseeraa täälläkin…
Tiedän ettei pahemmin jaksa moista, MUTTA vastaus se on hiljaisuuskin joten puheltaisiin palstan otsikon mukaan omista asioistamme täällä…
1923 syntynyt nainen kertoi maksaneensa Joulun täysihoitoon 260 € toinen kerta, kun lähtee Joulua pakoon.
Lapset lapsineen tulisivat mielellään mummun perinne jouluun. Jälleen oli pettymys ollut melkoinen, mummun ilmoittaessa ettei ole kotonaan Jouluna, vaan viettää sen ystävänsä kanssa maalla täyshoidossa.
Lapset puolisoineen ja lapsineen ovat jo isojoukko.
Monta päivää ennen pitäisi siivota ja tehdä perinne ruokia.
Tuo 260€ ei riitä joulunruokien kustannuksiin.
Vaikka ruuista vähän aina jääkin, tekee taloudellisesti tiukkaa.
Lapset puolisoineen tulevat valmiiseen ruokapöytään, syövät seurustelevat ja mummu passaa.
Ruokailun jälkeen istutaan, seurustellaan, kun eivät ole aikoihin nähneet toisiaan.
Sitten noustaan pöydästä; kiitetään, toivotaan seuraavaksi hyvää Juhannusta.
Mummu jää taas yksin ja tiskaa ja siivoaa jäljet…
Suru asui naisen silmissä…Ei sitä enää jaksa ennen olivat lapsenlapset hoidossa ja lomillaan mummulassa ei jaksa enää…Nyt saa itse istua valmiiseen pöytään ja on ainakin seuraa…
Toinen mummu; ”Olen vähän sokko, kiitos kun autat. Poika aina käy tuo kaiken kaupasta, miniä ei tykkää kun käy katsomassa niin usein, ei se viivy kauan, katsoo jääkapista mitä tarvitsen, hyvin on osannut tuoda, nyt olin lääkärissä ja samalla hain ruokaa. Kiitos vielä kun autoit”
Olin iloinen kun löysin palstan.
Nyt täällä kirjoittavat enää Miniät anopeistaan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
MINIÄ - anoppi kirjoituksille on oma palstansa. MUTTA ei, tänne vain ängetään. Joku väitti; ettei muuten palstalla kirjoita kukaan, jolleivat nämä miniät huseeraa täälläkin…
Tiedän ettei pahemmin jaksa moista, MUTTA vastaus se on hiljaisuuskin joten puheltaisiin palstan otsikon mukaan omista asioistamme täällä…
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin se menee. Enemmän vaan pitäisi mummojen harrastaa tuota täysihoitoa. Nyt lapset saattavat kiukutella asiasta. Aikanaan ehkä löytävät saman tilanteen edestään. Viimeistään silloin ymmärtävät, kun tekevät itse saman tempun.
Myös toinen esimerkkisi on tyypillinen. Tietysti täytyy olla kiitollinen, että poika sentään, miniän paheksunnasta huolimatta, hoitaa mummon kauppareissut ja ilm. on kuitenkin se tuki, jolle voi hätätilanteessa soittaa.
Mummo kaipaisi kuitenkin joskus pojastaan vähäksi aikaa seuraa ja juttukaveria, mutta poikaa revitään kahtaalle. Hänelläkin on raskasta. Ei aina ole helppoa, kun joutuu ehkä yksin, vuosia olemaan vastuussa vanhan ihmisen hyvinvoinnista oman työnsä ja perheensä lisäksi.
Olen senkin kokenut omien vastoinkäymisten, lastenhoidon, sairauksien ja työpaineiden kaaoksessa. Siinä tilanteessa yrittää vain jotenkin selvitä päivän kerrallaan.
Vasta vuosia myöhemmin, kun vanhusta ei enää ole, saattaa tulla itsesyytöksiä. Omalta kohdaltanikaan en ole ilman niitä selvinnyt. Olen kuitenkin päättäväisesti työntänyt ne pois mielestäni ja ajatellut, että tottakai tällä hetkellä tekisin monta asiaa toisin. Silloin elettin kuitenkin sitä aikaa ja elämäntilannetta. Voimavaroja ei kertakaikkiaan ollut enempää.
On ihanaa, että sinun kaltaisiasi vapaaehtoisia auttajia on olemassa. Olisi mieltälämmittävää, jos vanhuksen lähiomaiset esim. jouluna muistaisivat jollakin lailla tällaista ystävällistä avustajaa, joka näin tuntisi, että myös omaiset antavat hänen työlleen arvon.
Se vain ei taida tulla useinkaan omaisten mieleen.
Miksi kaikelle pitää aina lyödä hinta.
Matkakulun ymmärrän, jos tarjoaa kahvit ymmärrän ja Kiitos, mutta hinottaa....
Enhän minä tarkoittanut muuta kuin esim. pientä kukkaa.
Anteeksi nyt sitten, että loukkasin. Ei ollut tarkoitus.
Tarkoitan että lokautuisin
”joka näin tuntisi, että myös omaiset antavat hänen työlleen arvon.
Se vain ei taida tulla useinkaan omaisten mieleen.”
En tee työtä omaisten puolesta, enkä heidän kanssaan. En edes tapaa heitä, vain vammaispuolella jonkin verran.
Olen täydellisen itsekäs, teen sitä mistä itse pidän, niin kauan kuin siitä pidän. Olen itsekin eläkeläinen ja ihan omaksi huvikseni teen vapaaehtoistyötä = työtä omaksi iloksi. En todella ole Äiti Teresa.
Meillä oli tapana hakea mummo meille syömään jouluna...
Eiköhän se ole omasta käytekstä eniten kiinni, että miten muut suhtautuu ja kohtelee.
Mukavaa on myös tehdä yhdessä joulua mummolaan. Minusta on outoa, jos yhden ihmisen pitäisi tehdä ja maksaa kaikki ruoat ym. koko joukolle, eikä muut osallistu millään tavalla.
Jos puoli sukua sanoisi iloisesti, että tulemme sitten sinun luoksesi joulua tekemään, niin ilahtuisitko?
Tulemme aattoaamuna, kinkku on mukana paistettuna. Älä yhtään huolehdi, teemme kaiken.
Sinä vain siivoat kaikki paikat, järjestelet ja etsit pöytäliinat, astiat, raivaat tilaa jouluuselle, tuskittelet ahtaita komeroita. Minne jääkaapissakin kaikki mahtuu? Leivot pullat ja piparit, sillä eivät he kuitenkaan ole leiponeet, kiireiset ihmiset.
Viettävät sitten joulun. Korjaavat tiskit, panevat taas vuodeksi särviisin kaappiin, jättävät jääkaappiin kipon jos toisenkin - syö sinä.
Sitten sinä siivoat taas kaikki paikat roskista ja neulasista. Peset ja silität pöytäliinat, hävität karisevan joulukuusen, kamppailet vanhojen ruokien kanssa vielä tammikuussakin.
Ja hauskinta joulussa taas on, että se on takanapäin.
En minä sitä ihan noin ajatellut ;) Tietysti jos mummo asuu kauempana, niin on helpompaa hakea mummo joulunviettoon. Jos taas asuu lähellä, niin miksi pitäisi mennä auttamaan vasta aattoaamuna? Voi mennä jo reilusti aiemmin auttamaan joulusiivouksessa ja muutenkin joulunlaitossa, koristeissa, liinoissa, ym. Ja tietysti myös joulun jälkeen siivoamisessa, ym.
Ei kenellekään käy silloin kun mummolle kävisi.
On ylityöt ja kuule, omaakin joulua pitää valmistella!
Mummolle se jää!
Miksi mummoparkaa ahdistetaan tällä tavalla joka vuosi.
Vanhaa ihmistä!
Ikävää jos teillä menee joulunvalmistelut noin ikävästi. Mutta sittenhän voitte toki hakea mummon mukaan teille. Meillä ei tosiaan ole ollut ongelmaa että valmistelut mummolle jäisivät.
Saahan sitä itsensä raataa henki hieveriin jos minkä asian takia, ellei osaa sanoa ei. Jos mummo vuodesta toiseen on esittänyt iloista saadessaan vieraita, itse höösännyt ja laittanut joulua, kieltäytynyt kainostellen avusta ja marttyyrinä laittanut - pinnan alla väsyen ja siunaillen sukulaisten julmuutta, niin onko ihme, ettei apua ole herunut.
Tulee siis yllätyksenä sukulaisille, jos annetaan tulla. Sen sijaan, jos ajoissa sanoo, ettei vanha enää jaksa ja nyt saa joku muu laittaa, niin varmasti laittajia löytyy! Sellaista sukua ei ole olemassakaan, josta ei löytyisi. Mikä siitä puhumisesta ja suoraan sanomisesta niin vaikeaa tekee? On turha valittaa, jos ei itse osaa pitää omaa puoltraan ja huolta itsestään. Kukaan muu ei sinne oman pään sisälle pääse katsomaan, miten hyvin siellä jaksetaan _ihan oikeasti_.
Monella vanhemmalla naisella on tapana tehdä itsestään tarpeellinen hösöttämällä milloin mitäkin asiaa ja joulu on oikein kunigastilaisuus tähän.
Mumminhan sitä pitää tehdä laatikot ja leivonnaiset, kun kaupan ruuat on huonoja ja miniöistähän ei nyt yleensäkään ole mihinkään, eikä varsinkaan ruuan valmistukseen.
Mutta kun ikää tulee lisää, niin jossain vaiheessa sitä ei vaan enään jaksa ja sen jälkeen päteminen onkin muuttunut velvollisuudeksi.
Miksi pitäisi siivota ja tehdä aivan liikaa ruokaa? Miksi pitäisi kyläillä tai vastaanottaa aivan liikaa vieraita?
Osaatteko ajatella itse vai teettekö aina näin koska aina on tehty näin ja mitä sukulaisetkin ajattelevat jos ei jouluna ole siivottu ja kystä kyllä tursua ovista ja ikkunoista?
Olen itsellisenä viettänyt aina melko vaatimatonta Joulua.
Kodin siivoan, mutta kuusta en ole laittanut kymmeneen vuoteen. Laitan vain Jouluverhot pöytäliinat ja Hopeakyntteliköt kynttilöineen siis vain aidot kynttilät.
Joulu aterian tarjoan lapsilleni perheineen, sinkku poikani käy syömässä kunnes jouluruoka on syöty. Tänä vuonna kertyi tarjottuja jouluaterioita 14 ja yhden aterian hinnaksi tuli 15 €.
Lahjoihin kukkiin ja muistamisiin kulutin 396,5 €.
Media ja markkinat lyö rumpua miljardeista euroista, joita kuikin kauppa myy. Tuli mieleen, kuin mainosten tarkoitus olisi tehdä tiettäväksi, kuinka paljon MUUT käyttävät jouluun, ethän jää huonommaksi?!
Pystyykö laskemaan joulun hintaa?
Ruuat, kukat, koristeet, lahjat, kodin hankinta esim. astiat ja vaatteet, (jos hankki) ehkä matkat tai bensakulu. Mikä oli joulusi hinta?
Tarkoitukseni on kyseenalaistaa mediassa julkaistut luvut. Jo nettikauppa oli mukamas kolme miljardia €.
Ihmiset huomioivat tiedotusta, se tekee tyytymättömyyttä, jotkut eivät usko saaneensa tarpeeksi suhteissa muihin, tai antajan varoihin, koska julkisuus väittää keskiverto € lukua todella suureksi.
Moni isovanhempi tarjoaa Jouluateriat, joita ei noihin lukuihin edes lasketa, eläkkeestä ne silti vievät melkoisen palan.
Miksi laskin ruuan hinnan, johtui siitä, että työkohteeni osti itselleen Jouluviikon maalaistaloon 260 €. Koko suku oli käynyt mummulla ruokailemassa Joulun eripäivinä. Syöneet ja lähteneet, mummu tiskas, tarjosi ja valmisti ruuan, kaikessa hiljaisuudessa.
Suku ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi mummu lähti nyt jo toisen kerran Joulupakolaiseksi. Mummu sanoi pääsevänsä halvemmalla ja helpommalla ei enää jaksa, Hänellä on puheseuraa koko viikon, ei tarvitse olla yksin.
Ruokavieraat eivät seurustelleet mummun kanssa, vaan keskenään ja, kun ruoka oli syöty kahveineen sanottiin; Kiitos seuraava vierasruokailu olisi Pääsiäinen... Tämän tajuaminen ja ymmärtäminen oli mummulle *1929 surullinen asia. (alussa on väärin syntymä vuosi)
€ muutti käsityksemme rahasta, olemme tilanteessa missä ansaitaan kuin ennen markkoja, mutta maksetaan € joka on yhä 6 markkaa.
Vaikka työeläkeläisten määrä nousee ja pelkällä kansan eläkkeellä olevien osuus putoaa, eläke kertymä työeläkkeeseen on 60 % palkasta. Eläkeläiset maksavat kaikki verot kuten työtätekevät eli työnantajan maksut lisänä.
Keskiverto eläke on 1024 € /kk - vero joka ainakin minulla on 20 %.
Mikä oli Joulun hinta, jos omani pyöristäisi ruokakunnan mukaan ateriat olisivat tuon 15 € / ruokailija eli annos…