olen kolmen pienen lapsen äiti, olen ollut kuusi vuotta naimisissa, taustani on väkivaltainen,ja alkoholipitoinen..viisi vuotta olen ollut kotiäiti, joskus nauttinut siitä, joskus vihannut sitä..koulutus jäi ylioppilaan tasolle. Mieheni alistaa minua henkisesti sitä itse tajuamatta, yritän kaikkeni että kotona olisi viihtyisää, siistiä ja kaikkien hyvä olla, kiitosta en koskaan saa, aina vain haukkuja Mieheltäni. Olen luisunut siihen pisteeseen että mietin tosissani itsemurhaa, ja tämä pelottaa minua, samoin miestäni. Viimeiset kaksi päivää mieheni on ollut huolehtiva, ja osallistunut kotitöihin, mutta kestääkö tämä (itsarin todellisessa pelossa). Itse olen todella väsynyt sekä masentunut, en jaksaisi vanhempia lapsiani ollenkaan 3,5v, sekä 5-v. vaan huomaan olevani välillä välinpitämätön heitä kohtaan. Rakastan kuitenkin lapsiani sekä miestäni yli kaiken, ja tämä on erittäin raskasta minulle.Olisiko jostain lääkityksestä apua minulle? terapia tuntuu turhalta, kun en sitä kuitenkaan saa kunnalta, eikä ole varaa maksa sitä itse, lisäksi pelottaa leimaaminen hulluksi.. Itsetuntoni on erittäin alhaalla, enkä oikeastaan usko itseeni enää missään. Kotiovikin tuntuu liian raskaalta avata, että pääsisi ulkomaailmaan. Mitä minun pitäisi teHdä? Joskus riitojen yhteydessä syytän miestäni elämäni pilaamisesta, vaikkeo tämä pidä paikkaansa. olen myös ollut väkivaltainen miestäni kohtaan, josta syystä minun on vaikea harkita edes parisuhdeterapiaa, sillä luulen kuolevani häpeään, jos tämä asia otetaan esille.Lapsuuteni oli väkivaltainen, ja tunnun turvautuvan tähän viimeiseen keinoon mieheni kanssa kun minuun sattuvat liikaa hänen sanansa, hullu, juoppo tms. Juoppo en ole, äitini on. siksi tämä aihe on arka. Auttakaa joku minua selvittämään ajatuksiani, minulla ei ole ketään kelle puhua. Mitä tulisi tehdä? miten me selvitään tästä?
pitääkö hakea apua?
eksyksissä..
3304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ulkopuolista apua.
Kierrätte samaa, lohdutonta kehää. Sinä varsinkin. Asia ei ratkea itsestään. Sinun ja miehesi on mentävä ( edes lastenne tähden!!) perheneuvolaan puhumaan tilanteestanne.
Apua saa, kun sitä älyää pyytää. Ja sinä unohda omat töppäilysi, mitä olet miehellesi tehnyt. Se ei ole enää minkäänmarvoista verrattuna, ettänyt voidaan pelastaa teidän kaikkien, etenkin lasten, elämä. Niele ylpeytes. Hae apua.
Olen täysin samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa. Varmaan tarvitsette perheneuvolan tukea ja pian.
Lisäisi vielä sen, että sinun olisi nyt aika panostaa itseesi, tuskin olet niin vanha että koulutusmahdollisuutesi ovat käytetty. Mene kouluun ja hanki oma elämä, niin kotonakin alkaa asiat paremmin luistamaan. Arvosta itseäsi, äläkä anna toisen polkea sinua.
...siis ilman hoitoa jäänyt raskauden jälkeinen masennus...todella vaarallinen näin pitkäksi venähtäneenä.
Siihen on lääkettä, mut sun täytyy ottaa itse yhteyttä vaikka terveyskeskuksen kautta, lääkäriin ja saada hänetkin vakuuttuneeksi diagnoosista.Saat varmaan vertaistukeakin jonka avulla pääset pois neljänseinän sisältäkin.....sinun pitää muistaa ettet ole yksin asian kanssa.Sinun ei tarvi hävetä asiaa...sille et voi itse mitään.....muutakun sen et annat ihmisten auttaa sinua ja perhettä.
HUOM!Älkää kuitenkaan kertoko avoimesti ihan kaikkea ,kuten tuota riitelyä tai sen tapaista koska viranomaisilla on ilmoitus pakko lastensuojeluun...ja siihen puljuun ei kannata mennä....siellä tehdään paljon huostaanottoja.. ihan tehtailemalla.