Sain isänpäivälahjaksi Kari Narsin "muistelmateoksen" RAHA JA ONNI.
Kun en ole vielä ennättänyt sitä lukemaan
niin ajattelin heittää palstlle mietittäväksi tuon kirjan otsikon eli
- Tuoko raha onnea ?
Kun en ole vielä ennättänyt sitä lukemaan
niin ajattelin heittää palstlle mietittäväksi tuon kirjan otsikon eli
- Tuoko raha onnea ?
Vastaukset 135
Vanhimmat
se on varma... MUTTA... raha voi kummasti helpottaa sen onnen löytämistä.
Eikös sitä sanota, että "kell onni on,
se onnen kätkeköön."
Mitä onni on ja mistä se syntyy?
Olen ollut panevinani merkille, etteivät ökyrikkaat miljonäärit ja lottovoittajat ole juuri koskaan olleet onnellisia ihmisiä.
Tuossa oli nainenkin vastamassa.
Monet ovat sitä mieltä, että naisten edustamat elämänarvot antavat paremmat mahdollisuudet onneen kuin miesten.
- Lieneekö asia näin ?
ei tarvitse kysyä mitä onni on.
Itse koen, että sen (täydellisen) onnen edellytyksenä on se kuuluisa punainen tupa ja perunamaa. Ne ei sitä onnea tuo mutta jos niitä kaipaa ja ne saavuttaa, niin se onnikin on paljon lähempänä.
Eikös joku ole sanunut ettei onni ole täydellinen jakamattomana?
Jaettu ilokin on kaksinkertainen ilo.
Eikös olekin kivaa kun antaessaan ja jakaessaan saa itselleenkin enemmän?
jakamatonna. Toki siihen onneen kuuluu myös se aitanpolkua asteleva emäntä, jonka kanssa jakaa sitä onnea. Jos sitä tarkoitit.
Autuaampi antaa kuin ottaa.
Tänä aikana näyttää olevan suuri huoli ja onnen este perheissä ettei ole eikä voida saada lapsia.
Ystäväpiirissänikin sattuu olemaan useita tämän asian kanssa kamppailevia.
Minusta naisen suuri onnenhetki on tulla äidiksi ja saada ottaa vauva ensi kertaa syliinsä ja kuulle vauvan parkaisut....
ollut pakko sopeutua. Ehkäpä meitä kaikkia ei ole tarkoitettukaan vanhemmiksi.
Minusta ihmisen on löydettävä onnensa avaimet aina jostakin, ei saa asettaa mitään yhtä asiaa elämää suuremmaksi, vaan on sopeuduttava.
Jokaisessa asiassa on niin monta puolta.
ja kyllä se suuri onnenhetki on isällekkin.
Lasten oma elämä myös vaikuttaa siihen onnen löytämiseen. Jos lapset ovat onnellisia omassa elämässään, on onneen paremmat edellytykset vanhemmillakin.
Tunnen myös pari lapsettomaksi tahtomattaan jäänyttä paria ja kyllä sieltä tiettyä katkeruutta on aistittavissa, joka varmasti vaikeuttaa oman onnen löytämistä.
Lapsettomuus on kipeä asia.
Asiani ei ole ainakaan alkaa syytellä vain todeta.
Moni antaisi ja uhraisi paljon saadakseen tämänkin onnen täyttymään.
Moni meistä terveytensä menettänyt haluaisi saada parannuksen melkein hinnalla millä tahansa.
- Onnemme saattaa olla
kyky nauttia siitä,
mitä meillä on
eikä pahkailla mitä meiltä mahdollisesti puuttuu.
Usein vanhempina ajattelemme lasten olevan omiamme emmekä osaa toimia kuin eläinmaailmassa tapahtuu:
- Linnunpoikasen on lähdettävä pesästään
ja luotettava siipiensä kantavuuteen heti ensi kerralla lentoon lähtiessään.
Meillä on paljon pieniä lapsia,
joilla ei ole vanhempia.
Me voimme ajatella ottaa jonkun sellaisen hoitoomme tai Juha Miedon tavoin alkaa kummiksi (mainoksessa).
Kummallista, että me ihmiset etsimme sitä suurta onnea huomaamatta,
että se on ollut läsnä meidän elämämme poluilla kaiken aikaa, mutta vain
- pieninä murusina !
Herraa lähellä ,tahdon laulaa Hänen teoistaan..
Menee vanha laulu.Onko tuo sinunkin onnesi?
ps.hautajaisvaatteissa ei ole taskuja-- minkähän tähden?
TV1 esittää kotikatsomossa paraikaa näytelmää:
"Jumalan kaikki oikut".
Onko meidän Jumalallamme oikkuja ja onko hän todella erehtymätön?
Tämä todella alkoi juuri ja on ensimmäinen osa neljästä jaksosta, joten vielä ennättää mukaan!
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?co=tvf&time=2020&l=f&mode=www
Saa onnea. Tyhmä kysymys.
Millä rahalla onnen saa ?
Olen joskus kertonut tarinan keisarista,
joka halusi onnellisen miehen kengät itselleen.
Valtakunnan onnellisin mies löytyi kovan etsinnän jälkeen:
- Hänellä ei ollut kenkiä,
sillä mitäpä jalaton mies niillä tekisi.
Joskus ihminen olettaa vastoin parempaa tietoa.
Luulo ei ole ollut koskaan tiedon väärtti;
- ei siis nytkään !
Mutta kaikkihan meistä olisivat mieluummin onnettomia rikkaita kuin onnettomia köyhiä?
Niin näin itsekkäästi unohdinkin sen, että rahallakaan ei saa terveyttä, moni varmaan antais rahansa vaihtais sen terveeseen elämään, tuli tuossa mieleeni vaan. Suht terveenä ei muista ennenkuin itselle osuu
..olla rikas ja onneton tai köyhä ja onnellinen.No,sitten kun ne viimeiset pelimerkit jaetaan,et tarvitse maallista mammonaa.Taivaassa et kuulemma tarvitse.Helvetissä ne palaa.
Vastasin tuossa juuri äidin onnesta - jatkan, että kun huomenna vietämme isänpäivää, että kyllä lapset ovat isällekin hyvin tarkeitä.
Jo on aikoihin eletty kun Arkadianmäellä oikein tosissaan harkitaan isälle maksettavan suurempaa vanhempainlomarahaa kuin äidille !
Osaisimmepa ottaa sen kuin laulussa sanotaan:
"...Pikkulintu riemuissaan
laulelevi onneaan.
Ei se tiedä ruoastaan
laulaa sentään vaan.
Herättyään oksallaan
alkaa kohta laulella..."
Jos nyt joku sattui lukaisemaan Hesaria viikolla niin siellähän oli kyseisestä aiheesta Vieraskynässä Princetonin yliopiston professorin kirjoitus otsikolla "Miksi hankimme rahaa, jos se ei tee onnellisemmaksi?"
Muutamia kohtia räpellän tähän jos se vaikka saisi jonkun etsimään ko lehden (Torstai 9. marraskuuta)....
""Moni uskoo, että olisi onnellisempi jos olisi rikkaampi. Useita vuosia kestänyt tutkimus kuitenkin osoittaa, että suurempi varallisuus merkitsee suurempaa onnellisuutta vain melko pienten tulojen kohdalla.....
......Rahan kerääminen, tietyssä määrin, takaa turvan laihoina aikoina. Mutta nykyään se on tullut itsessään päämääräksi, tavaksi mitata yksilön arvoa tai menestystä ja toisaalta takaportiksi silloin kun emme kykene keksimään muuta tekemistä ja olemme liian ikävystyneitä ollaksemme tekemättä mitään.......
Suursijoittaja Warren Buffett (maailman 2. tai 3. varakkain ihminen) on tätä mieltä ; "...on suurempaakin onnea kuin hyvällä tuulella oleminen...."
""
Itse ajattelen ettei raha ratkaise sitä olenko onnellinen vai en mutta ei pikkainen lisä sitä pahaksikaan olisi :-)
Eräästä maailman rikkaimmasta miehestä (nimi unohtunut) kerrottiin taannoin hänen luopuneen omaisuudestaa ja jutussa kertoi elävänsä nyt elämänsä onnellisinta aikaa.
Omaisuus esti häntä elämästä kun piti yön hetkinäkin miettiä sijoituksiaan ja firmojaan sekä työntekijöitään ja asiakkaitaan.
Hän tunsi vastuunsa liian suureksi ja luopui....
Meille tuottaa usein vaikeuksia luopua monista asioista, joista on tullut todellisen elämisemme kahleita.
Ainakin raha poistaa tyytymättömyyden syitä.
= lisää mahdollisuuksia onneen vaikka itsessään ei sitä tuota.
Varakkaana on helpompi filosofoida rahan merkityksettömyydestä!
Nuoret jotka sanovat ettei raha merkitse mitään, eivät ole koskaan kokeneet puutetta tai todellista epävarmuutta huomisesta.
Kyllä se raha tietyllä tavalla vapauttaa monelta huolelta. Itse kahden lapsen yksinhuoltajana tosiaan yksin ei eronneena jottei mitään puolitettavaa ollut niinkuin pesämunaa niin kyllä takuulla myönnän raha olis ollut helpotus moneen tuskaan ja moneen pelkoon omasta jaksamisesta ja pärjäämisestä. Oisin saanut kuljetella lapsiani harrastuksiin ja matkustella ja ostella ihania vaatteita. Minun siis on aivan pakko myöntää raha tuo onnea ja paljonkin en voi MILLÄÄN sitä kieltää. Nykyisin saa olla kiitollinen elämälle, että ihan suhtkoht pärjää en ole kade kellekkään
- Ilonaiheet ovat siipemme,
surut kannustimemme.
/Jean Paul
Tähän yhdyn ja toivon sinulle ja muillekin
ilonaiheita elämäänne - linnunpoikanenkin luottaa siipiensä kantavan jo ensi kerran
noustessaan, miksi emme mekin tekisi niin ?
Tuolla toisaalla viitattiin Senecaan, josta tulee mieleeni eräs ajatus. Lainaan sen tähän toivottaen oodin ilolle voittavan:
Seneca:
”Oletko yhä pahoillasi ja valitat, ymmärtämättä että kaikessa siinä, mihin viittaat, on pahaa vain se, että olet pahoillasi ja valitat.”
on osa onnea niin silloin se raha edistää sen onnellisuuden tilan muodostumista. Jos on muuten tyytyväinen ja onnellinen mutta saa koko ajan siirrellä laskuja pinosta toiseen niin eikös silloin ole niin että ei voi siitä onnestaan nauttia sen taloudellisen ahdinkonsa keskellä ? En tiedä tulipahan vaan tuollainenkin näkökanta mieleeni.
joskus sen puuttuminen tekee monia ihmisiä onnettomiksi.
Omasta kokemuksesta olen huomannut, että kun sitä on riittävästi omiin tärkeimpiin tarpeisiin, sitä ei edes ajattele. Kun siitä on todellista puutetta, se pyörii mielessä melkein kaiken aikaa.
Samoin taitaa olla monien muidenkin asioiden kohdalla. ;))
monia asioita pitää itsestäänselvyytenä. Sitten kun jotain menettää huomaa vasta sen merkityksen omassa elämsäässän. Ja menetyksen koettuaan toteaa että olikin oikeastaan aika onnellinen.
Olipa se sitten rahaa tai jotain muuta siis se menetys joka sitten mielessä pyörii :)
Kylväjävertaus on eräs Suuren Opettajan
parhaita.
- Ellei siemen kuole niin se ei voi tuottaa uutta satoa.
Trappin perheestä kertova kirja ja elokuva antoi erään lohdullisen sanan:
- Jos Jumala sulkee sinunulta oven
niin hän avaa sinulle jonkun ikkunan.
Onko onni se tunne joka menee päästä varpaisiin ja sen jälkeen on levollinen ja rauhallinen olo ? Jos on niin eihän raha sitä tunnetta saa aikaan, tosin voi sitä sen tunteen hankkimiseen välillisesti käyttää.
Monet elämämme suurimmat nautinnot ovat meidän
saatavillamme usein ihan ilmaiseksi.
Mitäs se Luterus sanookaan kuuluvan jokapäiväiseen leipään.... ?
Rekattu profiilini herätti paheksuntaa kun siinä oli linkki erääseen täysin ilmaiseen miehen ja naisen yhdessä saamaan suureen nautintoon
- Sotaa, murhia, väkivaltaa ja muita rikoksia saamme katsella tv- radio- ja muista lähetyksistä sekä lehdistä aivan liian kanssa.
Minun elämääni antaa sisältöä pörssikurssien seuranta.
En voi väittää itseäni vauraaksi mutta tiettyä tyytyväisyyttä antaa tietoisuus mitättömän työttömyyskorvauksen olemattomasta merkityksestä elämässämme.
Työtä en kaipaa ja koska rahaa ei kulutusmielessä tarvitse ajatella niin ainakaan sen puutteesta johtuvia onnellisuuden esteitä ei ole.
Meillä ihmisillä on usein elämässämme taipumusta valitusvirsien veisuuseen
kuin yhtyä ylistyslauluihin.
- "Valitettavasti !"
Pörssiin sijoittaminen saattaa tuoda paljon enemmän nautintoa sielullekin kuin konsanaan lottoon, peliautomaattiin tai bingoon.
Miten kummassa muuten tavarataloissa shoppaillessamme tulemme ostaneeksi niin paljon selläistä, josta kotiin tultuamme pähkäilemme:
- Mihin minä tämän sijoittaisin, mihin tarvitsisin ja mitä tekisin...jos osaisin ja olisi aikaa....
ettei tarvitse kituuttaa jokapäiväisten menojen
kanssa, se on paras olotila.
Kukas se mahtoikaan lausua kuolemattomat sanat:
- Älä köyhyyttä,
älä rikkautta anna
vaan määräosan leipää.
Onnessakin lienee kohtuullisuus parasta.
Onni on vähän kuin helle.
Kun se jatkuu pitkään niin kaikki lakastuu.
Miten mukavalta tuntuukaan virkistävä sade ja ukkoskuuro myös ihmissuhteissakin ?
Raha ratkaisee, ja antaa tasapainoisen elämän...
Jos aika menee siihen, ettei pysty hoitamaan laskujaan, ei jaksa, eikä pysty olemaan edes onnellinen..
Rahalla ei onnea osteta, totta, mutta kyllä se vaan kummasti rauhoittaa elämää...
toimeentulon rajamailla eläminen varmasti
rassaa. Minä olen ollut onnekas, työtä
ja toimeentuloa on riittänyt, enkä siksi
osaa täysin eläytyä huonompiosaisten elämään.
kohtuus kaikessa, se on parasta.
Onko ruukku savenvalajaa suurempi
tai parempi?
vedellä täytetty ruukku on janoiselle
elämä.
Eikö olisi syytä kuitenkin kiittää ruukun tekijää?
Annammeko me ihmiset luojallemme kiitokset siitä mitä olemme?
valmistaa vuotavan ruukun, eikä osalle
janoisista riitä elämän vettä, kiittävätkö
häntä janonsa sammuttaneet vai janoon nääntyneet.
Luojakin oli aikoinaan tyytymätön luomiinsa ja hävitti kaikki muut paitsi Nooan hänen perhekuntineen ja eläimet parin kutakin lajia.
Silloin ei ollut puhetta sukurutsauksesta.
Ymmärrän hyvin, että me olemme joskus tyytymättömiä tekeleisiimme ja rikomme ne.
Monet tekevät sen ilkeyksissään ja kateuttaan.
Täällä keskustelupalstoillakin käy usein, että kun jossain alkaa syntyä hyvä keskustelu niin tulee niitä puskasta huutelijoita rikkomaan
harmoniaa, mutta että itse
- Luoja kaikkivaltiaskin voi olla tyytymätön tekosiinsa ja rikkoo hukuttaen vedenpaisumuksella
vain yhden perheen pelastaen.
Minun on todella vaikea ymmärtää. Taru lienee totta sillä sama asia on kerrottu eri puolilla maailmaa eri kulttuureissa.
Gilgames hyvin samalla tavalla...
Katselin tuossa eri ammattien stressaavuutta ja huomasin kirjastonhoitajan olevan vähiten stressantuvan vaikka ala on hyvin huonosti palkattua kuten lastentarhanopettjienkin.
Sensijaan lentäjät ovat mielestäni erinomaisesti palkattuja eikä poliitikkojenkaan ansioissa ole moitteen sijaa. He ovat kuitenkin tietojeni mukaan sietokykyjen rajamailla eli vähemmän onnellisia.
täällä Pohjantähden alla sarjan ohjelma parista rikkaasta ihmisestä. Toinen on voittanut 2 Lottovoittoa ja toinen on sijoituksilla elävä perijä. Aiheena on "kun raha ei ratkaise". Mutta kyllä mä sanon että raha ratkaisee ja PALJON!!! Ihminen jolla on koko ajan rahaa vain sen verrran että saa kaiken välttämättömän mutta ei latiakaan ylimääräistä edes käydä joskus ulkona syömässä tai teatterissa ym. virkistäytymässä uusista silmälaseista puhumattakaan. Joiltain saattaa jäädä terveydelle välttämättömät lääkkeet ostamatta. Enkä puhu mistään viinan suurkuluttajista vaan ihan tavallisista ihmisistä joilla vaan ei ole ollut TUURIA päästä vakituiseen työpaikkaan.
Minusta tällaisten ohjelmatietojen antaminen näissä palstakeskusteluissa on ylen hyvä asia.
Monesti lukaisen ohjelman kovin huonosti ja niin pääsee ohjelma menemään ohi kun ei ole näitä nykyaikaisia tallennusvempaimia.
Kiitos !
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?co=tv2&time=1730&l=f&mode=www
Elämä on teatteria.
Ellemme ole kiinnostuneet esitettävästä näytelmästä niin onhan se tietysti pitkäveteistä katseltavaa.
Itse mukana ollen se muuttuu kiinnostavaksi,
eikös vain?
Onnen tunteesta voi nauttia, kun ei raha-asiat rassaa.
Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri;
- eikös sinustakin ?
Me luulemme rakastavamme kun pidämme rakkautemme kohdetta omanamme kuin muutakin ja haluamme hallita sitä ja myös häntä
- aviopuolisoammekin ?
ja tunnin oloo.Jokaisella täytis olla rahaa.
sen verran,että pärjää,oli sitten töissä
työtön tai eläkeellä,niin enää jäis osaaminen
oliskohan onni silloin lähellä
En minä tuosta tiedä, mutta huolista tiedän jotain. Olen köyhästä kodista.
Vanha sanonta kuuluu:
- Himot ne on hiirelläkin ja
diakonissalla tunteet.
Minulla on joskus omistuisia "himoja".
Nytkin tekisi kovin mieli alkaa paistaa pihvejä
enkä millään malttaisi odottaa huomiseen....
Erään ystäväni risteilyltä tuoma suklaa on pöydällä houkuttelemassa - avaahan minut...
Isänpäivälahjaksi saamani konjakkipullo tulee tämän tästä mieleeni ohi kulkeissani.
Kerropa nyt ihan rehellisesti ettei vain sinulla olisi joku salainen himon kohde...?
Mutta sellainen on vain jotain kemiallista toimintaa tai ravintoaineen puutetta.
Rahan himoa en ole valitettavasti tuntenut. Olisin varmaan vauraampi, jos olisin.
Piimä on ollut vuosikymmenet mielijuomaani.
Keskustelin aikoinaan erään Valion tirehtöörin kanssa ja hän myönsi Ilmajoen piimän olevan parempaa kuin oman firman ja hän perusteli asian hyvin. Valitettavasti sitä ei saa kuin aivan pienellä alueella joten tätä on turha laittaa mainokseksi
Meillä on ollut pitkään traditio, että lapset ja muut tullessaan kylään tuovat tuliaisina piimäpurkin tai pari....
Etsin tuolta hieman tietoja.
Vertailkaapa omassa jääkaapissanne olevaan tölkkiin. Maut ovat todella hienovaraisia.
http://www.ilmajoenosuusmeijeri.fi/prod_sourmilk.htm
Alkossa käydessäni pyydän myyjää osoittamaan hyllyiltä maitohappokäytettyjä viinejä. Harva osaa kertoa. Vuosien aikan olen testaillut ystävieni kanssa ostamalla kaksi saman hintaluokan yms. punaviiniä,
joista toinen on tavanomainen ja toinen maitohappokäytetty
- kokeilkaa ja yllättykää !
Tehkää todellisia sokkotestejä.
Tänää esiintyisi nuorten jousiorkesterit
sinne olisi vapaapääsy,vähän hoimmotais
mennä
kun saa kerran kuukaudessa työstä palkan,se tuo kyllä onnen tunteen...Ei rahaa saa liikaa olla,silloin ei ole enää mitään tavoiteltavaa...
Ihminen menee ihan pilalle,kun on liikaa rahaa törsättävänä...
Onko niistä parin vuoden takaisista lottomiljonääreistä kuulunut "varmaa tietoa" ?
minkäänlaista tietoa...:) Ei varmaan kukaan, mielellään levittele tietoa voitoistaan....Pitää vaan olla hissun kissun...
Olin itse siihen aikaan toisella paikkakunnalla
ja siellä kyseltiin kovin. Onniteltiin mainiosta
maailmanlaajuisen musiikkikisan voitosta. Kehuskelin kamariorkesteria ja sanottiin;
- mutta ne nuoret !
Kutistiin lottomiljonääristä;
- Jos vaikka sinun naapurisi - leskirouva ?
On todella merkillistä ja taitavaa, että salaisuus on säilynyt ainakin laajemmilta piireiltä.
Kyllä lähiseudulla on monta voittajaa, jotka eivät malta olla levittelemättä rahojaan
- usein surullisia tarinoita kuulee.
Kun niitä surullisia tarinoita piisaa,niin kyllä ei varmaan ole paljoa haluja levitellä asioita...
Tuo kamariorkesteri...Aikoinani sain vierestä kuunnella,kun harjoittelivat...Silloin tykästyin viulumusiikkiin..:)
Mielimusiikkiani.
Myös uusia urkuja kiitteli maailmanmaineeseen päässyt virtuoosimme - toistasataa urkulevytystä
merkittävillä estradeilla eri puolilla maailmaa tehneenä tietänee mitä sanoo...
Erityisesti nautin noista nuorista. Eräänkin viulistin kanssa keskustelimme aikoinaan ja utelin opintojen edistymistä:
- Soitan kamariorkesterissa....!
Paganini-tarina tv:ssa oli päivällä miellyttävä
ja avartava. Toivon todella hartaasti, että saisimme uuden konserttisalin.
Uskon siihen enemmän kuin konsanaan futikseen, vaikka KPV näytti osaamistaan cupin loppuottelussa.
Näitä menestystarinoita toivoisi kerrottavan paljon enemmän....
sitä rahaa paljon turhempaakin...
Hienoa kuitenkin,että noi jalkapalloilijatkin pärjää...:)
Todella upea esitys oli - maalin tappio HJK:lle
oli minusta jopa epäonnea. Uskon sen kannustavan uusiin koitoksiin.
Musiikki ei tunne rajoja !
Guardia Nueva osoitti sen esiintyessään Argentiinassa
- SATAMILJOONAISELLE kuulijakunnalle.
Tuskin sitä on kukaan suomalainen artisti saanut kokea kuin nämä nuoret kapellimestarinsa Raimo Vertaisen johdolla solisitinaan Tuomas Airola.
Kun kerron eistä niin säännöllisesti vastauksena on:
- H Ä H ? Mikä se semmonen on....?
tietämättömät, eivät ehkä ole sitten perehtyneet kyseiseen asiaan..:)
Muistan aikoinaan risteilyllä käymäni keskustelun. Siinä oli juttua suosikeista.
Olin hiljaa "kuin pissi sukassa". Lopulta joku kysyi minun suosikkiartistiani.
Aloin varoen kertoilla, että...
Kun lopulta kakistin ulos suosikkini niin pöytäseurue kuorossa mölähti:
- Häh !
Oman mielöipiteensä JS:n fanit ilmaisivat nousemalla pöydästä ja poistumalla.
JS. ei ole tunnettu kuin pienessä piirissä
- tuskin koskaan on esiintynyt eikä pääse miljoonille saati sadalle miljoonalle kuulijalle.
Tilaisuus oli Euroviisuihin aikanaan.
Ei ole minun syyni ettei onnistunut edes kopsatulla suosikkisävelmällä. Ei ole minun syyni ettei häntä kutsuta maailman estradeille esiintymään.
Viime kesänä oli Argentiinalaisen tangon puheenjohtajakin kiittelemässä kaupungin nuoria
soittajia ja kutsui uudelle vierailulle maahansa....
Mutta onkohan,silloin onnellinen kun
ei ihan kaikkea kuule näe eikä ymmärrä
Olisikohan joskus syytä sanoa:
"Äly hoi,
älä jätä!"
Mistähän johtuu etteivät edes ruotsalaiset ymmärrä Jarin laulujen tenhoa saati muualla.
Lordistakaan ei pidetty kuin vasta sitten
voiton tullessa kotiin. Silloin vasta alettiin "kuolata".
Nyt ollaan onnesta mykkyrässä ja perustetaan Lordi-faniklubeja.
Sillanpään lauluista...Hän on myös erittäin karismaattinen ihminen...:)
Makunsa kullakin eikä
makuasioista voi kiistellä.
Kuriositeettina kerron, että eräs ystävä kutsui minut seurakseen Jari S ja Katri-Helenan konserttiin
- kiitos ei !
Lavakarismaa en ole ainakaan Jarissa huomannut
milloinkaan. Euroviisuihin pyrky meni alle lipan !
Perjantaina aion mennä katsomaan Iltatähteen Shakespearen Myrskyä ja lauantaina tanssimaan mieluisan orkesterin tahdittamana...
se on niin,ettei miehet huomaa sitä karismaa,mut naisiin se uppoaa...
Minusta kaikenlainen musiikki on kaunista,kun sitä kuulee livenä paikanpäällä.En ennen tykännyt esim.viulunsoitosta,mutta kun sitä kuunteli ihan saman katon alla,niin se oli todella upeaa...:)
Juuri lavakarismaa Sillanpäässä on. Kahdesti olen hänen konserteissaan ollu, erityyppiset, ja olin aivan hämmästynyt siitä, miten taitava esiintyjä Sillanpää on.
Olen oman mielipiteeni lausunut useita kertoja vuosien mittaan, joten se riittäköön.
Tällaisissa makuasioissa jokainen saa minusta olla itsetykönään ihan omaa mieltään.
Käyn toki itsekin kymmenissä konserteissa vuoden mittaan, mutta kun kutsuttiin JS:n konserttiin niin kieltäydyin - se olisi ollut tuskallinen kokemus. Eikö tuo Euroviisun esikarsinta osoittanut jotain - varrattakoon vaikkapa Lordiin ?
Olen joskus kokenut, että joku ystävä on lähtenyt
kanssani konserttiin tai teatteriin seurakseni vaikkei itse ole pitänyt esityksestä.
Kiitos hyvästä keskustelusta!
Kiinalainen Lin Jutang antaa hyvän euvon, jota Ajomieskin voisi noudattaa:
"Viisaus ja hätäily ovat vastakohtia:
viisas ei anna kiireelle valtaa, ja
kiireen ahdistama ei voi olla viisas."
Luoja ruokkii kyllä taivaan linnutkin,
mutta ei kanna ruokaa niiden pesään.
/Intialainen sananlasku ?
itse sen luotte, se muistakaa aina...
Kun onni on kerran lainaa niin mikäpä on somempaa kuin jakaa se ystävien kesken.
Silloin voi ainakin toivoa, että joku ystävistä lainaa myös minulle hitusen minulta lainaksi saamastaan onnesta
- eikös vaaan ?
keskustelupalstasi jo keskustelukadon, vai mitä viellä täällä luuhaat?
Tuskinpa mikään keskustelupalsta on milloinkaan katoa kokenut kun mukana olen. Senhän olet huomannut tänään tälläkin palstalla
- testaan vain suosioni kokoamista....
Tuntuu olevan kuin hyvässä pullataikinassa: sakoluku korkea ja hiiva nostattavaa.
Olemmehan asiassa samaa mieltä, että
- kvaliteetti se on, joka ratkaisee !
Itsehän tämänkin keskustelun olen avannut enkä muitten höpinöihin osallistunut
- eikö totta !
pärjää vallan hyvin ilman sinuakin, et ole suosittu täällä.
Kautta aikain on huomattu pihlajanmarjojen olevan happamia.Kukahan sinutkin kutsui näitä maistelemaan? Kukaan ei ole kieltänyt sinua kumppaneinesi avaamasta omia keskusteluketjuja.
Pihlajanmarjoist saa maukasta hilloa. Marjat ovat parhaimmillaan juuri hiukan pakkasen puremina...
Vilkastuksella lienee ongelmia ylettyä vain oksille maistelemaan...
Tuossa kirjassa kysytään josko rikkaat ovat köyhiä onnellisempia. J. L. Runeberg sanoi, että "On maamme köyhä ja siksi jää,
jos kultaa kaivannet."
Joittenkin tietojen mukaan Suomi kuuluu EU:n köyhimpiin kansan ostovoimalla vertailtaessa.
"Rahan pääasiallinen arvo on siinä,
että elämme maailmassa,
jossa se on yliarvostettu."
H. L. Mencken
Sattuu sitä paremmissakin perheissä:
- Olin niin onnellinen kun sain palkankorotuksen,
ja sitten sinun piti mennä tärvelemään kaikki antamalla Antille saman verran lisää.
Kari Nars on oikeassa, että me olemme onnellisia kun meillä menee paremmin kuin naapurilla tai työtovereilla.
Vanha kansakin taisi olla enemmän kuin oikeassa sanoessaan:
- Vahingonilo on vilpittömintä iloa.
kysymykseesi vastaan tietysti samoin kuin kaikki muutkin, että ei. Ei raha tuo onnea. Onni on jossain muualla, ja missä, siitä on olemassa useita eri kliseitä. Täällä palstoilla se ei ainakaan ole. Voisin vääntää tähän useita eri kliseitä siitä mitä onni on, mutta sitähän et kysynyt. Vaan olen samaa mieltä tuon ylempänä vastanneen kanssa, että raha ei tuo onnea mutta sen kanssa sitä voi saada.
Lueskelen tuossa lahjaani.
Eräs mielenkiintoinen asia siinä tulee esiin eli eri ammattien stressaavaisuus.
Se osoittaa myös ihmisen onnellisuutta.
Älä siis ryhdy kaivostyöläiseksi, poliisiksi äläkä mene töihin rakennustyömaalle tai rupea lehtimieheksi, lemntäjäksi tai vanginvartijaksi.
Ne ovat kuulemma kaikkein stressaavimpia.
Kirjastonhoitaja, museovirkailija, lastentarhanopettaja, astronomi, kirkkoherra ja kauneusterapeutti sensijaan selvästi nauttivat työstään stressaantumatta.
Mitenkähän asia lienee ?
riipu siitäkin miten työnsä ottaa. Mikä tahansa työ on stressaavaa, jos ei pidä siitä tai jos ulkoa päin on paineita (tulos tai ulos –tyyliin).. Tietysti stressi tulee nykyään enimmäkseen työnantajan suunnalta, mutta on myös ihmisiä, jotka stressaavat vaikka ei tarvitsisi. Vautsi, kylläpä osasin esittää asian ympäripyöreästi ;) Mietinkin jo toisella palstalla, josko alan politiikoksi. Mitäs tuumaat, olisiko edellytyksiä?
Muistan opiskeluaikana erään toverini epäonnistuneen kirjanpidon kokeessa.
Järjestettiin uusintakoe. Lalvova lehtori meni toiseen huoneeseen tarinoimaan ja minä oitis ohjasin kokeen tekijäää.
Hänestä tuli sittemmin poliitikko parlamentaarikko ja toimi myös valtion tilintarkastajien puheenjohtajana,
Tulepas oppiini niin katsottaan,
kiitos tarjouksesta, en ollenkaan epäile ettetkö olisi erinomainen opettaja. Elämäni varrella olen vaan huomannut, että hyvää tarkoittavilla miehillä /opettajilla on usein ketunhäntä kainalossa. Ei kait sulla? *kurkkii* Nyt eppäilen sen verran että taidan kuitenkin päätyä siihen politiikon hommaan ihan omin avuin (joita ei ole). Kait sentäs äänestät mua?
Koskaan nuoruusvuosieni jälkeen en ole ollut niin varma heti ehdokasasettelun jälkeen kuin nyt
omasta viivastani. Olen tuntenut ehdokkaan ihan kapalovauvasta, seurannut hänen elämäänsä ja otteitaan jopa kilparadoilla.
Minua on jäänyt kaivertamaan hänen niukkaakin niukempi tappionsa. Ne kannan oman korteni kekoon
jotta hänen 54 N:oinen mononsa ylittäisi reilusti asetetun tavoitteen.
Minulla on hienoinen kutina, että saamme kokea mukavan yllätyksen.
Toivotan sinun "omille avuillesi" kaikkea hyvää ja menestystä. Ellei mies luota itseensä kuin "kirvesniemen silmään" niin kuinka sitten minä voisin ? Vippaskonstit osuvat usein lopulta omaan nilkkaan, joten
- rehti peli pitää olla !
Ähää... eppäs tierä kelle ääneni annan.
Et ikuna arvaa eikä kukaan muukaan. On se vaan kivaa kun saa pitää salaisuuden.
- Sinä muuten taidat olla niitä "perässähiihtäjiä" ?
Onko edes oikeat sukset, vaksit ja "tankkaukset"?
...ruotsalaisilla esim.
Toisten rahat eivät tuo onnea.
Kyllä raha tuo onnen tunnetta. Elämän selviytymistaistelussa se luo turvallisuutta.
Rahan menettäminen tuo pelkoa varmaan.
Mitäs sitä vielä sanos...
Raha on väline, jolla voi avata monia ovia, muttei
- taivaaseen !
Kestävää ja hyvää onnea ei voi myöskään ostaa rahalla.
Vanha kansa tosin tiesi jo ajat sitten, että
- Kun köyhyys tulee ovesta niin rakkaus karkaa ikkunasta.
Moni on historian kuluessa yrittänyt ostaa taivasosuudenkin. Mutta siitä ei enempää.
Taivasosuus ei voi tuoda onnea arkipäivään. Vai voiko?
Onhan köyhäkin syntinen ... jos toivoo rikkaille helvettiä...
Maailman ehken tunnetuinta puhetta kautta aikain olen itsekin siteerannut, joten laitan tähän linkkinä Mt. 5 luvun, josta toivon mukaan luette iha omilla silmillänne, mietitte kuten minäkin
yritän.
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/fi/1933,38/Matt.5.html
Olenkohan ymmärtänyt kä'ännöksen tekijäin aivoitukset.
Minusta autuas on yhtä kuin onnellinen ?
Papit eivät ole köyhiä, mutta köyhiä pitää pitää kurissa, että tekevät orjan työtä. Ei niitä saa päästää rikastumaan.
Sana autuas kuulostaa huumehörhöiseltä.
Hyvä puhe se on, mutta taitaa olla kovin väärin ymmärretty. Eikä taida suomentajakaan oikein olla onnistunut.
Raamatunkäännöskomiteassa istuu tietääkseni teologien lisäksi myös alkukielten parhaita asiantuntijoita ja tutkijoita.
Ihmettelen toki itsekin usein, että käytetään vanhahtavaa kieltä, jonka sanojen merkitys on ainakin nuoremmille kovin vieras.
Näinhän se on meilläkin kun nuoretkin puhuvat eri tavalla keskenään, toisenlainen kielenkäyttö sitten kotona vanhempien kanssa tai koulussa oppitunnilla opettajaa puhuteltaessa.
Murteistahan on juteltu toisissa ketjuissa joten en siihen enempää kajoa.
Juurihan julkaistiin tutkimus, jonka mukaan hyvätuloiset kokevat itsensä huomattavasti pienituloisia onnellisemmiksi. Oli nähtävillä mm. teksti-tv:ssä.
Ymmärrän hyvin - kun aika menee sen miettimiseen, mistä seuraavan päivän makaronilaatikot ja vuokrarahat ja kurahousut ja bussiliput, siinä jää hyvin vähän aikaa ja energiaa minkäänlaiseen onnelisuuskontemplaatioon.
Olisi suotavaa kertoa mistä tutkimuksesta on kyse.Otan tähän vain erään Kari Narsin kirjassa esitetyn pitkäaikaisen tutkimuksen USA;ssa 1950-1990.Bruttokansantuotteen kaksinkertaistuessa onnellisuus selkeästi laski kansan keskuudessa.
(ss.50-51)
Onnellisuus ei kulje käsi kädessä talouskasvun kanssa meidänkään maassamme. Useaan kertaan olen toistanut vanhaa tarinaa onnellisesta jalattomasta kengättömästä miehestä.
Korkeasti koulutetut hyvin toimeentulevat ihmisaet eivät välttämättä ole onnellisempia kuin vaatimatonta elämää vailla mukavuuksia elelevä vailla kansanihminen.
On paljon tosikertomuksia, että hyvinkin tunnettu julkisuuden henkilö on elämässään niin yksinäinen, että tieto hänen kuolemastaankin selkenee vasta lähes vuodenkin kuluttua.
Missään ihminen ei liene niin yksinäinen kuin suurkaupungin vilinässä.
Muistelen erään aikansa maailman rikkaimman ihmisen Paul Getty (?) olleen täysin erakko suurkaupungin asunnossaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Getty
....minä opetellut ulkoa mistä tutkimuksesta on kyse, ei tuntunut silloin oleelliselta edes. Mutta se oli ihan viime viikolla esillä.
Ja on väärin kysyä "kokevat vai ovat" - onnellisuushan on nimenomaan onnellisuuden tunteen kokemista.
Ja muuten - korkeasti koulutettu ja hyvin toimeentuleva eivät tarkoita ollenkaan samaa... Moni korkeasti koulutettu saa tosi huonoa liksaa.
Getty-esimerkki ei oikeastaan ole kovin hyvä: kyllä mielenterveysongelmat vaivaavat niin köyhiä kuin rikkaita.
Minä olisin ainakin onnellisempi, jos tarvitsisi viettää vähemmän aikaa raha-asioita miettien.
Ehtotapa sinullakin tulee omassa elämässäsi:
- Olisin onnellisempi kun olisi enemmän rahaa....
Asian olen pyrkinyt tuomaan ainakin rivien välissä esiin:
- Raha hallitsee meitä emmekä me rahaa kuten kuuluisi olla.
Vanhan kansan sanonta pätee jälleen:
- Tuli on hyvä renki,
mutta huono isäntä.
Raamattukin antaa hyviä ohjeita: Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri sitä tavoitellessaan he ovat saaneet sielulleen vahingon.
Korkeasti koulutettu ja hyvin toimeen tuleva eivät ole sama asia.
Tämänkin olen tuonut näissä palstakeskusteluissa selkeästi esiin:
- USAn tällä hetkellä neljä kymmenestä rikkaimmasta eivät ole perineet omaisuuttaan eikä heillä ole akateemista tutkintoa !
Vähiten stressistä kärsiviä ammatin mukaan ovat
lastentarhanopettajat, kirjastonhoitajat ....
- ymmärrän heidän olevas selkeästi alipalkattuja.
Lääkäri ja johtajat, liikennelentäjät tms. ovat stressaantuneimpia, korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeen tulevia
- eikö sinustakin ?
Paavalikin sanoo Timoteuskirjeessään:"Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri..."
Ahneus on juuri sitä, että haluaa lisää vaikka olisi kylläinen eikä se ole normaalia.
Ajattelemmepa vaikka saaneemme palkankorotuksen ja iloitsemme. Sitten naapuri kertoo myös saaneensa vieläpä hieman suuremman korotuksen.
Muuta ei tarvita kun ilomme muuttuu kateudeksi
ja pettymykseksi.
siinä oli tutkittu? Ihan nuo kaikki viisi vai? Tai minkä sortin stressiä?
En usko että lastentarhanopettajat olisivat vähiten stressaantuneita kaikista ammateista!
Tuossa mainitsemassani teoksessa on myös luku ss. 47 -
Onnellisuuskyselyiden luotettavuudesta.
Olen lukemattomia kertoja pyrkinyt kertomaan erilaisten gallupien tekotavoista.
Hyvämaineiset yritykset eivät syyllisty mielestäni tarkoitushakuisuuteen
Mutu-jutut karsiutuvat.
Taannoin kiistelimme hintojen noususta, joka on ollut monien mielestä melkoista nimenomaan EU-aikana.
Tilastot kuitenkin kertovat vääjäämättä, että maassamme ei ole koskaan ollut näin rauhallista tavarain ja palvelujen hinnoiss.
Öljyn hintahan on asia johon meillä ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa - me osallistumme Irakin sotaankin maksamalöla öljystä ja sen johdannaisista korkeampaa hintaa.
Olen aiemminkin viitannut kirjaan Rikas isä - köyhä isä. Sen olisin suonut vaikka annettavan isille tai nuorillekin luettavaksi.
Ainakin kirjastosta sen voi lainata.
Loistava Polku antoi tähän oivan sysäyksen "tutkimustuloksiin" viittauksillaan.
Tämä liki kymmenen miljoonan painoksiin yl´tänyt kirja on varmaan herättänyt myös paljon keskusteluja.
Laitan linkin jälleen siksi, että kiinnostuneet voivat lukea hieman enemmän asiasta.
http://www.investori.com/cgi-bin/read.pl?a03/s030602.htm
Jos kaikki olisivat miljardöörejä, kuka tekisi työt?
Inflaatio olisi roima, kun ei olisi mitään tavaraa eikä palvelua tarjolla.
Tilalle tulisi orjuuttaminen ja muu pakottaminen.
köyhällä on paremmin kuin rikkaalla...Köyhä tietää kuka on oikea ystävä...
Anna ystävällesi rahaa kun hän on pulassa.
Hän palaa luoksesi aivan varmasti jälleen kun on
- pulassa !
Jos ei ole viimeisiä niin ei ole ensimmäisiäkään.
Jos ei ole köyhiä niin ei ole riikaitakaan.
Aina tulee olemaan eroja.
Vertaamme aina lähiympäristöön. Emme esim. Kiinan maaseudulle.
Köyhyys eristää, vaikka voihan sitä rikaskin eristäytyä, ettei rahan pyytäjiä koko ajan lappaa ..
Aina tarvitaan ulkoa tulevia alemman tason työn tekijöitä, kun yhteisö alkaa olla vauraampi.
Ruotsalaisetkaan eivät pärjää omineen. Tekijöitä ei löydy töille. Eikä meilläkään.
Ei tulijoiden elintasoa voi nostaa omalle tasolle, muuten tarvitaan taas lisää väkeä.
Pahinta,pahinta on köyhyys korvien välissä.
Ja tuota on paljon.
tuli mieleeni opiskeluaikani. Meillä oli tehtävänä kirjoittaa aiheesta mikä tuo onnellisuutta ihmisille.
Asiaa selvitettäessä tuli monenlaisia juttuja eteen, tässä muutamia:
Rikas oli onnellinen rahan lisäksi mm. uudesta autosta vuosittain, mikä tietysti on hänelle itsestään selvyys. Pienituloinen on onnellinen, kun saa maksut maksettua ja jotakin extraa joskus. Alkoholisti, kun on paikka mihin päänsä kallistaa yöksi, ruokaa nälkään ja sitä "jotakin", ja niin edelleen.
Onnellisuus, se ei ole ollenkaan niin yksinkertainen juttu, se näyttäytyy niin monenlaisena meille jokaiselle. Eli, miten se mitataan? Niin, kuka mitenkin...
On muuten omituista kuvitella, että hyvinvointimme riippuisi väestön määrästä.
Ikärakenteemme on toki vinoutumassa huonoon suuntaan eikä se ole edes estettävissä
ainakaan nopeasti
Toivon vaan ettei "kapteenimme" ole luotssamassa meitä jäävuoreen kuten 14.4.1912 Titanic.
Kansakunnan "alusta" ja sen kurssia ei ole mahdollista muuttaa millään vaalilupauksilla ja muilla poppaskonsteilla !
Viittauksesi sveduihin.
Menin itse sinne 1964. Jäähdytintehtaalle Blekingeen.
Porukka etupäässä krekuja, jugoja, saksalaisia ja muutama suomalainen.
Vaihdoin Södertäljeen Scanialle.
Valimo päälliiköä myöten suomalaisia. Muutama svedu.
Kokoonpanohina miehitetty melkein suomalaisilla.
Ei enää 60-luvullakaan svedut menneet töihin valimoihin, terästehtaisiin eikä vastaaviin.
Kokoonpanotöissäkin vain valikoituihin tehtäviin.
Vaikka olin siellä paarialuokkaa oli palkkani ostovoima huomattavasti suurempi kuin Suomessa.
Tosin työtahtikin oli kovempi!
Svedut hoitivat silloin asian hallitusti ilman ylihumaanisia hömpötyksiä.
Ovatkohan suomalaiset siellä kuinkakin ruotsittuneet,vai onko jännite aina vaan olemassa?
Puhumattakaan vieraammista kulttuureista.
Mihin ihminen on tottunut ja oppinut. Sellaista mitä ei ole, ei kaipaa. Tämä ei sovi rahaan.
Elämällä on laskut esitettävänä kerran kuussa vähintään.
Minulle tuo mielihyvää ystävän tapaaminen.
Joskus tietysti useittenkin tapaaminen samaan aikaan. Joku suku- kurssi- ja muu tällainen
tapaaminen antaa usein paljon.
Ympäristötekijät vaikuttavat myös meihin ihmisiin
ja erityisesti tapoihin, tottumuksiin ja käyttäytymiseen.
Sydänsairaudet ovat japanilaisilla olleet lähes tuntemattomia, mutta kun heitä muutti Amerikkaan niin vaivat ovat pian olleet heillä yhtä yleisiä.
Merkillistä muuten, että liikalihavuus on hyvin yleistä myös lihavien lemmikeillä - pankaapas merkille.
Kun Suomesta muutettiin Ruotsiin 1950-60 luvuilla niin lomilla käydessään nämä yli puoli miljoonaa toivat uuden asuinmaansa tapoja ja tottumuksia myös kotiseudulleen.
Mekin olemme oppineet ruotsalaisilta - Taas suomalainen !
lausumaan:
- Taas venäläinen, somali, virolainen !
Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen,jos hän tyytyy vähään ja arvostaa elämässä muita arvoja...
Yksistään se,että on terve, voi tehdä ihmisen onnelliseksi..ja moni muu asia...:)
ollut ns.ystäviä,jotka muistaa vain silloin kun tarvitsevat jotain....He ovatkin entisiä kamuja...
Kyllä vanha sanonta pitää edelleen paikkansa:
"Hädässä ystävä tunnetaan."
Usein vain käy niin, että kun hätä on suurin niin apu ei olekaan lähellä.
Ystävät kaikkoavat.
Aiemminkin olen ihmetellyt kirkkomme kaksinaamaisuutta mitä tulee Raamatun sanomaan.
Jeesushan sanoo mm, että helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.
Mitenkähän kävisi kun papeille ja juuri valituille srk:ien luottamushenkilöille sanottaisiin:
- Mene ja myy kaikki,
mitä sinulla on. Tule ja seuraa minua !
on kaukana ystävästä...Siellä sitä omaisuutta vasta kerrytetäänkin..:/
Sitä kyllä aina jaksan ihmetellä,että miksi maksan sinnekkin veroja?????
Kuuntelen paraikaa Radiosta 1 professori Keijo Korhosen haastattelua. Jo ohjelman otsikko sopinee myös tähän meidän keskusteluumme rahasta ja onnesta.
Raha on ihmistä varten eikä ihminen rahaa varten.
Näin tuo otsikko:
Vieraan valinta.
YLE Radio 1 11:00 - 11:55
Talous on ihmistä varten eikä ihminen taloutta varten, todistaa professori Keijo Korhonen. Toimittaja Seppo Konttinen.
Tämä on toki uusinta, mutta edelleen mielenkiintoinen mielenkiintoisesta ihmisestä ja hänen hyvin mielenkiintoisista ajatuksistaan.
Mutta tuo Kekkosen kritiikitön ihailu ja jälkikäteinenkin nuoleskelu vaivasi suuresti.
En ajatellut asiaa tuolla tavalla - "Saunaseuraan" kuuluminen oli "Kekkoslovakiassa"
erittäin haluttaua ja tavoiteltua.
Tuskin mihinkään seuraanoli niin vaikea päästä.
Pahana pidin niitten "vihannesjorolaisten" lausuntoja kun aika jätti Talon Vanhasta Isännästä. Vaikka itselläni on Kekkosen kirjat, jopa omakätisellä omistuskirjoituksella varustettuna (vain 100 kpl painos)
niin rohkenin lausua kriittisiä mielipiteitä hänen hallintoaikanaan.