olette siitä tai ajattelette tästä kun nykypäivänä lähes kaikki lestadiuksen nimen alla elävät ja olevat itseään kristittyinä pitävät ihmiset viettävät surutta syntymäpäiviä, isänpäiviä ynnä muita juhlia.... kun taas Lestadius on aikanaan saarnannut näin:
"Näinä aikoina on monella omavanhurskaus
autuuden perustuksena, ei
ainoastaan siveöillä, jotka eivät ole
koskaan heränneet, että he olisivat tulleet
pahuutensa tuntemaan; mutta muutamat
heränneet tahtovat myös omanvanhurskauden
kautta mennä taivaaseen, nimittäin
semmoiset heränneet, joiden tunto
on liikkunut, että he rupesivat tuota
entistä grovia elämää silittämään. He
ovat heittäneet juopumuksen pois ja
maistavat vaan pikku piiskaisen. He ovat
heittäneet kirouksen. He ovat heittäneet
muun varkauden, mutta tullivarkautta he
eivät saata heittää. Niille on sentähden
kaikki maailman turhuus luvallinen,
koreus on luvallinen, häät ovat luvalliset,
ristijäiset ovat luvalliset ja gravijaiset
ovat luvalliset ja maailman malli on
luvallinen. Eivät he tahdo peräti luopua
perkeleestä ja hänen menoistansa Eivät
he tahdo kaikesta sydämestä kieltää
itseänsä maailmasta. Siitä hännästä nyt
heitä rietas pidättää ja se on kuitenkin
luja rihma, josta hän pidättää. Se on niin
paksu kuin ankkuritanko, vaikka he itse
luulevat, ettei se ole paksumpi kuin
hiuskarva. Mutta kyllä he saavat tuta
kuinka luja ja paksu tämä maailman
nuora on, jos omatunto herää.
Se on tosi, etteivät he sen kautta tule
kristityiksi, jos he vielä kaikki nämät
maailman turhat tavat heittäisivätkin
pois. Mutta minä sanon, etteivät he saata
tulla katumukseen niin kauan kuin he
antavat jäseniänsä synnin palvelukseen.
71
N:o 8 4 SUNNUNTAINA ADVENTISSA
Ihmisillä on nimittäin valta jäseniensä
ylitse. Ei ole suruttoman ihmisen jäsenet
niin annetut saatanan haltuun, ettei ole
omaa valtaa ollenkaan. Mutta ei heillä
ole ensinnä ymmärrystä, että he käsittäisivät
tuota luvallisuutta synniksi, ja
toiseksi ei ole tahtoakaan luopua
synnistä. Sen tähden ei tule ulkonainen
parannuskaan oikein tehdyksi. Kuinkapa
riettaalle tulee hätä, koska hän saapi
jossakin paikassa tahtonsa täytetyksi. Ei
ole semmoisilla omanvanhurskauden rakentajilla
voimaa tehdä senkaltaista parannusta,
että tulisi sota riettaan kanssa.
Sen tähden täytyy viimein tulla alastomaksi.
Koska kuolema tulee, niin rupeavat
he kovin epäilemään autuudestansa.
Ei ole heillä Kristuksen vanhurskaus,
joka kaiken alastomuuden peittää, vaan
heillä on omavanhurskaus suojana, joka
ei peitä mitään.
On vielä kolmas osa, jotka eivät ole
Kristuksen vanhurskaudella puetut,
vaikka he ovat kastetut Kristukseen.
Niitä me kutsumme armonvarkaiksi ja
kuolleen uskon tunnustajiksi, jotka
uskovat Kristuksen päälle, vaikka heillä
ei ole katumuksen merkkiäkään. Nämät
armonvarkaat luulevat, että he ovat
saaneet synnit anteeksi, vaikka he eivät
tiedä, koska se olisi tapahtunut. Muutamilla
on ollut joku tunnon liikutus,
mutta ei sinne asti, että he olisivat
tunteneet pahuutensa perinpohjin. On
myös muutamilla ollut joku armon tunto,
ja sen päälle he ovat perustaneet
autuutensa toivon, mutta sydän on jäänyt
särkymättä. Se näkyy siitä, että he
kantavat rautanaulaa sydämessään ja
hengellistä vihaa kristityille, joiden he
luulevat olevan ylpeydessä. Nämät
armonvarkaat eivät saata ollenkaan
autuaaksi tulla ennen kuin uusi tunnon
heräys tulee ja semmoinen katumus, että
he tulevat oikein tuntemaan pahuutensa,
että he tulisivat hätäisiksi. Mutta muutamilla
on niin paksu kuollut usko, etteivät
he saata enää herätä. Sillä rietas on niin
vahvistanut heidän uskonsa, ettei kuolema
saata sitä särkeä.
Koska me nyt katselemme niiden
elämää, jotka ovat kasteen kautta sidotut
Kristukseen ja senkaltaisia lupauksia tehneet,
että heidän pitää uudessa elämässä
vaeltaman, niin me huomaamme, että
kastamattomat pakanat paremmin täyttävät
lupauksiansa kuin nämä kastetut pakanat,
jotka ovat kalliimpia lupauksia
tehneet Jeesuksen alttarin edessä. Sillä
pakanat pelkäävät Jumalan vihaa, mutta
nimikristityt eivät pelkää enää Jumalaa
eikä perkelettä. Kastamattomat pakanat
tulevat pitkän matkan päästä palvelemaan
jumalaansa, mutta nimikristityt
katsovat ylön Herran huonetta. Kastamattomat
pakanat osoittavat suurta hartautta
jumalanpalveluksessa, mutta kastetut
pakanat nauravat vielä Herran huoneessakin.
Sen tähden pitää pakanain
nouseman tuomiopäivänä ja tuomitseman
tätä sukukuntaa. Sillä jos niin paljon
olisi saarnattu parannuksesta pakanain
maassa kuin täällä on saarnattu, niin he
tekisivät parannuksen säkissä ja tuhassa,
riisuisivat kaiken koreuden pois ja istuisivat
niinkuin Niniven kaupungin asuvaiset
säkissä ja tuhassa. Ja tosin kuu1uu
myös niin, että pakanat kääntyvät
kristillisyyteen ja ovat suuressa hartaudessa,
itkevät ja katuvat entistä hulluuttansa ja tyhmyyttänsä ja sokeuttansa.
Mutta täällä ei herää moni enää suruttomuudestansa.
Sen tähden tulee myös
monelle surkea loppu. Ei ole monella turvaa
taivaaseen kuoleman hetkellä, eikä
ole turvaa maailmaankaan. Tunnetaan
kyllä, että huonolla tiellä ollaan, mutta ei
ole voimaa huutamaan, eikä ole voimaa
kolkuttamaan taivaan ovelle, sillä he
tuntevat, että ovi on su1jettu. Raskas on
sota kuolemaa vastaan. Mutta ei auta;
heidän täytyy 1ähteä vastoin tahtoansa
iankaikkisuuteen, ja ei ole tietoa mihinkä
he viimein joutuvat asumaan.
Tämänkaltainen loppu tulee nyt suruttomille,
jotka terveenä ollessansa pilkkaavat
kristityitä ja ylönkatsovat heidän
varoituksiansa. Eikös tämä ole ollut nähtävä
kaikille, jotka näinä aikoina ovat
elämässä, että suruttomille tulee kauhistavainen
loppu?
Ne harvat sielut, jotka vielä ovat
valvomassa ja kilvoittelemassa heidän
kalliimmassa uskossansa, saavat kyllä
katsella tätä surkeutta ja kauhistua, mutta
eivät he voi mitään sille tehdä. Heidän
täytyy katsoa perään, ettei öljy loppuisi
heidän omista lampuistansa, koska huuto
tulee. Ei ole niillä viisaillakaan mitään
antamista tyhmille, koska he makaavat
unessa sekä viisaat että tyhmät.
Mutta meidän toivomme ja rukouksemme
on Jumalaan, että viisailla neitseillä
on vielä sen verran öljyä, että he
saavat lampuillansa johdattaa Ylkää häähuoneeseen,
koska huuto tulee. Katsokaat
perään, te taitavat neitseet, onko
enää öljyä teidän lampuissanne sen
verran, että ne syttyisivät koska huuto
tulee, sillä ei taida olla enää niin pitkä
aika, ennen kuin huuto tu1ee. Ei taida
olla enää pitkä aika ennen kuin Jumalan
Poika tulee noutamaan köyhän morsiamensa.
Pian, pian tulee huuto; pian, pian
tulevat vieraat taivaasta katselemaan
Vapahtajan morsianta, kuinka kaunis hän
on, minkäkaltaisilla vaatteilla hän on
puetettu, minkäkaltaisilla päärlyillä hän
on kaunistettu ja kuinka monta sormusta
hän on saanut Yljältä. Silloin pitää kaikki
lamput palaman taivaan salissa, ja
morsiamen piiat hyppäävät niin kuin
peurat. Aamen."
"Näinä aikoina on monella omavanhurskaus
autuuden perustuksena, ei
ainoastaan siveöillä, jotka eivät ole
koskaan heränneet, että he olisivat tulleet
pahuutensa tuntemaan; mutta muutamat
heränneet tahtovat myös omanvanhurskauden
kautta mennä taivaaseen, nimittäin
semmoiset heränneet, joiden tunto
on liikkunut, että he rupesivat tuota
entistä grovia elämää silittämään. He
ovat heittäneet juopumuksen pois ja
maistavat vaan pikku piiskaisen. He ovat
heittäneet kirouksen. He ovat heittäneet
muun varkauden, mutta tullivarkautta he
eivät saata heittää. Niille on sentähden
kaikki maailman turhuus luvallinen,
koreus on luvallinen, häät ovat luvalliset,
ristijäiset ovat luvalliset ja gravijaiset
ovat luvalliset ja maailman malli on
luvallinen. Eivät he tahdo peräti luopua
perkeleestä ja hänen menoistansa Eivät
he tahdo kaikesta sydämestä kieltää
itseänsä maailmasta. Siitä hännästä nyt
heitä rietas pidättää ja se on kuitenkin
luja rihma, josta hän pidättää. Se on niin
paksu kuin ankkuritanko, vaikka he itse
luulevat, ettei se ole paksumpi kuin
hiuskarva. Mutta kyllä he saavat tuta
kuinka luja ja paksu tämä maailman
nuora on, jos omatunto herää.
Se on tosi, etteivät he sen kautta tule
kristityiksi, jos he vielä kaikki nämät
maailman turhat tavat heittäisivätkin
pois. Mutta minä sanon, etteivät he saata
tulla katumukseen niin kauan kuin he
antavat jäseniänsä synnin palvelukseen.
71
N:o 8 4 SUNNUNTAINA ADVENTISSA
Ihmisillä on nimittäin valta jäseniensä
ylitse. Ei ole suruttoman ihmisen jäsenet
niin annetut saatanan haltuun, ettei ole
omaa valtaa ollenkaan. Mutta ei heillä
ole ensinnä ymmärrystä, että he käsittäisivät
tuota luvallisuutta synniksi, ja
toiseksi ei ole tahtoakaan luopua
synnistä. Sen tähden ei tule ulkonainen
parannuskaan oikein tehdyksi. Kuinkapa
riettaalle tulee hätä, koska hän saapi
jossakin paikassa tahtonsa täytetyksi. Ei
ole semmoisilla omanvanhurskauden rakentajilla
voimaa tehdä senkaltaista parannusta,
että tulisi sota riettaan kanssa.
Sen tähden täytyy viimein tulla alastomaksi.
Koska kuolema tulee, niin rupeavat
he kovin epäilemään autuudestansa.
Ei ole heillä Kristuksen vanhurskaus,
joka kaiken alastomuuden peittää, vaan
heillä on omavanhurskaus suojana, joka
ei peitä mitään.
On vielä kolmas osa, jotka eivät ole
Kristuksen vanhurskaudella puetut,
vaikka he ovat kastetut Kristukseen.
Niitä me kutsumme armonvarkaiksi ja
kuolleen uskon tunnustajiksi, jotka
uskovat Kristuksen päälle, vaikka heillä
ei ole katumuksen merkkiäkään. Nämät
armonvarkaat luulevat, että he ovat
saaneet synnit anteeksi, vaikka he eivät
tiedä, koska se olisi tapahtunut. Muutamilla
on ollut joku tunnon liikutus,
mutta ei sinne asti, että he olisivat
tunteneet pahuutensa perinpohjin. On
myös muutamilla ollut joku armon tunto,
ja sen päälle he ovat perustaneet
autuutensa toivon, mutta sydän on jäänyt
särkymättä. Se näkyy siitä, että he
kantavat rautanaulaa sydämessään ja
hengellistä vihaa kristityille, joiden he
luulevat olevan ylpeydessä. Nämät
armonvarkaat eivät saata ollenkaan
autuaaksi tulla ennen kuin uusi tunnon
heräys tulee ja semmoinen katumus, että
he tulevat oikein tuntemaan pahuutensa,
että he tulisivat hätäisiksi. Mutta muutamilla
on niin paksu kuollut usko, etteivät
he saata enää herätä. Sillä rietas on niin
vahvistanut heidän uskonsa, ettei kuolema
saata sitä särkeä.
Koska me nyt katselemme niiden
elämää, jotka ovat kasteen kautta sidotut
Kristukseen ja senkaltaisia lupauksia tehneet,
että heidän pitää uudessa elämässä
vaeltaman, niin me huomaamme, että
kastamattomat pakanat paremmin täyttävät
lupauksiansa kuin nämä kastetut pakanat,
jotka ovat kalliimpia lupauksia
tehneet Jeesuksen alttarin edessä. Sillä
pakanat pelkäävät Jumalan vihaa, mutta
nimikristityt eivät pelkää enää Jumalaa
eikä perkelettä. Kastamattomat pakanat
tulevat pitkän matkan päästä palvelemaan
jumalaansa, mutta nimikristityt
katsovat ylön Herran huonetta. Kastamattomat
pakanat osoittavat suurta hartautta
jumalanpalveluksessa, mutta kastetut
pakanat nauravat vielä Herran huoneessakin.
Sen tähden pitää pakanain
nouseman tuomiopäivänä ja tuomitseman
tätä sukukuntaa. Sillä jos niin paljon
olisi saarnattu parannuksesta pakanain
maassa kuin täällä on saarnattu, niin he
tekisivät parannuksen säkissä ja tuhassa,
riisuisivat kaiken koreuden pois ja istuisivat
niinkuin Niniven kaupungin asuvaiset
säkissä ja tuhassa. Ja tosin kuu1uu
myös niin, että pakanat kääntyvät
kristillisyyteen ja ovat suuressa hartaudessa,
itkevät ja katuvat entistä hulluuttansa ja tyhmyyttänsä ja sokeuttansa.
Mutta täällä ei herää moni enää suruttomuudestansa.
Sen tähden tulee myös
monelle surkea loppu. Ei ole monella turvaa
taivaaseen kuoleman hetkellä, eikä
ole turvaa maailmaankaan. Tunnetaan
kyllä, että huonolla tiellä ollaan, mutta ei
ole voimaa huutamaan, eikä ole voimaa
kolkuttamaan taivaan ovelle, sillä he
tuntevat, että ovi on su1jettu. Raskas on
sota kuolemaa vastaan. Mutta ei auta;
heidän täytyy 1ähteä vastoin tahtoansa
iankaikkisuuteen, ja ei ole tietoa mihinkä
he viimein joutuvat asumaan.
Tämänkaltainen loppu tulee nyt suruttomille,
jotka terveenä ollessansa pilkkaavat
kristityitä ja ylönkatsovat heidän
varoituksiansa. Eikös tämä ole ollut nähtävä
kaikille, jotka näinä aikoina ovat
elämässä, että suruttomille tulee kauhistavainen
loppu?
Ne harvat sielut, jotka vielä ovat
valvomassa ja kilvoittelemassa heidän
kalliimmassa uskossansa, saavat kyllä
katsella tätä surkeutta ja kauhistua, mutta
eivät he voi mitään sille tehdä. Heidän
täytyy katsoa perään, ettei öljy loppuisi
heidän omista lampuistansa, koska huuto
tulee. Ei ole niillä viisaillakaan mitään
antamista tyhmille, koska he makaavat
unessa sekä viisaat että tyhmät.
Mutta meidän toivomme ja rukouksemme
on Jumalaan, että viisailla neitseillä
on vielä sen verran öljyä, että he
saavat lampuillansa johdattaa Ylkää häähuoneeseen,
koska huuto tulee. Katsokaat
perään, te taitavat neitseet, onko
enää öljyä teidän lampuissanne sen
verran, että ne syttyisivät koska huuto
tulee, sillä ei taida olla enää niin pitkä
aika, ennen kuin huuto tu1ee. Ei taida
olla enää pitkä aika ennen kuin Jumalan
Poika tulee noutamaan köyhän morsiamensa.
Pian, pian tulee huuto; pian, pian
tulevat vieraat taivaasta katselemaan
Vapahtajan morsianta, kuinka kaunis hän
on, minkäkaltaisilla vaatteilla hän on
puetettu, minkäkaltaisilla päärlyillä hän
on kaunistettu ja kuinka monta sormusta
hän on saanut Yljältä. Silloin pitää kaikki
lamput palaman taivaan salissa, ja
morsiamen piiat hyppäävät niin kuin
peurat. Aamen."
Vastaukset 3
Vanhimmat
LESTADIUS OLI PALVELIJA ,HÄN EI OLLUT JUMALA , JA MINÄ VERTAAN USKON KÄSITYKSIÄ YHDELLÄ TARKALLA MITALLA JOS ME EI OLLA JUMALAN PUOLESTA ,ME OLEMME VASTAAN , JEESUS ON TÄYSI JUMALA TAIVAASSA .
AABRAHAM OLI JUMALAN MIES EIKÄ NOIN JYRKKÄ KUN SINÄ VOISIKO SIITÄ LOHETA MITÄÄN .
miettiä.
Tuon valossa kuitenkin voimme tarkastella sydämemme tilaa ja asennettamme eri asioihin.
Synti on kuitenkin sydämen asenne.
Vaikka saattaisimme ulkonaisesti noudattaa aivan kaikkia kehoituksia, mitä yllä oli, niin meistä ei sillä tulisi kristittyjä.
Ihmisen asenne noihin tulee sisältä päin uskosta. Silloin juhlinta jää, mutta aivan rakkaudesta lapsiamme kohtaan voimme mennä koulun kevät- ja joulujuhliin. Lasten silmät loistavat, kun isä ja äiti kunnioittavat heidänkoulutyötään tulemalla juhlaan. Siinä ei ole syntiä.
Kyllä minäkin tarjoan kahvit, jos joku muistaa minua merkkipäivänä, mutta en pidä sopivana kutsua ketään.
voimme ajatella että isämme taivaassa myös aivan rakkaudesta meitä kohtaan kunnioittaa , ja meidän silmät loistaa siinä ei ole syntiä .