onko tämä nyt burn-outtia? kokemuksia?

Kirjoituksesi kolahtaa minuun, koska oma kokemukseni on vastaavanlainen.
Tosin tuntuu kylläkin siltä, että kamppailen vielä siinä kaikkein pahimmassa vaiheessa. Toisinaan pelkään, löydänkö enää ulospääsyä tästä tilanteesta..sitä kuitenkin toiveikkaana odotan.

Elämäntilanteeni on seuraavanlainen, olen äiti, vaimo, opiskelija ja työssäkävijä (hoitoalalla minäkin). Koen olevani välillä liiankin tunnollinen ja petyn itseeni, jos asiat eivät mene suunnitelmieni mukaan. Minulla on ollut stressioireita jo useamman vuoden, mutta aina ne on tullut jotenkin sivuutettua.. olen esimerkiksi syönyt propranololia sydämen tykytyksiin, jotka mitä ilmeisemmin ovat johtuneet silkasta stressistä.

Tänä syksynä tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että en enää hallitse omaa tilannettani ja kaikki leviää käsiin. Tunnen valtavaa pettymystä ja huonoa omaatuntoa siitä, että en kykene organisoimaan perhe-elämän, työn ja opiskelun välillä. En ole vielä hakenut tilanteeseeni apua, mutta mitä ilmeisemmin se on välttämätöntä. Olen yrittänyt kohentaa henkistä hyvinvointiani liikunnan ja ravitsemuksen avulla, mutta kaikki tuntuu todella vaikealta.. myös makeiset maistuisivat minulle..

Luin tässä taannoin kirjoituksen Anna-lehdestä, jossa kerrottiin, että nykyajan naiset sairastuvat vahvuuteen. Ulkopuoliset paineet ovat niin kovat. Sitten kun nainen huomaa, että ei kykenekään olemaan täydellinen vaimo, puoliso, äiti, työssäkävijä, suorittaja, vaan väsyy, niin kaikki romahtaa.
Minusta tuntuu, että minulle on käynyt juuri näin.. nyt vaan yritän kamppailla itseni uuteen vetoon.

Ymmärrän ahdistuksesi työsi suhteen. Koen, että hoitoalalla työntekijät eivät tue toisiaan vaan yritetään aina saada kiinni virheestä tai jostain, mistä vaan voisi valittaa. Kollgiaalisuus tässä työssä on todella syvältä.

mutta.. yritetään jaksaa!
Hyvää syksyn jatkoa sinulle.. ja joulun odotusta ja voimia uusiin haasteisiin.

Hei,

Tarinasi kuulostaa harvinaisen tutulta noiden oireiden suhteen. Itselleni alkoi n. puoli vuotta sitten töissä syntyä ääretöntä ahdistusta kiireen ja vuorovaikutuksen täydellisen puuttumisen vuoksi. Näin olen jälkeenpäin miettinyt että tuo normaali päivittäinen vuorovaikutus mikä useimmilta työpaikoilta ainakin jollain tasolla löytyy on yksi syy mikä auttaa jaksamaan noita kiireisempiäkin kausia töissä. Yhtäkkiä tosiaan tuli olo että tästä ei seuraa ollenkaan hyvää jos nyt ei saa lomaa johonkin väliin. Lomaa ei tullut, joten kaaos lähti pikku hiljaa vyörymään kunnes tuli blokki eteen oikein ryminällä enkä yhtenä päivänä enää pystynyt menemään töihin.

Tätä ennen oireilin niin että alkoi tulemaan epämääräisiä kolotuksia ja "sairauksia" joita ei vuosikausiin ole ollut. Lisäksi tuli melko voimakkaita pelkotiloja epäonnistumisesta ja jonkinlaista ikäänkuin pakokauhua tiloissa jossa oli paljon porukkaa. Töihin meno alkoi tuntumaan todella vaikealta. Huomioitavaa on että en tee fyysistä työtä mutta en myöskään paikallani istu kaikkea aikaa ja olen lisäksi vielä nuori ja olen aina pyrkinyt noudattamaan terveellisiä elämäntapoja niin kuntoilemalla kuin ravinnonkin suhteen. Eli pitäisi olla ns. kaikkivoipa ja ikivetreä, tai näin yhteiskunnan kannalta ainakin olisi toivottavaa. Kyllähän tämänkaltainen ratkaisu myös itselleni toki olisi toivottavaa.

Valitettavasti silti sairastuin jonkinlaiseen pahanolonsumaan, en tiedä minäkään voiko sitä kutsua burn-outiksi tai minkälaista masennusta oli kyseessä. Tätä ennen oli ollut kolmen kuukauden ajan jakso jolloin en jaksanut kuntoilla/tehdä mitään virikkeellistä enää edes yhtä kertaa viikossa ja se oli luultavasti itselleni se viimeinen niitti. Vaikutus jatkuu vieläkin mutta pyrin kovasti keksimään asioita jotka saavat ns. elämänhalun takaisin ja siten myös toimeliaisuuden, vireyden ja pirteyden mukaan suurimpaan osaan päivistä.

Ensisijaisesti päätin lisätä/palauttaa päämäärätietoisesti säännöllisen kuntoilun. Käyn nyt erinäisissä ohjatuissa jumpissa ja joogassa. Tuo jooga on auttanut jostain syystä melko hyvin. Sitä suosittelen KAIKKIEN kokeilemaan jos on vähänkään masennusta, epätoivoa, stressiä tai muuten ajoittaistakin pahaa oloa. Epäilin joogan toimivuutta mutta kyllä siitä todella hyvä olo tulee. Pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään viikottain joogassa ja kuntosalilla toisena päivänä tai juuri noissa ohjatuissa 'jumpissa'(pidän kovasti mm. bodycombatista koska siinä saa kunnon hien pintaan ja tätä myös kuntosalilla suositeltiin stressin poistoon joogan oheen). Kannattaa myös suosia taistelulajeja jos mahdollista. Itse mietin että voisi aloittaa.

Tietenkin perus kävely, hiihto, lenkkeily ja kaikenlainen muukin liikkuminen auttaa huomattavasti. Olen huomannut että urheilun lopettaminen pitkäksi ajaksi tuo melkoisen mustan pilven pään päälle. Masentuneena tuntuu niin henkisesti väsyneeltä ettei todellakaan jaksa mennä minnekään mutta ei saa myöskään nukuttua. Suosittelen tässä asiassa melkoista pakkokeinoa että päättää vain lähteä sinne lenkille, kävelylle, kuntosalille, uimaan tmv. jotta saa alkusysäyksen parempaan oloon taas.

Myös erilaiset yrttiteet saattavat auttaa mm. unensaantiin (mm. minttutee) Itse juon paljon vihreää teetä. Lisäravinteista voisin mainita E-EPAn(TEHOKAS kalaöljyvalmiste) joka on itselläni parantanut olotilaa huomattavasti. Myös b-vitamiinivalmiste E-EPAn kanssa sekä helokkiöljy ja lisäksi magnesium yksinään illalla auttavat mielentilaa paranemaan ja pysymään kunnossa. Tuota E-EPAa noista suosittelen todella lämpimästi. Syön itse kaksi kappaletta päivässä, aamulla ja illalla. Myös tuttuni ovat alkaneet käyttää ko. valmistetta ja ovat huomanneet muutoksen parempaan päin henkisen jaksamisen suhteen. Myös ruusujuuri-uute on eräs kokeilemisen arvoinen. Moni kertoo auttaneen masennukseen. Netistä löytyy noista lisää tietoa.

Kannattaa yrittää tehdä jotain hassua mitä ei ole tehnyt pitkään aikaan. Vaikka pelata perheen/ystävien kanssa jotain lautapeliä tai vaikka askarrella kortteja. Jotain yksinkertaista mikä tuntuu hyvältä. Elokuvissa käyminenkin voi parantaa mieltä. Etenkin suosittelen uusia animaatioita. :) Tai jos taloudellinen tilanne sallii suosittelen vaikka pakettimatkaa jonnekin ulkomaille. Mutta iloa voi löytää uudestaan monesti hyvinkin pienistä asioista.

Itselläni elämänhalu ei ole palannut kokonaan ja luonnollisesti monen masentuneen, väsähtäneen, burn-outin kokeneen tavoin mietin josko se ikinä palautuukaan (vai onko sitä kenties ollut koskaan?) mutta pyrin tekemään pieniä mukavia asioita joka päivä ja pitämään kiinni terveellisestä ruokavaliosta (paljon lohta, kasviksia ja hedelmiä)sekä noista mainitsemistani urheilumuodoista sekä tietyistä lisäravinteista.

Liikuntaa suosittelen ihan jokaiselle omien voimien/iän mukaisessa muodossa. Jos iän ja muun terveyden puolesta on rahkeita aloittaa joku tietty harrastus tai säännöllinen lenkkeily suosittelen kunnon hien pintaan saavaa liikuntamuotoa. Aika on nykyään luksusta mutta olen huomannut että tehokkuus tehdä muita juttuja nousee huimasti kun itselleen ottaa tuon ajan liikkumiseen ja tekee siitä säännöllistä.

Monenlaisia asioita olen miettinyt tuon pahan olon myötä. Toki on ollut elämässä kausia jolloin on ollut todella masentunut olo elämäntilanteista johtuen, kuten varmasti jokaisella ajoittain. Tämä burn-out tuli vain harvinaisen voimakkaana eteen ja näköjään kestää parantuakin vähintään yhtä kauan kuin tuon burn-outin kytemiseen meni aikaa. Tuntuu kuin opettelisi uudelleen kävelemään. Ulkopuoliset asiat pystyn hoitamaan kuten ennenkin ja ihan iloisesti jopa eikä kukaan välttämättä huomaa edes minkälaista myllerrystä pään sisällä on menossa. Unentarve vaan tuntuu muun muassa vähän liialliselta vielä. Ehkä tästä alkaa kokonaan uudentuntuinen elämä. :) Toivon että nyt oppi huomioimaan ajoissa ettei ihan näin pohjalle tipu vaikka vaikeita asioita/tilanteita tulee varmasti eteen. Tällöin tiedän ainakin tuplata kuntoilun määrän. Minkä tahansa liikunnan myötä myös täysipainoisempi uni on paremmin saavutettavissa.

Toivon jaksamista ja pieniä iloisia hetkiä ihan jokaiseen päivään kaikille masennuksen/burn-outin/vaikean elämäntilanteen tai muun pahan olon kanssa kamppaileville! :)