Näin isäinpäivän aattona haluaisin tietää miten paljon muiden perheiden isät osallistuu em. asioihin. Ajatukseni asiaan syntyi siitä kun kääräisin isäinpäivälahjapakettiin mm. kalsarit joissa teksti "the best daddy" ja aattelin että miten voin sellaiset antaa kun teksti ei sovi meidän iskälle! Meidän iskä ei tee kotona juurikaan mitään. Kun tulee töistä kotiin ottaa sohvan selkään ja alkaa katsomaan tv:tä. Usein ei edes kuule mitä hänelle puhutaan kun niin keskittynyt on. Meillä 2 lasta, nuorin 5 kk, toinen ekalla. Ei ole kertaakaan mm. vaippaa vaihtanut, syöttänyt, pukenut. Sanoo vaan aina että minulta se käy niin paljon paremmin. Ei ole koskaan imuroinut eikä ladanut tiskikonetta eikä mitään mitä kotona nyt yleensä tehdään. Ollaan useasti asiasta puhuttu ja se vaan aina sanoo että älä nyt taas ala. Tottakai mä nyt kotona ollessani kodista ja lapsista huolehdinkin, mutta olis kiva ett se vois ees joskus edes roskiksen vielä, mutta ei. Tai edes seurustella lastensa kanssa. Makaa vain sohvalla ja odottaa täyttä palvelua. Aiemmin syksyllä jo uhkasin erollakin. lasten vuoksi en haluaisi mitään eroa kuitenkaan. Osaa se välillä mukavakin olla, kuitenkin eilenkin sapetti hänen kommenttinsa, että "käyttäisit stringejä". Grrr... Kehtaakin... Haluan asiallisia kommentteja miten teillä muilla on asiat ja ehdotuksia minulle seuraavan askeleenottoon!
Gallup isien kotitöihin ja lastenhoitoon osallistumisesta
Mitä teen?
8488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä mies osallistuu kotitöihin tarpeen mukaan. Kotityöt meillä on aina mennyt 50-50 ja käytännössä sen mukaan, että se tekee joka kerkeää. Usein se olen ollut minä :) Tosin tykkäänkin kotitöitten teosta ja silloin kun minulla on hyvin aikaa niin miksipä en niitä tekisi.
Pidän myös tärkeänä sitä, että iskä ehtii olla vauvan kanssa eli vauvanhoitoon hän osallistuu täysin (itse pidän sitä itsestäänselvänä, onhan kyse myös hänenkin lapsestaan) joten mieluummin imuroin itse, jotta hän voi senkin aikaa viettää vauvan kanssa kuin että joutuisi painamaan kotihommia. Ei sillä, kyllä hän niitä jonkun verran tekee ja vauvan myötä jopa entistä oma-aloitteisemmin :)
Muuta en osaa tilanteeseenne sanoa, kuin että tosi vaikea on varmasti ihmistä muuttaa joka on aina ollut tuollainen, jos olet jo vuosia tehnyt kaikki kotihommat eikä hänen ole tarvinnut osallistua niin.. :/ ..mutta siitä keskustelustahan se lähtee ja kun kerta olet tehnyt aina kaikki hommat, ehkä sun pitäisi vähän höllätä sen suhteen ja antaa hänen nähdä, miten käy kun vessa ei siivoudu automaattisesti tai kalsarit ei peseydy ja ilmesty kaappiin puhtaina pelkästään sillä, kun ne heittää pyykkikoriin :)
sinulle! Tässä on sitä otetta, jota ei aiemmin sinun teksteissäsi ole nähty! Ei minua ainakaan haittaa, että teillä ukkokin osallistuu kotihommiin ja lastenhoitoon, näin on varmasti kiitettävän monessa lapsiperheessä NYKYISIN.
Poissa olivat myös sen tyyliset lauseet kuin "sääliksi käy" tai "kamala mies". Hienoa!
Alkuperäiselle kirjoittajalle on omasta mielestäni vaikea antaa vinkkejä kun ei ole mitään tuntumaa miehen luonteeseen tai perheen todelliseen arkipäivään..
"Yleispätevä" sääntö ongelmatilanteisiin on, että istutaan saman pöydän ääreen ja haetaan ratkaisu ongelmaan. Sellainenhan teillä ilmiselvästi on! Sano miehelle, että sinua ihan oikeasti harmittaa kun mies ei osallistu perhe-elämään ja haluat asialle tehtävän jotain! Kysy mitä mies on valmis tekemään perheenne eteen ja kerro miltä sinusta tuntuu.
meillä on ensimmäinen isänpäivä huomenna ja olen miettinyt samoja asioita...mnä olen kotona lapsen kanssa ja huolehdin siis pääosin kodista...mies on sellaisessa työssä missä on tietyn jakson kotona, tietyn töissä..tällä hetkellä on kuukauden töissä, kuukauden kotona...ja kun mies on kuukauden kotona, oletan että hänkin silloin osallistuu kotitöihin..mutta ei..joskus harvoin tekee ruokaa, ei miltei koskaan siivoa, ei KOSKAAN tiskaa...muutimme uuteen kotiin viime helmikuussa ja en valehtele kun sanon että mies on KERRAN tiskannut..
ei siinä mitään, minusta on kiva tehdä ruokaa ja siivota...kun saa edes sen hetken olla rauhassa omien ajatustensa kanssa..mutta silloin menee hermot kun olen esim siivomassa ja vaavi alkaa huutaa...ja minun on mentävä häntä hyssyttelemään...muksumme on imetyksellä mutta silloin tällöin annamme korviketta, jotta minä saan nukkua tms.eli jos lapsi huutaa nälkäänsä, ja pyydän jotta mies voisi hoitaa ja antaa pulloa niin kas, sattumalta juuri silloin pitää tehdä jtn vaikka muuten koko päivä on mennyt tietokoneen äärellä..sama juttu vaipanvaihdon tms kanssa..
ei sillä, on hän ollut vauvan kanssa paljon ja ollut ihana ja kannustava ja huutokohtauksen sattuessa hyssyttelee sekä minua että vauvaa..mutta silloin tällöin hänellä on näitä kausia, että mitään ei voi tehdä vaan minun on tehtävä kaikki!ihana isä mutta en tiedä voinko sanoa että ihan paras..hmm
onnea ja jaksamista sinne..ota asia vakavasti puheeksi...ei se vält auta mutta yritä..erota ei kannata noin pienen, selvitettävissä olevan asian takia...ota puheeksi edes se ettei ole lastensa kanssa...sen luulisi herättävän kun vetoaa lasten tunteisiin..mutta lohdutukseksi..äitini kertoi että minun isäni ei ole KOSKAAN vaihtanut minulle vaippaa...eikä pitänyt sylissäkään ennen kuin olen siskojeni kanssa ollut isompia...ja ihan normaaleja meistä on tullut, vanhemmat edelleen yhdessä... :)
harvassa isät, jotka vaippaa vaihtoivat lapselleen! Varmasti vaipan vaihtajaisit oli silloin yhtä harvinaisia kuin nykyisin isit, jotka ei koskaan vaihda vaippaa.
töitä! Hänen työ on kausiluontoista ja silloin kun työt alkaa niin sitä on PALJON, klo 7-22, pikku taukoja on päivän mittaan. Muu aika menee norm. päivätyössä ja kausityön valmistelussa. Eli hän on paljon pois kotoa!
Silloin kun kausityö alkaa en edes oleta, että hän tekisi muuta kuin tyhjentää tiskikonetta ja pyykinpesukonetta aamulla tai lounastauolla.
Lastenhoitoon hän osallistuu aina kun vaan pystyy.
Normaalin työn jaksolla hän mm. laittaa lapset nukkumaan, hakee hoidosta, tekee loppuun esivalmistelemani ruoan, laittaa tiskikoneen pesemään ja napsauttaa pyykkärin päälle ja jopa joskus muistaa tyhjentää sen ilman pyytämistä.
Imuriin ja moppiin hän ei tartu, eikä pese vessoja. Yleisjärjestystä hän ei pidä vaan jättää kaikki tavarat hujan hajan. Kauppaan häntä ei voi laittaa koska hän soittaa joka hyllyn välistä, että mitä pitikään ostaa, vaikka lista olisi kuinka huolellisesti kirjoitettu!
Eniten minua harmitta se, että olen vastuussa koko ajan kaikesta. Hän ei jotenkaan vaan osaa tehdä juttuja oma-aloitteisesti!
Toiseksi inhoan hänen kotoaan saamaa asennevikaa naisten ja miesten töistä. Anoppi yrittää aivopestä minuakin tähän malliin. Käyn itse päivätöissä ja olen sitä mieltä, että kotihommat ja vastuu pitäisi jakaa 50/50, mutta paljon on matkaa siihen. Kiitos anopin!
Itse olen saanut mieheni osallistumaan enemmän kotihommiin esivalmistelemalla juttuja. Esim. ruoka puolivalmiiksi ja pyykkärin täyttö valmiiksi. Ja sitten vaan puhumalla ja puhumalla. Vetoamalla oikeudenmukaisuuteen ja omaan jaksamiseeni. Yhdessä kun eletään niin yhdessä pitäisi hommat hoitaa jne.
Kestää kauan saada anopin asenteet pois kitkettyä, mutta pikkuhiljaa...
minä teen meillä kaiken, pienen lapsen kanssa...mies käy töissä...silloin kun on kotona, on toki lapsen kanssa...mutta enempikin saisi olla..
tämä järjestely on minulle ok, niin kauan kun en käy töissä...mutta jos joudun tyytymään tähän järjestelyyn myös sitten kun äitiysloma loppuu ja rupean käymään normaalisti töissä niin sitten on piru irti!
kaikkiin kotitöihin paitsi ruoanlaittoon, jota inhoaa. Leikkii paljon lapsen kanssa ja hoitaa tyttöä kun käyn omissa harrastuksissani . Vastapalvelukseksi huolehdin kunnostani ja ulkonäöstäni kohtuullisesti!
on niin, että minä teen kotityöt, mies joskus auttaa. Ja mies käy töissä. Vauvan hoito menee puoliksi niin, että kun mies tulee töistä hän hoitaa vauvaa aika usein, että minä pääsen harrastuksiini tai saan muuten vaan olla hetken rauhassa.