Paljon tiedottomuutta

Hei vaan tasapuolisesti kaikille!

Olen lukenut näitä lestadiolaisuus -palstoja jo jonkin aikaa. Toisinaan ahkerammin, toisinaan laiskemmin. Olen kuitenkin huomannut kuinka paljon ristiriitaista tietoa täällä liikkuu. Harva näyttää tietävän, että uuslestadiolaisuutta edes onkaan. Hauskin väite mielestäni oli, että uuslestadiolaisuus olisi vain muutamien ihmisten netissä keksimä suuntaus :) Ehei.

En tiedä olenko oikea ihminen kirjoittamaan tänne, mutta kirjoitan kuitenkin. En voi sanoa olevani erityisesti lestadiolainen, niin uusi kuin vanhakaan, koska eiväthän he mitään nimiluetteloa jäsenistään pidä. Ainakaan minä en ole koskaan kuullut.

Olen kuitenkin käynyt uusheräyksen järjestämissä seuroissa ja tilaisuuksissa ja mielestäni niissä kerrotaan asiat niin kuin ne itsekin ymmärrän - mitään ylimääräistä lisäämättä.

Puhun tässä tekstissäni siis uuslestadiolaisuudesta, jota ainakin täällä päin myös kutsutaan esikoislestadiolaisuudeksi sekä uusheräykseksi.

Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, ja uuslestadilaisuus toimii myös evankelisluterilaisen kirkon "alaisena", niin kuin muutkin lestadiolaisuussuuntaukset.

Tärkein ja ainoa auktoriteetti on Raamattu. Vain pysymällä Raamatun sanassa voi olla jotain todellista. Uuslestadiolaisuudessa ei pyritä lisäämään mitään omia tapoja tai "sääntöjä", vaan yritetään pysyä Raamatun sanomassa. Tilaisuuksissa onkin korostettu, että usko tulee kuulemisesta ja lukemisesta. Tunnen muutaman vanhoillislestadiolaisen, jotka eivät ole koskaan itse lukeneet Raamattua vaan uskovat sokeasti sen mitä heidän seuroissaan sanotaan. Itse pidän erittäin tärkeänä myös omakohtaista Raamatun tutkimista ja lukemista. Asia pyritään sanomaan niiden oikeilla nimillä ja suoraan siten, miten Raamatussa sanotaan. Joskus kirkossa ollessani kaipaan tätä suoruutta. Asiat pitäisi puhua niin, että kaikki ymmärtäisivät. Toisinaan papit kiertävät asian ja kertovat lähinnä historiaa, vaikka tärkein asia olisikin kertoa, että Jeesus kuoli meidän kaikkien syntien tähden, niin sinun kuin minunkin puolesta, jotta jokainen, joka häneen uskoo ei joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ensimmäisen kerran mennessäni eikoislestadiolaisten seuroihin yllätyin valtavasti kun jo ovelle minua tultiin kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi. Mikä lämpö ja rauhallisuus valtasi koko tilan. Jumala oli varmasti läsnä tuossa tilaisuudessa.

Uskon voimme saavuttaa vain uskomalla, armosta ja Pyhän hengen kautta. Omilla teoilla ei voi taivaspaikkaa ansaita. Uskon siihen kolmiyhteiseen Jumalaan, josta Raamatussa kerrotaan.

Eikä ole meidän hommamme alkaa sanoa kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Ei ole meidän tehtävämme arvostella toisten uskoa ja sanoa toisia harhaoppisiksi. Tätä seikkaa olen hieman kritisoinut vanhoillislestadiolaisuudessa, enkä voi hyväksyä sitä. Sillä Raamatussahan sanotaan, että se joka itsensä ylentää, se alennetaan ja toisin päin. Ja minä haluan uskoa Raamatun sanaan, en mihinkään muuhun.

Uskon, että niin vanhoillis- kuin uuslestadiolaisuudessa sekä monessa muussa eri suuntauksessa, on varmasti vielä armolliseen, elävään Jumalaan uskovia ihmisiä. Kyllä Jumala näkee sydämiin ja sen kuka uskoo. Ei se ole meidän tehtävämme. Meidän tehtävämme on kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät häntä vielä tunne. On ilo saada kertoa totuutta ihmisille.

Olitpa sitten mihin suuntaukseen kuuluva tahansa niin jos sinulla on Jeesus sydämessäsi, niin ei sinulla ole pelättävää.

Halusin kertoa oman kokemukseni lestadiolaisuudesta, jotta edes joku saisi hieman tietoisuutta lisää. Tärkeintä tässä maailmassa ja ajassa on uskoa Jumalaan ja auttaa lähimmäistään niin kuin itseään.

Oikein mukavaa talven alkua ja joulun odotusta kaikille! Siunausta ja älä koskaan epäröi turvautumasta Jumalaan.